Mitä voisin tehdä supernirson kuopukseni syömisille?

Simpukat, mustekalat ym merenelävät uppoaa mainiosta. Nirso on silti.

et ne aina syö kyllä kaiken epäterveellisen ja roskaruoan. Ei se ole nirso joka syö kananugetteja, riisiä ja vaaleaa leipää joiden ravintoarvo on miltei nolla.Hemmoteltu se on.

Pakottaminen ei auta eli kokeile hyvällä. Ajan myötä valikoima suurenee. Meillä tehdään 11v omat ruuat (jos ei voi syödä muun perheen ruokaa). On kaikista helpointa ja vähiten stressaavaa.

Viekää vaikka perheneuvolaan, siellä sanotaan samaa.

Eikä siellä sanota samaa. Siellä huomataan heti kertomuksista, että kyse ei ole mistään vallankäyttö-nirsoilusta, vaan oikeasta nirsoudesta. Ja sitten puhutaan noista aistiherkkyyksistä ja supermaistajista. Ja kun hyvä tuuri käy, niin saa lähetteen toimintaterapiaan, joka saattaa parin vuoden jälkeen alkaa tuottamaan tulosta.

Olen tosiaan murehtinut pojan syömisiä paljonkin, joten on hyvä kuulla muiden kokemuksista. Syyllistän tietysti itseäni, koska kaikkialla hoetaan, että lapsen tulisi ainakin maistaa kaikkea ja kuinka muiden lapset syövät kaikkea oliiveista sushiin. : / Minulle on myös sanottu, että hemmottelen poikaa ja teemme liikaa samoja ruokia (koska haluan pojan syövän edes pari kertaa viikossa hyvällä ruokahalulla).



Mutta tuosta herkkunirsoilusta vasta tajusin, että ehkä tuo nirsous on synnynnäinen ominaisuus, eikä välttämättä minun vikani. Poika tosiaan hylkii karkkeja ja kaikkia kakkuja, syö vain paria keksilaatua ja yhtä laatua sipsejä. Ei suostu maistamaan mitään uusia herkkuja myöskään. Monet synttärit ollaan käyty ja poika ottanut vain lasin maitoa ja jonkun ankean digestive -keksin, kun muut lapset ovat innoissaan ahmineet herkkupöydän tyhjäksi hyvällä ruokahalulla.



Tyttäreni tosiaan sitten maistelee kaikkea tonnikalapihveistä tulisiin aasialaisiin ruokiin. Itse myös rakastan eksoottisia makuja!



Kysyin muuten äidiltäni millainen olin itse pienenä. Hän kertoi, että olin kuulemma aivan hirveän nirso, soseet piti olla täysin klimpittömiä, rypäleet piti aina kuoria ja elin lähinnä nakeilla ja kaakaolla!!!! : O Kuitenkin minusta kasvoi 179 -senttinen, hoikka ja normaaliterve nainen. Omena ei pudonnut siis kovin kauas...

Jos olet tehnyt hyvää, normaalia, terveellistä ruokaa ja herkkuja tarjolla sillon tällöin. Niin laitat ruuan lapsen eteen ja sanot että tässä sitä nyt olisi. Jos rupeaa kuulumaan " hyi,hyi,hyi en syö " niin sitten sinä vaan sanot että ole syömätä, jos ei kelpaa..

Oikea nirsoilija ei syö sittenkään, vaikka olisi kauhea nälkä. Tai voi hän ehkä pari lusikallista syödä, kun tarpeeksi monta päivää on kulunut, mutta ei sellaista määrää, että lapsen kasvu ei häiriintyisi.

Minullakin on ollut tällainen nirsoilija. (Eikä meidänkään nirsoilijalle maistuneet esim. hampurilaiset, ranskalaiset perunat, karkit suklaata lukuunottamatta, täytekakut ym)

Minäkin yritin kaikenlaista, mutta mikään ei auttanut. Lopulta päädyin sille linjalle, että tein ruokaa, josta lapsi piti ja mutta joka oli myös terveellistä. En kiinnittänyt syömiseen sen kummempaa huomiota. Jos jollain kerralla ei ollut lapselle mieluisaa ruokaa, niin hän söi sitten pelkkiä perunoita tai riisiä.

Nyt tämä lapsi on jo 17-vuotias, ja muutaman vuoden tilanne on ollut se, että hän syö melkein kaikkea ranskalaisia perunoita lukuunottamatta. Hän myös etsii itse uusia reseptejä kirjoista ja netistä ja kokeilee niitä innokkaasti.

