Onko totta että esim Belgiassa ja Kreikassa lapset menevät hoitoon 4kk iässä??

on yksi harvoista maista, joissa lapset harrastavat iltaisin. Eli juuri kun vanhemmat ovat tulleet töistä kotiin ja yhteisen ajan pitäisi alkaa, Suomessa lähdetäänkin viemään lapsia harrastuksiin.



Muualla lasten harrastukset ovat osa koulutoimintaa, siksi lasta ei jätetä oman onnensa nojaan klo 12.00 tai 13.00 keskellä päivää, kuten Suomessa, kun koulupäivä päättyy.

Suomessa lapsi menee yksin kotiin ja on siellä tunteja ennen aikuistein kotiintuloa ja sitten lähteekin harrastuksiinsa. Missä on yhteinen aika?



Muualla ollaan oikeasti yhdessä illat ja viikonloput, eikä suinkaan kyhnötetän vain oman perheen kanssa neljän seinän sisällä vaan vieraillaan ja nähdään muitakin, perheenä.

Joku (=kokoomusjohtoinen hallitus) on saanut ihmiset ajattelemaan, että yksittäinen ihminen on järjestelmää varten olemassa. Ollakseen inhimillinen järjestelmä pitää rakentaa ihmisten tarpeista käsin.



Eniten ihmettelen, että naisten kesken meillä ei vallitse yksimielisyyttä siitä, että kaikilla pitäisi olla vapaus valita. En voi sietää noita "kaikki naiset töihin" -juttuja. Järjestelmäkeskeistä pakkoajattelua ilman mitään ymmärrystä siitä, että ihmisillä ja perheillä on erilaiset tarpeet.



Ihan selvästi kaikella tällä haloolla yritetään luoda mielikuvaa, että olisi väärin hoitaa _omia_ lapsia kotona. Sairasta..

Joku (=kokoomusjohtoinen hallitus) on saanut ihmiset ajattelemaan, että yksittäinen ihminen on järjestelmää varten olemassa. Ollakseen inhimillinen järjestelmä pitää rakentaa ihmisten tarpeista käsin.

Eniten ihmettelen, että naisten kesken meillä ei vallitse yksimielisyyttä siitä, että kaikilla pitäisi olla vapaus valita. En voi sietää noita "kaikki naiset töihin" -juttuja. Järjestelmäkeskeistä pakkoajattelua ilman mitään ymmärrystä siitä, että ihmisillä ja perheillä on erilaiset tarpeet.

Ihan selvästi kaikella tällä haloolla yritetään luoda mielikuvaa, että olisi väärin hoitaa _omia_ lapsia kotona. Sairasta..

Kokoomus nimenomaan on 80- ja 90-luvuilla lähes ainoana puolueena puolustanut kotihoidon mahdollisuutta. Demarit, keskusta ja vihreät ovat halunneet äidit töihin "tasa-arvon" nimissä.

Monilla ystävilläni sama kokemus, että lapsi kaipaa vanhempiensa seuraa. Joitakin vanhempia se ahdistaa, kannattaa varmaan käydä läpi miksi näin. Joka tapauksessa ei kannata tehdä asioita siksi koska muutkin ja koska Jyrki käskee, vaan miettiä mitä omille lapsilleen haluaa.

hoitoon menon ajankohta vaan se millaista lapsen saama hoito on. Millainen on belgialainen päiväkoti? Millaisia ovat ryhmäkoot?

Kun katson omia valokuvia päiväkodista 70-luvulta, näyttää ryhmät tosi pienille ja useita hoitajia jne.

Kun nyt vien omia lapsia päiväkotiin niin totuus on se, että paikalla on yksi tai kaksi hoitajaa ja 22 lasta. Se kolmas hoitaja on vasta tulossa, kahvilla, syömässä, kokouksessa jne. Ensimmäisenä töihin tullut hoitajan pääsee kotiin aikaisin iltapäivällä jne. Hoitajia on kolme paikalla klo 10-14 ja silloin lapset syövät ja nukkuvat suuren osan ajasta.

Pienten ryhmässä meteli oli kamala, ihan oman lapsenikin mukaan. Oli siellä 2v 10kk - 3v 8 kk ikäisenä ja osasi hyvin kertoa päivistään siellä. Oppi muuten kotihoidossa puhumaan hyvin :D

Kotona hoidin lapsia kunnes pienempi oli tuon 2v10 kk. Molemmat kehittyivät nopeasti, oppivat uusia asioita. Neuvolassa keräsivät kehuja taidoistaan. Isompi osasi laskea 4 v iässä, lukea kun täytti 5v, puhui jo hyvin 1 v iässä jne.

