suomen kielinen lapsi ruotsin kieliseen päiväkotiin

Jospa ensin suomenkielinen äiti miettisi vaikka iltaopiskeluna noita yhdyssanoja. Järkyttävää.

ettei se toinen kieli ilmaiseksi tule. Ruotsinkielisissä kouluissa on havaittu, että oppimismenestys on suomenkielisiä kouluja huonompaa. Siis esimerkiksi matematiikassa. Syyksi tutkimuksessa ajateltiin juuri tuota, että suomenkielisiä laitetaan ruotsinkieliseen kouluun.



Mieheni on ruotsinkielisistä vanhemmista, mutta osaa suomea, kun äitinsä kuoli ja sai suomenkielisen äitipuolen.



Meillä puhutaan vain suomea ja lapsi on suomenkielisessä koulussa. Ei osaa ruotsia. Muutama ummikko tai lähes ummikkoruotsinkielinen on isänsä puolelta suvussa.



Emme halunneet lapsesta puolikielistä. Minusta hyvä äidinkieli on erittäin tärkeä.

Olin itse 4v töissä ruotsinkielisessä päiväkodissa, jossa siis hoitajat puhuivat pelkästään ruotsia.

Meillä oli ruotsinkielisiä lapsia, kaksikielisiä lapsia, ja täysin suomenkielisiä lapsia joita tuotiin hoitoon jo 9kk iässä.

Hoitajilta vaatii aika paljon kommunikoida vieraalla kielellä lasten kanssa, mutta ei se ole vaikea kunhan muistaa elekieltä.

Pientä teatteria koko päivän...

Paljon loruja ja lauluja että opitaan esim kehonosat ym...

Ja pienet lapset todella opiivat nopeasti =)

Eivät ehkä puhumaan sitä toista kieltä kovin nopeasti, mutta ymmärtävät ainakin.

Ja hyvin oppivat puhumaan sitä suomenkieltäkin.

Meillä tosin yksityinen päiväkoti, johon toki kunnan ruotsinkielisillä etuoikeus päästä, koska olimme kunnan ainoa ruotsinkielinen palvelntarjoaja.

Näin sitä voi aihettaa pienelle lapselle maksimaalista stressiä.Valitettavasti liiallinen stressi ei nopeuta kielen oppimista. Jostain kummallisesta syystä näin Suomessa uskotaan. Kun lasta autetaan hiljalleen kielen ymmärtämiseen, huomioiden lapen avun tarpeen niin monessa asiassa päivähoidossa niin oppiminen sujuu homattavasti nopeammin. Elekielen käyttäminen ei paljokaan 1-3 vuotiasta auta. Kestää vain pitempään turvallisuuden tunteen saavuttaminen. Uskokaa pois, olen monta vuotta seurannut kielikylpy päiväkoteja jotka ottaneet alle kolmevuotiaita hoitoon siinä uskossa että "mitä aikaisemmin sitä parempi".Tästä on onneksi tätä nykyä luovuttu koska vihdoin ymmärretty ette alle kolmevuotiasta ainakaan kielikylpyyn mistään syystä kannata pistää.

Usko pois, yli kymmenen vuoden kokemuksella päiväkodissamme tiedämme kyllä mitä teemme, vanhemmat ovat tyytyväisiä, ja lapsetkin viihtyvät.

Mitä sinun "seuraaminen" tarkoittaa?

Usko pois, kyllä huomaisimme jos lapsemme olisivat stressaantuneita.

Mitä varsinaitsa koemusta sinulla on tästä aisasta, kun kerran tiedät paremmin kuin ihminen/ihmiset jotka ovat tällä tavalla toimineet varhaiskasvattajina vuosia?