Jos olet tehnyt hyvää, normaalia, terveellistä ruokaa ja herkkuja tarjolla sillon tällöin. Niin laitat ruuan lapsen eteen ja sanot että tässä sitä nyt olisi. Jos rupeaa kuulumaan " hyi,hyi,hyi en syö " niin sitten sinä vaan sanot että ole syömätä, jos ei kelpaa..

Oikea nirsoilija ei syö sittenkään, vaikka olisi kauhea nälkä. Tai voi hän ehkä pari lusikallista syödä, kun tarpeeksi monta päivää on kulunut, mutta ei sellaista määrää, että lapsen kasvu ei häiriintyisi.

Minullakin on ollut tällainen nirsoilija. (Eikä meidänkään nirsoilijalle maistuneet esim. hampurilaiset, ranskalaiset perunat, karkit suklaata lukuunottamatta, täytekakut ym)

Minäkin yritin kaikenlaista, mutta mikään ei auttanut. Lopulta päädyin sille linjalle, että tein ruokaa, josta lapsi piti ja mutta joka oli myös terveellistä. En kiinnittänyt syömiseen sen kummempaa huomiota. Jos jollain kerralla ei ollut lapselle mieluisaa ruokaa, niin hän söi sitten pelkkiä perunoita tai riisiä.

Nyt tämä lapsi on jo 17-vuotias, ja muutaman vuoden tilanne on ollut se, että hän syö melkein kaikkea ranskalaisia perunoita lukuunottamatta. Hän myös etsii itse uusia reseptejä kirjoista ja netistä ja kokeilee niitä innokkaasti.

Valiolla on hyvä ohje, jota käytän (valio.fi).

eli ruoka vaan nenän eteen ja vaadit syömään. Muuta ei tipu. Ei välipaloja, ei mitään. Jossain vaiheessa on pakko maistaa ja sitten saattaa hetken päästä jo joku muukin uusi maku onnistua. Itsellä samanlainen nirppanokka perheessä, kaksi muuta lasta syö ihan kaiken mitä eteen kannetaan tämä yksi ei söisi mitään, (sama homma meillä noiden karkkien yms herkkujen kanssa), mutta meillä onneksi lapsella tulee NÄLKÄ ja sitten on pakko maistaa vaikka kuinka yököttäisi. Sitä kautta on saatu vähän repertuaaria laajennettua, mutta hidasta tuo on, poika on nyt 7v ja esim juusto ja tomaatti on ruokia joita ei vaan saada suusta alas ei niin millään...

aika opettaa.

älä stressaa.

Kokeilin tuota kyllä, mutta ongelmana on se, että poika ei sitten tosiaan syö MITÄÄN koko iltana. Eli syö esim. välipalaksi iltapäivällä omenan ja pienen jugurtin, kieltäytyy iltaruuasta, syö kurkkuviipaleita muutaman ja on sitten syömättä klo 8 asta aamulla, jolloin syö aamupalan hyvällä ruokahalulla. Sama toistuu taas illalla... : / On siis mielummin nälässä ja kärttyinen kuin maistaa "outoa" ruokaa.

Poika on myös kovin pienikokoinen ikäisekseen, joten kovin pitkään en ole uskaltanut tuota kokeilla, ettei tipu käyriltä kokonaan.

eli ruoka vaan nenän eteen ja vaadit syömään. Muuta ei tipu. Ei välipaloja, ei mitään. Jossain vaiheessa on pakko maistaa ja sitten saattaa hetken päästä jo joku muukin uusi maku onnistua. Itsellä samanlainen nirppanokka perheessä, kaksi muuta lasta syö ihan kaiken mitä eteen kannetaan tämä yksi ei söisi mitään, (sama homma meillä noiden karkkien yms herkkujen kanssa), mutta meillä onneksi lapsella tulee NÄLKÄ ja sitten on pakko maistaa vaikka kuinka yököttäisi. Sitä kautta on saatu vähän repertuaaria laajennettua, mutta hidasta tuo on, poika on nyt 7v ja esim juusto ja tomaatti on ruokia joita ei vaan saada suusta alas ei niin millään...

