Mitä ihmettä alkaisin opiskella?

Onko noin, että yliopisto voisi olla helppo? Olen aina kuvitellut, että sinne pääsee juuri ne, jotka tosiaan ovat älykkäitä ja niitä ns. kympin oppilaita koulussa.



Oma keskiarvoni ei edes yläasteella ollut kummoinen (nooh, siinä oli teini-iän kuohuntaa ja muuta, mikä vei opiskeluintoa) joten sen perusteellakaan en tiedä, olenko edes kovin hyvä koulussa.



Ajatus lukiosta on alkanut tuntua erittäin hyvältä vaihtoehdolta. Starttilukiosta olisi silti paras aloittaa, koska edellisestä koulusta on 10 vuotta aikaa. Mutta sen jälkeen siis hakea aikuislukioon.



Ehkä kuitenkin (vaikka kuvittelen olevani jopa huono oppilas) kannattaa ainakin yrittää =)

niin ehkä osastosihteeriksi. Luulisi sairaaloiden työllistävän hyvin, kaikilla aloilla?

Onko noin, että yliopisto voisi olla helppo? Olen aina kuvitellut, että sinne pääsee juuri ne, jotka tosiaan ovat älykkäitä ja niitä ns. kympin oppilaita koulussa.

Oma keskiarvoni ei edes yläasteella ollut kummoinen (nooh, siinä oli teini-iän kuohuntaa ja muuta, mikä vei opiskeluintoa) joten sen perusteellakaan en tiedä, olenko edes kovin hyvä koulussa.

Ajatus lukiosta on alkanut tuntua erittäin hyvältä vaihtoehdolta. Starttilukiosta olisi silti paras aloittaa, koska edellisestä koulusta on 10 vuotta aikaa. Mutta sen jälkeen siis hakea aikuislukioon.

Ehkä kuitenkin (vaikka kuvittelen olevani jopa huono oppilas) kannattaa ainakin yrittää =)

Mulla oli yläasteelta keskiarvo 6,4. Ei kiinnostanut koulu pätkääkään siinä iässä. Lukiooon pienellä asuinpaikkakunnallani onneksi silläkin pääsi, ja jo vähän motivoituneempana kirjoitin 5 L:ää (eximiaa ei niihin aikoihin vielä ollut). Yliopiston maisterinopinnot matemaattiselta alalta -ja uskoin ennen olevani nimenomaan matemaattisesti täysin lahjaton- suoritin kuitenkin aikuisena 3 vuodessa, joten ei pidä tosiaan jäädä nuoruusiän oppimiskokemusten vangiksi.

Onko noin, että yliopisto voisi olla helppo? Olen aina kuvitellut, että sinne pääsee juuri ne, jotka tosiaan ovat älykkäitä ja niitä ns. kympin oppilaita koulussa.

Oma keskiarvoni ei edes yläasteella ollut kummoinen (nooh, siinä oli teini-iän kuohuntaa ja muuta, mikä vei opiskeluintoa) joten sen perusteellakaan en tiedä, olenko edes kovin hyvä koulussa.

Ajatus lukiosta on alkanut tuntua erittäin hyvältä vaihtoehdolta. Starttilukiosta olisi silti paras aloittaa, koska edellisestä koulusta on 10 vuotta aikaa. Mutta sen jälkeen siis hakea aikuislukioon.

Ehkä kuitenkin (vaikka kuvittelen olevani jopa huono oppilas) kannattaa ainakin yrittää =)

Mulla oli yläasteelta keskiarvo 6,4. Ei kiinnostanut koulu pätkääkään siinä iässä. Lukiooon pienellä asuinpaikkakunnallani onneksi silläkin pääsi, ja jo vähän motivoituneempana kirjoitin 5 L:ää (eximiaa ei niihin aikoihin vielä ollut). Yliopiston maisterinopinnot matemaattiselta alalta -ja uskoin ennen olevani nimenomaan matemaattisesti täysin lahjaton- suoritin kuitenkin aikuisena 3 vuodessa, joten ei pidä tosiaan jäädä nuoruusiän oppimiskokemusten vangiksi.

