Mistä tietää, ettei pärjää yliopistossa?

"Mä aloitan nyt yhden kurssin kevätkaudella kolmannen kerran, kun en ole kahdella kerralla päässyt läpi. Lukkarit ovat koko ajan täynnä tunteja, teen tunnollisesti tehtävät, ryhmätyöt, luen tentteihin ja valtaosasta pääsen just ja just läpi. Ottaa päähän. No, en ole mikään ruudinkeksijä ollut ikinä, mutta olen tehnyt itselleni omat tavoitteet ja vielä niiden puitteissa mennään. Kun tulee hylätty, mietin miten tämä nyt fiksuiten hoidetaan pois alta ja teen niin. Jokaisesta läpi menneestä kurssista iloitsen. Otin paljon kesällä kursseja sellaisista aineista, joita muut opiskelee nyt, esim maanantaisin ei koko syksynä mulla ole ollut koulua. Silloin käyn kuuntelemassa samoja luentoja uudestaan, jotta pääsen toisen kurssin uusintatentistä läpi. Hyvä opo on kullanarvoinen juttu ja samoin se että teet ryhmätöissä aina oman osuuden hyvin. Ikävää on kysyä ihmisiltä voinko tulla teidän ryhmään, jos olen itse kämmännyt edellisen työn. Ryhmätöiden hoito on mulla kunnia-asia ja yleensä teen ne mahd nopeasti alta pois."



Kiinnostaa, että miten ihmeessä olet päässyt etenemään opintokokonaisuudesta seuraavaan, jos tenteistä "valtaosa menee just ja just läpi". Pääseekö tuollaisilla tuloksilla siihen vähintään 3:n keskiarvoon?

Kiinnostaa, että miten ihmeessä olet päässyt etenemään opintokokonaisuudesta seuraavaan, jos tenteistä "valtaosa menee just ja just läpi". Pääseekö tuollaisilla tuloksilla siihen vähintään 3:n keskiarvoon?

Ei ainakaan mun alalla ole tällaista käytäntöä.

opintokokonaisuudesta toiseen? Vai oletko sitä mieltä, että yliopistosta ei pysty valmistumaan kolmosta huonommalla keskiarvolla???



Minä luen toista tutkintoa ja arvosanat vaihtelee. Joskus tulee hyvä, joskus huono. Olen maksimissaan keskitasoinen opiskelija, ehkä alle sen. Laiskuuttahan se on. En pahemmin käy luennoilla ja tenttiinkin luen viimeisenä iltana. Sen lisäksi nyt toisella kerralla puristan tutkintoa 2-3 -kertaista tahtia verrattuna nuoriin, joten sekin syö tuloksia, kun kauhealla vauhdilla rääpii kursseja kasaan. Itse opiskelu ei edes nappaa, tarvin vain paperin siitä, mihin olen tämän jälkeen pätevä ja mitä olen käytännössä jo vuosia tehnyt. En koe saavani opinnoista oikein mitään sisällöllisesti. Tiedän, etten tarvi näitä asioita työssäni.

Normiälyllä varustettu ihminen pärjää, jos on valmis tekemään töitä, on ahkera ja pitkäjänteinen, ja on motivaatio valmistua sieltä yliopistosta.

kirjoittaa eräs jonka motivaatio katosi ja ainoastaan siksi ei valmistunut (keskiverto-todistuksella pääsin sisään mutta pärjäsin hyvin pääsykokeissa)

Jos ei kolmannen yrittämän jälkeenkään ovet aukea yliopistossa, niin sitten kannattaa miettiä jotain muuta.



Itselleni tärkeintä on ollut aineen kiinnostavuus. Olen suorittanut kaksi akateemista tutkintoa, vaikka lukiossa olin seiskan oppilas eikä yksikään olisi ehdottanut minulle yliopistoa.



