Itsemurha mielessä nykyään päivittäin...

Vai että kardiologia liukuhihnatyötä--- Kokeile jotain arkisempaa. Vaikka Siwan kassana olemista.

että vaikea uskoa pitkän koulutuksen saaneeksi lääkäriksi.

että vaikea uskoa pitkän koulutuksen saaneeksi lääkäriksi.

ohis

kardiologi voi tehdä yliopistosairaalassa liukuhihnahommia? Aika monipuolista työtähän tuo on...



terv.sisätauti-kirurginen sh

Kannattaa ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon. Tai voithan sä vaikka määrätä itsellesi tuhdin annoksen rauhottavia/masennuslääkkeitä.

Entä jos antaisit lapsen hetkeksi isälle? Koittaisit saada pääsi kuntoon. Masennus voi kyllä helpottaa jossain vaiheessa...



Saisit lepoa, jos lapsi on vaativa.

Lääkiksessä ei valitettavasti opeteta suomen kielen kielioppia ja kaikki oppikirjat ovat englanniksi. Kirjoitin aikoinani äidinkielestä B:n, muista laudaturin. Siitä on jo aika pitkä aika.



Sinun vastauksesi ei juuri ollut asiallinen eikä ainakaan auttanut minua. Tämä tukee ajatusta, että tämä palsta ei ole koulutettuja ihmisiä varten.



Kun on ensiksi opiskellut lääkäriksi 6 vuotta, sisätautilääkäriksi toiset 6 vuotta, 2 vuotta lisää kardiologiksi ja väitellyt tohtoriksi niin sitten tehnyt työtä 4 vuotta niin mietin, että tässäkö se nyt oli. Tätäkö se on sitten 65-vuotiaaksi?



Mutta anteeksi aloitukseni. Tämä taitaa vastausten perusteella olla vain Siwan kassojen palsta. Muut eivät saa tunkeilla teidän tasokkaalle foorumille.



Aloittaja

että vaikea uskoa pitkän koulutuksen saaneeksi lääkäriksi.

Kun neuvot siitä tulee joskus tosi taitava akateemikko.

Olin itse muutama vuosi sitten todella pohjalla, tuntui että ei tosiaan ole enää mitään mitä elämältä odottaa. Ei näkynyt valoa tunnelin päässä, vaikka mitä koitti keksiä, uusia harrastuksia, liikuntaa, tms. Helpottivat vain pieniksi hetkiksi, mutta mitään pysyvää helpotusta ja tarkotusta ja intoa eivät elämääni tuoneet. En edes keksinyt enää enkä osannut kuvitellakaan, että olisi mitään, mikä saisi minut taas innostuneeksi elämästä, saisin voimia ja elämäniloa, tarkoitusta ja merkitystä elämälleni.



Jeesukselta sain sitten sitä tarkoitusta ja merkitystä, ja todellakin ILOA. Ei ole mitään sanahelinää, kun Raamatussa sanotaan että Herra antaa ilon ja rauhan. Se on ihan täyttä totta, kirjaimellisesti. Sain kokea oikein pulppuavaa iloa ja onnea, kun tulin uskoon. ja mikä parasta, se ilo on kestänyt, se kantaa edelleen, siitä saan voimaa kestää kaiken mitä eteen tulee, kaikki tuntuu helpommalta, kun tietää, että saa turvata Herraan, eikä se ole sanahelinää vaan täyttä totta. Hän oikeasti pitää musta (meistä) huolta, jos vaan annamme.



Jos on jo itsemurha mielessä, ei sulla ap ole mitään hävittävää, voit vaan voittaa.

näistä palstan vääräleuoista. Oletko miettinyt terapiaa? Mikä sinulle tuo iloa?

Sinun vastauksesi ei juuri ollut asiallinen eikä ainakaan auttanut minua. Tämä tukee ajatusta, että tämä palsta ei ole koulutettuja ihmisiä varten.

...

