Onko totta että esim Belgiassa ja Kreikassa lapset menevät hoitoon 4kk iässä??

Homma vielä niin alussa, etten ole vielä ihan selvillä, mitä voin tehdä. Olen tyytyväinen, jos saan venytettyä kotonaolon puoleen vuoteen.

Aitiysloma on belgiassa talla hetkella noin 4kk ja siihen paalle voit ottaa viela 3kk vanhempainvapaata. Joten etkohan saa aitiyslomaa venytetty reippaaseen puoleen vuoteen jos haluat.



Tuon vanhempain vapaan voi ottaa muuten myos myohemmin (kunnes lapsi on 12v) ja sen voi pitaa myos osa-aikaisena.



Mukavaa odotusta :)!

Meinaatko, että jos Suomessa äitiyslomaa lyhennetään, taloutemme menee kuralle niin kuin Kreikassa? Taloustieteen Nobel!

Meidän yhteiskunnat ovat erilaisia. Ei voi suoraan apinoida tuollaista käytäntöä toisesta maasta tai päivitellä että voi kauheeta.

Jos Suomessa alkaa toimia kutn Kreikassa niin ongelmia tulee, se on varma.

vasta 7 vuotiana kun muualla mennään jo 3-4vuotiaina. Jo oppimistulokset osoittavat, että näissä maissa, missä mennään 3 vuotiaina kouluun, oppimistulokset ovat paljon parempia kuin Suomessa.

Suomella olisi paljon oppimista muista maista.

Tiedätkö edes mitä siinä "tutkitaan" ja miten? Suomessa nuoret eivät osaa edes perusmatematiikkaa.

vasta 7 vuotiana kun muualla mennään jo 3-4vuotiaina. Jo oppimistulokset osoittavat, että näissä maissa, missä mennään 3 vuotiaina kouluun, oppimistulokset ovat paljon parempia kuin Suomessa.

Suomella olisi paljon oppimista muista maista.

Ainakin täällä Espanjassa koko ajan vanhemmat valittavat että lapsilla ei riitä motivaatio opiskeluun enää peruskoulun jälkeen kun ovat täysin tympääntyneitä kouluun kun ovat aloittaneet jo 3-vuotiaina.

Joten niitä ei edes pidä tukea. Jos joku ei viitsi opiskella kun siihen on mahdollisuus niin sellaiselta ihmiseltä pitää viedä mahdollisuus KAIKKEEN yhteiskunnan apuun.

Ne joilta puuttuu motivaatio ovat ihmisiä joita ei edes pidä auttaa. He ovat itse omat ongelmansa aiheuttaneet.

Menestynyt yhteiskunta on se missä on eniten huippuosaajia ei se missä on paljon keskinkertaisuuksia. Joten tähän koulussakin pitäisi panostaa.

Miksiköhän?

Jos suomalaiset lapset olisi kyörätty hoitoon ajoissa, meilläkin olisi tuollaisia 16 kuukautta palkkaa vuodesta ja avustuksia sokeille, joita ei ole olemassakaan ja rahaa palaisi korruptioon.



Kyllä Kreikka taloudellisine tilanteineen ja Belgia pedofiileineen on aivan kadehdittavia maita ja Suomi jää aivan toiseksi.



Mutta miten sille Kreikalle kelpaa meidän suomalaisten rahat, vaikka meillä Suomessa kaikki tehdään niin kamalan huonosti....

kun siellä lapset pääsee niin nuorina hoitoon ja kouluun ja ei tarvise turhautua kotona vuoden ikäiseksi äidin kanssa, Saati sitten kolmivuotiaaksi.

vasta 7 vuotiana kun muualla mennään jo 3-4vuotiaina. Jo oppimistulokset osoittavat, että näissä maissa, missä mennään 3 vuotiaina kouluun, oppimistulokset ovat paljon parempia kuin Suomessa.

Suomella olisi paljon oppimista muista maista.

Ainakin täällä Espanjassa koko ajan vanhemmat valittavat että lapsilla ei riitä motivaatio opiskeluun enää peruskoulun jälkeen kun ovat täysin tympääntyneitä kouluun kun ovat aloittaneet jo 3-vuotiaina.

