"Suhteessa pitää olla jotain vikaa jos miettii syrjähyppyä"
Nyt on käynyt niin, että olen onnellisesti naimisissa oleva kahden lapsen äiti joka on ihastunut työkaveriinsa. Eikö onnellinen, mutta arjessa väsynyt voi muka edes harkita pettävänsä miestään? KYLLÄ VOI! Ainakin minulla on vaikeuksia pitää näppini erossa tästä kyseisestä työkaverista jonka kanssa kipinät lentää aina kun näemme.
Mitä mieltä? Onko kenellekään käynyt samoin?
Kommentit (52)
Niitä nimittäin on maailma pullollaan. Ihmistä vaan ei ole luotu yksiavioiseksi. Se on biologisesti lähes mahdotonta. Ehkä jotkut täysin aseksuaalit miehet/naiset kykenevät pysymään puolisolleen uskollisina. Ehkä. Tutkimusten mukaan noin puolet miehistä pettää puolisoaan. Loput valehtelevat tai ovat syystä tai toisesta kykenemättömiä. Lähes sama pätee naisiin. Joten täysin uskollisia pitkäaikaisia parisuhteita ei juurikaan ole olemassa. Valitettavasti.
t. kyynistynyt nelikymppinen nainen, joka on nähnyt oman elämänsä tapahtumat ja lukuisten ystävien ja tuttavien parisuhteet (olen se, jolle kaikki kertovat salaisuutensa, sekä miehet että naiset)
Eräs pari vuotta itseäni nuorempi opiskelukaveri saa polveni ihan veteliksi - jos olisin sinkku, antaisin varmasti palaa ja tekisin kaikkeni ollakseni miehelle ystävällinen. Nyt vain koitan välttää olemasta liian ystävällinen, vaikka vaikeaa onkin. Tapaamme yliopistolla useita kertoja viikossa.
Kummallista tässä onkin, että rakastan miestäni yli kaiken, meillä on seksiä aina kun vain mahdollista, vaikka ollaan oltu yhdessä jo yli 10 vuotta. Mieheni on mielestäni myös aina ollut erittäin komea. Kaikki siis kunnossa parisuhteessa.
Jostain syystä tämä kyseinen mies kuitenkin vetoaa minuun sekä älyllisesti että ulkonäkönsä puolesta, hormonit siinä kai puhuvat.
Huomenna pitäisi taas nähdä - ja koittaa olla näyttämättä ihastustaan. Onneksi opiskelu loppuu keväällä, niin ei tarvitse enää tavata...
Et kuitenkaan ole tainnut ymmärtää, että miehet ovat tuntevia ja ajattelevia olentoja, ja LEIKIT SEKÄ OMAN MIEHESI ETTÄ TOISEN MIEHEN TUNTEILLA.
On varmaan imartelevaa saada huomiota, mutta miltä mahtaa sinuun ihastuneesta työkaveristasi tuntua, jos olet leikissä täysillä mukana, kuitenkin vailla minkäänlaista aikomusta edetä. Mies polttaa näppinsä ja hajottaa sydämensä kenties, ja sinä lopetat, kun ei enää nappaa. Ja ehkä sitten olet ensi joulukuussa vuorostasi kirjoittamassa täällä että "hups, olen antanut ymmärtää mutten ymmärtänyt antaa, kun työkaveri tuli avautumaan tunteistaan pikkujouluissa, apuuwa". Woops, I did it again...
Että mitäpä jos sinä mamma muistaisit myös muiden ihmisten tunteet.
Et kuitenkaan ole tainnut ymmärtää, että miehet ovat tuntevia ja ajattelevia olentoja, ja LEIKIT SEKÄ OMAN MIEHESI ETTÄ TOISEN MIEHEN TUNTEILLA.
On varmaan imartelevaa saada huomiota, mutta miltä mahtaa sinuun ihastuneesta työkaveristasi tuntua, jos olet leikissä täysillä mukana, kuitenkin vailla minkäänlaista aikomusta edetä. Mies polttaa näppinsä ja hajottaa sydämensä kenties, ja sinä lopetat, kun ei enää nappaa. Ja ehkä sitten olet ensi joulukuussa vuorostasi kirjoittamassa täällä että "hups, olen antanut ymmärtää mutten ymmärtänyt antaa, kun työkaveri tuli avautumaan tunteistaan pikkujouluissa, apuuwa". Woops, I did it again...
