Lue keskustelun säännöt.
Mies kieltäytyy systemaattisesti kaikesta keskustelusta. Miten tästä eteenpäin?
20.11.2012 |
Olen käsittämättömän yksinäinen parisuhteessani. En voi keskustella mistään arvokysymyksistä, mielipiteistä, suhteestani tai sen tulevaisuudesta, omista huolistani, peloistani, ahdistuksistani, iloistani... siis en mistään millä on merkitystä.
Mies kyllä jutustelee. Mitä katsotaan telkusta, kuka siivoaa minkäkin huoneen siivouspäivänä. Tai mitä ruokaa tehdään tänään. Mutta ei mitään muuta.
Syy siihen on se, että miehen mielestä "siitä tulee vain riitaa". Hän siis kokee riitana jokaisen tilanteen jossa olen hänen kanssaan jossakin asiassa eri mieltä. Myös kertoessani tunteista tms. hän pamauttaa heti jonkin ratkaisuehdotuksen josta hermostun: enhän kaipaa kuin kuuntelijaa. Jos vaikka kerron, että suren työkaverin vaihtumista hän sanoo, että voittehan te soitella joka päivä. Piste, loppu keskustelulle. Turhaan ruikutat. Oikeasti olen kuitenkin suruissani siitä muutoksesta, että en työkaveria näe päivittäin, että työparikseni saattaa tulla kuka vain, että mahtaako työt sujua enää entiseen tapaan... tämä on siis vain yksi yksittäinen esimerkki. Tuollaista se on kaikissa asioissa. Joskus hän todellakin suuttuu pelkästään siitä, että osoitan jotakin tunnetilaa.
Suhde on periaatteessa ok. Arki sujuu, ei ole väkivaltaa tms, lapsia hoidetaan tasapuolisesti, seksi on fantastista.
Mutta joka ilta mennessäni nukkumaan tiedän olevani täysin yksin.
Kommentit (37)
Siis semmonen, jonka kanssa et nussi, mutta saat henkistä lääheisyyttä.
Ennen eroan kuin petän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jatka valittamista sitten.
Ja ystäviä minulla on, mutta heidän kanssaan esim. parisuhteestani, lasteni kasvatuksesta tms. puhuminen ei auta mitään. Plus en näe heitä kuin harvoin. Onko liikaa vaadittu, että elämänkumppanin kanssa voisi jakaa elämänsä?
ap
mutta tuollaisia miehet on. Vittuako sitä tyhjästä lässyttämään? Ei ne sinun tunteet puhumalla muutu. Se, että antaa konkreettisia neuvoja, kertoo jo, etträ mies välittää ja haluaa parantaa oloasi, itse haluat velloa siinä.
Jos mies on sinulle muuten rakas ja yhteiselämänne on helppoa, sinä hankit ystävättären, jonka kanssa voit puhua "tunnetiloistasi" ja märehtiä pieniä murheitasi.
mutta tuollaisia miehet on. Vittuako sitä tyhjästä lässyttämään? Ei ne sinun tunteet puhumalla muutu. Se, että antaa konkreettisia neuvoja, kertoo jo, etträ mies välittää ja haluaa parantaa oloasi, itse haluat velloa siinä.
Jos mies on sinulle muuten rakas ja yhteiselämänne on helppoa, sinä hankit ystävättären, jonka kanssa voit puhua "tunnetiloistasi" ja märehtiä pieniä murheitasi.
Ei minulla ole perhettä. Olen huoraava siivoja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tuollaisia miehet on. Vittuako sitä tyhjästä lässyttämään? Ei ne sinun tunteet puhumalla muutu. Se, että antaa konkreettisia neuvoja, kertoo jo, etträ mies välittää ja haluaa parantaa oloasi, itse haluat velloa siinä.
Jos mies on sinulle muuten rakas ja yhteiselämänne on helppoa, sinä hankit ystävättären, jonka kanssa voit puhua "tunnetiloistasi" ja märehtiä pieniä murheitasi.
