Mistä tietää, ettei pärjää yliopistossa?

on kyllä yliopistoissakin aika suoraan lukujärjestykset joiden mukaan ihmisten oletetaan etenevän.

kaikki pitää itse selvitellä. Turhaa aikaa tuppautuu jo lukkarin tekoon ja sen tulkitsemiseen, mitä pitää valita, että saisi tutkinnon kasaan..

Veikkaan, että itsenäisyys perusopinnoissa ja ylipäätään kaikissa pakollisissa opinnoissa hyödyttää aika harvaa.

..jos ei osaa suunnitella ajankäyttöään ja opintojaan. Jos nämä hallitset, pärjäät, jos olet vähintään keskinkertaisilla älynlahjoilla varustettu ihminen.

luovuttaa helposti, ei hallintse ajankäyttöä, ei osaa työskennellä itsenäisesti, motivaatio puuttuu, ei sisäistä lukemaansa.

että yliopisto-opiskelussa kenenkään kognitiivinen kapasiteetti ei ylity tai edes lähesty ylärajaansa.



Ongelmia voi olla opiskelutaidoissa tai siinä, että opiskelija on yksinkertaisesti laiska.

OLen pärjännyt huonosti kaikissa kouluissa, joita olen yrittänyt. Olen ollut aika lytätty vanhempien ja suvun kesken, kukaan ei ole koskaan uskonut onnistumiseeni, ja aikoinaan kun erehdyin mainitsemaan haaveesta opiskella yliopistossa, sain päälleni ivaa ja pilkkaa.



Nyt olen saanut terapiaa, ja luvassa on myös apua koulunkäyntiin (lähinnä "toimintaterapiaa" että pärjäisin suorituskammon ja pelkojen kanssa). Tyhmä en ole, jaksan lukea, tunnen jo itseni sen verran että tiedän, miten opin ja miten en.



Silti pelottaa. Vanhat asiat alkavat kummitella mielessä, yliopistosta on maalattu mieleeni sellainen ivy-league paikka, sellainen, missä kaltaiseni ei pärjää yhtä lukukauttakaan.

suurimmaksi ongelmaksi se, että et vain usko itseesi. Olen yliopisto-opiskelijana huomannut, että monella yo-opiskelijalla on keskiluokkainen tausta ja heitä on kannustettu kotona. Sen vuoksi yo:n ulkopuolelle jäävät usein ihan fiksut tyypit, jotka älyllisesti pärjäisivät yliopistossa mutta heitä ei ole kannustettu tai heidän kotinsa arvomaailma ei muuten tue sitä, että pitäisi opiskella yo:ssa.



Ihan se, että uskoo pärjäävänsä ja jaksaa olla sitkeä, kun tulee vaikeuksia, on jo puolet siitä, miten pärjää. Lukeminen ja opiskelu vaatii kärsivällisyyttä ja sitkeyttä, pitkäjänteisyyttä. Mutta jos siis sinulla ei aiemmissa koulutuksissasi ole ollut noita sitkeyttä, periksiantamattomuutta ja kärsivällisyyttä, ne eivät muodostu kuin taikaiskusta vaan sinun pitäisi nyt tietoisesti hakea sellaista kuviota, jossa jaksat pitää niitä yllä. Motivaatio, motivaatio..

Älä ainakaan lannistu noiden hehkuttajien puheista (kuten tuossa yllä), että kolmessa vuodessa maisteriopinnot kasassa. Monessa tiedekunnassa kurssejakaan ei ole niin paljon tarjolla, että tuo olisi mahdollista. Kaikkea ei voi korvata kirjatenteillä ja usein laudatur-tason kursseille vaaditaan, että tietyt edelliset kurssit on käyty. Niille ei siis välttämättä voi mennä, vaikka itse ajattelisi, että älli riittää.



Normaali etenemisvauhti on 3 v. kandin tutkintoon ja pari vuotta siihen päälle maisteriksi.

miksi ap ajattelee, että yliopisto, jossa tarvitsee itsenäistä ja päättäväistä otetta opintoihin, olisi hänelle oikea paikka, jos hän on keskeyttänyt tähänastisia opintojaan?

Vaikka yo:ssa on enemmän vapautta, vastuuta omista opinnoista voi olla eteenpäin. Voi olla tosi vaikea kestää henkisesti sitä, ettei saa otetta tekemisistään, jos ei ole varma suunnastaan. Yliopistossa tämä vielä korostuu, koska siellä on mahdollisesti yksin.

"vastuuta omista opinnoista on enemmän". Ilmeisesti ajattelen jotain muuta samaan aikaan.:)

Mä aloitan nyt yhden kurssin kevätkaudella kolmannen kerran, kun en ole kahdella kerralla päässyt läpi. Lukkarit ovat koko ajan täynnä tunteja, teen tunnollisesti tehtävät, ryhmätyöt, luen tentteihin ja valtaosasta pääsen just ja just läpi. Ottaa päähän. No, en ole mikään ruudinkeksijä ollut ikinä, mutta olen tehnyt itselleni omat tavoitteet ja vielä niiden puitteissa mennään.



Kun tulee hylätty, mietin miten tämä nyt fiksuiten hoidetaan pois alta ja teen niin.

Jokaisesta läpi menneestä kurssista iloitsen.



Otin paljon kesällä kursseja sellaisista aineista, joita muut opiskelee nyt, esim maanantaisin ei koko syksynä mulla ole ollut koulua. Silloin käyn kuuntelemassa samoja luentoja uudestaan, jotta pääsen toisen kurssin uusintatentistä läpi.



Hyvä opo on kullanarvoinen juttu ja samoin se että teet ryhmätöissä aina oman osuuden hyvin. Ikävää on kysyä ihmisiltä voinko tulla teidän ryhmään, jos olen itse kämmännyt edellisen työn.

Ryhmätöiden hoito on mulla kunnia-asia ja yleensä teen ne mahd nopeasti alta pois.

ystävä kirjoitti lyhyestä matikasta jonkun c:n ja ei lukenut lukiossa fysiikkaa eikä kemiaa. Ei päässyt tekuun matikan pääsykokeista läpi sellaiselle linjalle, joka oli tarkoitettu peruskoulun käyneille.



Myöhemmin motivoituneena valmistui teknillisestä yliopistosta.

Vierailija kirjoitti:

Normiälyllä varustettu ihminen pärjää, jos on valmis tekemään töitä, on ahkera ja pitkäjänteinen, ja on motivaatio valmistua sieltä yliopistosta.

kirjoittaa eräs jonka motivaatio katosi ja ainoastaan siksi ei valmistunut (keskiverto-todistuksella pääsin sisään mutta pärjäsin hyvin pääsykokeissa)

Ihmisten keksimää hömppää opiskelu!!!!