Harrastuksissa ja kerhoissa on käyty 2 v alkaen. Lisäksi on ollut kavereita, puistossa oloa jne normaalia kotiarkea.

Verrattuna päiväkotiin... molemmat lapset viihtyivät paremmin kotona! Heillä oli mihin verrata. Jos viet lapsen alle 1 v iässä hoitoon -mihin lapsi vertaa??? Ei mihinkään. Omani menivät hoitoon vajaa 3 v ja vajaa 6 v iässä. Osaavat verrata kotona ja tarhassa olemista. Kyllä koti vei voiton, vaikka tarhassa oli kivojakin asioita ja kivoja kavereita.

Kotonakin voi tehdä vaikka mitä. Ihan samat asiat on mahdollista oppia kotona. Askartelua, laskemaan, lukemaan, pelaamaan, leikkimään, ulkoilemaan, harrastuksissa on samanikäisiä, kavereita on puistoissa jne.

Meille on tulossa kolmas nyt ja odotan taas että minulla on aikaa omille lapsille. On täysin eri asia paahtaa 8 tuntia päivässä töissä ja työmatkat päälle. Sen jälkeen pusertaa kotityöt ja yrittää vielä ehtiä huomioida lapset.

En sano etteikö siinäkin normaaleja lapsia kasva, mutta kyllä omat lapset tuntee paremmin heitä hoitaessaan. On täysin eri asia olla kotona kuin vain illat lasten kanssa. Minulla on molemmista kokemusta.

Odotan kesää innolla. Esikoinen on lomalla koulusta ja pienempi tarhasta. Voidaan viettää mukava kesä. Syksyllä isomman ei tarvitse olla yksin koulupäivien jälkeen. Pienemmälle riittää päiväeskari. Harrastuksiin ehditään paremmin ja ei ole ainainen kiire töiden, tarhan, harrastusten jne välillä.

Suomalaisten lasten ja nuorten pahoinvoinnin synnyttää mielestäni aikuisten itsekkyys. Päiväkoti ei ole pahaksi lapselle jos päivät ovat kohtuullisia ja vanhemmat jaksavat työpäivän jälkeen muutakin kuin katsoa tv:tä. Lapselle pitää olla läsnä. Mutta hyvin usein se suorittaminen vie voiton. Aikuisella kun on oikeus harrastaa työn lisäksi, viettää laatuaikaa puolison kanssa jne.

Kuinka paljon oikeasti työssä käyvä ehtii huomioida lapsia, varsinkin tilanteessa jossa heitä on useampi???

Oma kokemukseni on, että hyvin vähän. Olen töissä 8.30-16.30 ja olen kotona 17.30. Jos lapsella on harrastus niin se vie osan illasta. Ehdin olla lapsen kanssa ehkä klo 19-20, jonka jälkeen on iltapuuhat. Entäpä kun vielä teen ne kotityöt siinä 19-20 ajalla???

Lapselle jäävä aika on? Minuutteja?

Jos olen kotona hoitamassa lapsia vievät kotityöt pari tuntia ja loppuaika on täysin mahdollista olla vain lasten kanssa! Ero on oman kokemukseni mukaan huima.

tämän keskustelun tärkein pontti ole tajuta, että muualla ei ole valinta, vielä lapsen hoitoon vai onko kotona. Muualla lainsäädäntö antaa mahdollisuuden olla kotona vain 4kk. Piste.



Hyvä myös todeta, etteivät nämä kansat ole siitä huonontuneet.

Laitahan omat faktasi kuntoon: kokoomus on kannattanut yksityisen hoidon tukea - tosin ei enää viime aikoina; demarit halunneet kaikki lapset yhteiskunnan huomaan päiväkotiin ja keskusta pitänyt tärkeänä kotihoidon mahdollisuutta.

Kokoomus nimenomaan on 80- ja 90-luvuilla lähes ainoana puolueena puolustanut kotihoidon mahdollisuutta. Demarit, keskusta ja vihreät ovat halunneet äidit töihin "tasa-arvon" nimissä.

Asun myös maassa, jossa on tällainen käytäntö. Pienten (eikä isompienkaan) koululaisten ei tarvitse olla niin paljon yksin kotona iltapäivisin kuin Suomessa.

on yksi harvoista maista, joissa lapset harrastavat iltaisin. Eli juuri kun vanhemmat ovat tulleet töistä kotiin ja yhteisen ajan pitäisi alkaa, Suomessa lähdetäänkin viemään lapsia harrastuksiin.

