Lue keskustelun säännöt.
Asumusero vs avioero?
16.11.2012 |
Kuulisin mielelläni kokemuksia siitä, miten on mennyt jos avioeron sijaan ollaankin päädytty asumuseroon??
En oikein jaksa uskoa että suhdetta saadaan enää toimimaan jos toinen kerran jo on lähtenyt yhteisestä kodista..
Kommentit (26)
ja minulla on kokemusta sekä omasta asumuserostani että miesystäväni asumuserosta.
"Taiteilijavaimon" puolisolle: kyllähän sulla elatusvelvollisuus säilyy niin kauan kun naimisissa olette. Jos haluat lakata elättämästä häntä, niin ero vireille vain.
Omaisuuden järkkäily on sitten asia erikseen, mutta ositushan on teidän kahden välinen asia ja sopimus, ellei jompi kumpi sitä oikeuteen vie. Ihan siis sama vaikka ositatte omaisuuden vasta myöhemmin, ellei vaimosi vaadi toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja naimisissa ollaan, ei haettu sitten lopullista eroa ykkösen jälkeen. Omaisuus kyllä jaettiin, Ositus siis tehtiin. Ollaan ravattu perheneuvolassa ja parisuhdeterapiassa. Lapsista meillä on yhteishuoltajuus ja toistaiseksi se on toiminut. On tarkat päivät ja ajat milloin lapset on missäkin. Elatusmaksut on sovittu jne. Itse olen työtön ja saan ihan normaalisti asumistuen ja työttömyyskorvauksen. Ei toisen tulot vaikuta enää yhään mihinkään mun juttuihin koska me asutaan eri osoitteissa. Olen tämän tarkastanut kun asia vaivasi kovasti mieltäni. Pelkäsin että mua aletaan syyttää jostain tukien väärinkäyttäm. yms.
Vieläkään en ole täysin varma että haluanko jatkaa vai enkö mieheni kanssa. Pelkään että kaikki sama jatkuu että mies ei olekkaan muuttunut rittävästi jne. Vaikeita juttuja tosiaankin! Rakkaus ei ole loppunut toisiamme kohtaan mutta monet muut asiat tuottavat ongelmia. Joskus sitä on kait sitten päätettävä, että erotaanko lopullisesti vai eikö. Toivon mukaan se tapahtuisi ihan lähiaikoina.
Mutta kun se elämä ei vain muuksi muuttunut.
Asumuseron kautta avioeroon.
Lapsuudessani perhetutuillamme oli jonkin sortin perhekriisi, joka päätyi asumuseroon. Nuorimmat lapset taisivat olla siinä ala-asteen ylemmillä luokilla. Isä ja lapset jäivät asumaan kotiin ja äiti muutti puolen kilometrin päähän omaan asuntoon. He asuivat erillään muistaakseni vuoden tai pari ja muuttivat sitten takaisin yhteen ja ovat yhdessä edelleen. Nykyään vaikuttavat todella onnellisilta yhdessä ja puuhastelevat yhdessä paljon.
Tapahtuma jäi hyvin mieleen, koska tuttavapiiriimme ei kuulunut monia eronneita (yksi taisi olla) ja tarina kuitenkin sai onnellisen lopun. Varma en ole mutta tähän tapaukseen taisi liittyä jonkin sortin suhde kolmanteen osapuoleen. Eihän näistä koskaan lasten kuullen puhuta mutta aika hyvin sitä osaa laskea 1+1. Lapsilla on hyvät välit molempiin vanhempiin. Murrosiässä ollut kapinoi niihin aikoihin voimakkaasti mutta eihän sitä koskaan tiedä johtuiko se perheen asioista vai olisiko kapinaa ollut muutenkin.
Tämä kuitenkin esimerkkinä siitä, ettei asumusero aina johda lopulliseen eroon, vaan voi jopa pelastaa suhteen. Itse voisin päätyä myös asumuseroon, jos sellainen tilanne tulisi eteen, ettemme miehen kanssa mahtuisi saman katon alle.
Yhdessä voi olla vaikka asuu eri osoitteissa. Saattaa joidenkin kohdalla toimia suhde paremmin kuin saman katon alla. Tälle on ihan oma nimikin eli etäsuhde.
Vierailija kirjoitti:
asumuseroa olemassa muuta kuin se kun avioeroa harkitaan se puoli vuotta? Kai voi muuttaa omaan asuntoon vaikka ei ota eroa mutta silloihan on yhä virallisesti naimisissa. Keskenään voi sopia mitä vaan mutta viranomaiset kai kohtelee kuin naimisissa olevia koska eroa ei ole haettu.
Mulal on todelline ongelm akoska vaimola ei tuloja, hän on "taiteilija" ja estynyt saamaan mitään tukia KELA:lta koska minun tuloni vaikuttavat.
Kämpän myynti meidän tilanteessa mahdotonta, täynnä vaimon roinaa ja kämppä huonokuntoinen. Ei olisi varaa vaihtaa kahteen muuhun kämppään pk-seudulla eikä vaimo saisi roinaansa minnekään.
Lapsi herkässä iässä ja koulussa , ei mahdollista muuttaa toiselle paikkakunnallekaan, minun työni on pk-seudulla einkä minäkään voi muuttaa perheen perässä minnekään muualle.
Haluaisin tietää että voinko muuttaa pois ja vapautua velvollisuuksista elätt
Kirjoitustaidostasi päätellen elämäsi tulee olemaan hankalaa, elätpä sitten yksin tai kaksin.
Ja naimisissa ollaan, ei haettu sitten lopullista eroa ykkösen jälkeen. Omaisuus kyllä jaettiin, Ositus siis tehtiin. Ollaan ravattu perheneuvolassa ja parisuhdeterapiassa. Lapsista meillä on yhteishuoltajuus ja toistaiseksi se on toiminut. On tarkat päivät ja ajat milloin lapset on missäkin. Elatusmaksut on sovittu jne. Itse olen työtön ja saan ihan normaalisti asumistuen ja työttömyyskorvauksen. Ei toisen tulot vaikuta enää yhään mihinkään mun juttuihin koska me asutaan eri osoitteissa. Olen tämän tarkastanut kun asia vaivasi kovasti mieltäni. Pelkäsin että mua aletaan syyttää jostain tukien väärinkäyttäm. yms.
Vieläkään en ole täysin varma että haluanko jatkaa vai enkö mieheni kanssa. Pelkään että kaikki sama jatkuu että mies ei olekkaan muuttunut rittävästi jne. Vaikeita juttuja tosiaankin! Rakkaus ei ole loppunut toisiamme kohtaan mutta monet muut asiat tuottavat ongelmia. Joskus sitä on kait sitten päätettävä, että erotaanko lopullisesti vai eikö. Toivon mukaan se tapahtuisi ihan lähiaikoina.