Älä siis piittaa läheistesi kommenteista. Hae yliopistoon "salaa" (niin minäkin tein), jotta vältyt ylimääräisiltä paineilta. Kerro muille vasta sitten, kun olet päässyt opiskelemaan. Tsemppiä!

opintokokonaisuudesta toiseen? Vai oletko sitä mieltä, että yliopistosta ei pysty valmistumaan kolmosta huonommalla keskiarvolla???

jotta pääsee jatkamaan syventäviin, pääaineen aineopintojen keskiarvo pitää olla vähintään 3. Yleensä pääaineissa ihmisillä on parempi. En tunne ainuttakaan ihmistä, joka olisi saanut kokonaiskeskiarvoksi jostain aineesta alle kolmosen, mutta kaipa se muutoin kuin pääaineen osalta on mahdollista.

jotta pääsee jatkamaan syventäviin, pääaineen aineopintojen keskiarvo pitää olla vähintään 3. Yleensä pääaineissa ihmisillä on parempi. En tunne ainuttakaan ihmistä, joka olisi saanut kokonaiskeskiarvoksi jostain aineesta alle kolmosen, mutta kaipa se muutoin kuin pääaineen osalta on mahdollista.

koska minä ainakin luen jo syventviä ihan rauhassa, vaikken ole vielä saanut edes kaikkia aineopintoja luettua.

jotta pääsee jatkamaan syventäviin, pääaineen aineopintojen keskiarvo pitää olla vähintään 3. Yleensä pääaineissa ihmisillä on parempi. En tunne ainuttakaan ihmistä, joka olisi saanut kokonaiskeskiarvoksi jostain aineesta alle kolmosen, mutta kaipa se muutoin kuin pääaineen osalta on mahdollista.

koska minä ainakin luen jo syventviä ihan rauhassa, vaikken ole vielä saanut edes kaikkia aineopintoja luettua.

Juu, kielialoilla kolmosen keskiarvo on saatava, että pääsee edes aineopintoihin jatkamaan. Muista en tiedä.

Mä ainakin oon nyt 6 yliopistovuoden jälkeen tajunnut, ettei musta akateemikoksi ole. En jaksa tutkia tutkimuksia ja vääntää esseitä, jos saisin nyt valita uudelleen, menisin amk:hon. Ehdottomasti. Yritän kuitenkin jossain vaiheessa aloittaa gradun, mutta motivaatiota haen välivuodella.

et opi teoreettispainotteisessa yliopistossa mitään. Yliopistossa pitää osata ottaa asioista itse selvää,eikä ylivaltaisia lehtoreita ja professoreja nk. vastuuopettajat,saa häiritä kysymällä tarkennusta johonkin asiaan. En tiedä kuinka siellä pärjää,koska mä n ainakaan pärjää,vaikka kuinka pänttään ja teen 12 h vuorokaudessa töitä sen eteen että pärjäisin.

et opi teoreettispainotteisessa yliopistossa mitään. Yliopistossa pitää osata ottaa asioista itse selvää,eikä ylivaltaisia lehtoreita ja professoreja nk. vastuuopettajat,saa häiritä kysymällä tarkennusta johonkin asiaan. En tiedä kuinka siellä pärjää,koska mä n ainakaan pärjää,vaikka kuinka pänttään ja teen 12 h vuorokaudessa töitä sen eteen että pärjäisin.

Kyllä meillä ainakin saa tarkennusta kysyä, vastauksena yleensä on se, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia kun aiemmin on opetettu. Yliopistossa pitää juurikin kyseenalaistaa asioita.

Se voi olla jossain, mutta taatusti suurimmalla osalla aloista pääsee alemmallakin keskiarvolla jatkamaan.