Muualla lasten harrastukset ovat osa koulutoimintaa, siksi lasta ei jätetä oman onnensa nojaan klo 12.00 tai 13.00 keskellä päivää, kuten Suomessa, kun koulupäivä päättyy.

Suomessa lapsi menee yksin kotiin ja on siellä tunteja ennen aikuistein kotiintuloa ja sitten lähteekin harrastuksiinsa. Missä on yhteinen aika?

Muualla ollaan oikeasti yhdessä illat ja viikonloput, eikä suinkaan kyhnötetän vain oman perheen kanssa neljän seinän sisällä vaan vieraillaan ja nähdään muitakin, perheenä.

Meidan ensimmaiset kaksi lasta syntyivat Suomessa ja olivat kotihoidossa 2-vuotiaiksi saakka.

Kaksi seuraava lasta syntyivat taalla USA:ssa ja menivat paivakotiin 3kk:n ikaisina.

Ekat kaksi ehtivat olla 6 vuotta Suomessa, seuraavat kaksi ovat olleet nyt 6 vuotta Amerikassa.



Sama perhe, sama perhe-elama kotona, mutta erilainen ymparisto ja eri aikaan aloitettu paivakoti. Ja arvaatkapas kummat kaksi ovat sosiaalisia, nokkelia sanailemaan vieraillekin, ujoudesta ei puhettakaan, ja alyttoman hyvat kaytostavat!!! Niin, ne kaksi taalla syntynytta!Ovat myos positiivisia, nauravaisia ja paljon hymyilevia. Ekat kaksi juroa, aina olleet kovia mokottamaan, ja hymykin harvassa.

Olen ulkosuomalainen ja raskaana. Mammalomani (lakisaateinen) on 4kk, joten vauva menee tarhaan hoitoon 6kk vanhana.



Minulle on ihan sama mita mielta muut asiasta ovat. Meille tama sopii.

Jos minulla olisi mahdollisuus pitempaan mammalomaan, sellainen olisi tervetullut, mutta en usko etta aikainen tarhaanmeno on lapselle haitaksi.



Mielestani jokaiselle tulisi olla vapaus valita hoitaako lapsensa kotona vai tarhassa. Vaikka minulla olisi mahdollisuus olla kotirouvana, tarvitsen uran tarjoamia haasteita ja virikkeita, enka siksi jaa kotiin vaikka minulla siihen mahdollisuus onkin.



Vaikuttaisi silta, etta kodin ulkopuolisia virikkeita kaipaisivat monet muutkin pitkaa hoitovapaata puolustavat, kun keskustelu vajoaa juupas eipas-tasolle ja kommentit ovat "Belgiassa on pedofiileja ja vaikea taloustilanne"- tyyliin.



Terkuin,

Uramamma

kun vauvasi on 6kk:n ikäinen :D

Olen ulkosuomalainen ja raskaana. Mammalomani (lakisaateinen) on 4kk, joten vauva menee tarhaan hoitoon 6kk vanhana.

Minulle on ihan sama mita mielta muut asiasta ovat. Meille tama sopii.

Jos minulla olisi mahdollisuus pitempaan mammalomaan, sellainen olisi tervetullut, mutta en usko etta aikainen tarhaanmeno on lapselle haitaksi.

Mielestani jokaiselle tulisi olla vapaus valita hoitaako lapsensa kotona vai tarhassa. Vaikka minulla olisi mahdollisuus olla kotirouvana, tarvitsen uran tarjoamia haasteita ja virikkeita, enka siksi jaa kotiin vaikka minulla siihen mahdollisuus onkin.

Vaikuttaisi silta, etta kodin ulkopuolisia virikkeita kaipaisivat monet muutkin pitkaa hoitovapaata puolustavat, kun keskustelu vajoaa juupas eipas-tasolle ja kommentit ovat "Belgiassa on pedofiileja ja vaikea taloustilanne"- tyyliin.

Terkuin,

Uramamma

ja oikeasti suurin osa naisista ei halua uhrautua lastenlastensa takia. Vaikka kuinka mammat täällä parkuu, että nykyiset mummon on itsekkäitä, heillä on oikeus siihen. Miksi miehiltä ei vaadita 3 vuoden poissaoloa töistä siksi, että lapsi pitää hoitaa kotona ja sitten vaaditaan, että eläkkeelle jäätyä, pitää hoitaa lapsenlapsia.

kokoomus on nostanut esille tämän ongelman. Naisia on iät ja ajat vaadittu hoitamaan lapsiaan ja lapsenlapsiaan, vaikka niille on rakennettu hyvä päiväkotijärjestelmä.