Että mitäpä jos sinä mamma muistaisit myös muiden ihmisten tunteet.
Ei nyt tarvitse sentään ulkopuolisten miesten tunteista vastuuta kantaa, riittää kun omistaan.
Ihastumiset ovat täysin normaaleja pitkissä liitoissa ja ne menevät ohi, kun niiden antaa mennä.
Miehet rikastuttavat elämäänsä näillä ihastuksilla siinä missä naisetkin. Niin kauan kuin vain katsotaan eikä kosketa, kaikki on sallittua. Kotona sitten kosketaan omaa kumppania...juuri tähän ihastukset on tarkoitettu. Ei niitä tarvitse väistää, mutta ei pidä luulla, että niistä kehittyy mitään sen kummempaa.
Ei nyt tarvitse sentään ulkopuolisten miesten tunteista vastuuta kantaa, riittää kun omistaan.
Ihastumiset ovat täysin normaaleja pitkissä liitoissa ja ne menevät ohi, kun niiden antaa mennä.
Miehet rikastuttavat elämäänsä näillä ihastuksilla siinä missä naisetkin. Niin kauan kuin vain katsotaan eikä kosketa, kaikki on sallittua. Kotona sitten kosketaan omaa kumppania...juuri tähän ihastukset on tarkoitettu. Ei niitä tarvitse väistää, mutta ei pidä luulla, että niistä kehittyy mitään sen kummempaa.
Ei se ihan noin kuule aina mene. Toinen voi olla vakavissaan, mikä taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja sellaista miestä sinä ilmeisesti taputtaisit nauraen päähän, että voi kuule Jukka-Tauno, ehei, en minä ollut vakavissani, mulla on oma maailman ihanin kulta etkä sinä ole mitään siihen verrattuna.
Tässä ap kertoo aika kepoisesta ihastumisesta, mutta kun sitä ruokkii, se saattaa kasvaa isoihin mittasuhteisiin (jos ei oma niin sen toisen), ja jos riisut vaaleanpunaiset lasit päästäsi, näet ympärilläsi, että ihastumiset johtavat usein syrjähyppyihin tai puolison vaihtumiseen. Joten se siitä todellisesta viattomuudesta ja koskemattomuudesta.
Ja älä luule, että asia on pieni tai viaton, jos sinä itse voit palata aina oman kultasi kainaloon. Toisen osapuolen oma liitto saattaa hajota ihastuksen vaikutuksiin, tai muuten vain sydän särkyä. Mutta aivan - joillain naisilla ei ole sydäntä ymmärtämään sellaista, joten se ei särjy.
eivät ole sama asia, vaikka molemmat yleensä parisuhteeseen kuuluvatkin. On ihan normaalia haaveilla vierailusta sinne aidan toiselle puolelle. Eläimiähän tässä vain ollaan, pohjimmiltaan.
ei enää rakasta puolisoaan, niin se vaan on. Ehkä liitto ja suhde on ihan hyvä, mutta kaveripohjalla. Jos ei puolisoaan rakasta muuta kuin hyvänä ystävänä, niin varmasti alkaa tehdä muita mieli ennemmin tai myöhemmin.
Ei ihminen voi rakastaa toista, ja haluta seksiä kolmannen kanssa.
ei enää rakasta puolisoaan, niin se vaan on. Ehkä liitto ja suhde on ihan hyvä, mutta kaveripohjalla. Jos ei puolisoaan rakasta muuta kuin hyvänä ystävänä, niin varmasti alkaa tehdä muita mieli ennemmin tai myöhemmin.
Ei ihminen voi rakastaa toista, ja haluta seksiä kolmannen kanssa.
Kyllä voi.
Nimenomaan siinä suhteessa EI ole vikaa
vaan sen pettämistä harkitsevan omassa mielessä.Jokaiseen suhteeseen astuu arki.
Mistäs he***tistä joku luulee tietävänsä, että jokainen solmittu avioliitto on hyvä ja onnellinen? Miksi kukaan kuvittelee, että kaikki parisuhteet kestävät loppuelämän?
Ihminen voi olla sangen onnellinen, jos on aikoinaan valinnut niin hyvin, että suhteen suurimpia ongelmia ovat arkisuus tai väärään paikkaan jääneet kalsarit. Rakkaus toiseen roihuaa ja kunnioitus, luottamus ja yhteen hiileen puhaltaminen kukoistavat. Pikku ongelmia on välillä, mutta perusta on kunnossa ja molemmat ovat onnellisia kyyhkyläisiä yhdessä, kunhan vain unohtavat houkutukset.