Ilman että aloitamme taas eipäs juupas keskustelun siitä kumpi oikeassa ja kummalla enemmän tietoa ja osaamista niin ehkä kannattaisi pohtia sitä miltä pieneltä lapselta tuntuu, jolla ei vielä ole kielellisiä taitoja ilmaista tarpeitaan ja aikuiset huitovat ja tarjoavat täysin käsittämätöntä siansaksaa. Lapsi oppinut juuri ymmärtämään äidin rauhoittavat sanat, mikään ei uudessa paikassa tunnu tutulta eivät edes sanat.Pienten lasten eroahdistusta olen seurannut sekä normaalissa päivähoidossa että kielikylpy päiväkodeissa ja se hätä ja ahdistus joka alussa etenkin pienillä on on todella huomattavasti tuskallisempaa kielikylpypäiväkodeissa. Mutta kuten sanoin, ymmärtääkseni alle kolmevuotiaita ei enää kielikylpyyn oteta juuri mm. tästä syystä.

Pakko tähän sanoa, että en ole huomannut eroahdistuksessa tai muussakaan mitään eroa lapsissa.

Ruotsinkielinen lapsi voi kärsiä paljon pahemmasta eroahdistuksesta kuin suomenkileinen lapsi.

Ei kaikki suomenkielisetkään sopeudu ongelmitta päivähoitoon vaikka saavatkin hoitoa suomeksi.

Kyllä se rauahllinen hoitaja, ja lämmin syli, ja äänensävy merkitsevät pienelle lapselle enemmän kuin kieli.

Näin voi tietenkin myös tilanteen itselleen selittää.1-3 vuotiailla lapsilla jotka saaneet päiväkodeissa mahdollisuuden käsitellä eroon liittyvää ahdistusta ihan sanoin ovat saaneet tilanteen hallintaan ja turvallisuuden tunteen uudessa paikkaa huomattavasti nopeammin kun silloin kun lasta ei auteta sanottamaan ja kestämään eroon liittyviä tunteita. Myös hoitajat kielikylpypäiväkodeissa joiden toimintaa seurasin, kokivat erityisen tuskallisena ETTEIVÄT SAANEET lasta auttaa äidinkielellä kun lapsen hätä kipusi korkeuksiin. Jos lasta ei auteta kun hätä on suuri, parhaalla mahdollisella tavalla silloin kyllä tuntuu tilanne melkein sadistiselta lasta kohtaan. Voihan sitä sitten selitellä asiaa eri tavoin miksei auta vaan tyrkyttää jotain josta lapselle ei apua juuri siinä tilanteessa.

Voin "selitellä itselleni" mitä tahansa, kun kokemusta molemmista, tai kaikista löytyy.

Kuten sanoin, meillä on kaksikielisiä, suomenkielisiä JA ruotsinkielisiä lapsia.

Jos sinusta sylistä ja lohdusta ei ole apua lapselle, ksoka lohtu tarjotaan väärällä kielellä, niin huhhuh =D

Ja 9kk ikäisellä ei nyt muutenkaan ole oikein mahdollisuutta sanottaa eroon liittyviä tunteita...

Mutta toki tiedät paremmin kuin minä.

Olen suomenkielisestä perheestä ja minut pistettiin ruotsinkieliseen päiväkotiin, koska se sattui olemaan paljon lähempänä kuin suomenkielinen. Päädyin käymään kouluni ruotsiksi ja nykyään olen sujuvasti kaksikielinen (olen nyt 23v). Mieheni puhuu lapsillemme suomea, minä ruotsia ja lapsemme käyvät ruotsinkielistä päiväkotia. Mieheni ja minä puhumme keskenään suomea. Lapset puhuvat molempia kieliä:)

Olen työssä päiväkodissa jossa on juuri tällaisia tapauksia. Muista kuitenkin pitää huolta myös lapsesi suomenkielestä, esim lukemalla paljon.

