Lue keskustelun säännöt.
Itsemurha mielessä nykyään päivittäin...
18.11.2012 |
Masennuslääkitys on, mutta tuntuu, että elämänpalo alkaa loppua. Olen pienen pojan YH, joka on vilkas ja vaativa. Minulla on vaativa ja vastuullinen työ, olen kardiologi yo-sairaalassa. Masentaa ajatus, että tätä ura oravanpyörää on edessä vielä melkein 30 vuotta. Olen hieman ylipainoinen, ei parisuhdetta, missään muualla en käy kuin töissä kun ei ole mitään tukiverkkoja. Välillä tuntuu, että lapsi olisi onnellisempi isänsä ja hänen uuden perheensä kanssa.
Viime viikot olen alkanut itkeä lapselta salaa. Toki rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. Työ oli aluksi palkitsevaa, nyt tuntuu jo liukuhihnahommalta. Ystäviin en jaksa pitää yhteyttä.
Pahat ajatukset elämän päättämisestä valtaavat mielen usein. Kodin siivoan rutiiniinomaisesti joka päivä ja ruuan laitan lapselle. Aamuisin en jaksaisi herätä. Voimat loppuu eikä mikään tunnu enää miltään.
Onko joku kokenut saman ja päässyt takaisin elämään kiinni? Miten? Kun ei ole enää mitään mitä odottaa.
Kommentit (31)
Jeesus rakastaa sinua. Hän sanoo: "Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän." Lue Johanneksen evankeliumia!
Minustakin tuntuu oikein ihmeelliseltä, miten voin olla onnellinen, vaikka pitkä masennuskausi takana ja olen työtön. Usko Jeesukseen antaa elämälle vahvan kallioperustan, vaikka ulkoiset tekijät näyttävät surkeilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LT kysyy av-palstalta apua itsemurha-ajatuksiin?
Ei tarvitse olla siwan kassa, että tällaiset aloitukset saavat epäluuloiseksi.
Provoo opetellut googlaamaan kovapalkkaisia ammatteja provohahmojen taustalle.
Viime viikot olen alkanut itkeä lapselta salaa. -- ei ole enää mitään mitä odottaa.
Itse olen kokenut samankaltaisia tunteita ja läheisiltä salaa itkeminen on raskas kokemus :) Lääkkeistä on itsellänikin kokemusta, mutta olen todennut, että ei ihmisen pitäisi joutua jäämään ilman keskusteluapua ja mahdollisuuksia purkaa mieltään toiselle, elävälle ihmiselle! Lääkepurkille kun ei voi puhua.
Rohkeutta ja voimia toivon minäkin sinulle, jotta voisit ottaa uudestaan yhteyttä työterveyshuoltoon, ja voihan itsekin hankkiutua terapiaan. Sattumalta tiedän, että Suomen Kristillisessä Lääkäriseurassa http://www.skls.fi on lämminhenkisiä ja inhimillisiä kollegoitasi, jotka hyvinkin saattavat voida suositella sinulle terapeuttia ja muutenkin henkisesti tukea, esim. Ari Vehmas tai Jan Wiklund.
Vielä haluaisin jättää sinulle lyhyen, mutta varsin koskettavan videon; ehkä se voi tukea sinua sisäisesti ja antaa luottamusta elämään, kaikesta huolimatta :) Sydämestäni toivoa kaikkea hyvää sinulle, ihan joka päivälle http://www.healingrooms.fi/?sid=118
En tiedä, mitä asioita elämäsi taustalla on ja kuinka olet päätynyt näin synkkiin ajatuksiin.
Jeesus näkee tilanteesi ja tarjoaa rakkauttaan sinulle. Pyydä Jeesusta auttamaan sinua. Hän antaa elämällesi tarkoituksen ja suunnan. Et ole enää koskaan yksin. Sinut on luotu elämään yhteydessä Jumalaan. Jos voit, lue kirja Juokse poika juokse. Kirjassa kerrotaan, miten erään täysin epätoivoisen ihmisen elämä muuttuu, kun hän kohtaa Jeesuksen.
Voimahali täältä. Olet rukouksissani!
Voimahali täältä. Olet rukouksissani!
Myös minä oon rukoillut puolestasi :) "Toivo ja tulevaisuus" kuuluvat aivan varmasti sinullekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kasvaa ja jossain vaiheessa alkaa helpottaa hänen kanssaan.