Joten niitä ei edes pidä tukea. Jos joku ei viitsi opiskella kun siihen on mahdollisuus niin sellaiselta ihmiseltä pitää viedä mahdollisuus KAIKKEEN yhteiskunnan apuun.

Ne joilta puuttuu motivaatio ovat ihmisiä joita ei edes pidä auttaa. He ovat itse omat ongelmansa aiheuttaneet.

Menestynyt yhteiskunta on se missä on eniten huippuosaajia ei se missä on paljon keskinkertaisuuksia. Joten tähän koulussakin pitäisi panostaa.

kiintymyssuhdetta, et osaa tehdä sitä omaan lapseesikaan.

Kommunistisessa järjestelmässä lapset otettiin yhteiskunnan huostaan "aivopestäviksi" eli kasvatettaviksi. Näistä kehittyi aikusia, jotka ilomielin hylkäsivät omat lapsensa yhteiskunnan vuoksi.

Iät ja ajat on yhteiskunta yrittänyt valvoa lastenkasvatusta ja tuottaa kansalaisia, joita on helppo ohjailla. Parhaiten sen saa aikaiseksi kun lapset otetaan mahdollisimman pieninä pois kotoa. Kiintymyyssuhdetta ei ehdi muodostua ja näin saadaan sukupolvien jatkumo aikaiseksi.

Sen huomaa täällä siitä, että nämä, jotka on itse menneet 3 kuukauden iässä hoitoon, huutaa suurimaan ääneen, että ei hänessäkään mitään vikaa ole ja hänkin vei ilomielin lapsensa mahdollisimman pieninä hoitoon ja ei heissäkään mitään vikaa ole.

Hetken pysädys voisi tehdä terää ja miettiä, mikä on se, mikä ei ole mennyt vikaan. Onko hyvinvoinnin merkki ihmisellä se, että hän ei uskalla ajatella omilla aivoillaan vaan juoksee oravanpyörässä suorittaen ja suorittaen sinne hautaan asti. Joskus vanhoilla päivillä voi hetken ennen kuolemaa miettiä, että oliko se sen arvoista.

Tastapa tuli taas hieno 'keskustelu'.

No kuitenkin- lapseni olivat hoidossa vauvoina 4pva viikossa noin 8.30-17.00. Nyt lapset ovat 10 ja 6 vuotiaat. Ihan normaalilta he vaikuttavat, mutta tiedapa sitten mita kaikkea vahingollista heille on tapahtunut.

Minutkin on laitettu tosin lapsena (70-luvulla) hoitoon 5kk iassa ja ties mita traumoja olen saanut, vaikka hyvin menee viela tassa 38 vuoden iassa.

hei te suomalaiset, nauttikaá oikeasti pitkasta aitiyslomasta. Se on oikeasti tosi hieno juttu, mutta ymmartakaa samalla etta toisinkin voi elaa.

Rauhaa ja rakkautta:)!!!!

kiintymyssuhdetta, et osaa tehdä sitä omaan lapseesikaan.

Kommunistisessa järjestelmässä lapset otettiin yhteiskunnan huostaan "aivopestäviksi" eli kasvatettaviksi. Näistä kehittyi aikusia, jotka ilomielin hylkäsivät omat lapsensa yhteiskunnan vuoksi.

Iät ja ajat on yhteiskunta yrittänyt valvoa lastenkasvatusta ja tuottaa kansalaisia, joita on helppo ohjailla. Parhaiten sen saa aikaiseksi kun lapset otetaan mahdollisimman pieninä pois kotoa. Kiintymyyssuhdetta ei ehdi muodostua ja näin saadaan sukupolvien jatkumo aikaiseksi.

Sen huomaa täällä siitä, että nämä, jotka on itse menneet 3 kuukauden iässä hoitoon, huutaa suurimaan ääneen, että ei hänessäkään mitään vikaa ole ja hänkin vei ilomielin lapsensa mahdollisimman pieninä hoitoon ja ei heissäkään mitään vikaa ole.