Pakko tähän sanoa, että en ole huomannut eroahdistuksessa tai muussakaan mitään eroa lapsissa. Ruotsinkielinen lapsi voi kärsiä paljon pahemmasta eroahdistuksesta kuin suomenkileinen lapsi. Ei kaikki suomenkielisetkään sopeudu ongelmitta päivähoitoon vaikka saavatkin hoitoa suomeksi. Kyllä se rauahllinen hoitaja, ja lämmin syli, ja äänensävy merkitsevät pienelle lapselle enemmän kuin kieli.

Luulisi ammattilaisen tietävän, että pienen lapsen stressi ei välttämättä näy selvästi ulospäin. Kortisolitasoista sen pystyy sitten vasta havaitsemaan.

Pakko tähän sanoa, että en ole huomannut eroahdistuksessa tai muussakaan mitään eroa lapsissa. Ruotsinkielinen lapsi voi kärsiä paljon pahemmasta eroahdistuksesta kuin suomenkileinen lapsi. Ei kaikki suomenkielisetkään sopeudu ongelmitta päivähoitoon vaikka saavatkin hoitoa suomeksi. Kyllä se rauahllinen hoitaja, ja lämmin syli, ja äänensävy merkitsevät pienelle lapselle enemmän kuin kieli.

Luulisi ammattilaisen tietävän, että pienen lapsen stressi ei välttämättä näy selvästi ulospäin. Kortisolitasoista sen pystyy sitten vasta havaitsemaan.

Näin juuri. Pienen lapsen stressin ymmärtäminen, ja edes näkeminen, on usein aikuiselle vaikeata. Kun hoitohenkilökunta ymmärtää miten avuton alle kolmevuotias on ja miten vielä riippuvainen äidin avusta ja läsnäolosta, kertomaan ja tulkitsemaan asioita, silloin helpompaa myös tulkita lasta päivähoidossa ja kehittämään käytäntöjä auttamaan stressin kanssa.

Oletko mitannut näitä kortisoleja jossain?

Jos et ole tutkinut asiaa, ja mitannut kortisolia lapsilta jotka aloittavat vieraskielisessä päivähoidossa ja verrannut lapsiin jotka aloittavat äidinkielellään, niin eihän tuo tietosi siitä että on olemassa sellainen juttu kuin kortisoli ole kovin olennainen?



Lapsen stressi ei välttämättä näy ulospäin, ei. Sen takia ei voi myöskään sanoa että lapsi joka aloittaa päivähoidon äidinkielellään olisi vähemmän stressaantunut.



Uskon kuitenkin että siinä kohtaa kun lapsi tulee hoitajan syliin, halaa mielellään hoitajaa, antaa hoitajalle pusuja eikä itke kun äiti/isä lähtee töihin, syö ja juo hyvin hoidossa, leikkii, eikä näytä kotonakaan oireilevansa (nukkuu yöt hyvin jne), niin lapsi ei voi olla kovin stressaantunut.

Edelleen pienen lapsi ei kuitenkaan psyty kommunikoimaan sanallaisesti, eleet ja äänensävy merkitsevät enemmän.

Eihän aikuistenkaan kommunikaatiossa verbaalinen osuus ole se tärkein, päinvastoin!

Olin itse 4v töissä ruotsinkielisessä päiväkodissa, jossa siis hoitajat puhuivat pelkästään ruotsia.

Meillä oli ruotsinkielisiä lapsia, kaksikielisiä lapsia, ja täysin suomenkielisiä lapsia joita tuotiin hoitoon jo 9kk iässä.

Hoitajilta vaatii aika paljon kommunikoida vieraalla kielellä lasten kanssa, mutta ei se ole vaikea kunhan muistaa elekieltä.

Pientä teatteria koko päivän...

Paljon loruja ja lauluja että opitaan esim kehonosat ym...

Ja pienet lapset todella opiivat nopeasti =)

Eivät ehkä puhumaan sitä toista kieltä kovin nopeasti, mutta ymmärtävät ainakin.

Ja hyvin oppivat puhumaan sitä suomenkieltäkin.