Hae apua, nosta lääkitystä, pyri hankkimaan itsellesi harrastus. Tai vertaistukiryhmä. Kysy työterveyslääkäriltä apua. Mitä tahansa, että saat itsesi pysymään kasassa ja saat helpotusta oloosi. Voisitko ajatella hakeutuvasi toisenlaiseen työhön?
Lähde liikkeelle vaikkei huvita. Mene ihmisten pariin, osallistu tapahtumiin, vaikkei huvita.
Kyllä se helpottaa jossain vaiheessa.
Mikäli yhtään lohduttaa, olen ollut samanlaisessa tilanteessa, tosin lapsia kaksi ja työ huonosti palkattua toimistotyötä, mutta niin vaan elämä voitti. Vaikeimmat vuodet menin Sepramilla, nyt jo ilman lääkitystä.
Pääasia on, ettet jää yksin vatvomaan neljän seinän sisään.
Huomenna otan yhteyden psykiatriin ja hänen kanssaan aloitetaan miettimään miten ja minkä avulla tästä eteenpäin...
T. Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että MIKÄÄN ei ole mahdotonta. Elämänsä voi muuttaa milloin tahansa. Oravanpyörässä ei todellakaan ole pakko olla :) Ja aina sinne voi palata takaisin.
Tee asioita, mistä aiemmin olet tykännyt tehdä ja saanut sinut iloiseksi. Sinulla on tuskin taloudellisia huolia, ota lomaa töistä ja lähde vaikka matkalle, jos se vähän virkistäisi. Tee pojan kanssa asioita, joista molemmat nautitte. Harkitse sitä terapiaa tai ainakin keskusteluapua jostakin. Tämä vaihe on vain ohimenevä, elämä on siitä ihmellistä, että pohjalta voi nousta ja korkealta voi mennä pohjalle. Kartoita sosiaalista verkostoa ja tukiverkosta. Halaus ja tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin hienoa, että olet ottanut ensimmäisen askeleen ja tunnustat, että sinulla on vaikeaa ja tarvitset apua. Ilman sitä oivallusta, et voisi päästä eteenpäin. Minäkin olen käynyt muutaman kerran syvällä ja tuosta oivalluksesta alkaa paraneminen.
Mieti mitä asioita sinulla on hyvin. Lapsi on varmasti rakas, vaikka onkin ajoittain vaativa. Voisitko saada apua lapsen hoitoon, vaikka MLL:n kautta?
Jos ylipaino haittaa sinua (en tiedä haittaako, muta mainitsit sen), auttaisiko oloasi, jos kävisit vaikka kävelyllä luonnossa tai tekisit sellaisia asioita, jotka tuottavat iloa.
Ota yhteytä ystäviisi ja tuttaviisi. Pienten lasten vanhemmilla on kaikilla oma oravanpyöränsä ja joku vanhoista tutuistasi voi ilahtua kovastikin yhteydenotostasi, koska siellä toisessa päässä voi olla ihan yhtä vaikeaa.
Ja se työ. Olet saavuttanut paljon urallasi ja kapasiteettia selvästikin on. Jos nykyinen työ tuntuu liukuhihnalta, mieti mitä haluaisit tehdä. Kuten itse sanoit, on työvuosikymmeniä edessä vielä useita. Mieti mihin ja miten ne halaut käyttää. Varmasti mahdollisuuksia on.
Hae ammattiapua. Varmasti työpaikallasi on mahdollista saada työterveyshuollon kautta myös jutteluapua. Ulkopuolinen osaa auttaa sinua käsittelemään elämäsi kipupisteitä paremmin kuin joku, joka on tuttu.
Ja usko pois, sinulla on elämässä paljon mitä odottaa, olen siitä ihan varma :-) Lapsesi kasvaa ja kehittyy, eikä pian enää olekkaan se villi pieni poika vaan fiksu isompi poika. Pidä huoli itsestäsi ja lapsestasi ja kaikki alkaa pikku hiljaa näyttää valoisammalta.
Kannattaa myös muistaa, että ahdistuksessa ja masennuksessa kytee uuden alku. Kun on tyytymätön elämäänsä, paha olo pakottaa hakemaan ratkaisuja ja muutoksia. Sinä pystyt siihen. Go sister!!!!
Tilanne oli kun paasi masis pahaksi. Kannattaa kayda puhumassa. Mulla auttoi myos kun otin personal trainerin, niin olen saanut kuntoa paremmaksi, sits seka henkista, Etta fyysista. Tsemppia!