Lue keskustelun säännöt.
Kummit: Kysyttekö lahjatoiveita lapsilta itseltään
15.11.2012 |
vai vanhemmilta?
Sitä vaan, että mielestäni pitää kysyä vanhemmilta.
Kommentit (8)
En ole vanhemman kummi vaan lapsen...
Useimmiten kysyn kyllä vanhemmalta lapsen toiveen. Mutta kouluikäisiä olen ottanut välillä mukaan itse valitsemaan synttärilahjansa kaupasta tai olen kysynyt lapselta toiveita.
Välillä olen ostanut kummilapselle lahjan joka mielestäni on "turha" ja tiedän ettei kummilapsen äitikään kyseisestä pehmolelusta innostu mutta jos se on sillähetkellä lapselle se kaikkein tärkein asia niin koen että voin toisinaan ostaa vaikka turhuutta kunhan se on lapsen mielen mukaista. Välillä ostan sitten taas vaatetta ym. tarpeellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen keskustellut lapsen itsensä kanssa. Ei usko joulupukkiin. Kummityttö 8 v.
Ensin lapselta ja sitten äidiltä että mahtaakohan monta tälläistä olla jo tulossa.
pari lasta uskoo pukkiin ja heiltä olen kysynyt mitä ovat kirjoittaneet pukille..
Esim meillä lapset uskoi pukin tuovan lahjat joten pyysin kummeja kysymään noin kuin itse kysyn, niin yksi vetäisi totaaliset herneet kun lapsi ei saa nyt tietää keneltä lahja on... öööh mitä väliä??!!
En koskaan kysy vanhemmilta vaan suoraa lapselta. Ja jos lapsi ei osaa puhua, ostan, mitä haluan. Lapsi kun ei osaa sanoa sitäkään, että huono lahja.
En osta tarpeellista tai käytännöllistä, koska minusta lapsella on oikeus edes yhteen aikuiseen, joka ei osta välttämätöntä ja käytännöllistä.
Yllätys on mielestäni lahjoissa tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan kysy vanhemmilta vaan suoraa lapselta. Ja jos lapsi ei osaa puhua, ostan, mitä haluan. Lapsi kun ei osaa sanoa sitäkään, että huono lahja.
En osta tarpeellista tai käytännöllistä, koska minusta lapsella on oikeus edes yhteen aikuiseen, joka ei osta välttämätöntä ja käytännöllistä.
vaan siksi ettei lapsi ole toivonut joka ihmiseltä samaa lahjaa. Meillä esim. lapsi toivoi dominopeliä kuudelta eri ihmiseltä, oli ihan mukavaa että varmistivat minulta ettei joka paketista sitten löytynyt tuota peliä.
Mutta tee sä niinkuin parhaaksi näet, luultavasti sun lahja menee myyntiin jos joku tuo samanlaisen...
En koskaan kysy vanhemmilta vaan suoraa lapselta. Ja jos lapsi ei osaa puhua, ostan, mitä haluan. Lapsi kun ei osaa sanoa sitäkään, että huono lahja. En osta tarpeellista tai käytännöllistä, koska minusta lapsella on oikeus edes yhteen aikuiseen, joka ei osta välttämätöntä ja käytännöllistä.
vaan siksi ettei lapsi ole toivonut joka ihmiseltä samaa lahjaa. Meillä esim. lapsi toivoi dominopeliä kuudelta eri ihmiseltä, oli ihan mukavaa että varmistivat minulta ettei joka paketista sitten löytynyt tuota peliä. Mutta tee sä niinkuin parhaaksi näet, luultavasti sun lahja menee myyntiin jos joku tuo samanlaisen...
että he osaavat vastata kysymykseen siitä, tietääkö joku muu jo tuosta toiveesta.
Antamani lahjat eivät koskaan mene myyntiin, koska ne nimikoidaan tavalla tai toisella lapselle :-). Näin varmistan, että äitinsä ei kanna niitä kirppikselle.
on vielä pieniä eikä itsellä kokemusta.. toki kysyn vanhemmilta!