Meillä tosin yksityinen päiväkoti, johon toki kunnan ruotsinkielisillä etuoikeus päästä, koska olimme kunnan ainoa ruotsinkielinen palvelntarjoaja.

Näin sitä voi aihettaa pienelle lapselle maksimaalista stressiä.Valitettavasti liiallinen stressi ei nopeuta kielen oppimista. Jostain kummallisesta syystä näin Suomessa uskotaan. Kun lasta autetaan hiljalleen kielen ymmärtämiseen, huomioiden lapen avun tarpeen niin monessa asiassa päivähoidossa niin oppiminen sujuu homattavasti nopeammin. Elekielen käyttäminen ei paljokaan 1-3 vuotiasta auta. Kestää vain pitempään turvallisuuden tunteen saavuttaminen. Uskokaa pois, olen monta vuotta seurannut kielikylpy päiväkoteja jotka ottaneet alle kolmevuotiaita hoitoon siinä uskossa että "mitä aikaisemmin sitä parempi".Tästä on onneksi tätä nykyä luovuttu koska vihdoin ymmärretty ette alle kolmevuotiasta ainakaan kielikylpyyn mistään syystä kannata pistää.

Usko pois, yli kymmenen vuoden kokemuksella päiväkodissamme tiedämme kyllä mitä teemme, vanhemmat ovat tyytyväisiä, ja lapsetkin viihtyvät.

Mitä sinun "seuraaminen" tarkoittaa?

Usko pois, kyllä huomaisimme jos lapsemme olisivat stressaantuneita.

Mitä varsinaitsa koemusta sinulla on tästä aisasta, kun kerran tiedät paremmin kuin ihminen/ihmiset jotka ovat tällä tavalla toimineet varhaiskasvattajina vuosia?

Ilman että aloitamme taas eipäs juupas keskustelun siitä kumpi oikeassa ja kummalla enemmän tietoa ja osaamista niin ehkä kannattaisi pohtia sitä miltä pieneltä lapselta tuntuu, jolla ei vielä ole kielellisiä taitoja ilmaista tarpeitaan ja aikuiset huitovat ja tarjoavat täysin käsittämätöntä siansaksaa. Lapsi oppinut juuri ymmärtämään äidin rauhoittavat sanat, mikään ei uudessa paikassa tunnu tutulta eivät edes sanat.Pienten lasten eroahdistusta olen seurannut sekä normaalissa päivähoidossa että kielikylpy päiväkodeissa ja se hätä ja ahdistus joka alussa etenkin pienillä on on todella huomattavasti tuskallisempaa kielikylpypäiväkodeissa. Mutta kuten sanoin, ymmärtääkseni alle kolmevuotiaita ei enää kielikylpyyn oteta juuri mm. tästä syystä.

Pakko tähän sanoa, että en ole huomannut eroahdistuksessa tai muussakaan mitään eroa lapsissa.

Ruotsinkielinen lapsi voi kärsiä paljon pahemmasta eroahdistuksesta kuin suomenkileinen lapsi.

Ei kaikki suomenkielisetkään sopeudu ongelmitta päivähoitoon vaikka saavatkin hoitoa suomeksi.

Kyllä se rauahllinen hoitaja, ja lämmin syli, ja äänensävy merkitsevät pienelle lapselle enemmän kuin kieli.

Näin voi tietenkin myös tilanteen itselleen selittää.1-3 vuotiailla lapsilla jotka saaneet päiväkodeissa mahdollisuuden käsitellä eroon liittyvää ahdistusta ihan sanoin ovat saaneet tilanteen hallintaan ja turvallisuuden tunteen uudessa paikkaa huomattavasti nopeammin kun silloin kun lasta ei auteta sanottamaan ja kestämään eroon liittyviä tunteita. Myös hoitajat kielikylpypäiväkodeissa joiden toimintaa seurasin, kokivat erityisen tuskallisena ETTEIVÄT SAANEET lasta auttaa äidinkielellä kun lapsen hätä kipusi korkeuksiin. Jos lasta ei auteta kun hätä on suuri, parhaalla mahdollisella tavalla silloin kyllä tuntuu tilanne melkein sadistiselta lasta kohtaan. Voihan sitä sitten selitellä asiaa eri tavoin miksei auta vaan tyrkyttää jotain josta lapselle ei apua juuri siinä tilanteessa.