Hetken pysädys voisi tehdä terää ja miettiä, mikä on se, mikä ei ole mennyt vikaan. Onko hyvinvoinnin merkki ihmisellä se, että hän ei uskalla ajatella omilla aivoillaan vaan juoksee oravanpyörässä suorittaen ja suorittaen sinne hautaan asti. Joskus vanhoilla päivillä voi hetken ennen kuolemaa miettiä, että oliko se sen arvoista.

Tastapa tuli taas hieno 'keskustelu'.

No kuitenkin- lapseni olivat hoidossa vauvoina 4pva viikossa noin 8.30-17.00. Nyt lapset ovat 10 ja 6 vuotiaat. Ihan normaalilta he vaikuttavat, mutta tiedapa sitten mita kaikkea vahingollista heille on tapahtunut.

Minutkin on laitettu tosin lapsena (70-luvulla) hoitoon 5kk iassa ja ties mita traumoja olen saanut, vaikka hyvin menee viela tassa 38 vuoden iassa.

hei te suomalaiset, nauttikaá oikeasti pitkasta aitiyslomasta. Se on oikeasti tosi hieno juttu, mutta ymmartakaa samalla etta toisinkin voi elaa.

Rauhaa ja rakkautta:)!!!!

ja huonosti hoidettu talous.

Kaikki joukolla Belgiaan muuttamaan....

kiintymyssuhdetta, et osaa tehdä sitä omaan lapseesikaan.

Kommunistisessa järjestelmässä lapset otettiin yhteiskunnan huostaan "aivopestäviksi" eli kasvatettaviksi. Näistä kehittyi aikusia, jotka ilomielin hylkäsivät omat lapsensa yhteiskunnan vuoksi.

Iät ja ajat on yhteiskunta yrittänyt valvoa lastenkasvatusta ja tuottaa kansalaisia, joita on helppo ohjailla. Parhaiten sen saa aikaiseksi kun lapset otetaan mahdollisimman pieninä pois kotoa. Kiintymyyssuhdetta ei ehdi muodostua ja näin saadaan sukupolvien jatkumo aikaiseksi.

Sen huomaa täällä siitä, että nämä, jotka on itse menneet 3 kuukauden iässä hoitoon, huutaa suurimaan ääneen, että ei hänessäkään mitään vikaa ole ja hänkin vei ilomielin lapsensa mahdollisimman pieninä hoitoon ja ei heissäkään mitään vikaa ole.

Hetken pysädys voisi tehdä terää ja miettiä, mikä on se, mikä ei ole mennyt vikaan. Onko hyvinvoinnin merkki ihmisellä se, että hän ei uskalla ajatella omilla aivoillaan vaan juoksee oravanpyörässä suorittaen ja suorittaen sinne hautaan asti. Joskus vanhoilla päivillä voi hetken ennen kuolemaa miettiä, että oliko se sen arvoista.

Tastapa tuli taas hieno 'keskustelu'.

No kuitenkin- lapseni olivat hoidossa vauvoina 4pva viikossa noin 8.30-17.00. Nyt lapset ovat 10 ja 6 vuotiaat. Ihan normaalilta he vaikuttavat, mutta tiedapa sitten mita kaikkea vahingollista heille on tapahtunut.

Minutkin on laitettu tosin lapsena (70-luvulla) hoitoon 5kk iassa ja ties mita traumoja olen saanut, vaikka hyvin menee viela tassa 38 vuoden iassa.

hei te suomalaiset, nauttikaá oikeasti pitkasta aitiyslomasta. Se on oikeasti tosi hieno juttu, mutta ymmartakaa samalla etta toisinkin voi elaa.

Rauhaa ja rakkautta:)!!!!

Onneksi sinusta on tullut nain hieno yksilo. Taidat rakentavan keskustelun ja sinulla on varmasti lukemattomia muita ylivertaisia ominaisuuksia.

Voit varmasti olla itseesi tyytyvainen. Onnittelut!

Terveisin, aiti Belgiasta

Olen näitä, jotka on viety 3 kuukauden iässä hoitoon. Tällä hetkellä on tilanne se, että vaikutan omasta mielestäni onnelliselta. Olen myös ylpeä äitini upeasta urasta, jonka hän pystyi tekemään sen ohella, että oli mahtava äiti minulle (ja nyt mummi lapsilleni). Oma lapseni meni hoitoon vuoden ikäisenä ja hekin vaikuttavat onnellisilta. Haluan tehdä töitä, antaa ammatillisen panokseni ja samalla olla äiti. Minulla on ihan oikeasti onnellinen olo.

