Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäyvät äidit! Mikä sai teidät palaamaan töihin?
21.11.2012 |
Itse olen tällä hetkellä kotiäiti. Lapsi on 1v. Mua kiinnostais tietää syitä miksi ette jääneet kotiin hoitamaan lasta/lapsia? Oliko taloudellinen syy vai tuntuiko, että kotona hajoaa pää vai että viihdyt paremmin töissä? En siis halua mitään kotiäidit vs uraäidit riitaa tästä. Kiinnostaa vain tietää :)
Itse viihdyn kotona ja pärjätään ihan ok taloudelliesti vaikka onkin vähn tiukempaa rahan kanssa. Mutta välillä tuntuu, että kotona olo käy raskaaksi ja että pää hajoaa. Silloin tulee miettineeksi töihin paluuta.
Nyt kysynkin, että onko muita syitä töihin paluulle kuin taloudellinen tilanne? Onko vaan niin, että kaikille ei sovi kotona oleminen? :D Ehkä osa-aikatyö voisi sopia mulle alkuun.
Kommentit (36)
a)omaa rahaa
b)päästä välillä töihin "lepäämään" siitä kotirumbasta.
Kävin hoitovapaan aikana iltaisin ja viikonloppuisin töissä, isä hoiti sillä aikaa lapset, mummot välillä tukena. Kumpikin lapsi hoidettiin kotona kunnes olivat n. 2,5 v. Ja tietty esikoinen oli kotona kun kuopus oli vauva, niin että hän sai olla kotihoidossa pidempään.
Oli tosi hyvä ratkaisu, ei tarvinnut venyttää penniä ja sai vähän muuta ajateltavaa kun ne jatkuvat kotityöt. Huomasin että en tosiaankaan ole mikään synnynnäinen kotiäiti. Olisi seinät niinsanotusti kaatuneet päälle jos ei olisi päässyt välillä töihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
josta ei "voinut" olla pitkiä aikoja yhteen menoon poissa. Ala siis eteni nopeasti, ja pelkäsin että edeltävien vuosien työ tavallaan nollautuu, jos olen liian pitkään poissa töistä.
Lapset ovat kyllä olleet kotihoidossa lähes 3-vuotiaiksi saakka, mutta olemme vuorotelleet mieheni kanssa kotivanhempina siten, ettei kumpikaan ole ollut kokonaan töistä pois yhteen menoon kuin maksimissan puoli vuotta.
Mulla on nettopalkka 2600 ja päälle bonareita yms. Lovi talouteen olisi ollut liian iso ja työpaikkakin on lähellä, joten kulkemisestakaan ei tule kuluja. Varmaan tilanne olisi toinen, jos nettopalkka olisi pieni, niin laittaisi miettimään, viitsiikö muutaman satkun takia viedä lasta hoitoon.
on aika iso ero kotihoidontuella ja palkalla. Siitäkin huolimatta, että päivähoito maksaa. Ja toki viihdyn työssäni.
Toisena tuli sitten taloudelliset syyt.
Minä en ole hyvä kotiäiti, koska en jaksa / osaa olla kunnollinen äiti ulkoiluineen, leikkipuistoineen ja askarteluineen. Johtuneeko siitä että molemmat lapset olleet melko vaikeita ja vaativia. Ja pohjattomasta univelasta.
Kotona ollessa ainoa asia joka pyöri päässä, oli että koska voisi nukkua edes vähän. Että saisi sen 4-5 h/vrk kasaan ja säilyisi hengissä. Noilla univajeilla ei juuri liikuttu missään, ei leikitty, keskityin lähinnä selviämään arjesta. Mulla ei ole ekalta vuodelta yhtään muistikuvaa.
Siinä alkoi seinät kaatua päälle ja pää hajota. Kumpikin lapsi aloitti päiväkodissa 1v7kk ikäisenä ja hyvin sujui. Yötkin alkoivat siitä sitten tasaantua.
Toinen syy oli taloudellinen, koska minä tienaan enemmän kuin mieheni. Eli kun pääelättäjän tulot jäävät pois, sillä on iso merkitys.
