Oletko "tehnyt diagnooseja" tuttujesi lapsista, pitivätkö paikkansa

diagnosointi, minun lähipiirissä on ihan normaalia lapsia (ne kiukuttelut/uhmatkin kuuluu normaliin lapsuuteen) sitten on pari erittäin käytöshäiriöistä,joide käytös johtuu tasan tarkkaan vanhempien riidoista,alkoholismista ja itsetuhoisuudesta. eikä kellään ole ollut tarvetta diagnosoida heitä sen enempää,se kuuluu lääkärin tehtävään.

puolitutusta lapsesta olin varma, että jotakin on vialla. Hirveän perehtynyt en ole, joten taisin miettiä että "varmaankin autistinen". Ihmettelin, että vanhemmat pitivät lastaan täysin normaalina. Vasta viisivuotisneuvolassa asiaan puututtiin ja selvisi, että lapsella on asperger.

jotain autismia tms. kun ei vielä 4,5-vuotiaana kykene kunnolla keskittymään mihinkään, karkailee ihan päättömästi liikenteessä, heittäytyy lötköksi, ei osaa kunnolla jakaa leikkejä muiden kanssa, syö kättään jne. Minusta lapsen älykkyydessä sinänsään ei ole mitään vikaa, mutta käyttäytyminen on monelta osin tavallisesta poikkeavaa. Tunnen monia saman ikäisiä lapsia. Olisin yllättynyt, jos hänelle ei jossakin vaiheessa jokin diagnoosi pätkähdä.

mun omalla lapsella on "diagnooseja" ja joskus tutut ovat pähkineet että onkohan heidän lapsillaan samanlaisia ongelmia. Minä olen sitten sanonut, onko mun mielestä vai ei merkittävästi. Ihan siltä pohjalta olen sanonut, että on omakohtainen vuosien kokemus ja erilaisissa vertaisryhmissä nähty monta muuta kokemusta ja tullut kirjallisuuttakin aiheesta opiskeltua melko lailla.



Kyllä mä aika usein olen sitten tullut samanlaiseen tulokseen kuin asiantuntijatkin, jos asiantuntijoihin on turvauduttu tai ollut pakko törmätä.

hyvin kapea-alaiset kiinnostuksen kohteet, tyyliin yhdet tietyt esineet. Leikki oli koko ajan yhden ja saman asian toistoa, sama jatkui pitkään, ainakin kuukausia. Kömpelön oloinen lapsi, ei oikein osannut olla seurassa, alkoi puhumaan myöhään ja kun alkoi, niin juttu oli "outoa", ei siis normaalin keskustelun oloista.



Vanhemmille en sanonut mitään, mutta oletan, että olisin kiikuttanut samalla tavalla käyttäytyvän oman lapseni joihinkin tutkimuksiin.



Käytös oli siis selkeästi erilaista kuin vain eri asioista kiinnostuneella tai temperamentiltaan esimerkiksi omistani eroavalla lapsella. Nykyisin hän on joidenkin tukitoimien piirissä ja paljon "normaalimpi", enää en ehkä edes kiinnittäisi huomiota. Paitsi ehkä juttuihin.



-3