Onko tämä kaikki silti defenssiä? Miten voin saada tietää, olenko oikeasti sittenkin ihan hakoteilla? Tämähän on kuin diagnoisi syöpää, joka ei oirehdi lainkaan.

Sen huomaa täällä siitä, että nämä, jotka on itse menneet 3 kuukauden iässä hoitoon, huutaa suurimaan ääneen, että ei hänessäkään mitään vikaa ole ja hänkin vei ilomielin lapsensa mahdollisimman pieninä hoitoon ja ei heissäkään mitään vikaa ole.

Eli tyypillisesti vain vastasit siihen ihan asian ohi ja ohittamalla koko asian, mitä sinulle kirjoitettiin.

Tyypillista torjumista. Jos olisit asiaa pohtinut, olisit lukenut sinulle kirjoitetun ja miettinyt sitä. Olisit vastannut perustellusti ja miettinyt, olisiko siinä ollut jopa jotain sisältöä ja totuutta. Jos siinä ei mielestäsi olisi ollut,olisit perustellut vastauksen.

Eli vähän sama tyyli kuin pedofiili torjuu oman rikoksen "lapsihan nautti siitä, heippa vaan, ole sitten mua fiksumpi" naps ja keskustelu loppuu siihen.

Jos olisit fiksu ihminen, olisit jopa pohtinut sitä, olisikto ehkä kenties viettänyt aikaa lasten kanssa enemmän kun he olivat pieniä. Jos koet, että et halunnut viettää pienten lastesi kanssa aikaa, olisit miettinyt, että mistä se johtuu. Oikeaa ja väärää vastausta ei ole. Mutta jos ei suostu edes pohtimaan väittämää niin silloin on aika heikolla pohjalla ja päällä on voimakas torjunta.

Hyvää jatkoa kuitenkin sinulle. Voit jatkaa elämääsi kädet korvilla ja silmät kiinni ja mölistä lujaa, että "KAIKKI ON KUNNOSSA JA MINÄ ITSEKIN JA IHAN NORMAALI MINUSTA TULI JA HÖLIHÖLIHÖLIHÖLI". Näin voit jatkaa elämääsi loppuun asti. Ja aina kun sydämeesi tulee pieni epäilys, että olisitko ehkä tahtonut tehdä toisin, pane äkkiä silmät kiinni, kädet korville ja ala mölisemään, ettei tarvitse miettiä toisenlaisia mielipiteitä.

kiintymyssuhdetta, et osaa tehdä sitä omaan lapseesikaan.

Kommunistisessa järjestelmässä lapset otettiin yhteiskunnan huostaan "aivopestäviksi" eli kasvatettaviksi. Näistä kehittyi aikusia, jotka ilomielin hylkäsivät omat lapsensa yhteiskunnan vuoksi.

Iät ja ajat on yhteiskunta yrittänyt valvoa lastenkasvatusta ja tuottaa kansalaisia, joita on helppo ohjailla. Parhaiten sen saa aikaiseksi kun lapset otetaan mahdollisimman pieninä pois kotoa. Kiintymyyssuhdetta ei ehdi muodostua ja näin saadaan sukupolvien jatkumo aikaiseksi.

Sen huomaa täällä siitä, että nämä, jotka on itse menneet 3 kuukauden iässä hoitoon, huutaa suurimaan ääneen, että ei hänessäkään mitään vikaa ole ja hänkin vei ilomielin lapsensa mahdollisimman pieninä hoitoon ja ei heissäkään mitään vikaa ole.

Hetken pysädys voisi tehdä terää ja miettiä, mikä on se, mikä ei ole mennyt vikaan. Onko hyvinvoinnin merkki ihmisellä se, että hän ei uskalla ajatella omilla aivoillaan vaan juoksee oravanpyörässä suorittaen ja suorittaen sinne hautaan asti. Joskus vanhoilla päivillä voi hetken ennen kuolemaa miettiä, että oliko se sen arvoista.