Kiitos kovasti kannustuksesta.

Tosiaan, olen aina ollur perheessä ilmeisesti se toivoton tapaus, joten eipä ole koskaan vaadittu mitään mutta ei myöskään tuettu. Enemmänkin vain vähätelty. Siinä suhteessa on kyllä vähän huono itsetunto Olen aina ajatellut olevani huono koulussa ja varsinkin tuossa matematiikassa. Keskiarvo peruskoulun päätyttyä oli muistaakseni 7,3.

Vähän kyllä alkoi kauhistuttaa kun kävin tutkimassa mm. opintoluotsissa yliopisto-opintoja ja nimenomaan arkeologian osalta (minua kiinnostaa se keskiajan arkeologia). Yhtäkkiä lukio alkoi tuntua kovin helpon kuuloiselta :D

Jotenkin sitä vain alkaa haluta tehdä jotain sellaista, jota tosiaan haluaa, muiden mielipiteistä välittämättä. Tiedän, että lähipiiri tuskin uskoo minun pääsevän edes lukiosta läpi (kunhan alan kertoa tulevaisuuden suunnitelmista). Mutta luultavasti se on suurin syy, miksi tulen tekemään parhaani.

Voit hakeutua sinne jo nyt jotta pääset syksyllä aloittamaan valitsemasi koulun.

Itse opiskelen aikuisopiskelijana, itsellä kolme lasta. Sopisko sullekin?

Voit opiskella aivan mitä tahansa. Tekstisi perusteella pidän sinua fiksuna.



Ei sinun myöskään tarvitse niin hurjasti haluta jotakin alaa. Voit ajatella, mikä on järkevää. Millä alalla on töitä, riittävä palkka, sopiva koulutus...Mikä työ on mielekästä, millä työllä on tarkoitus?

Ei sinun myöskään tarvitse niin hurjasti haluta jotakin alaa. Voit ajatella, mikä on järkevää. Millä alalla on töitä, riittävä palkka, sopiva koulutus...Mikä työ on mielekästä, millä työllä on tarkoitus?

Mä tein näin ja olen tosi tyytyväinen. Kävin aikoinaan nuorena jopa työkkärin ammatinvalintapsykologilla, joka hänkään ei osannut auttaa minua yhtään. Totesi sen minkä tiedänkin, että olen kaikessa tasaisen hyvä mutta en ole missään erityislahjakas enkä mistään erityiskiinnostunut. Eli voin valita ihan minkä alan vaan minkä haluan. No daa - senhän tiesin itsekin ja siksi juuri en osannut valita!

Noudatin sitten kylmästi isäni neuvoa että valitse ala millä on hyvät palkat ja yleensä töitä hyvin tarjolla. Valitsin teknisen erittäin miesvaltaisen alan ja kouluttauduin sille. Töitä on todellakin riittänyt ja palkka on varsin hyvä, riittää mainiosti kompensaatioksi hieman tylsästä työstä :)

Voit opiskella aivan mitä tahansa. Tekstisi perusteella pidän sinua fiksuna.

Ei sinun myöskään tarvitse niin hurjasti haluta jotakin alaa. Voit ajatella, mikä on järkevää. Millä alalla on töitä, riittävä palkka, sopiva koulutus...Mikä työ on mielekästä, millä työllä on tarkoitus?

mut toki, on hyvä olla realisti ja myös työllisyysnäkymät ottaa huomioon.

t.2

mun mielestä pidemmän päälle fiksua valita itseä kiinnostava ala

mut toki, on hyvä olla realisti ja myös työllisyysnäkymät ottaa huomioon.

t.2

niin hän tuskin olisi täällä kyselemässä neuvoja mitä valita vaan pyrkisi kohti kiinnostavaa ammattia. Tosi monilla, kuten itsellänikään, ei vaan ole koskaan ollut mitään kiinnostusta mihinkään ammattiin. Vain jotain "ei ikinä" juttuja kuten ei ikinä hoitotyötä tai myyntityötä, mutta muuten, ei mitään kiinnostuksia.

