Mistä tää nykyinen kotiäitiysmalli tulee?

Nämä ovat kaksi eri asiaa. Lapsen kolmivuootiaaksi kotonaoloon on tieteelliset perusteet kortisoolitesteistä.



Miksi vanhempi EI hoitaisi lastaan. Palasin juuri hoitovapaalta (samalla opiskelin) uuteen työhön ja iloinen olen, että lapseni ovat saaneet ensimmäiset vuodet olla oman vanhemman kanssa ja minä lasten. :)

Työskentelen TE-toimistossa. Tietäisitpä vain, kuinka moni työtön on vastentahtoisesti työtön. Joku taisi tuolla ylempänä kuvatakin, kuinka he olivat aina ajatelleet vain menevänsä töihin.

Ilman koulutusta tai vanhentuneen koulutuksen omaava ei saa töitä. Työmarkkinoilla pitkä kotonaolojakso on haitaksi. Kukaan heistä ei ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi sitä, kuinka tyhmää on heittäytyä puolison tai yhteiskunnan elätettäväksi vuosikausiksi. Jälkiviisaana he sitten tajuavat, mikä meni vikaan.

Minusta on nykypäivänä aivan järkyttävän typerää tämä tappelu kotiäideistä ja työssäkäyvistä äideistä. Eikö sitä yksinkertaisesti voi hyväksyä, että jotkut haluaa töihin ja jotkut taas haluaa jäädä kotiin? Miksi kummankaan osapuolen pitäisi selitellä valintaansa toiselle? Tämä päätös on täysin äidin ja perheen oma asia, sitä on turha puida ja moittia.

Jotenkin tuntuu, että jos on kotiäiti, ei kelpaa kansalaisena. Ei tuo työvoimaa valtiolle yms. Ja jos taas on työssäkäyvä äiti, on jättänyt lapsensa heitteille, varsinkin jos lapsi on (brace yourself) päiväkodissa! Voi kamala.

Kai se on hieno piirre nyky-Suomessa, että kun muut asiat kerran tuntuvat menevän niin hyvin, ei oikein löydy aihetta valittaa, ellei sitten mennä henkilökohtaisuuksiin...

ja vähän isommille heiteltiin leivänmuruja lattialle, että saavat ravintoa ja tekemistä/puuhaa/liikuntaa niitä leivänmuruja etsiessä - ja sitten ovi päiväksi säppiin.

Kuinka idyllinen ratkaisu!

kuinka he pientilallisena, kun olivat pelloilla töissä, jättivät lapsen YKSIN koko päiväksi pirttiin. Lapsi istutettiin sellaiseen matalaan syöttötuoliin, josta ei päässyt pois, mutta ei päässyt myöskään loukkaamaan itseään, hukuttamaan itseään esim. vesisoikoon, likasankoon, kiipeilemään vaarallisesti, koska kukaan ei ollut perässä katsomassa.

Keskipäivällä sitten käytiin antamassa ruokaa, ja vaihdettiin kuivaa päälle, ja sitten taas lapsi yksin pirttiin.

Että se siitä idyllisestä "kotihoidosta" ennen vanhaan. Ja kuulemma tämä oli aivan tavallinen tapa. Ja ennen myöskin pikkulapsi kuolleisuus oli todella paljon suurempi kuin tänäpäivänä, koska oikeasti niiden lasten perään ei niin katsottu kuin nykyään, lapset kuolivat tapaturmaisesti, hukkuivat, putosivat kaivoon, tai kiipesivät vaarallisesti esim. talon katolle/kalliolle, josta putosivat jne.

AP ota ensin selvää niistä asioista mihin vertaat. Haluatko todella saman kulttuurin tänne takaisin??? Oletko itse valmis jättämään lapsesi (ihan sylivauvasta asti) yksin, jos hoitajaa ei ole saatavilla (kuten ei usein ollut, koska kaikki aikuiset raatoivat töissä aamussta iltaan, varsinkin naiset (toisaalta miehet maaseudulla sitten talvella tekivät tukkitöitä kaikki päivät).

Ettekö tiedä, että vielä viime vuosisadalla piti naisen erota valtion virasta, kun meni naimisiin. Luin äskettäin jotain elämänkertaa, jossa nuori rouva ei ollut uskaltanut pitää työpaikallaan sormuksia,kun olisi saanut potkut.



Töissä kävivät vain naimattomat, paitsi piikoina, palvelijoina, tehtaissa ja muissa sellaisissa toisarvoisissa töissä. Ja niissäkin vain ne naiset, joiden oli pakko.