Tastapa tuli taas hieno 'keskustelu'.

No kuitenkin- lapseni olivat hoidossa vauvoina 4pva viikossa noin 8.30-17.00. Nyt lapset ovat 10 ja 6 vuotiaat. Ihan normaalilta he vaikuttavat, mutta tiedapa sitten mita kaikkea vahingollista heille on tapahtunut.

Minutkin on laitettu tosin lapsena (70-luvulla) hoitoon 5kk iassa ja ties mita traumoja olen saanut, vaikka hyvin menee viela tassa 38 vuoden iassa.

hei te suomalaiset, nauttikaá oikeasti pitkasta aitiyslomasta. Se on oikeasti tosi hieno juttu, mutta ymmartakaa samalla etta toisinkin voi elaa.

Rauhaa ja rakkautta:)!!!!

Onneksi sinusta on tullut nain hieno yksilo. Taidat rakentavan keskustelun ja sinulla on varmasti lukemattomia muita ylivertaisia ominaisuuksia.

Voit varmasti olla itseesi tyytyvainen. Onnittelut!

Terveisin, aiti Belgiasta

Siksi asiaa on hyvä miettiä ja kyseenalaistaa näitä käsityksiä monelta kantilta.

Mitä se onnellisuus nyt meille kaikille onkaan. Onko sekin vain yhteiskunnan luoma harha. Onnellisuus on juuri sitä, mitä meille sillä hetkellä syötetään.

Olen näitä, jotka on viety 3 kuukauden iässä hoitoon. Tällä hetkellä on tilanne se, että vaikutan omasta mielestäni onnelliselta. Olen myös ylpeä äitini upeasta urasta, jonka hän pystyi tekemään sen ohella, että oli mahtava äiti minulle (ja nyt mummi lapsilleni). Oma lapseni meni hoitoon vuoden ikäisenä ja hekin vaikuttavat onnellisilta. Haluan tehdä töitä, antaa ammatillisen panokseni ja samalla olla äiti. Minulla on ihan oikeasti onnellinen olo.

Onko tämä kaikki silti defenssiä? Miten voin saada tietää, olenko oikeasti sittenkin ihan hakoteilla? Tämähän on kuin diagnoisi syöpää, joka ei oirehdi lainkaan.

Sen huomaa täällä siitä, että nämä, jotka on itse menneet 3 kuukauden iässä hoitoon, huutaa suurimaan ääneen, että ei hänessäkään mitään vikaa ole ja hänkin vei ilomielin lapsensa mahdollisimman pieninä hoitoon ja ei heissäkään mitään vikaa ole.

Kun kuuntelee miehiä, kukaan ei itse vanhana sitä, että vietti liian vähän aikaa lasten kanssa. Kaikki miehet ovat ylpeitä urastaan ja siitä, että tekivät paljon töitä. Miehillä ei ole tapana surra sitä, että lapsien lapsuus hurahti ohi sinä aikana, kun he tekivät työnantajalle pitkiä päiviä.



Miesten ei tarvitse tuhlata elämäänsä lastenhoitoon ja viettämällä aikaa omien lasten kanssa. Heidän ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa, jos eivät haluaa olla omien lasten kanssa. Miesten työuraa arvostetaan ja en ole ikinä kuullut kenenkään miehen volisevan ja katuvan sitä, että pani työn lastensa edelle.



Olisi se helppoa jos olisi munat jalkojen välissä. Voisi rauhassa keskittyä uraan ja rahan tienaamiseen, eikä tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa lasten tulevaisuudesta ja kasvatuksesta ja sitiä, miten niille käy.

Kadun jo sitä, että tein tämän yhden. Koko ajan joutuu työnantajalle selvittämään, miksi joutuu olemaan pois töistä ja miksi pitäisi lyhentää päivää.

Elämä olisi niin helppoa ilman lapsia.

Kun kuuntelee miehiä, kukaan ei itse vanhana sitä, että vietti liian vähän aikaa lasten kanssa. Kaikki miehet ovat ylpeitä urastaan ja siitä, että tekivät paljon töitä. Miehillä ei ole tapana surra sitä, että lapsien lapsuus hurahti ohi sinä aikana, kun he tekivät työnantajalle pitkiä päiviä.