Voin "selitellä itselleni" mitä tahansa, kun kokemusta molemmista, tai kaikista löytyy.

Kuten sanoin, meillä on kaksikielisiä, suomenkielisiä JA ruotsinkielisiä lapsia.

Jos sinusta sylistä ja lohdusta ei ole apua lapselle, ksoka lohtu tarjotaan väärällä kielellä, niin huhhuh =D

Ja 9kk ikäisellä ei nyt muutenkaan ole oikein mahdollisuutta sanottaa eroon liittyviä tunteita...

Mutta toki tiedät paremmin kuin minä.

Vieras syli ei paljoakaan lohtua lapselle tarjoa. Kunhan tutustutaan niin kyllä lohtua se antaa muttei paljoakaan apua omien tunteiden hallitsemiseen ja ymmärtämiseen ja kommunikoimiseen. Varsin keskeistä pienen lapsen kasvussa on aikusten tuki juuri omien tunteiden hahmottamisessa ja hallitsemisessa ja kommunikoimisessa tärkeille ihmisille. Tämä on juuri se taito jossa näemme lisääntyvässä määrin puutteita lasten kehityksessä. Häirikkölasten määrän jatkuva kasvu kouluissa ja päiväkodeissa kertovat tunteiden puutteellisesta hallinnasta ja puuttuvsta avusta tässä kehitysprosesissa.

En ota kantaa siihen, kannattaako suomenkielisten vanhempien lapsen mennä noin pienenä ruotsinkieliseen hoitoon. Onhan noita samantapaisia tilanteita kuitenkin. Esim. ummikko maahanmuuttajaperhe, jossa pieniä lapsia. molemmat vanhemmat menevät vaikka kielikurssille tai muuhun koulutukseen ja lapset ummikkoina suomenkieliseen hoitoon. Muutenkin tässä ketjussa saa hiukan sellaisen mielikuvan, että AP:n ehdotus ei ole ok, koska kieli on ruotsi. Jos hän kysyisi vastaavaa ideaa englannin/saksan/ranskankielisestä hoidosta tai varsinkin itse kuvaamani maahanmuuttajaesimerkki, niin johan on toinen ääni kellossa.



Papereilla saatte halutessanne kuitenkin lapsestanne ruotsinkielisen. Oliko se nyt hurriksi.fi vai mikä se sivu, jossa voi muuttaa oman äidinkielensä.



T: Äiti, jonka lapsi on kaksikielinen ja hoitopaikassa on yksi suomenkielisestä perheestä tullut nelivuotias.

http://hurriksi.fi/vaihda-parempaan/

AP tässä. Niin, siis ruotsihan on lapselle tuttu kieli mummon kautta, siis aivan ummikkona häntä ei olla ruotsinkieliseen päivähoitoon laittamassa. Kiitos kommenteistanne. Itse olen sitä mieltä, että eniten rasittaa tuo päivähoidon aloitusikä, ainoastaan 1 v 3 kk. Mielellään aloittaisimme vähän myöhemmin, mutta aina ei ole vaihtoehtoja... Lapsi on kuitenkin osoittautunut erittäin sosiaaliseksi tapaukseksi, joten toivottavasti päivähoidon aloitus menee hyvin, oli se sitten suomen- tai ruotsinkielinen.

kun on tuo suomen kieli äidiltä sekin hieman ala aste tasolle jäänyt, ainakin kieli opin ja oikein kirjoituksen kohdalla. Parempi kai oppia äidinkieli eli suomenkieli kunnolla?

En kyllä laittaisi.