Kiitos kovasti viesteistä.



Juuri se ahdistaa, kun en tosiaan tiedä, mitä lähteä opiskelemaan. Mitään tiettyjä vahvuuksia ei ole (ainakaan omasta mielestäni), joten sekään ei oikein auta tässä uravalinassa.



Tykkään tosin kirjoittaa (novelleja lähinnä) mutta kirjailijan ura ei taida nyt oikein tulla kyseeseen ja tuskin nyt niin hyvä olen vaikka ihan netissä asti olenkin niitä julkaissut ja saanut arvosteluja.



Historia on myöskin lähellä sydäntä ja joskus kyllä haaveilin, että olisi hienoa olla arkelogi tms. mutta pitää kuitenkin ottaa elämän realiteetit huomioon. Niin paljon sitä lukupäätä ei ole, että selviäisin niin pitkälle. Lukiosta voisin ehkä selvitä ihan pelkällä päättäväisyydellä ja sitkeällä lukemisella.



Työkkäriin on kyllä otettava yhteyttä heti vuoden vaihteen jälkeen mutta haluan jo etukäteen pohtia, millaisia alavaihtoehtoja on.



Mitään sen kummallisempia vaatimuksia ei alan suhteen ole. Tietenkin olisi hyvä, että ala työllistäisi, oli se sitten kevyttä toimistotyötä tai fyysistä raksahommaa.



Mitkä alat nykyään työllistävät hyvin tai edes kohtalaisesti?

Sähkö? Tai vaikka metalli?



Entäs kokki? Ruokapuolella töitä on kuitenkin aina ja ainakin aikuisopiskelupuolelta kaikki kokit on työllistyneet hienosti.

Historia on myöskin lähellä sydäntä ja joskus kyllä haaveilin, että olisi hienoa olla arkelogi tms. mutta pitää kuitenkin ottaa elämän realiteetit huomioon. Niin paljon sitä lukupäätä ei ole, että selviäisin niin pitkälle. Lukiosta voisin ehkä selvitä ihan pelkällä päättäväisyydellä ja sitkeällä lukemisella.

Ei sellaista "lukupäätä" olekaan. Eikä ne akateemiset opinnot ole mitään niin ihmeellistä etteikö niistä suunnilleen normaaliälyinen, motivoitunut ihminen selviäisi. itsekään en pitänyt ikinä itseäni lukuihmisenä mutta niin vaan yli kolmekymppisenä opiskelin nopeasti maisteriksi, kun lopulta uskalsin kyseenalaistaa uskomukseni lahjattomuudestani ja lukupään puutteesta. Oppimaan voi myös oppia, kehittää oppimisstrategioitaan, ja varsinkin itseluottamustaan siihen että minähän opin, niin ettei enää sisäisellä puheellaan koko ajan syö energiaansa kun höpöttää "en minä osaa, ei minusta ole tähän".

Eli jos sinua oikeasti kiinnostaa joku akateeminen ala, niin ihan hyvin voit käydä lukion ja sitten hakea sinne yliopistoon myös aikuisena. Lukionhan voi myös käydä aikuis- ja iltaversiona, niin ettei tarvi työttömänä olla koko ajan.

Se ei ole niinkään hoivatyötä vaan olet enemmän opettajan apuna. Lyhyt koulutus ja töitä pitäisi olla.



Mitä tulee yliopisto-opintoihin, niin jos lukion selviää kunnialla, niin pärjää yliopistossakin. Yliopisto saattaa olla jopa helpompi, koska silloin voi keskittyä itselle mieluisiin aineisiin toisin kuin lukiossa. Älä turhaan alisuoriudu. Olet sen verran nuori, että ehdit opiskella vaikka mitä. Lukion voit suorittaa aikuislukiossa, mennä sen jälkeen vaikka avoimeen yliopistoon ja suorittaa halutessasi varsinaisen tutkinnon parissa vuodessa (maisteriohjelma).