Ei minulla ole perhettä. Olen huoraava siivoja.
ap
Eli eikö miehesi ole ollut tuollainen kaiken aikaa? Jo kun aloititte seurustelun?
Vai onko hän muuttunut tuollaiseksi yhtäkkiä?
Ei kaikkia naisiakaan kiinnosta märehtiä loputtomiin fiiliksiä. Minä olen sellainen nainen. Juttelen paljon mieluummin vaikkapa kotihoidontuen leikkaussuunnitelmista, Destian myynnistä, Talvivaaran saastemääristä, Venäjän ulkopolitiikasta tai Gazan tilanteesta.
Joten: kumpikaan teistä ei ole "oikeassa" siinä mielessä, että toisen tapa keskustella olisi väärä ja toisen oikea. Ne ovat erilaisia, ja probleema on, että sinä koet miehesi tavan riittämättömäksi ja mies todennäköisesti sinun tapasi tyhjästä jankuttamiseksi.
Minusta kuutosen ehdotus naispuolisen avautumiskumppanin hankkimisesta on hyvä. Miehen ei tarvitse olla samanlainen kuin sinä ollakseen hyvä aviokumppani. Aika harva mies on kiinnostunut vatvomaan tunteita ja ihmissuhteita, siihen tarpeeseen on olemassa naispuoliset ystävättäret.
Miehen kanssa voisit sitten yrittää keksiä jutunjuurta asia-aiheista. Vaikka nyt sitten urheilusta ja politiikasta tai mikä nyt miestäsi kiinnostaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huoraava siivooja. Minulla ei ole kumppania vaan minulla on joku jonka kanssa asun, jonka jäljet siivoan ja jolle annan piparia. Siltä siis tuntuu.
ap
Eli eikö miehesi ole ollut tuollainen kaiken aikaa? Jo kun aloititte seurustelun?
Vai onko hän muuttunut tuollaiseksi yhtäkkiä?
Ei kaikkia naisiakaan kiinnosta märehtiä loputtomiin fiiliksiä. Minä olen sellainen nainen. Juttelen paljon mieluummin vaikkapa kotihoidontuen leikkaussuunnitelmista, Destian myynnistä, Talvivaaran saastemääristä, Venäjän ulkopolitiikasta tai Gazan tilanteesta.
Joten: kumpikaan teistä ei ole "oikeassa" siinä mielessä, että toisen tapa keskustella olisi väärä ja toisen oikea. Ne ovat erilaisia, ja probleema on, että sinä koet miehesi tavan riittämättömäksi ja mies todennäköisesti sinun tapasi tyhjästä jankuttamiseksi.
Minusta kuutosen ehdotus naispuolisen avautumiskumppanin hankkimisesta on hyvä. Miehen ei tarvitse olla samanlainen kuin sinä ollakseen hyvä aviokumppani. Aika harva mies on kiinnostunut vatvomaan tunteita ja ihmissuhteita, siihen tarpeeseen on olemassa naispuoliset ystävättäret.
Miehen kanssa voisit sitten yrittää keksiä jutunjuurta asia-aiheista. Vaikka nyt sitten urheilusta ja politiikasta tai mikä nyt miestäsi kiinnostaakin.
Ihan hirveää, kun ei tule kotonaan ymmärretyksi. Eikä puoliso tahdo suin surminkaan jakaa mitään merkittävää kanssani omasta itsestään. Mitä tässä on järkeä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huoraava siivooja. Minulla ei ole kumppania vaan minulla on joku jonka kanssa asun, jonka jäljet siivoan ja jolle annan piparia. Siltä siis tuntuu. ap
Hänellä ei ole kumppania, vaan joku joka siivoaa ja jolle miehesi antaa patukkaa ja kantaa palkkansa sen vastineeksi.
Olen huoraava siivooja. Minulla ei ole kumppania vaan minulla on joku jonka kanssa asun, jonka jäljet siivoan ja jolle annan piparia. Siltä siis tuntuu. ap
Hänellä ei ole kumppania, vaan joku joka siivoaa ja jolle miehesi antaa patukkaa ja kantaa palkkansa sen vastineeksi.