Naisilla on oikeus omaan elämään suomessa, kuten miehilläkin. Eläköön kreikka ja Belgia ja heidän varhainen hoitoonvientinsä. Se vapauttaa naiset iänikuisesta ikeestä ja kuvitelmasta, että naisen tehtävä on vain synnyttää ja hoitaa lapsia.

Eläköön vapaus ja tasa-arvo.

Maailmassa on muutenkin lapsia liikaa, joten aivan hyvin voisi yksi sukupolvi jättää kokonaan lapset tekemättä. En ymmärrä, miksi kaikkien edes pitää lisääntyä ja saada se oma lapsi.

Joku (=kokoomusjohtoinen hallitus) on saanut ihmiset ajattelemaan, että yksittäinen ihminen on järjestelmää varten olemassa. Ollakseen inhimillinen järjestelmä pitää rakentaa ihmisten tarpeista käsin. Eniten ihmettelen, että naisten kesken meillä ei vallitse yksimielisyyttä siitä, että kaikilla pitäisi olla vapaus valita. En voi sietää noita "kaikki naiset töihin" -juttuja. Järjestelmäkeskeistä pakkoajattelua ilman mitään ymmärrystä siitä, että ihmisillä ja perheillä on erilaiset tarpeet. Ihan selvästi kaikella tällä haloolla yritetään luoda mielikuvaa, että olisi väärin hoitaa _omia_ lapsia kotona. Sairasta..

on ujoja mököttäjiä ja keskiarvo koulussa kutosen pintaan. Ihan amistasoa.

Kolmannen vein hoitoon heti äitiysloman loputtua ja on ihan erilainen. Reipas ja sosiaalinen ja koulussa keskiarvo yli ysin.

Kotonahoidetut ovat selkeästi sellaisia reppanoita ja kyllä minua harmittaa kun olen pilannut kahden ensimäisen elämän kotihoidolla.

Meidan ensimmaiset kaksi lasta syntyivat Suomessa ja olivat kotihoidossa 2-vuotiaiksi saakka. Kaksi seuraava lasta syntyivat taalla USA:ssa ja menivat paivakotiin 3kk:n ikaisina. Ekat kaksi ehtivat olla 6 vuotta Suomessa, seuraavat kaksi ovat olleet nyt 6 vuotta Amerikassa. Sama perhe, sama perhe-elama kotona, mutta erilainen ymparisto ja eri aikaan aloitettu paivakoti. Ja arvaatkapas kummat kaksi ovat sosiaalisia, nokkelia sanailemaan vieraillekin, ujoudesta ei puhettakaan, ja alyttoman hyvat kaytostavat!!! Niin, ne kaksi taalla syntynytta!Ovat myos positiivisia, nauravaisia ja paljon hymyilevia. Ekat kaksi juroa, aina olleet kovia mokottamaan, ja hymykin harvassa.

on ujoja mököttäjiä ja keskiarvo koulussa kutosen pintaan. Ihan amistasoa.

Kolmannen vein hoitoon heti äitiysloman loputtua ja on ihan erilainen. Reipas ja sosiaalinen ja koulussa keskiarvo yli ysin.

Kotonahoidetut ovat selkeästi sellaisia reppanoita ja kyllä minua harmittaa kun olen pilannut kahden ensimäisen elämän kotihoidolla.

Eläköön vapaus ja tasa-arvo.

Mitäs se sellainen vapaus on että on pakko mennä töihin ja laittaa lapsi tarhaan?

Minä menin 70-luvulla päiväkotiin 3kk iässä, äiti lopetti imettämisen, kun olin 2 kk. Päiväkoti oli yhtä tuskaa, vihasin sitä. Siellä oli iso lauma lapsia, mutta minä olin arka ja hiljainen. Minkäänlaisia virikkeitä ei ollut, ei retkiä, ei vedettyä toimintaa. Tädit kahvittelivat lasikopissa ja seurasivat sieltä, ettei tule riitoja. Kerran viikossa oli leikkilaulutunti. Siinä kaikki. Yhtään ystävää ei minulla ole päiväkotiajoilta. Suhteet vanhempiini ovat todella etäiset.



Koulussa sitten reipastuin ja sain ystäviä. Yksi näistä oli ollut perhepäivähoidossa 4 lapsen ryhmässä. Hoitotäti oli ollut varsinainen sadisti, rikkonut tahallaan lasten leluja jne.



