Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mistä tää nykyinen kotiäitiysmalli tulee?

Vierailija
19.11.2012 |

periteisestihän Suomessa sekä isät että äidit on tehneet työtä (pellolla, navetassa jne) ja isovanhemmat, joku muu sukulainen tai piika on hoitanut lapset.

Kommentit (50)

Vierailija
41/50 |
19.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika kamalaa. Koko perhe eli siinä kotona pienissä ympyröissä toisiaan töllistelemässä JOKA PÄIVÄ. Ei ihme ettei kehitys kehittynyt.

Vierailija
42/50 |
19.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jollei äitiyslomien sijaistajana! Ja kun sitä kautta saa työkokemusta, voi joskus päästä itsekin vakityösuhteeseen.



Ihan mainio systeemi siis. Työt tulee tehtyä, verot maksettua ja lapset saavat olla varhaislapsuuden kotona, rauhassa oman vanhemman kanssa.



Jos naiset ovat niin tampioita, että eivät hoida eläkeasiaa kuntoon tai pidä huolta siitä, että myös lasten isä on hoitovapaalla vuorostaan, niin se on tietysti sitten toinen juttu.



Taaperoiden kotihoito rules! Joka vähääkään tuntee päiväkotien arkea, ei voi suositella päivähoitoa alle kolmivuotiaille. Ai juu: ei muuten suosittelekaan, kukaan päiväkodissa lastenhoitajana tai lastentarhanopettajana ollut. Eiköhän SEN pitäisi kertoa jo sitkeimmällekin uraäitiyden kannattajalle jotain?



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/50 |
19.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ette kai te kuvittele, että ennen vanhaan maatalojen ja pientilojen emännät päätyönään hoisivat niitä lapsia? Kyllä ne lapset saivat pärjätä keskenään, joku piikalikka isommissa taloissa saattoi katsoa perään. Pientilalla saatettiin jopa kylmästi jättää mukulat keskenään pirttiin sillä aikaa kun vanhemmat oli taksvärkissä.



Kotiäitiys siinä merkityksessä mitä sillä nykyään tarkoitetaan (äiti on kotona vain ja ainoastaan lapsiaan varten) on nuori ilmiö.

Vierailija
44/50 |
19.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ette kai te kuvittele, että ennen vanhaan maatalojen ja pientilojen emännät päätyönään hoisivat niitä lapsia? Kyllä ne lapset saivat pärjätä keskenään, joku piikalikka isommissa taloissa saattoi katsoa perään. Pientilalla saatettiin jopa kylmästi jättää mukulat keskenään pirttiin sillä aikaa kun vanhemmat oli taksvärkissä. Kotiäitiys siinä merkityksessä mitä sillä nykyään tarkoitetaan (äiti on kotona vain ja ainoastaan lapsiaan varten) on nuori ilmiö.

Et kai sinä kuvittele, että päiväkodit olisivat siten vanhempi ilmiö?

Tai että ennen vanhaan lapsia saivat vain maatilojen emännät? Eivät siis porvarit, piiat, torpparit....?

Yhteistä on, että lapsia ei laitoshoidettu.

Ei myöskään hoidettu kovin hyvin.

Lapsikuolleisuus oli jotain järkyttävää. Kyselkää vaikkapa omilta vanhemmiltanne tai isovanhemmiltanne.

Vierailija
45/50 |
19.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kotona. Jos heillä ei ollut lapsia, he olivat kotirouvia. Vain köyhät ja naimattomat kävivät kodin ulkopuolella töissä - ja hekin toisten kodeissa.



Naiset+lapset+koti on ikivanha ilmiö. Keventyneet kotityöt ja hävinneet maatyöt ovat se moderni ilmiö, ja sen vuoksi kotona on nykyään enemmän vapaa-aikaa.