Asiallisen etäiset välit tunnepuolella. Kun hänen äitinsä kuoli, hän ei itkenyt nähteni. Kertaakaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli eikö miehesi ole ollut tuollainen kaiken aikaa? Jo kun aloititte seurustelun? Vai onko hän muuttunut tuollaiseksi yhtäkkiä? Ei kaikkia naisiakaan kiinnosta märehtiä loputtomiin fiiliksiä. Minä olen sellainen nainen. Juttelen paljon mieluummin vaikkapa kotihoidontuen leikkaussuunnitelmista, Destian myynnistä, Talvivaaran saastemääristä, Venäjän ulkopolitiikasta tai Gazan tilanteesta. Joten: kumpikaan teistä ei ole "oikeassa" siinä mielessä, että toisen tapa keskustella olisi väärä ja toisen oikea. Ne ovat erilaisia, ja probleema on, että sinä koet miehesi tavan riittämättömäksi ja mies todennäköisesti sinun tapasi tyhjästä jankuttamiseksi. Minusta kuutosen ehdotus naispuolisen avautumiskumppanin hankkimisesta on hyvä. Miehen ei tarvitse olla samanlainen kuin sinä ollakseen hyvä aviokumppani. Aika harva mies on kiinnostunut vatvomaan tunteita ja ihmissuhteita, siihen tarpeeseen on olemassa naispuoliset ystävättäret. Miehen kanssa voisit sitten yrittää keksiä jutunjuurta asia-aiheista. Vaikka nyt sitten urheilusta ja politiikasta tai mikä nyt miestäsi kiinnostaakin.
Ihan hirveää, kun ei tule kotonaan ymmärretyksi. Eikä puoliso tahdo suin surminkaan jakaa mitään merkittävää kanssani omasta itsestään. Mitä tässä on järkeä? ap
Etkö nyt naisihminen tajua, että miehellesi jorinat fiiliksistä työkaverin vaihtuessa ovat tasan yhtä turhia kuin sinusta jorinat vaikkapa urheilusta?
Et sinä ole OIKEASSA ja mies väärässä. Olette vain erilaisia.
Miehesi mielestä hänen kiinnostuksen kohteensa ja mielipiteensä vaikkapa Jokerien viimeisimmästä ottelusta ovat "merkittävää jakamista hänen sielunsa syövereistä". Hän puhuu mielipiteidensä kautta myös tunteistaan.
Sinä taas et muodosta mielipiteitä, vaan puhut tunteista.
Olen huoraava siivooja. Minulla ei ole kumppania vaan minulla on joku jonka kanssa asun, jonka jäljet siivoan ja jolle annan piparia. Siltä siis tuntuu. ap
Hänellä ei ole kumppania, vaan joku joka siivoaa ja jolle miehesi antaa patukkaa ja kantaa palkkansa sen vastineeksi.
Asiallisen etäiset välit tunnepuolella. Kun hänen äitinsä kuoli, hän ei itkenyt nähteni. Kertaakaan. ap
Ehkä hän tykkäisi aika laillakin arvostella sinun kanssasi jotain asia-aihetta, mutta sen sijaan sinä haluat vatuloida omaa päänsisustaasi ja sitä, miten kurjaa on, kun se-ja-se sanoi sinulle tylsästi duunissa.
Ei kannata olettaa mitään. KYSY. Kysy, millaisista asioista miehesi tykkäisi jutella. Haluaisiko ehkä, että ylipäätään juttelemisen sijasta olisitte fyysisesti lähekkäin enemmän tai vaikkapa tekisitte yhdessä jotain projektia tai harrastaisitte jotain yhteistä.
