Lue keskustelun säännöt.
Työssäkäyvät äidit! Mikä sai teidät palaamaan töihin?
21.11.2012 |
Itse olen tällä hetkellä kotiäiti. Lapsi on 1v. Mua kiinnostais tietää syitä miksi ette jääneet kotiin hoitamaan lasta/lapsia? Oliko taloudellinen syy vai tuntuiko, että kotona hajoaa pää vai että viihdyt paremmin töissä? En siis halua mitään kotiäidit vs uraäidit riitaa tästä. Kiinnostaa vain tietää :)
Itse viihdyn kotona ja pärjätään ihan ok taloudelliesti vaikka onkin vähn tiukempaa rahan kanssa. Mutta välillä tuntuu, että kotona olo käy raskaaksi ja että pää hajoaa. Silloin tulee miettineeksi töihin paluuta.
Nyt kysynkin, että onko muita syitä töihin paluulle kuin taloudellinen tilanne? Onko vaan niin, että kaikille ei sovi kotona oleminen? :D Ehkä osa-aikatyö voisi sopia mulle alkuun.
Kommentit (36)
Toisena tuli sitten taloudelliset syyt.
Minä en ole hyvä kotiäiti, koska en jaksa / osaa olla kunnollinen äiti ulkoiluineen, leikkipuistoineen ja askarteluineen. Johtuneeko siitä että molemmat lapset olleet melko vaikeita ja vaativia. Ja pohjattomasta univelasta.
Kotona ollessa ainoa asia joka pyöri päässä, oli että koska voisi nukkua edes vähän. Että saisi sen 4-5 h/vrk kasaan ja säilyisi hengissä. Noilla univajeilla ei juuri liikuttu missään, ei leikitty, keskityin lähinnä selviämään arjesta. Mulla ei ole ekalta vuodelta yhtään muistikuvaa.
Siinä alkoi seinät kaatua päälle ja pää hajota. Kumpikin lapsi aloitti päiväkodissa 1v7kk ikäisenä ja hyvin sujui. Yötkin alkoivat siitä sitten tasaantua.
Toinen syy oli taloudellinen, koska minä tienaan enemmän kuin mieheni. Eli kun pääelättäjän tulot jäävät pois, sillä on iso merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla mies jäi joksikin aikaa kotiin lasten kanssa. Hyvin toimi meillä.
Vuosikaudet kotona lasten kanssa voi sopia jollekulle, ja hyvä niin. Mulle ei, mä olisin tosi paska äiti ja vaimo :)
Sitten oli mielestäni hyvä aika mennä töihin ja lapsen saada muutakin seuraa. Miehen (ope) ja mun (osittainen vuorotyö) työaikoja sumplimalla saatiin lapselle hyvin lyhyet hoitoajat. Halusin töihin. Raha ei ollut niin suuri syy.
ja halusin omaa rahaa. Lapset pääsi ihanaan perhepäivähoitoon, jossa viihtyivät hyvin. Hoitaja oli suoraan sanoen paljon parempi kasvattaja kuin minä :)
En tykännyt olla kotona, vaikka se olikin helppoa. Lapsilla ikäeroa 2 vuotta.
että mies joutuikin yhtäkkiä armeijaan, taloudellinen tilanne siis. En olisi pystynyt millään kodinhoidon tuella maksamaan kaikkea lainaa saatikaan muita menoja, armeija olisi toki tukenut, mutta ei sitä vertaa. Näin menin töihin lapsen ollessa 10 kk. Päiväkotiin lapsi meni 1v1kk ikäisenä. Sitä ennen isovanhemmat hoisivat 3 kuukautta. Kiitos siitä!
Mutta mutta, olisin itse viimeistään siinä vaiheessa mennyt töihin, kun lapsi olisi ollut päälle vuoden. Vaikka mies olisikin ollut töissä. Mä olen sen sortin ihminen, että mulla hajoo helposti pää neljän seinän sisällä, jos aika keskittyy vain ja ainoataan johonkin tiettyyn. Tarvitsen vuorovaikutusta. Kotona tuntui, ettei sitä saanut. Ystäville, kun soitti he olivat joko töissä tai heillä oli menoa. Lapsellisia perheitä meidän ystäväpiirissämme on erittäin vähän, joten heidän kanssakaan ei saanut oikein sovittua mitään aikaa.