Minä haluan olla kotona lapseni kanssa kaksi vuotta. Minulla ei ole yhtään mikään kiire sinne työhelvettiin (yläaste), siellä olen jo ehtinyt olla ja vielä on monen monta työvuotta jäljellä. Jotta miehenikin saisi pienen breikin työelämään, hän on minun jälkeeni vuoden hoitovapaalla. Suomen lainsäädäntö mahdollistaa tämän, joten käytämme sen hyväksemme. Haluamme olla läsnä rakkaalle lapsellemme ja puuhastella hänen kanssaan. Meitä ei kiinnosta sen suuremmin, mitä joku ajattelee ratkaisustamme.



Juuri muuten kuulin radiosta, että sekä lapsen sosiaalisuus että puhe kehittyvät siitä, että häntä hoitava aikuinen juttelee hänelle koko ajan ja kertoo, mitä on tekemässä ja miksi, siis vaikka kyseessä olisi ihan pieni vauva. Enpä usko, että monessakaan hoitopaikassa hoitajat jaksavat olla koko ajan äänessä jokaiselle lapselle, vaan kyllä ne hommat alkaa jossain vaiheessa mennä rutiinilla ja niin, että hoitajat juttelevat lähinnä toisilleen siinä vaipanvaihdon ja ruuan syöttämisen yhteydessä.

Kaikki, jotka ovat menneet hoitoon 3 kuukausen ikäisinä, täällä kirjoittavat, että eivät kärsineet ja kivaa oli ja ovat laittaneet omatkin lapset hoitoon pieninä ja ihan normaaleja niistä on tullut.

Minä menin 70-luvulla päiväkotiin 3kk iässä, äiti lopetti imettämisen, kun olin 2 kk. Päiväkoti oli yhtä tuskaa, vihasin sitä. Siellä oli iso lauma lapsia, mutta minä olin arka ja hiljainen. Minkäänlaisia virikkeitä ei ollut, ei retkiä, ei vedettyä toimintaa. Tädit kahvittelivat lasikopissa ja seurasivat sieltä, ettei tule riitoja. Kerran viikossa oli leikkilaulutunti. Siinä kaikki. Yhtään ystävää ei minulla ole päiväkotiajoilta. Suhteet vanhempiini ovat todella etäiset. Koulussa sitten reipastuin ja sain ystäviä. Yksi näistä oli ollut perhepäivähoidossa 4 lapsen ryhmässä. Hoitotäti oli ollut varsinainen sadisti, rikkonut tahallaan lasten leluja jne. Minä haluan olla kotona lapseni kanssa kaksi vuotta. Minulla ei ole yhtään mikään kiire sinne työhelvettiin (yläaste), siellä olen jo ehtinyt olla ja vielä on monen monta työvuotta jäljellä. Jotta miehenikin saisi pienen breikin työelämään, hän on minun jälkeeni vuoden hoitovapaalla. Suomen lainsäädäntö mahdollistaa tämän, joten käytämme sen hyväksemme. Haluamme olla läsnä rakkaalle lapsellemme ja puuhastella hänen kanssaan. Meitä ei kiinnosta sen suuremmin, mitä joku ajattelee ratkaisustamme. Juuri muuten kuulin radiosta, että sekä lapsen sosiaalisuus että puhe kehittyvät siitä, että häntä hoitava aikuinen juttelee hänelle koko ajan ja kertoo, mitä on tekemässä ja miksi, siis vaikka kyseessä olisi ihan pieni vauva. Enpä usko, että monessakaan hoitopaikassa hoitajat jaksavat olla koko ajan äänessä jokaiselle lapselle, vaan kyllä ne hommat alkaa jossain vaiheessa mennä rutiinilla ja niin, että hoitajat juttelevat lähinnä toisilleen siinä vaipanvaihdon ja ruuan syöttämisen yhteydessä.

mut sen tiedän että Suomi kuuluu maihin jossa lapset on pisimpään kotihoidettavina.

ja sosiaalisia lapsia. Toisin kuin täällä Suomessa,missä lapset menevät hoitoon vasta 3 vuotiaina.

Tama on totta monessa Keski-Euroopan maassa. Aitiysloma on yleensa noin 3-4kk.

Itse asun Belgiassa ja taalla on ihan yleista etta lapset menevat tuossa iassa hoitoon. Omat lapseni menivat hoitoon noin 7kk vanhana ja takalaisittain minulla oli erittain pitka aitiysloma.

tai sitten ovat hoidossa esim. vanhempien kanssa samassa taloudessa asuvalla isoäidillä. Äitiysloma tosiaan on noin lyhyt, mutta tosiaan, ei ole ollut juuri tapana pienten lasten äitien työssäkäynti. Jotkut korkeasti koulutetut käy, mutta heillä usein palkattu hoitaja kotiin jos esim. isoäiti ei hoida.