Miehillä tuppaa olemaan erilaiset kiinnostuksen kohteet ja he puhuvat tekojen ja läheisyyden kautta esille tunteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli eikö miehesi ole ollut tuollainen kaiken aikaa? Jo kun aloititte seurustelun? Vai onko hän muuttunut tuollaiseksi yhtäkkiä? Ei kaikkia naisiakaan kiinnosta märehtiä loputtomiin fiiliksiä. Minä olen sellainen nainen. Juttelen paljon mieluummin vaikkapa kotihoidontuen leikkaussuunnitelmista, Destian myynnistä, Talvivaaran saastemääristä, Venäjän ulkopolitiikasta tai Gazan tilanteesta. Joten: kumpikaan teistä ei ole "oikeassa" siinä mielessä, että toisen tapa keskustella olisi väärä ja toisen oikea. Ne ovat erilaisia, ja probleema on, että sinä koet miehesi tavan riittämättömäksi ja mies todennäköisesti sinun tapasi tyhjästä jankuttamiseksi. Minusta kuutosen ehdotus naispuolisen avautumiskumppanin hankkimisesta on hyvä. Miehen ei tarvitse olla samanlainen kuin sinä ollakseen hyvä aviokumppani. Aika harva mies on kiinnostunut vatvomaan tunteita ja ihmissuhteita, siihen tarpeeseen on olemassa naispuoliset ystävättäret. Miehen kanssa voisit sitten yrittää keksiä jutunjuurta asia-aiheista. Vaikka nyt sitten urheilusta ja politiikasta tai mikä nyt miestäsi kiinnostaakin.
Ihan hirveää, kun ei tule kotonaan ymmärretyksi. Eikä puoliso tahdo suin surminkaan jakaa mitään merkittävää kanssani omasta itsestään. Mitä tässä on järkeä? ap
Etkö nyt naisihminen tajua, että miehellesi jorinat fiiliksistä työkaverin vaihtuessa ovat tasan yhtä turhia kuin sinusta jorinat vaikkapa urheilusta?Et sinä ole OIKEASSA ja mies väärässä. Olette vain erilaisia.
Miehesi mielestä hänen kiinnostuksen kohteensa ja mielipiteensä vaikkapa Jokerien viimeisimmästä ottelusta ovat "merkittävää jakamista hänen sielunsa syövereistä". Hän puhuu mielipiteidensä kautta myös tunteistaan.
Sinä taas et muodosta mielipiteitä, vaan puhut tunteista.
Jostain vitun auton moottoreista ja formuloista. Vaikka ei yhtään kiinnosta. Miespä ei suostu puhumaan mistään minulle tärkeästä. Sitä paitsi: ihminen joka ei osaa puhua yhtään mitään sisäisestä elämästään tai jolla ei ole empatiakykyä toisen surulle ei ole ihminen ja hänellä ei OLE sisäistä elämää. Saatanan robotit.
ap
niin voi alkaa löytyä halua olla parempi kuulijakin? No joo, ehkä kiristys ei ole reilu keino, mutta onko ne keinot aina muutenkaan täällä niin reiluja. Mä vaan kysyn. 9
Mulla on ollut vähän samanlaisia ongelmia miesten kanssa... ja mua auttoi suuresti kun luin tämän kirjan:
http://www.amazon.co.uk/Dont-Listen-Women-Cant-Read/dp/0752846191
Tuo on saatavilla suomeksikin, en vain tiedä suomennoksen nimeä. Siis miesten tapa välittää on nimenomaan ratkaisukeskeinen, jos mies tarjoaa sulle jotain ratkaisua tai pyrkii vaihtamaan puheenaihetta sekin on omanlaistaan välittämistä. Miehiltä nyt vaan puuttuu sellainen hienotunteisuus, että osaisivat tehdä sen aiheenvaihon tahdikkaasti...
Jostain vitun auton moottoreista ja formuloista. Vaikka ei yhtään kiinnosta. Miespä ei suostu puhumaan mistään minulle tärkeästä. Sitä paitsi: ihminen joka ei osaa puhua yhtään mitään sisäisestä elämästään tai jolla ei ole empatiakykyä toisen surulle ei ole ihminen ja hänellä ei OLE sisäistä elämää. Saatanan robotit.
ap
Varmaan ärsyynnyit vastauksista ja varmaan tuo tilanne rasittaa, siksi sanoit noin. Empatiakykyäkin voi olla, vaikka sitä ei pysty syystä tai toisesta ilmaisemaan toiselle. Vikaa on varmaan miehen ilmaisukyvyssä, mutta mistä tiedät että vikaa ei ole teidän "yhteydessänne", eli et ymmärrä vaikka mies jotain viestisikin.