Nykyaikana ei todellakaan ole jokaisen naisen oma päätös olla kotona - tai töissä. Toiset joutuvat olemaan kotona vasten tahtoaan, kun ei ole töitä tarjolla ja toiset taas käymään töissä taloudellisen pakon vuoksi.

Aina on ollut kotiäitejä eli ennen riitti monesti normaalipalkkaisen miehen palkka elämiseen ei ollut yhteiskunnan tukia. Äidit tekivät myös paljon palkkatyötä kotoa käsin ja samalla hoitivat lapsia.



Nykyään kaikessa pitää olla tehokas ja halutaan vain ihmiset töihin orjapalkalla kun osalla palkka liian korkea ja eläkkeet liian suuret. Byrokratiaa ei pureta kun niissä paljon suojatyöpaikkoja poliitikoille ja keski-ikäistä porukkaa, jotka pitää kiinni työpaikoistaan ja ylisuurista palkoistaan eläkkeineen.

Naiset tekivät töitä pientiloilla, torpissa, tehtaissa, pyykkäreinä, kotiapulaisina jne. Vain harvalla oli korkeakoulutus ja työskentelivät virkanaisina.



Ylempien yhteiskuntaluokkien naiset hoidattivat lapsensa kotiapulaisilla, alempien luokkien lapset hoitivat itse itsensä tai joku liikenevä aikuinen vilkaisi silloin tällöin töidensä lomassa.



Esimerkiksi maalla naisten elämä oli työtä aamusta iltaan.

Mikä ihmeen kotiäitiysmalli????

Oma mielipiteeni on se että moni äiti saa tällä vain hyvän tekosyyn olla ITSE pois työelämästä

Mikä ihmeen kotiäitiysmalli????

Oma mielipiteeni on se että moni äiti saa tällä vain hyvän tekosyyn olla ITSE pois työelämästä

Mikä ihmeen kotiäitiysmalli????

Oma mielipiteeni on se että moni äiti saa tällä vain hyvän tekosyyn olla ITSE pois työelämästä

Sellaiset, jotka eivät töihin oikein haluaisikaan, saavat hyvän perustelun olla kotona. "Lasten parhaaksi".

Korkeastikoulutettujen keskuudessa puolestaan suhtaudutaan lapsiin koe-asetelmina: käsittelemällä kohdetta tietyllä tapaa ajatellaan saavutetavan optimaalinen lopputulos. Kun lapsia on vähän, niistä yritetään kaikin keinoin tehdä mahdollisimman hyviä - ihan hyvä ei riitä. Kun jossain teoriassa on sanottu, että kotihoito on lapselle parempaa kuin päivähoito (joka sekin on ihan hyvä), tästä tulee ajatus, että kotihoito on ainoa oikea vaihtoehto äidille, joka haluaa aina toimia "lapsen parhaaksi".

Oli liikaa työttömiä. Siitä on kyllä kehittynyt melkoinen työttömyysloukku naisille.



Ei missään muualla vastaava ole. Esim. tanskalaislapsista 80 % on hoidossa 1-2-vuotiaana ja äidit on töissä. Ruotsissakaan ei ole tällaista kotiäitiyhteiskuntaa kuin Suomessa.

Äidit makoilee vuosikausia kotona lastenhoidon varjolla. Veroaste on lisäksi niin iso ettei töihin kannata mennä kun puolet palkasta menee veroihin mut varmaan osasyyllinen on Suomen surkea palkkataso.

Tuet ja verot alas ja palkat ylös niin johan lähtee mamma töihin!

palkanneet kotiin hoitajan tai hyödyntäneet samassa pihapiirissä asuvia sukulaisia.



Nykyään heitä ei likellä ole ja hoitajien palkkaaminen on kallista, joten vaihtoehdoiksi jää käytännön syistä joko lasten hoitaminen itse tai paneminen kodin ulkopuolelle hoitoon.



Aika lyhythän on kodin ulkopuolella tapahtuvan lastenhoidon historia, ja se on aika moderni ideaali, itse asiassa. Että ihmisten arvo mitataan palkkatyöllä, josta seuraa, että kotona tapahtuvaa (yleensä perinteisesti naisten tekemää) palkatonta hoivatyötä ei arvosteta pätkääkään.