Mitä arvosanoihin tulee, niin kukakohan ne ykköset ja kakkoset sitten saa, jos kaikilla on vähintään kolmosen keskiarvo...? Meidän puolella ainakin tuntuisi ykkönen ja kakkonen olevan ihan normaaleja arvosanoja, koska 30-40% on yleensä hylättyjä. Tietysti jossain aineissa kaikki saa 3-5 aina, mutta ei se kaikissa aineissa ole niin. Eikä kuulukaan olla.

opintokokonaisuudesta toiseen? Vai oletko sitä mieltä, että yliopistosta ei pysty valmistumaan kolmosta huonommalla keskiarvolla???

jotta pääsee jatkamaan syventäviin, pääaineen aineopintojen keskiarvo pitää olla vähintään 3. Yleensä pääaineissa ihmisillä on parempi. En tunne ainuttakaan ihmistä, joka olisi saanut kokonaiskeskiarvoksi jostain aineesta alle kolmosen, mutta kaipa se muutoin kuin pääaineen osalta on mahdollista.

jotta voi jatkaa seuraavaan kokonaisuuteen.

Toisissa sitten taas ajatellaan, että ylipäätään hyväksyttyä (ei ykköstä eikä hyväksytty/hylätty vaihtoehdosta sitä hyväksyttyä) ellei tiedot ole tarpeeksi hyvällä tasolla, jotta voi jatkaa seuraavaan kokonaisuuteen. Näin esim lääkiksessä ja historiassa ainakin Tampereella. Miten voitais ajaatella, että joku päästetään läpi, vaikka se ei tiedä tarpeeksi jatkaakseen? Ei silloin pidä päästää läpi ollenkaan!

Mulla muuten on itsella ollut kansantaloustieteen appron kokonaisarvosana yksi ja puoli. (Tämä aikana, jolloin arvosteluskaala oli 1-3). Olisin ollut jatkokelpoinen, mutta aine ei tietysti kiinnostuanut pätkääkään - tein sen vain, koska siihen aikaan se kuului erääseen ammattipätevyyteen, jonka halusin. Omassa pääaineessani olen sittemmin väitellyn korkeimmalla mahdollisella arvosanalla.

opintokokonaisuudesta toiseen? Vai oletko sitä mieltä, että yliopistosta ei pysty valmistumaan kolmosta huonommalla keskiarvolla???

jotta pääsee jatkamaan syventäviin, pääaineen aineopintojen keskiarvo pitää olla vähintään 3. Yleensä pääaineissa ihmisillä on parempi. En tunne ainuttakaan ihmistä, joka olisi saanut kokonaiskeskiarvoksi jostain aineesta alle kolmosen, mutta kaipa se muutoin kuin pääaineen osalta on mahdollista.

Sanot, että tunnet itsesi ja oppimistapasi ja sillä pääseekin yliopistossa jo aika pitkälle. Alkuvaiheessa voi tosin olla, että kurssien arvosanat ei palkitse syväoppimista ja oman oppimistyylin tuntemista, sillä joissain aineissa alkuvaiheen kurssit ovat aika - öh, no miten sen sanoisi, perusfaktan ja nippelin luettelointia ja osaaninen on tasolla "tunnista ja nimeä". (Ts sitä samaa jaksaa kuin lukiossa ja peruskoulussa) Mutta kun jaksat sinnitellä näistä kursseista läpi, tulee myöhemmin vaihe, jossa kiilaatkin monien ohi. Tutkielmantekovaiheessa (kandin ja gradun) oman oppimistyylinsä löytäneet selviävät säännöllisesti paremmin, tekevät parempia töitä, saavat ne valmiiksi ajallaan ja oppivat omasta prosessistaan enemmän. Ja tämä on oikeasti se vaihe, jolla yliopisto-opiskelussa on väliä. Ketään ei kiinnosta, vaikka saisit peruskurssilta ykkösen, mutta jos gradusta ei opi mitään, koko koulutus meni ihan hukkaan (vaikka moni kyllä saa silti tutkintotodistuksen ja jatkaa työelämään).