En tiedä mitä muuta sanoa, kuin että toista ei voi muuttaa. Selvästikin te ette ole samalla aaltopituudella. Tietysti aina on mahdollista erota, miksikäs ei. Mutta jos aiot kuitenkin yrittää, niin voit ainoastaan muuttaa omaa lähestymistapaasi.
Sanoit että ärsyynnyt, kun mies antaa sen jonkun konkreettisen parannusehdotuksensa. Ehkä voisit miettiä jonkin muun reagointitavan, joka voisi auttaa keskustelun jatkamisessa? Jos haluat että teillä on kommunikaatiota, niin et vaan voi hermostua siitä jos toinen vastaa sinulle. Entä oletko sanonut miehelle, mitä haluaisit hänen tekevän? Esimerkiksi niin, että kerrot että sinulle olisi tärkeää, että hän vain on hiljaa ja kuuntelee hetkisen, kun kerrot jonkin siedettävän pituisen jutun, ja sitten vaikka halaa sinua. Ei tarvitse kommentoida mitään. Siitä voi aloittaa.
Eli eikö miehesi ole ollut tuollainen kaiken aikaa? Jo kun aloititte seurustelun? Vai onko hän muuttunut tuollaiseksi yhtäkkiä? Ei kaikkia naisiakaan kiinnosta märehtiä loputtomiin fiiliksiä. Minä olen sellainen nainen. Juttelen paljon mieluummin vaikkapa kotihoidontuen leikkaussuunnitelmista, Destian myynnistä, Talvivaaran saastemääristä, Venäjän ulkopolitiikasta tai Gazan tilanteesta. Joten: kumpikaan teistä ei ole "oikeassa" siinä mielessä, että toisen tapa keskustella olisi väärä ja toisen oikea. Ne ovat erilaisia, ja probleema on, että sinä koet miehesi tavan riittämättömäksi ja mies todennäköisesti sinun tapasi tyhjästä jankuttamiseksi. Minusta kuutosen ehdotus naispuolisen avautumiskumppanin hankkimisesta on hyvä. Miehen ei tarvitse olla samanlainen kuin sinä ollakseen hyvä aviokumppani. Aika harva mies on kiinnostunut vatvomaan tunteita ja ihmissuhteita, siihen tarpeeseen on olemassa naispuoliset ystävättäret. Miehen kanssa voisit sitten yrittää keksiä jutunjuurta asia-aiheista. Vaikka nyt sitten urheilusta ja politiikasta tai mikä nyt miestäsi kiinnostaakin.
Ihan hirveää, kun ei tule kotonaan ymmärretyksi. Eikä puoliso tahdo suin surminkaan jakaa mitään merkittävää kanssani omasta itsestään. Mitä tässä on järkeä? ap
Etkö nyt naisihminen tajua, että miehellesi jorinat fiiliksistä työkaverin vaihtuessa ovat tasan yhtä turhia kuin sinusta jorinat vaikkapa urheilusta? Et sinä ole OIKEASSA ja mies väärässä. Olette vain erilaisia. Miehesi mielestä hänen kiinnostuksen kohteensa ja mielipiteensä vaikkapa Jokerien viimeisimmästä ottelusta ovat "merkittävää jakamista hänen sielunsa syövereistä". Hän puhuu mielipiteidensä kautta myös tunteistaan. Sinä taas et muodosta mielipiteitä, vaan puhut tunteista.