Lisäksi en viihdy missään mammakerhoissa, tuntuu että siellä höpötetään suurimmaksi osaksi lapsiin liittyvistä asioista, mitä en todellakaan sitten halunnut kuunnella yhtään sen enempää. Jos halusin jutella, halusin jutella aivan muist asioista.
En kadu hetkeäkään, että laitoin "niin nuorena" lapseni hoitoon. Hän on viihtynyt siellä erittäin hyvin, hänestä on tullut sosiaalinen. Muutenkin tykkää olla päiväkodissa, lisäksi tykkää tulla kotiinkin ja itsekkin olen saanut ns. hetken rauhaa. Meillä on kuitenkin aika vilkas lapsi ja päivisin ainoa rauhallinen hetki on se, että lapsi nukkuu päikkäreitä. Nyt olen äitiyslomalla ja esikoinen käy 3 kertaa viikossa päiväkodissa. Isä vie 7 aikaa aamulla mennessään töihin ja itse haen klo 14.00 lapsen herätessä päiväunilta. Tämä järjestys sopii meille erittäin hyvin. Jaksan touhuta lapsen kanssa, kun mennään kotiin. Pystyn aamulla hoitamaan kotiaskareet pois alta ja iltapäivä ja ilta keskittyy lapsen ja vauvan kanssa touhuamiseen. Lapsikin pääsee purkaamaan energiaansa ja on rauhallisempi kotona.
Äitiysloman loputtua viimeistään, mikäli tämä kuopus on vähänkään samanlainen luonteeltaan kuin esikoinen, uskallan hyvin mielin laittaa päiväkotiin saman ikäisenä, kuin esikoinenkin. Jollei asia lapsen kannalta onnistu (liikaa eroahdistusta) tai muuta vastaavaa niin tottakai kuviot punnitaan uusiksi, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että haluan äitiysloman päätyttyä palata takaisin työelämään. Työ ja perhe pitävät pääni kasassa, hetkeksi ajateltavaksi muita asioita niin pysyy tasapainossa.
Ja teen osa-aika työtä. 30 tuntia viikossa. Suurimmaksi osaksi aamua.
Ja kyllä, rakastan lapsiani, sanoo kuka tähän mitä tahansa. He ovat mulle rakkainta maailmassa ja tärkeintä. Tästä syystä koen, että heillekkin on parempi olla kotona, kun äitin pää pysyy kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yh:na siihen aikaan joten toimeentulotuella mentiin. Lapsen täytettyä kolme oli pakko ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi ja puolisen vuotta ehdin olla ansiosidonnaisella ennen kuin jouduin taas töihin.
Meillä molemmilla kerroilla isä halusi jäädä kotiin, ekan kanssa kun oli 11 kk ja nyt jää molempien kanssa kotiin kun 1.5 vuotta ja 3 vuotta. Odottaa lomaa jo innolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töissä sellainen tilanne, että tiesin, että minun tilalleni olisi todennäköisesti palkattu joku toinen vakkariksi, jos en olisi palannut. En tiedä mihin minut olisi lykätty, jos olisin palannut vasta myöhemmin. Eihän mulla laillisesti olisi ollut mitään hätää, mutta todellisuus on usein työpaikoilla toinen: Suuresti epäilen, että olisi potkittu pois sitä toista juuri kun olisi ollut hyvin hommissani sisällä ja luonut kaikki suhteet ja minut vaihdettu tilalle. Ei ollut mitään tietoa minne hommiin olisin päätynyt.