Sun pitää vain terästäytyä sen suorituskammon ja muiden pelkojen kanssa. Niiden suhteen ylioisto on paha paikka monille nuorille - moni oikeasti sekoaa niiden takia, masentuu, ahdistuu ja tiedän pari, joille on puhjennut ihan joku sktosofrenian kanltainen tila tuon takaia. Mutta sinä olet jo vanhempi ja ne terapiat varmasti ovat opettaneet sinulle tekniikoita, joilla noita epävarmuuden tunteita hallitaan ja asiat thedään niistä huolimatta - ja siitä SAA tyydytystä, joka palkitsee ja vahvistaa.



Ja yliopisto voi tarjoa myös sellaisen yhteisön, joka korvaa sulle tuon latistavan suvun ja lapsuudenperheen. Sun ei tarvitse olla vaikeina aikoina yhteydessä lyttääjiin.

et opi teoreettispainotteisessa yliopistossa mitään. Yliopistossa pitää osata ottaa asioista itse selvää,eikä ylivaltaisia lehtoreita ja professoreja nk. vastuuopettajat,saa häiritä kysymällä tarkennusta johonkin asiaan. En tiedä kuinka siellä pärjää,koska mä n ainakaan pärjää,vaikka kuinka pänttään ja teen 12 h vuorokaudessa töitä sen eteen että pärjäisin.

Pänttäät yksityiskohtia, jotka ei jää mieleen, koska et keksi, mitä väliä niillä on ja miten ne liittyvät toisiinsa? Niillä ei ole sinulle mitään väliä? Tyypillistä pintasuuntautunutta oppimista, jossa tavoitteena on päästä tentistä läpi - muistaa luettelo asioita tentin loppuun asti ja se siitä. Googlaa "syväsuuntautunut oppiminen" ja mieti, miten sitä voisi soveltaa sinun alallasi. Miten opiskelemasi asiat liittyvät toisiinsa? Millaisia kokonaisuuksia ne muodostavat? Liittyvätkö ne jotenkin johonkin muuhun elämässäsi? Tutkielmassasi? Terveydessäsi? Työelämässäsi? Ihmissuhteissasi? Maksamiesi verojen määrässä ja käytössä? Siinä, mitä tukea sinä voit yhteiskunnalta eri tilanteissa odottaa? Jne. TÄmmöisiä kysymyksiä miettimällä ne yksityiskohdat muuttuisivat paljon järkevämmiksi, itsestään selvemmiksi ja helpommiksi muistaakin.

Alkua helpottaa kyllä paljon se, jos linja/ala sattuu olemaan sellainen, että aloittavilla opiskelijoilla on enimmäkseen samat kurssit ja sivuaineet. Silloin voi kysellä muilta ja tutustuu vähän ryhmään. Mulle oli vaikeaa aloittaa alalta (biotieteitä), jossa oli sen kymmenen erilaista orientoivaa pikkukurssia alkuun, ajankohtaiset tiedot kurssien alkamisista oli ripoteltu sinne tänne, ja vielä porukka hajosi nopeasti eri kursseille sivuaineiden mukaan. Nyt uuden alun jälkeen fysiikan ja matikan kanssa on ollut helpompaa, kun kursseja on ollut paljon vähemmän, aikataulut, opettajat ja luentosalit on käytännössä samat koko syksyn, ja jopa se että kurssien nimet on yksinkertaisia on auttanut. Mutta fysiikka ja matikka varmasti vedetäänkin vuosikymmenet toisensa jälkeen enimmäkseen samalla pohjalla ja samoilla luentomonisteilla läpi, kun taas nuo bioalan kurssit ja materiaalit näköjään muuttuu jatkuvasti.