Tykkään työstäni ja minulla on parempi palkka kuin miehelläni. En tykkää yhtään askarrella, enkä käydä muskareissa yms. En siis ole ollenkaan mikään mallikelpoinen kotiäiti. Meillä ei myöskään ole lainkaan tukiverkostoa, eli omaa aikaa ei ollut yhtään koskaan. Työhönpaluu pelasti mun mielenterveyden!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin viemään keskimmäiseni 9kk ja esikon 2v nä hoitoon taloudellisen tilanteen takia(jäin tuolloin myös yllättäen yhksi). Eikä itsetunto antanut periksi juosta sossun luukulle. Muuten olisin ollut pidempään kotona. Kuopuksen kanssa palasin työelämään kun oli 3kk vanha ja mies jäi häntä kotiin hoitamaan :)
Pää alkaa hajota. Ei tukiverkostoja. Lasten kanssa 24/7. En halua pudota täysin urakehityksestä. Taloudellisesti voisin olla pidempään, mutta sinnittelen vielä ensi vuoden kotona, että lapsi kaksi vuotta ja sitten töihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki voidaan luetella näitä muita syitä: isä oli jäämässä kotiin, halusin takaisin mukavaan työhön ja tienaamaan, kotona oli kamalaa jne. jne.
Mutta tärkein syy oli se, että n. klo 9.45 arkiaamuisin alkoi ahdistamaan se, etten ollut töissä. Yritin aina joka arkiaamu saada pakollisten lisäksi tehtyä edes jotain mainittavaa, edes vaihtamaan lakanat. Muuten päivä tuntui valuvan aivan täysin hiekkaan.
Ihan alussa tällaista ei ollut, mutta ensimmäisen lapsen kanssa kotona ollessa kun hän oli selkeästi isompi, klo 9.45 ahdistus vain paheni. Oli ihan mahtavaa palata töihin, mies oli kotona ja homma pelasi.
asun seudulla, jossa oman alani työpaikat on laskettavissa kahden käden sormilla. Minulla ei ollut työpaikkaa odottamassa. Kun huomasin paikan, en vain uskaltanut olla hakematta sitä, koska seuraava paikka saattaa tulla auki vasta useamman vuoden kuluttua.
Näin on käynyt jo kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla lapsi on mennyt hoitoon hädintuskin 1-vuotiaana. Jos paikkoja ei olisi tullut auki, olisin ollut kotona pidempään ansiosidonnaisen turvin. Kotihoidontuki ei ole koskaan ollut edes vaihtoehto, ei meillä ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa syy miksi menin töihin oli se että kun nuorin täytti 3v ja hoitovapaa loppui. Oli pakko mennä töihin ettei työpaikka mene. Töissäolo on ollut ihan ok. Mutta. Isossa perheessä on kovasti hommaa joten arki on äärettömän kiireistä ja lapset kaipaavat äitiä kun olen töissä. Olen ehtinyt nyt olla 6kk töissä ja pärjäämme, mutta toivoisin että vuorokaudessa olisi muutama tunti enemmän!
eli äitiysloma päättyi kun lapsi oli 4kk. Pidempään en saanut olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla oli kiva duunipaikka ja tykkään käydä työssä. Tykkään kyllä hoitaa lastakin, ei siinä mitään. Mulle käy kaikki, en ajatellut sitä sen enempää.
Joo ja kaikille EI sovi kotona oleminen, toisille taas ei sovi työelämä. Meitä on moneen junaan. Siks on hyvä, että on valinnan mahdollisuuksia.
Olen nyt osa-aikatyössä, mutta lapsi ei ole hoidossa vaan isä hoitaa - lapsi menee vasta lähempänä 3 vuoden ikää. Näin siksi, että on luonteeltaan hitaasti lämpiävä, ujo ja erittäin kiintynyt minuun ensisijaiseeen hoitajaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava työ, tykkään ja olen hyvä
Työkaverit, kivoja
Palkka on ok, ei kotona saa juuri mitään
Lapsella on huippuhoitaja, sekin auttoi palaamaan aikaisemmin.
Lapsen luonne, viihtyy hoidossa, seurallinen tapaus
Pomo on paras tähän mennessä
ja lisäksi kotona oleminen oli minusta ahdistavaa. Lapsi meni hoitoon kun oli 1v, isänsä oli hänen kanssaan viimeiset 2 kk kotona.
Kakkosen kanssa varmaan suunnilleen sama kuvio.
1. On lapsen etu viettää arkiaikaa myös isänsä kanssa eli miehen vuoro jäädä kotiin.
2. Oma mielenkiinto. Mun alalla jää helposti jälkeen kun kehitys menee sen verran vauhdilla. On vähemmän kynnystä palata kun ei ole ollut sataa vuotta kotona.
3. Vaihtelunhalu. Koska osa-aikaduuniin ei ole mahdollisuutta, tehdään meidän perheessä niin että vuorotellaan lastenhoito kotona. Näillä näkymin jään siis uudestaan toviksi kotiin miehen hoitovapaan jälkeen.