Vierailija
46/50 |
19.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

tiesitkö, että lasten päiväkotihoito on ollut ensisijaisesti lapsen hengen turvaamista ja lastensuojelua ihan sieltä syntyhetkiltä saakka? Köyhien kotien huono ja puutteellinen kasvatustyö on saatu korjattua lastentarhatoiminnalla. Lastentarha oli siis ensisijaisesti huonojen kotiolojen kompensoimista, sekä lapsen terveyden edistämistä, tai ainakin terveyden seurantaa.



Ihan mielenkiintoista... http://www.stakes.fi/yp/2000/5/005valimaki.pdf



No ainakaan minun lapseni eivät joudu päiväkotiin, osaamme ja pystymme hoitamaan heidät ihan itse! ;-D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/50 |
19.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuinka he pientilallisena, kun olivat pelloilla töissä, jättivät lapsen YKSIN koko päiväksi pirttiin. Lapsi istutettiin sellaiseen matalaan syöttötuoliin, josta ei päässyt pois, mutta ei päässyt myöskään loukkaamaan itseään, hukuttamaan itseään esim. vesisoikoon, likasankoon, kiipeilemään vaarallisesti, koska kukaan ei ollut perässä katsomassa.

Keskipäivällä sitten käytiin antamassa ruokaa, ja vaihdettiin kuivaa päälle, ja sitten taas lapsi yksin pirttiin.





Että se siitä idyllisestä "kotihoidosta" ennen vanhaan. Ja kuulemma tämä oli aivan tavallinen tapa. Ja ennen myöskin pikkulapsi kuolleisuus oli todella paljon suurempi kuin tänäpäivänä, koska oikeasti niiden lasten perään ei niin katsottu kuin nykyään, lapset kuolivat tapaturmaisesti, hukkuivat, putosivat kaivoon, tai kiipesivät vaarallisesti esim. talon katolle/kalliolle, josta putosivat jne.



AP ota ensin selvää niistä asioista mihin vertaat. Haluatko todella saman kulttuurin tänne takaisin??? Oletko itse valmis jättämään lapsesi (ihan sylivauvasta asti) yksin, jos hoitajaa ei ole saatavilla (kuten ei usein ollut, koska kaikki aikuiset raatoivat töissä aamussta iltaan, varsinkin naiset (toisaalta miehet maaseudulla sitten talvella tekivät tukkitöitä kaikki päivät).

Vierailija
48/50 |
19.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

aikakone matkaa tavalliseen maalaistaloon 1900-luvun alkuun, tai kaupunkikortteeriin Pitkän sillan pohjoispuolelle: äidit tehtaassa töissä. Asuttiin ahtaasti, lapset yksin kotona (työnväellä ei rahaa palkata mitään piikaa, vain varkkaammalla väellä oli tähän rahaa).



Ja siis puhun nyt suuurista ikäluokista, enkä niistä suhteessa muuhun väestöön, rikkaisiin ja koulutettuihin perheisiin.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/50 |
19.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kotona. Jos heillä ei ollut lapsia, he olivat kotirouvia. Vain köyhät ja naimattomat kävivät kodin ulkopuolella töissä - ja hekin toisten kodeissa.

Naiset+lapset+koti on ikivanha ilmiö. Keventyneet kotityöt ja hävinneet maatyöt ovat se moderni ilmiö, ja sen vuoksi kotona on nykyään enemmän vapaa-aikaa.

No tämähän ei siis pidä paikkaansa. Tai joo, käytännössä koko kansa oli köyhää, joten kyllähän esimerkiksi vaikka sata vuotta sitten käytännössä kaikki naiset olivat töissä, vähemmistö omalla tilalla, enemmistö torpassa ja siellä isolla talossa. Tai olivat palveluksessa, siivoojina, pyykkäreinä jne.

Yksi tapa ruokkia lapset oli se, että kuiva leipä murustettiin lattialle. Lapset viihtyivät kohtuudella kun konttasivat niiden murujen perässä.