Minua myös ahdistaa toisten tuomitsevat ja paheksuvat kommentit, esim. sukupäivällisillä. : / Kovasti ihmetellään poikani kamalaa nirsoutta ja toistellaan "ei meidän lapsuudessa vaan tuollaista olisi katsottu, jne." Isäni ja äitini etunenässä, vaikka siis itsekin olin hirveän nirso! Ja mietitään tätien ja setien kanssa, että mitä minä olen tehnyt väärin pojan kanssa. : / Ei tee mieli sukulaisissa juuri käydä.



Nykyään syön ihan kaikkea ja maistelen uutta, että ehkä tuo pienikin vielä oppii...

että enää ei tulla, jos puututte lapsen syömisiin.

Tosiasia on, että se, ettei syö kaikkea ei satuta yhtään ketään.

Kummallista on, että asia, joka on vain kyseiselle ihmiselle hankala koetaan paljon pahemmaksi, kuin esim. ilkeä puhe.

Minua myös ahdistaa toisten tuomitsevat ja paheksuvat kommentit, esim. sukupäivällisillä. : / Kovasti ihmetellään poikani kamalaa nirsoutta ja toistellaan "ei meidän lapsuudessa vaan tuollaista olisi katsottu, jne." Isäni ja äitini etunenässä, vaikka siis itsekin olin hirveän nirso! Ja mietitään tätien ja setien kanssa, että mitä minä olen tehnyt väärin pojan kanssa. : / Ei tee mieli sukulaisissa juuri käydä.

Nykyään syön ihan kaikkea ja maistelen uutta, että ehkä tuo pienikin vielä oppii...

Eli nuo ruoalla leikkimiset ja ei nielemisen pakko kuulostavat hyvältä. Eli tutustumista positiivisessa mielessä, ei pakottamista.



Meillä ollut myös nirsoja lapsia. Esikoisen kanssa tressasin nirsoilua. Sama homma kuin teillä, että lapsi vain jätti syömättä ja oli nälkäinen ja sitten tottui nälkään. Pakko oli antaa sellaista mitä söi. Nirsoilu koski myös herkkuja.



Lohdutuksen sanaksi nyt esikoinen on jo 12v ja syö ihan hyvin, vaikkei vieläkään ihan kaikesta tykkää. Ikä auttaa:)



Ja meillä valitettavasti tuo nirsoilu kulkee suvussa. Kaikki kolme lastamme ovat olleet nirsonpuoleisia. Itse olen ollut supernirso samanlainen ja isäni myös (isäni kärsi myös riisitaudista, vaikka lähes samanikäinen sisaruksensa porskutti samaan aikaan paksusti). Mieheni, eli lapseni isä on ollut lapsena aneeminen. Eli ei sinänsä ihme että lapsemme ovat nirsoja ja huonoja syömään.



Itse muistan vain että pakottaminen sai aikanaan minussa aikaiseksi sen että opin syömään perunoita vasta 30v:na (koska muistin pitkään miltä ne pakolla perunoiden syönti tuntui). Eli omakohtaisesti voin sanoa että pakottaminen ei auttanut, vaan pahensi tilannetta.

ruoan koostumus voi tuntua ikävältä suussa, maut tuntuvat liikaa, varsinkin kaikki aromiaineet ja mausteet. Jo pelkkä hajukin voi saada voimaan pahoin, olisko tällästä?

Poikani ei pysty syömään kouluruokaa, siinä on Kaikki "pielessä". Toisaalta voi syödä monia ruoka-aineita mutta erikseen, esim juusto juustona, mutta ei leivän päällä. Näitä ihmisiä kutsutaan kai aistiyliherkiksi. Missään nimessä en pakottas enkä tekis numeroa. Mielestäni poikasi syö oikein hyvin. Porkkana on erittäin huonosti sulavaa, eikä mitenkään pakollista ruokana. Voi olla myös herkistynyt säilöntäaineille, esim kaliumsorbaatille, joka ei ole mitenkään harvinaista.

Maistamispakko pois, sillä ei saa mitään hyvää aikaan. Syömishäiriöinen teini se vasta mukava olisi, ja ne valitettavasti ovat aika usein vanhempien ruokaterrorismista kärsineitä lapsia.



Anna syödä sitä, mitä syö ja niin paljon kuin tahtoo. Jos herkut eivät ole ongelma, en näkisi tuossa mitään kamalaa.



Ihmiset oppivat syömään erilaisia ruokia vasta aikuisenakin, ei siihen tarvita koko lapsuutta pilaavia päivällishetkiä.