Mutta anteeksi aloitukseni. Tämä taitaa vastausten perusteella olla vain Siwan kassojen palsta. Muut eivät saa tunkeilla teidän tasokkaalle foorumille.

Aloittaja

Olet oikeassa kummassakin. Tänne jos koulutettu eksyy täällä saa haistatusta. Siwan kassat täällä melskaa. Jos löydät paremman foorumin koulutetuille niin kerro ihmeessä, täällä siitä vain irvaillaan.

Itsarista: ahdistuksen syytä kannattaa miettiä. Kun olet koulutettu, voisin neuvoa mitä englanninkielistä kannattaisi lukea, mutta olen oppinut että siitäkin täällä vain v**tuillaan. Mutta jos haet Amazonilta kirjoja aihesta ja sellaisia joissa hyvät arvioit lukijoilta, niin ehkä osaat korjata itsesi. Hyvä työkirja ahdistuksen purkamiseen voisi olla myös eräs uupumusta käsittelevä kirja, se kun johtaa elimistön tuollaiseen kuvaamasi kaltaiseen tilaan. Ei ratkea ilman että kokonaisuutta hoidetaan kerralla.

Oletteko te ihan päästänne sairaita? Eikö koulutettu ihminen saa olla masentunut ja kysyä apua?!!! Oletteko te noin saatanan kateellisia???!!! Hyi helvetti mitä ihmissaastaa tätä palstaa lukee, mua oksettaa. Ja joo, lääkiksessä ei opeteta äidinkieltä vitun idiootit!!!!



AP:lle: Nyt psykiatrille ja lääkityksen uusi arviointi! Sinulla on varmasti myös mahdollisuus ja varaa terapiaan. Kuten varmasti lääkärinä tiedät, masennus on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Niistä voi parantua! Etsi vertaistukea muualta kuin täältä. Tän palstan ihmiset on sitä heikoimmasta heikointa ainesta, jotka lyö lyötyä. Hävettää, että itsekin luen tätä.



Usko itseesi. Kyllä sä vielä sieltä ylös nouset!!!!

Kuulostaa jotenkin siltä, että elämäsi on ollut aika paljon suorittamista. Tuntuuko sinusta että elämää on jäänyt elämättä?

Minusta kuulostaa siltä, että sinulla on jotain käsittelemättömiä asioita lapsuudestasi/menneisyydestäsi mikä aiheuttaa masennuksen. Pelkät masennuslääkkeet ei auta, vaan tarvitset osaavan terapeutin, joka osaa kaivaa esille masennuksen syyt. Onko sinulla mitään keskusteluapua siltä taholta joka nuo masennuslääkkeet määräsi?

Jos olet yksin, niin silloin helposti kokee, että lapsi vain ottaa, mutta ei anna mitään. Kun itse saisit aikuisista ihmissuhteista itsellesi (mieheltä siis) tukea ja voimavaroja, niin sitten jaksaisit antaa lapsellesikin.

Sinulla on kaiketi hyvä palkka, joten voisit etsiä osaavan terapeutin, ja hän auttaisi sinut elämään kiinni takaisin. Itsemurha ei ole ratkaisu. Ratkaisun avaimet löydät kyllä terapiasta.

Varsinkin nuorena olin todella lähellä itsemurhaa. Usein kaduttaa miksen sitä silloin tehnyt, koska nyt en enää kolmen pienen lapsen äitinä sitä enää voi tehdä.



Koen elämän todella raskaana. Enkä oikein tiedä mitä annettavaa elämälle minulle on. Tämä on nähty, tässä se on, en jaksa enää. Joka päivä on samanlainen, sama väsymys, samat huolen ja murheen aiheet, sama epävarmuus.



Mutta en tiedä mitä muutakaan kuin jatkaa vain eteenpäin. Välillä olen hyvinkin onnellinen, mutta kaiken kattava pohjavire elämässäni on halu kuolla, on ollut niin kauan kuin muistan. Tämän kanssa oppii elämään. Välillä menee huonommin, välillä paremmin.