Oikeasti: millaisessa kuplassa sinä oikein elät!? Olen kyllä nähnyt "toisilleen luotuja" aviopareja, mutta samoin myös avioeroja, huonostikäyttäytyviä, paskoja puolisoita, onnettomia puolisoita, ja väärin valinneita puolisoita. Ja kaikkea siltä väliltä. Että mene vain paapomaan miestäsi, mutta unohda se, että uuden löytymisen taustalla olisi aina kyvyttömyys kestää arkea! Ilmeisesti ap kaipaa kivaa vipinää liian mukavaan elämäänsä, mutta aina ei niin ole.
Sun tekstistä saa juuri sen kuvan että huono suhde vaan jotenkin tulee. 98% kaikista suhteista jotka kaatuu kaatuu sen takia koska osapuolet eivät käyttäysy kuin aikuiset. Aina jos pettää niin se on omaa syytä. Missään mussa ei ole syytä kuin pettäjässä. Vähäisimmässäkään määrin petetty ei ole syypää tapahtuneeseen.
ei enää rakasta puolisoaan, niin se vaan on. Ehkä liitto ja suhde on ihan hyvä, mutta kaveripohjalla. Jos ei puolisoaan rakasta muuta kuin hyvänä ystävänä, niin varmasti alkaa tehdä muita mieli ennemmin tai myöhemmin.
Ei ihminen voi rakastaa toista, ja haluta seksiä kolmannen kanssa.
Kyllä voi.
Jos rakastaa toista niin kaikki ajatukset pyörii hänessä. Petturit selittävät jostain haluista ja himoista. Säälittäviä tapauksia
Kun suhteeseen astuu arki, voi kayda juuri noin!
Jos tosiaan pitää saada näpit kiinni siihen työkaveriin, jätä se nykyinen puolisosi ensin. Sillä tavalla sentään edes kunnioitat häntä, teidän yhteisiä vuosianne ja historiaanne. Eli mieti ketä kaikkia haluat noilla tunteillasi ja teoillasi loukata ja tee ratkaisuja sitten sen mukaan.
vaan sen pettämistä harkitsevan omassa mielessä.
Jokaiseen suhteeseen astuu arki. Osa meistä käsittelee asian siten, että realistisesti tietää, ettei jokainen päivä voi olla suurta intohimoa. Osa taas kokee, että sellaista sen arjenkin pitäisi olla ja lähtee etsimään sitten sitä kipinää muualta. Ihan omasta suhtautumisestamme ja arvomaailmastamme ne pettämiset johtuvat. Sillä puolison nalkuttamisella ja rupsahtamisella on yllättävän vähän mitään tekemistä pettämisen kanssa. Näissä tilanteissa fiksut ottavat sen eron ennen kuin on pakko päästä sitä työkaveria panemaan.
Eli ap on oikeassa. Suhteessa ei välttämättä ole mitään vikaa vaan kyse on pettäjän oman pään sisäisistä ongelmista, jotka tosin saattavat heijastua suhteeseenkin.
Ei meillä ole harhakuvitelmaa siitä, ettei kumpikaan voisi pettää. Tiedän, että voin tulla petetyksi, ja mieheni tietää, että tiedän. Myös mieheni voi tulla petetyksi, ja minä tiedän sen. Mutta yllätys yllätys: ei se ole meille maailman eikä rakkauden loppu. Me tiedämme kokemuksesta, että meitä pitävät yhdessä vahvemmat ja monisäikeisemmät siteet kuin seksi. Olemme molemmat vakuuttuneita siitä, että emme ottaisi eroa uskottomuuden takia.
En silti usko, että kumpikaan olisi ollut uskoton siinä mielessä kuin se tällä palstalla ymmärretään. Ihastuksia on kyllä ollut.
kirjoittelijoita tänään liikkeellä. Silloin sitä on niin musta-valkoinen,l että vain se oma maailmankuva ja ajatukset ovat niitä oikeita. Jossain siinä kolmevitosen jälkeen vasta tajuaa, että itseasiassa syitä voi olla monia ja kaikki ne ihan yhtä oikeassa.