Toisaalta palasin ihan mielelläni, lapsi alkoi olla sen ikäinen, että aloin kaipaamaan vähän töihin, joten omastakin puolestani ajoitus oli erinomainen, vaikka aluksi olisinkin mieluummin ollut vaikka osa-aikaisena. Siinä tilanteessa se ei vain onnistunut ja nyt lapsen ollessa isompi olen mielelläni täyspäiväinen.
mulla oli tilanne jossa työnantaja sanoi että nyt pitää tulla takaisin tai muuten ei tarvi tulla ollenkaan. Jos en olisi tullut, olisi iso organisaatiomutos siirtänyt toimipisteeni helsinkiin pääkonttoriin. Ja pakkomuutto sinne.
Palaamalla nopeasti töihin (alkuun osa-aikaisena) jouduin tinkimään lapsen hyvinvoinnista jonkin verran, sitä en kiistä. Sen sijaan perheen KOKONAIShyvinvoinnin kannalta ratkaisu oli hyvä, koska työpaikkani on erittäin hyvä, asumme huonolla työmarkkina-alueella jossa uuden työn saaminen voi kestää vuosia, emme voi tietyistä syistä johtuen muuttaa. Joten kun piti valita että muutanko hesaan vai palaan nopeasti töihin niin palasin nopeasti.
Yhdestä lapsestani palasin muuten kun lapsi oli 5kk ikäinen. Sekään ei ollut ongelma, koska isä jäi kotiin lapsen kanssa vuodeksi, ja minä kävin vuoden ikäiseksi asti kesken työpäivän imettämässä. Se oli aika hyvä ratkaisu sen kannalta, että mies oppi todella omatoimiseksi huushollin pitäjäksi sinä aikana, kun oli kaikesta vastuussa yksin.
Joten syitä on monenlaisia, useinmiten taloudelliset syyt. Moni täällä sanoo että "myykää talo ja muuttkaa vuokralle niin on vara olla kotona", mutta ihan aikusten oikeasti, tuo on harvalle todellinen vaihtoehto. Siis siksi että kyllä koko perheen elämäntaso laskee jos pitää esim itse rakennettu omakotitalo vaihtaa vuokrakasarmin kaksioon. Mieluummin sitä sitten menee töihin ja maksaa asuntolainaa jotta lapsetkin saavat asua kivassa talossa jossa oma piha.
Oma puolisoni ei ole mikään hyvätuloinen joten meillä ei olisi ollut mahdollisuutta edes teoriassa olla mihinkään 3v ikään asti kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli tarkoitus olla lapsen kanssa kotona siihen asti kun hän täyttäisi kolme vuotta.
Menin töihin hänen olleessa 2½ vuotias, koska silloin oli mahdollisuus saada saman "firman" sisältä mielekkäämpi työ lähempää kotoa (työmatka lyheni 82 kilometristä 20 kilometriin ja työ vaihtui asiakaspalvelusta muuhun työhön).
Päivääkään ei ole kaduttanut :)
sellaisen, että myös naiset ovat ihmisiä, älylläkäitä ja hyödyllisiä olentoja, joilla voi olla muutakin tekemistä kuin palvella miehiä kotona. Halusin, että poikani ja tyttäreni kasvavat luonnostaan tähän tietoisuuteen ja että heidän ei tarvitse käydä siitä kasvettuaan jotain "tiedostamiskurssia" samaan tapaan kuin toisen aallon feministit aikanaan. Halusin, että lapseni kasvavat siihen ajatusmaailmaan, että jokainen tekee yhteisen maailmamme eteen kaiken, mitä voi.
Tämän takia minä jatkoin työntekoa ja opiskelua ja tutkimusta myös lasteni synnyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei ole järkeä jäädä vuosikausiksi kotiin, jos on koulutusta ja mielenkiintoinen ja hyödyllinen työpaikka, johon palata.
Ehdin siitä huolimatta olla 6 lapsityövuotta kotona ja kolmiperhehoito, jossa hoitaja tuli kotiimme, oli erinomainen ratkaisu jos kohta varahoitoakin joutui käyttämään. Myös päiväkodista, jossa lapset olivat 3-ph:n jälkeen, on vain kiittävää sanottavaa: aivan loistava paikka ja loistava henkilökunta. Lisäksi pystyimme mieheni kanssa aikatauluttamaan arkemme tosi hyvin.
Toimivat hoitoratkaisut helpottivat siis ratkaisuani myös.