Miesten ei tarvitse tuhlata elämäänsä lastenhoitoon ja viettämällä aikaa omien lasten kanssa. Heidän ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa, jos eivät haluaa olla omien lasten kanssa. Miesten työuraa arvostetaan ja en ole ikinä kuullut kenenkään miehen volisevan ja katuvan sitä, että pani työn lastensa edelle.

Olisi se helppoa jos olisi munat jalkojen välissä. Voisi rauhassa keskittyä uraan ja rahan tienaamiseen, eikä tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa lasten tulevaisuudesta ja kasvatuksesta ja sitiä, miten niille käy.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta eiköhän useimmissa maissa vielä muutama vuosikymmen sitten naiset jääneet kotiin, kun saivat lapsia. Näin laajamittaisen päivähoidon vaikutuksia ei vielä siis voida arvioida... Eihän kaikki tupakkaa polttavatkaan sairastu syöpään, vaikka riski kasvaa melkoisesti. Tuo vertaus on poimittu psyk. prof. Liisa Keltikangas-Järviseltä.



Päivähoidon vaikutuksesta on tosin olemassa useita ulkomaisia ja kotimaisiakin tutkimuksia, joihin voin tutustua esim. Keltikangas-Järvisen uusimmassa kirjassa Pienen lapsen sosiaalisuus. Teos on varsin helppoluikuinen.



Ja sitten se varsinainen ydin. Niin kauan kuin täällä kinataan kotihoidon ja päiväkodin paremmuudesta, kukaan ei keskity parantamaan päivähoidon laatua! Jaksetaan vain uskotella, että jompi kumpi vaihtoehto on niin paljon perempi, ja samaan aikaan lapsia tungetaan ylisuuriin ryhmiin eikä kukaan huolehdi oikeasta ja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta! Tässä kohtaa suosittelen luettavaksi lastentarhaopettejia kouluttavan Marjatta Kallialan Lapsuus hoidossa-kirjaa.

tosiaan lapset ovat todella hyväkäytöksisiä. Suomessa en ole nähnyt vastaavaa. Reippaus ja silmiin katsominen ei suomalaiselta lapselta tunnu onnistuvan. Luikitaan piiloon kun puhutellaan. Tätä ei näe muualla Euroopassa. Noloa.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta eiköhän useimmissa maissa vielä muutama vuosikymmen sitten naiset jääneet kotiin, kun saivat lapsia. Näin laajamittaisen päivähoidon vaikutuksia ei vielä siis voida arvioida... Eihän kaikki tupakkaa polttavatkaan sairastu syöpään, vaikka riski kasvaa melkoisesti. Tuo vertaus on poimittu psyk. prof. Liisa Keltikangas-Järviseltä.

Päivähoidon vaikutuksesta on tosin olemassa useita ulkomaisia ja kotimaisiakin tutkimuksia, joihin voin tutustua esim. Keltikangas-Järvisen uusimmassa kirjassa Pienen lapsen sosiaalisuus. Teos on varsin helppoluikuinen.

Ja sitten se varsinainen ydin. Niin kauan kuin täällä kinataan kotihoidon ja päiväkodin paremmuudesta, kukaan ei keskity parantamaan päivähoidon laatua! Jaksetaan vain uskotella, että jompi kumpi vaihtoehto on niin paljon perempi, ja samaan aikaan lapsia tungetaan ylisuuriin ryhmiin eikä kukaan huolehdi oikeasta ja laadukkaasta varhaiskasvatuksesta! Tässä kohtaa suosittelen luettavaksi lastentarhaopettejia kouluttavan Marjatta Kallialan Lapsuus hoidossa-kirjaa.

Päivähoidon laatu on täällä Belgiassa, samoin Ranskassa, aivan toisenlaista. Täällä vanhemmat valitsevat jo ennen lapsen syntymää tarkoin sen hoitopaikan, johon lapsensa vievät kun 4kk äitiysloma päättyy ja töihin on palattava.