Jossain sosialistisessa unelmavaltiossa (=diktatuurissa) lapset otetaan yhteiskunnan kasvattamiksi jo pienenä, eikä heidän tunnesidettään vanhempiin sallita, koska sellainen vaikeuttaisi lasten aivopesemistä ja kasvattamista yhteisöorientoituneiksi (vs. individualistisiksi yksilöiksi).

Olisiko tuo sitten tullut oppivelvollisuuden myötä, kun enää niitä 15-vuotiaita tyttöjä ei saa kotiin piioiksi , kun ne pahukset käyvät vaan koulua!

Olisiko tuo sitten tullut oppivelvollisuuden myötä, kun enää niitä 15-vuotiaita tyttöjä ei saa kotiin piioiksi , kun ne pahukset käyvät vaan koulua!

Kun paremman väen mammat eivät saa halpoja kotiapulaisia. ;-)

Taidat olla se sama kirjoittaja, joka vastikään leuhki täällä kuinka oma äitisi on hoitanut lastasi kotonanne vauvasta saakka. Lycka till kaikille, joilla on isovanhempi valjastettuna vanhoilla päivillään kokopäiväiseksi lastenhoitajaksi. Minusta kuitenkin isovanhemmat ovat eläkepäivänsä ansainneet ilman jatkuvaa pienten perässäjuoksemista.



Itse olen nähnyt parhaaksi ratkaisuksi sen, että lapset saavat kyhnätä äidin kyljessä niin isoiksi, että ovat valmiita siirtymään siedettävällä tavalla laitosten kasvateiksi, eli kouluun tai päiväkotiin tai jonkun pph:n lauman jatkoksi. Kun katson sivusta perhepäivähoitajien tai päiväkodin touhua, voin olla 100% varma siitä, että lapsillani on ollut paljon parempi olla minun hoidossani. Mutta mitäpä se kaltaisiasi kiinnostaa, lasten etu.

Päiväkodit ovat hyvin nuori ja moderni keksintö.

Eihän kukaan ole koskaan sanonut, että äidin paras paikka on koti, vaan se on pienen lapsen paras paikka. Ja niin on ajateltu - no, suurin piirtein aina.

Kun toisen maailmansodan jälkeen piti saada rintamalta palaaville miehille taas töitä, luotiin Amerikassa kotirouvaihanne. Näin pikkurouvat saatiin pois sieltä "miesten töistä" tehtaista ym. Perinteisesti maatalousyhteiskunnassa lapset on hoidettu maataloissa työn ohessa, varakkaammilla ja virkanaisilla on ollut hoitajat.

Päätin jo 6v. että kun minulla on lapsia (tyttö ja poika) niin rupean kotiäidiksi niinkuin naapurin täti...ja näin kävi :)

Oma äitini oli uraäiti.

Kun toisen maailmansodan jälkeen piti saada rintamalta palaaville miehille taas töitä, luotiin Amerikassa kotirouvaihanne. Näin pikkurouvat saatiin pois sieltä "miesten töistä" tehtaista ym. Perinteisesti maatalousyhteiskunnassa lapset on hoidettu maataloissa työn ohessa, varakkaammilla ja virkanaisilla on ollut hoitajat.

Nyttemmin ei niitä hoitajia ole kotiin varaa palkata kuin harvoilla.

Ja harva tekee enää kotona töitä, eikä sukua asu samassa huushollissa.

Joten kyllä se on käytännön sanelema juttu.

Ilmenee myös maissa, jotka eivät ole sotineet. Ruotsissakin naiset hoitivat kotona lapset maailmansotien jälkeen, mutta nyttemmin ovat em. käytännön syistä menneet töihin...

Kun toisen maailmansodan jälkeen piti saada rintamalta palaaville miehille taas töitä, luotiin Amerikassa kotirouvaihanne. Näin pikkurouvat saatiin pois sieltä "miesten töistä" tehtaista ym. Perinteisesti maatalousyhteiskunnassa lapset on hoidettu maataloissa työn ohessa, varakkaammilla ja virkanaisilla on ollut hoitajat.

Olivat maatilojen naisetkin enimmäkseen kotona, ja lapset hoidettiin kotona. Se naisen työpaikka kun oli kotona. Tai sitten lapsiä kyörättiin mukana, tai heitä hoiti kotona joku ruotimuori tai vanhempi sisar.

Sitten tuli sotienjälkeinen funktionalismi, eikä uusissa kerrostaloasunnoissa edes ollut tilaa lastenhoitajalle ja äidin työpanosta tarvittiin sekä teollisuuden että perheen talouden vuoksi. Niinpä lastenhoito ulkoistettiin.