Viime laman aikana tosiaan luotiin kotihoidontukimallu, jotta saatiin siivottua työttömyystilastoja. Meni vaan lapsi pesuveden mukana, kun samalla syrjäytetään nuoria naisia työelämästä ja luotiin lapsiperheiden köyhyysloukku.

Vierailija
50/50 |
20.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työskentelen TE-toimistossa. Tietäisitpä vain, kuinka moni työtön on vastentahtoisesti työtön. Joku taisi tuolla ylempänä kuvatakin, kuinka he olivat aina ajatelleet vain menevänsä töihin.

Ilman koulutusta tai vanhentuneen koulutuksen omaava ei saa töitä. Työmarkkinoilla pitkä kotonaolojakso on haitaksi. Kukaan heistä ei ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi sitä, kuinka tyhmää on heittäytyä puolison tai yhteiskunnan elätettäväksi vuosikausiksi. Jälkiviisaana he sitten tajuavat, mikä meni vikaan.

Minusta on nykypäivänä aivan järkyttävän typerää tämä tappelu kotiäideistä ja työssäkäyvistä äideistä. Eikö sitä yksinkertaisesti voi hyväksyä, että jotkut haluaa töihin ja jotkut taas haluaa jäädä kotiin? Miksi kummankaan osapuolen pitäisi selitellä valintaansa toiselle? Tämä päätös on täysin äidin ja perheen oma asia, sitä on turha puida ja moittia.

Jotenkin tuntuu, että jos on kotiäiti, ei kelpaa kansalaisena. Ei tuo työvoimaa valtiolle yms. Ja jos taas on työssäkäyvä äiti, on jättänyt lapsensa heitteille, varsinkin jos lapsi on (brace yourself) päiväkodissa! Voi kamala.

Kai se on hieno piirre nyky-Suomessa, että kun muut asiat kerran tuntuvat menevän niin hyvin, ei oikein löydy aihetta valittaa, ellei sitten mennä henkilökohtaisuuksiin...

En väitä, etteikö pitkä kotiäitiysjakso vaikeuttaisi töihin palaamista, mutta IHAN TODELLA: eikö kukaan pitkään kotona ollut muka ole sanonut, että se oli kuitenkin sen arvoista? Aika jännä, kun usein ihmiset vanhana harmittelevat kuinka vähän lapsille oli aikaa, niin tuohan kuulostaa aika ristiriitaiselta.

Näissä väännöissä on usein se ongelma, että työäitiyttä puolustavat hokevat, kuinka kotiäidit eivät tajua työllistymisen vaikeutta sitten myöhemmin, mutta minun mielestäni suuri osa kotiäideistä kyllä tajuaa sen. Mutta tekee sen silti, koska asioiden tärkeysjärjestys on heille kaiketi erilainen kuin joillekin toisille. Tottakai pitkä kotiäitiys vaikeuttaa töihin palaamista, vähentää verotuloja jne., kukaan ei väitä vastaan! Joten miksi sitä hoetaan koko ajan? Ehkä kotiäideillä on syynsä tehdä se, mitä tekevät? En teilaa kumpiakaan, kotiäitejä enkä työäitejä, mutta välillä voitaisiin keskustella muullakin kuin eipäs-juupas -linjalla.

Hyvä olisi muistaa sekin, että kaikki työäidit eivät ole keskenään samanlaisia kuten eivät kotiäiditkään. Osa kotiäideistä haluaisi töihin eikä yhtään halua olla lasten kanssa kotona, osalle se on kutsumus. Samaten työäideissä on maltillista työpäivää tekeviä ja sellaisia, jotka näkevät lapsiaan harvinaisen paljon niinä päivinä, kun ehtivät hyvät yöt toivottaa. Samaten inhoan käsitettä uraäiti, koska monella uraäidillä on mahdollisuus sovittaa työaikojaan lapsen ehdoilla, kun taas vuorotyötä tekevän yh-duunarin lapsi on tosi kovilla.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä kahdeksan