Melko varhain joka kerta, koska aidosti pidän työstäni.
Mä myös uskon, että naiseuteen kuuluu monia rooleja, ei vain äitiys.
Edelleen päiväkodit eivät ole helvetin esikartanoita ja toki muitakin hoitoratkaisuja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikään ei ole vielä tunnustanut syyksi sitä, että haluaa maksaa veroja ja näin rakentaa yhteiskuntaa. Sellaisen kuvan sai eilisistä keskusteluista. Missä he ovat nyt, eikä heidän työpaikoillaan ole nettiä?
oli ja on mulle tärkeää. Olen saanut työnteon mallin kotoa, "Jumala ei laiskoja elätä" ja kaikkien on hoidettava leiviskänsä. Se on ihan selvä oletus, jota en edes ajattele sen kummemmin, eli itsensä on elätettävä omalla työllä, jos se on vain mahdollista. Ja tehtävä myös vapaaehtoistyötä ja osallistuttava tämän yhteiskunnan kehittämiseen jollain tavalla.
Yksikään ei ole vielä tunnustanut syyksi sitä, että haluaa maksaa veroja ja näin rakentaa yhteiskuntaa. Sellaisen kuvan sai eilisistä keskusteluista. Missä he ovat nyt, eikä heidän työpaikoillaan ole nettiä?
sitä kautta, että olen koulutuksen hankkinut ja hyvän työpaikan, jossa saan tehdä hyödyllistä työtä. Eli haluan antaa panokseni tässä yhteiskunnassa ja olla monipuolisesti hyödyksi.
yksinhuoltaja ja reilun vuoden kotona olon jälkeen rahat loppuivat.
mulla on vain 1 lapsi, nyt 4v.
Olin kotona ensin vuoden, sitten töissä kun lapsi oli 1v-1v8kk, sitten taas kotona kun lapsi 1v 8kk-2.5v, sitten töissä taas.
Mies oli kotona nuo "väliajat" niin että saatiin lapsi hoidettua kotona 3-vuotiaaksi.
Mä palasin töihin kun lapsi 1v, koska
a) mieskin halusi olla hoitovapaalla ja näin olimme sopineet jo lasta yrittäessä
b) töissä oli tilanne, jossa mun olisi ollut erittäin vaikea aloittaa tietyssä projektissa, ellen olisi lähtenyt juuri silloin hoitamaan tiettyjä juttuja loppuun. Myöhemmin tämä osoittautui urani kannalta todella tärkeäksi asiaksi. (kyse ei ole rahasta).
Viihdyin kotona hyvin ja oli ikävä lähteä töihin kun lapsi oli 1v, en olisi millään halunnut. Miehelle olisi sopinut siirtää omaa hoitovapaataan eteenpäin, mutta mun työtilanne "pakotti" tuohon. Onneksi pääsin pian takaisin kotiin ja toisen lapsen kohdalla jaetaan vapaat varmaan niin, että olen ainakin ekat 1.5v kotona.
halusin ja haluan mennä töihin, sillä mulla on erittäin mukava työ ja työkaverit. ja liksan on jopa erittäin hyvä.
olen koko ajan elänyt omaa elämääni, vaikka iso perhe onkin. en odota mitään, sitten kun ... vaan elän joka päivä.
Mies opiskeli ja itsellä tipahti tulot siihen kodinhoitotukeen. Ensin aloin hakemaan pelkkää keikkatyötä, mutta pian olin ihan pidemmässä työsopparissa. Työ on kaksivuorotyötä, joten lapsen kanssa kotonoa oloa oli kuitenkin paljon enemmän kuin päivätyössä.
Toki jos olisin tiennyt että mies saa valmistuttuaan heti vakkarityön en olisi ollut niin hopussa, mutta kun varmuutta ei silloin vielä ollut. Ja minun alalla työtilanne on hyvä.
Hieman myös toisena syynä painoi ammatti johon olin hiukan ennen äitiyslomaa valmistunut ja tahdoin päästä oppimaan myös työtä käytännössä ettei taidot ihan ruostu.