Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen katkera niille, jotka kärsivät lapsettomuudesta ja joutuvat lapset "tekemällä tekemään".
15.11.2012 |
Minulla on kaksi lasta. Ensimmäinen on vahinko joka tuli 20v opiskelijana ehkäisystä huoimatta. En siis ole koskaan ollut näitä "oho unohdin pillerit" tai "kortsu unohtui, ei se mitään"-tyyppejä ja silti tulin raskaaksi. Pitkällisen tuskailun ja harkinnan jälkeen päätin pitää lapsen, silloinen poikaystävä ei ajatuksesta tykännyt, vaan häipyi.
Korkeakouluopintoni jäivät. Ei se ole vain lapsen vika, mutta kun jää yksin opiskelijana vieraaseen kaupunkiin vauvan kanssa, tulee aikamoinen ikävä kotiseudulle. Ja töihin.
Kun lapsi oli 2v totesin, ettei opinnoissa ollut mitään järkeä. Tarvitsimme paremman asunnon ja laadukasta ruokaa... tarvitsin siis rahaa. Heti. Niinpä otin pienipalkkaisen työpaikan josta saamani palkka oli kuitenkin ryhtinaallinen opintotukeen verrattuna.
Tapasin nykyisen mieheni ja eipä aikaakaan kun tuli mieleen tehdä lapsi. Ensimmäisestä kierrosta raskaana. Ei puhettakaan siitä, että voisi nautiskella siitä "yrittämisestä", harrastaa spontaania seksiä ilman ehkäisyä koska vain... en oikein ehtinyt vielä edes tottua koko ajatukseen toisesta lapsesta, kun olin jo raskaana.
Vaihtaisin koska vain paikkoja ihmisen kanssa, jolla on vaikeuksia raskaaksi tuloon. Joskus asioiden eteen on parempi joutua näkemään vaivaa.
Kommentit (46)
Itse te ne tavoitteet ja paineet asetatte. Teillä tuskailijoilla menee koko elämä hukkaan ihan vain siksi, että ette onnistu yhdessä haaveessanne.
En tajua, enkä tule koskaan tajuamaan. Pääseehän ihmiset yli läheisen kuolemastakin ja jatkavat elämäänsä, te vain vapaaehtoisesti märehditte sillä mitä ette ehkä koskaan saa. Totta kai on surullista jos ei saa lasta vaikka tahtoo. Tietysti. Mutta get over it! Niin moni muukin joutuu hautaamaan haaveitaan. Sitten sen haaveen tilalle on keksittävä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sullekko on koulutus, raha ja ns. "helppo" elämä arvokkaampi asia kuin lapsesi?
Enkä usko minäkään, että suomessa niin vaan adoptoidaan.
Mutta jos olisin voinut ennen lapsia valita, niin ehdottomasti.
Tiedän monia,jotka ovat lapsesta huolimatta suorittaneet opintonsa kunnialla loppuun ja saaneet hyviä hommia myöhemmin.
Sitten todella nostan heille hattua. Minä en ainakaan pystynyt. Ehkä omaa paskuuttani, mutta ilman lasta olisin siihen pystynyt helposti.
ap
Minulla ei ole omaa lehmää ojassa, en ole kärsinyt lapsettomuudesta. Silti en voi ymmärtää, miten joku voi ajatella noin. Ihminen, joka kirjoittaa tuollaista ei taida omata kovin suurta empatiakykyä.
Haetko kaikesta aina huonot puolet esille päästäksesi valittamaan? Tämä ei ollut v*ttuilua, vaan ihan mielenkiinnosta kysyn. Tunnen kaksi ihmistä, joiden ajattelumalli on samanlainen.
eikä tällä paikkakunnalla ole korkeakouluja.
Liian myöhäistä.
ap
Olen opiskellut yliopistossa äitinä ja aikuisena. Ja ei, mies ei todellakaan ole optio-keisari.
Erittäin surullista, että joku ÄITI ei ymmärrä miten syvää lapsettomuussuru on! Jotenkin nuo kommentit ymmärtää ihmiseltä, jolla ei ole lapsia ja joka ei halua lapsia. Oma lapsettomuuskokemus on syvin kriisini ikinä. Kun oma lapsi syntyi iski äitiys lekalla päähän. Oma lapsi oli miljoona kertaa enemmän mitä olin osannut kuvitella. Siltikin, että sen puute oli ollut riitävä pilaamaan elämäni aiemmin!
Lapsettomuus on tietyn iän jälkeen myös sosiaalinen vamma. Pariskunta/ sinkku ilman lasta on aikamoisessa tyhjiössä.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän monia,jotka ovat lapsesta huolimatta suorittaneet opintonsa kunnialla loppuun ja saaneet hyviä hommia myöhemmin.