Keksiikö teillä lapset tekemistä kavereidensa kanssa vai onko yhdessäolo vain levotonta hengailua?

sellaisia kiksejä, että se vieraannuttaa lasta omasta toimintakyvystään. Osa lasten kavereista leikkii, tänäänkin 9-vuotiailla oli aiva ihanat leikit, salaa nauran niitä kuunnellessa. Jotkut samanikäiset ei haluu mitään, on vaan tylsää eikä mikään kelpaa ja jos yritetään leikkiä niin heti tulee kinaa. Minustakin se on surullista, halutaan olla yhdessä, mutta se on pelkkää tyytymätöntä kitinää vaan (ja pyyntöjä tietokoneelle...). 11-vuotiaana loppui esikoiselta varsinainen leikkiminen, mutta tekevät kaikenlaista, juttelevat, kävelevät, piirtävät, joskus katsovat leffaa, auttavat toisiaan läksyissä, tekevät palapelejä.... Että ne roolileikit kyllä loppuvat aikanaan, mutta sitten jatkuu järjellinen tekeminen...

kaverit eivät halua.



ap

Pelataan pelataan pelataan kunnes vanhemmat sanoo että nyt lopetat, olet pelannut jo kolme tuntia, ja sitten lapset just vain hengailevat levottomina ja yrittävät välillä vähän jotain miekaniskuja muistuttavaa huitoa, ja 15 minuutin välein käyvät kärttämässä että jokojokojoko saa pelata. Tästä siis suvussa empiirisiä havaintoja jopa 5-vuotiailta, joita todellakin pitäisi vielä kiinnostaa leikkiminen.

Itse en anna lasten pelata kuin tosi harvoin ja siksi meillä ilmeisesti onkin niin tylsää kavereiden mielestä. Harvassa ovat ne keskittyvät, hyvän mielikuvituksen omaavat, leikkivät lapset.



ap