Jostain vitun auton moottoreista ja formuloista. Vaikka ei yhtään kiinnosta. Miespä ei suostu puhumaan mistään minulle tärkeästä. Sitä paitsi: ihminen joka ei osaa puhua yhtään mitään sisäisestä elämästään tai jolla ei ole empatiakykyä toisen surulle ei ole ihminen ja hänellä ei OLE sisäistä elämää. Saatanan robotit. ap
Et suostu näkemään, että sinä et ole sen enempää oikeassa ja empaattinen kuin miehesikään. Sinusta hän on epäempaattinen robotti ilman sisäistä elämää, koska hän ei ole SAMANLAINEN kuin sinä.
Mitä empaattisuutta se sinun puoletasi on, ei minkäänlaista.
Miehet viestivät mielipiteidensä, tekojensa kautta tunteita.
Eli eikö miehesi ole ollut tuollainen kaiken aikaa? Jo kun aloititte seurustelun? Vai onko hän muuttunut tuollaiseksi yhtäkkiä? Ei kaikkia naisiakaan kiinnosta märehtiä loputtomiin fiiliksiä. Minä olen sellainen nainen. Juttelen paljon mieluummin vaikkapa kotihoidontuen leikkaussuunnitelmista, Destian myynnistä, Talvivaaran saastemääristä, Venäjän ulkopolitiikasta tai Gazan tilanteesta. Joten: kumpikaan teistä ei ole "oikeassa" siinä mielessä, että toisen tapa keskustella olisi väärä ja toisen oikea. Ne ovat erilaisia, ja probleema on, että sinä koet miehesi tavan riittämättömäksi ja mies todennäköisesti sinun tapasi tyhjästä jankuttamiseksi. Minusta kuutosen ehdotus naispuolisen avautumiskumppanin hankkimisesta on hyvä. Miehen ei tarvitse olla samanlainen kuin sinä ollakseen hyvä aviokumppani. Aika harva mies on kiinnostunut vatvomaan tunteita ja ihmissuhteita, siihen tarpeeseen on olemassa naispuoliset ystävättäret. Miehen kanssa voisit sitten yrittää keksiä jutunjuurta asia-aiheista. Vaikka nyt sitten urheilusta ja politiikasta tai mikä nyt miestäsi kiinnostaakin.
Ihan hirveää, kun ei tule kotonaan ymmärretyksi. Eikä puoliso tahdo suin surminkaan jakaa mitään merkittävää kanssani omasta itsestään. Mitä tässä on järkeä? ap
Etkö nyt naisihminen tajua, että miehellesi jorinat fiiliksistä työkaverin vaihtuessa ovat tasan yhtä turhia kuin sinusta jorinat vaikkapa urheilusta? Et sinä ole OIKEASSA ja mies väärässä. Olette vain erilaisia. Miehesi mielestä hänen kiinnostuksen kohteensa ja mielipiteensä vaikkapa Jokerien viimeisimmästä ottelusta ovat "merkittävää jakamista hänen sielunsa syövereistä". Hän puhuu mielipiteidensä kautta myös tunteistaan. Sinä taas et muodosta mielipiteitä, vaan puhut tunteista.
Jostain vitun auton moottoreista ja formuloista. Vaikka ei yhtään kiinnosta. Miespä ei suostu puhumaan mistään minulle tärkeästä. Sitä paitsi: ihminen joka ei osaa puhua yhtään mitään sisäisestä elämästään tai jolla ei ole empatiakykyä toisen surulle ei ole ihminen ja hänellä ei OLE sisäistä elämää. Saatanan robotit. ap
Et suostu näkemään, että sinä et ole sen enempää oikeassa ja empaattinen kuin miehesikään. Sinusta hän on epäempaattinen robotti ilman sisäistä elämää, koska hän ei ole SAMANLAINEN kuin sinä.Mitä empaattisuutta se sinun puoletasi on, ei minkäänlaista.
Miehet viestivät mielipiteidensä, tekojensa kautta tunteita.
Muuta vaihtoehtoa siis ei ole kuin ero. En pysty elämään loppuikääni padoten kaiken sisälleni. Helpointa olisi olla lesbo. Over and out.
ap
Siis semmonen, jonka kanssa et nussi, mutta saat henkistä lääheisyyttä.