En minäkään voinut kuvitella, että koskaan pettäisi miestäni. Rakastan häntä yhä todella paljon, enkä ole pettänyt. Mutta enää en sano ettei niin voisi koskaan käydä. Elämä opettaa.
vaan sen pettämistä harkitsevan omassa mielessä. Jokaiseen suhteeseen astuu arki. Osa meistä käsittelee asian siten, että realistisesti tietää, ettei jokainen päivä voi olla suurta intohimoa. Osa taas kokee, että sellaista sen arjenkin pitäisi olla ja lähtee etsimään sitten sitä kipinää muualta. Ihan omasta suhtautumisestamme ja arvomaailmastamme ne pettämiset johtuvat. Sillä puolison nalkuttamisella ja rupsahtamisella on yllättävän vähän mitään tekemistä pettämisen kanssa. Näissä tilanteissa fiksut ottavat sen eron ennen kuin on pakko päästä sitä työkaveria panemaan. Eli ap on oikeassa. Suhteessa ei välttämättä ole mitään vikaa vaan kyse on pettäjän oman pään sisäisistä ongelmista, jotka tosin saattavat heijastua suhteeseenkin.
Eivätkä ne tarkoita sitä että suhteessa olisi jotakin vialla.
Sen selityksen on todennäköisesti keksinyt joku jolla ei ole ollut halua sitoutua omaan suhteeseensa. Hakee sillä selityksellä vain oikeutusta omalle toiminalleen, ja yrittää tehdä siitän jonkinlaisen yleispätevän 'totuuden'.
Voi toki olla suhteessakin vikaa, mutta olisi tyhmää väittä että niin aina kaikissa tapauksissa olisi.
olekin niin ihastunut, että tietää ettei se johda mihinkään. Se on sellaista turvallista, vähän lapsenomaista leikkimistä, jossa kiinnostuksen kohteena on vaan ihan se oma napa, ja se ihana ajatus että joku on niin kiinnostunut "juuri minusta".
Minusta on vähän outoa, että ap ottaa ihastuksensa noin tosissaan, kaikillehan sitä sattuu. Tuskin hän on oikeasti valmis eroamaan ja jäämään yksinhuoltajaksi kun nykyinenkin arki näyttää olevan niin rasittavaa että siitä pitää paeta ihastuksiin.
ei enää rakasta puolisoaan, niin se vaan on. Ehkä liitto ja suhde on ihan hyvä, mutta kaveripohjalla. Jos ei puolisoaan rakasta muuta kuin hyvänä ystävänä, niin varmasti alkaa tehdä muita mieli ennemmin tai myöhemmin.
Ei ihminen voi rakastaa toista, ja haluta seksiä kolmannen kanssa.
Kyllä voi.
Jos rakastaa toista niin kaikki ajatukset pyörii hänessä. Petturit selittävät jostain haluista ja himoista. Säälittäviä tapauksia
On eri asia olla rakastunut, kuin elää pitkässä suhteessa, rakastaa toista mutta intohimo on kuollut toista kohtaan. Oletko itse kokenut sen? En ole puolisoani koskaan pettänyt mutta tuntenut kyllä ihastusta muita kohtaan. Se ei tarkoita ettenkö rakastaisi miestäni yli kaiken. Ei kaikki ole joko tai.
Mistäs he***tistä joku luulee tietävänsä, että jokainen solmittu avioliitto on hyvä ja onnellinen? Miksi kukaan kuvittelee, että kaikki parisuhteet kestävät loppuelämän?
Ihminen voi olla sangen onnellinen, jos on aikoinaan valinnut niin hyvin, että suhteen suurimpia ongelmia ovat arkisuus tai väärään paikkaan jääneet kalsarit. Rakkaus toiseen roihuaa ja kunnioitus, luottamus ja yhteen hiileen puhaltaminen kukoistavat. Pikku ongelmia on välillä, mutta perusta on kunnossa ja molemmat ovat onnellisia kyyhkyläisiä yhdessä, kunhan vain unohtavat houkutukset.
Oikeasti: millaisessa kuplassa sinä oikein elät!? Olen kyllä nähnyt "toisilleen luotuja" aviopareja, mutta samoin myös avioeroja, huonostikäyttäytyviä, paskoja puolisoita, onnettomia puolisoita, ja väärin valinneita puolisoita. Ja kaikkea siltä väliltä. Että mene vain paapomaan miestäsi, mutta unohda se, että uuden löytymisen taustalla olisi aina kyvyttömyys kestää arkea! Ilmeisesti ap kaipaa kivaa vipinää liian mukavaan elämäänsä, mutta aina ei niin ole.