Tykkää siis eniten juuri tuollaisista miedoista mauista, kuten banaani, omena, hunajameloni, kurkku, corn flakesit, jugurtti (klimpitön, miedon makuinen), maito, vaalea leipä, kanan rintafile, riisi, pasta, täytteettömät keksit (hillo on ihan kauhistus!), perunamuussi, kalapuikot... Eikä mitään kastikkeita saa laittaa mihinkään! Ruokien pitää olla selvästi erillään lautasella.

Muuta aistiyliherkkyyteen viittaavaa ei ole, pitää esim. omasta mielestäni kutittavia villapaitoja mielellään päällä ja kestää hyvin meteliä.

Mietin, että poika kuitenkin syö hedelmiä tosi hyvin, että kaipa niistä ne vitamiinit saa... Raudan saamisen takia syötän nyt noita nugetteja ja corn flakeseja ainakin kerran viikossa.

Ap

ruoan koostumus voi tuntua ikävältä suussa, maut tuntuvat liikaa, varsinkin kaikki aromiaineet ja mausteet. Jo pelkkä hajukin voi saada voimaan pahoin, olisko tällästä?

Poikani ei pysty syömään kouluruokaa, siinä on Kaikki "pielessä". Toisaalta voi syödä monia ruoka-aineita mutta erikseen, esim juusto juustona, mutta ei leivän päällä. Näitä ihmisiä kutsutaan kai aistiyliherkiksi. Missään nimessä en pakottas enkä tekis numeroa. Mielestäni poikasi syö oikein hyvin. Porkkana on erittäin huonosti sulavaa, eikä mitenkään pakollista ruokana. Voi olla myös herkistynyt säilöntäaineille, esim kaliumsorbaatille, joka ei ole mitenkään harvinaista.

niin ehkä lapsesi on sitten vain ns. supermaistaja. Luin tuosta asiasta artikkelin, voin kohta katsoa löydänkö sitä vielä.



Joka tapauksessa siinä puhuttiin niin yksinkertaisesta asiasta kuin kielellä olevien makureseptorien määrästä. Joillakin noita makunystyjä on huomattavasti enemmän kuin jollain toisella. Ja jos nystyjä on paljon, niin makuaisti on herkkä. Herkän makuaistin omaava maistaa ruuasta paljon sellaista, mitä vähemmän herkällä makuaistilla varustettu ei havaitse. Esimerkiksi useimmista peruna maistuu vain perunalle ja on ihan ookoo-hyvää syötävää. Mutta herkimmät maistajat maistavat myös perunan kitkeryyden. Kitkerä ruoka ei ymmärrettävästi ole ihan mieleisintä syötävää, mutta kaikki eivät kykene erottamaan sitä perunan kitkeryyttä, koska kielessä on vähänpuoleisesti makunystyjä.

http://www.tiede.fi/artikkeli/171/kieli_kovilla_makulaboratoriossa



Näköjään tuo on niin tuttu käsite muutenkin, että google antoi paljon asiaan kuuluvia linkkejä haulla "supermaistaja".

Kerrompa teille nyt millä lapsen nirsous lähtee:



Jos olet tehnyt hyvää, normaalia, terveellistä ruokaa ja herkkuja tarjolla sillon tällöin. Niin laitat ruuan lapsen eteen ja sanot että tässä sitä nyt olisi. Jos rupeaa kuulumaan " hyi,hyi,hyi en syö " niin sitten sinä vaan sanot että ole syömätä, jos ei kelpaa..



Ja kyllähän tuo munkin 4-vuotias välillä tekee tuota kun ei maistuisi joku ruoka kun se ei ole nyt niin sitä lempparia mutta kuitenkin terveellistä. Niin jättää sitten syömättä. Siinä kuitenkin käy niin että aina routa porsaan kotiin ajaa ja kun tulee tarpeeks kova nälkä niin sittempä pistelee reippaasti poskeensa :)



Loppuu se turhan päivänen ruuan kanssa niuhottaminen!

Kasvata siitä aito friikki brittityyliin: "Lapseni syö vain suklaata ja juustoa"



Nirsoilu on vallankäyttöä. Jos annat kolmivuotiaan manipuloida itsesi, olet varmaan todella helposti hyväksikäytettävissä aikanaan työelämässä.



Oletko ihminen vai hiiri - aseta kersalle rajat.