Ne ketkä tekee jotain eikä vaan inise ja jahkaile saivat jo kynttilät tänään haudalleen. On tekijöitä ja sitten on tyhjän inisijöitä joista ei ole mihinkään kun märehtimään itsesäälissään ja tissuttamaan viiniä.

Masennuslääkitys on, mutta tuntuu, että elämänpalo alkaa loppua. Olen pienen pojan YH, joka on vilkas ja vaativa. Minulla on vaativa ja vastuullinen työ, olen kardiologi yo-sairaalassa. Masentaa ajatus, että tätä ura oravanpyörää on edessä vielä melkein 30 vuotta. Olen hieman ylipainoinen, ei parisuhdetta, missään muualla en käy kuin töissä kun ei ole mitään tukiverkkoja. Välillä tuntuu, että lapsi olisi onnellisempi isänsä ja hänen uuden perheensä kanssa.

Viime viikot olen alkanut itkeä lapselta salaa. Toki rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. Työ oli aluksi palkitsevaa, nyt tuntuu jo liukuhihnahommalta. Ystäviin en jaksa pitää yhteyttä.

Pahat ajatukset elämän päättämisestä valtaavat mielen usein. Kodin siivoan rutiiniinomaisesti joka päivä ja ruuan laitan lapselle. Aamuisin en jaksaisi herätä. Voimat loppuu eikä mikään tunnu enää miltään.

Onko joku kokenut saman ja päässyt takaisin elämään kiinni? Miten? Kun ei ole enää mitään mitä odottaa.

en ymmärrä. eikö palkkasi ole valtavan suuri, niin etkö voisi pitää jotain välivuotta ja käydä vaikka jossain lapsen kanssa tai jotain lomia etelään tai jotain? palkkaat kotitöihin apua?

Sinun vastauksesi ei juuri ollut asiallinen eikä ainakaan auttanut minua. Tämä tukee ajatusta, että tämä palsta ei ole koulutettuja ihmisiä varten.

...

Mutta anteeksi aloitukseni. Tämä taitaa vastausten perusteella olla vain Siwan kassojen palsta. Muut eivät saa tunkeilla teidän tasokkaalle foorumille.

Aloittaja

Olet oikeassa kummassakin. Tänne jos koulutettu eksyy täällä saa haistatusta. Siwan kassat täällä melskaa. Jos löydät paremman foorumin koulutetuille niin kerro ihmeessä, täällä siitä vain irvaillaan.

Itsarista: ahdistuksen syytä kannattaa miettiä. Kun olet koulutettu, voisin neuvoa mitä englanninkielistä kannattaisi lukea, mutta olen oppinut että siitäkin täällä vain v**tuillaan. Mutta jos haet Amazonilta kirjoja aihesta ja sellaisia joissa hyvät arvioit lukijoilta, niin ehkä osaat korjata itsesi. Hyvä työkirja ahdistuksen purkamiseen voisi olla myös eräs uupumusta käsittelevä kirja, se kun johtaa elimistön tuollaiseen kuvaamasi kaltaiseen tilaan. Ei ratkea ilman että kokonaisuutta hoidetaan kerralla.

Missään ketjussa et saa koskaan sanoa että olet korkeakoulutettu. Se on aivan sama mitä sanot sen lisäksi, niin vika on aina sinun, jos sinulla menee huonosti.

aloittajan olisi pitänyt jättää kertomatta ammattinsa nin sympatiaa tulisi.

Sinun vastauksesi ei juuri ollut asiallinen eikä ainakaan auttanut minua. Tämä tukee ajatusta, että tämä palsta ei ole koulutettuja ihmisiä varten.

...

Mutta anteeksi aloitukseni. Tämä taitaa vastausten perusteella olla vain Siwan kassojen palsta. Muut eivät saa tunkeilla teidän tasokkaalle foorumille.