Asiasisällön oppiminen niin että pääsee kursseista läpi ei ole ollut mulle niin vaikeaa kun vain jaksan käydä luennoilla ja tehdä laskuharjoituksia. Ajattelen että kyllä ne kurssit on suunniteltu niin, että sisälle päässeet ja luennoilla olleet pääsee läpi. Ja vielä jos menen aina ensimmäiseen mahdolliseen tenttiin/välikokeeseen, enkä jätä niitä roikkumaan siinä toivossa, että ehtisin joskus lukea paremmin, niin opinnot etenee.

jotta voi jatkaa seuraavaan kokonaisuuteen.

Toisissa sitten taas ajatellaan, että ylipäätään hyväksyttyä (ei ykköstä eikä hyväksytty/hylätty vaihtoehdosta sitä hyväksyttyä) ellei tiedot ole tarpeeksi hyvällä tasolla, jotta voi jatkaa seuraavaan kokonaisuuteen. Näin esim lääkiksessä ja historiassa ainakin Tampereella. Miten voitais ajaatella, että joku päästetään läpi, vaikka se ei tiedä tarpeeksi jatkaakseen? Ei silloin pidä päästää läpi ollenkaan!

opintokokonaisuudesta toiseen? Vai oletko sitä mieltä, että yliopistosta ei pysty valmistumaan kolmosta huonommalla keskiarvolla???

jotta pääsee jatkamaan syventäviin, pääaineen aineopintojen keskiarvo pitää olla vähintään 3. Yleensä pääaineissa ihmisillä on parempi. En tunne ainuttakaan ihmistä, joka olisi saanut kokonaiskeskiarvoksi jostain aineesta alle kolmosen, mutta kaipa se muutoin kuin pääaineen osalta on mahdollista.

siitä, ettei opinnot etene vaikka omasta mielestään yrittää opiskella.

Useimmilla aloilla tavallinen keskivertoälyinen ihminen kyllä pärjää, jos on motivoitunut. Vähemmän lahjakkaalla on vaan työtä vähän enemmän kuin lahjakkaalla, mutta mahdollisia ne opinnot on. Itselläni takana 3:ssa vuodessa tehdyt matemaattis-luonnontieteellisen alan maisterinopinnot, lähtökohta lukiosta noin 6,5 keskiarvo ja kirjoitettu lyhyt matematiikka. Oli vaan riittävän monen välivuoden jälkeen kova tahto näyttää itselle että pystyn mihin haluan.

mutta esim. kyvyttömyys suunnitella opintojaan itsenäisesti (esim. miettiä, missä vaiheessa mikäkin kurssi kannattaa käydä) viittaa siihen, että alussa voi olla hankalaa. Itsekuri ja halu kehittyä ja oppia koko ajan lisää taas on suuri etu.

mutta esim. kyvyttömyys suunnitella opintojaan itsenäisesti (esim. miettiä, missä vaiheessa mikäkin kurssi kannattaa käydä) viittaa siihen, että alussa voi olla hankalaa. Itsekuri ja halu kehittyä ja oppia koko ajan lisää taas on suuri etu.

on kyllä yliopistoissakin aika suoraan lukujärjestykset joiden mukaan ihmisten oletetaan etenevän. Kerrottu suoraan mitä eri vuosien eri lukukausilla kuuluu lukea. Minusta tuollainen olisi ollut ahdistavaa, kun halusin opiskella nopeamminkin, mutta joidenkin mielestä varmaan hyvä ettei tarvitse itse sitä suunnitella.

pärjäämistä, mutta se ei tarkoita sitä, että ei voi itse parantaa pärjäämistään:

-lukeminen vastenmielistä puuhaa

-ei kiinnostusta aineeseen, jota lukee, tämä on varmasti tärkein

-opiskelutaidot hukassa, vaikea suunnitella itsenäisesti tekemisiään, aikatauluttaa niitä

-epäsosiaalisuuskin vaikeuttaa siinä tapauksessa, jos on hyvin arka ja vaikea tulla toimeen sosiaalisissa tilanteissa. Jatkuvaa sosiaalisuutta ei tarvitse mutta terve itsetunto voi olla ihan hyvä juttu.