Aloittaja

Olet oikeassa kummassakin. Tänne jos koulutettu eksyy täällä saa haistatusta. Siwan kassat täällä melskaa. Jos löydät paremman foorumin koulutetuille niin kerro ihmeessä, täällä siitä vain irvaillaan.

Itsarista: ahdistuksen syytä kannattaa miettiä. Kun olet koulutettu, voisin neuvoa mitä englanninkielistä kannattaisi lukea, mutta olen oppinut että siitäkin täällä vain v**tuillaan. Mutta jos haet Amazonilta kirjoja aihesta ja sellaisia joissa hyvät arvioit lukijoilta, niin ehkä osaat korjata itsesi. Hyvä työkirja ahdistuksen purkamiseen voisi olla myös eräs uupumusta käsittelevä kirja, se kun johtaa elimistön tuollaiseen kuvaamasi kaltaiseen tilaan. Ei ratkea ilman että kokonaisuutta hoidetaan kerralla.

Missään ketjussa et saa koskaan sanoa että olet korkeakoulutettu. Se on aivan sama mitä sanot sen lisäksi, niin vika on aina sinun, jos sinulla menee huonosti.

aloittajan olisi pitänyt jättää kertomatta ammattinsa nin sympatiaa tulisi.

sama suhtautuminen yhteiskunnan tasolla, vaikka tulisit heikommista lähtökohdista kuin se siwan kassa, niin sinun on jaksettava ja osattava ja mitää apua et tule mistään saamaan, olethan sinä koulutettu.

Ei tarvitse olla siwan kassa, että tällaiset aloitukset saavat epäluuloiseksi.

Varsinkin nuorena olin todella lähellä itsemurhaa. Usein kaduttaa miksen sitä silloin tehnyt, koska nyt en enää kolmen pienen lapsen äitinä sitä enää voi tehdä.

Koen elämän todella raskaana. Enkä oikein tiedä mitä annettavaa elämälle minulle on. Tämä on nähty, tässä se on, en jaksa enää. Joka päivä on samanlainen, sama väsymys, samat huolen ja murheen aiheet, sama epävarmuus.

Mutta en tiedä mitä muutakaan kuin jatkaa vain eteenpäin. Välillä olen hyvinkin onnellinen, mutta kaiken kattava pohjavire elämässäni on halu kuolla, on ollut niin kauan kuin muistan. Tämän kanssa oppii elämään. Välillä menee huonommin, välillä paremmin.

Mulla oli silloin aikanaan ihan samanlaiset ajatukset, "tämä elämä on nähty, en jaksa enää, kaikki päivät samanlaisia"

En olisi uskonut, että usko Jeesukseen muuttaa elämää näin radikaalisti. Että oikeasti elämä alkaa tuntua mielenkiintoiselta, suhde Jeesukseen on ihan oikea ja todellinen, ja erittäin mielenkiintoinen! Herra tietää, mitä juuri sinä eniten kaipaat ja mitä tarvitset, ja sinä saat sen! Usko antaa mulle ihan älyttömästi iloa, turvallisuutta, ei tarvitse murehtia mitään. Samat huolet ne on siis mulla edelleenkin, mutta niitä katsoo ihan toisesta vinkkelistä, kun oikeasti on tajunnut ja saanut kokea, että Jumala ja Jeesus on oikeasti totta, ja että Raamatun lupaukset on tänäänkin samat kuin aiemmin.

Oikeasti, en pysty edes sanoin kuvailemaan, miten paljon erilaista, ihanampaa, jännittävämpää ja turvallisempaa ja iloisempaa elämäni on nyt, kuin mitä se oli ennen uskoa. Mutta kokeilkaa itse! Ei tarvitse kuin aloittaa rukoilemalla, ihan omin sanoin. Ja Herra vastaa, kun aika on sopiva, sopivaksi katsomallaan tavalla. Mutta vastaus tulee.

t. 10