Olen katkera niille, jotka kärsivät lapsettomuudesta ja joutuvat lapset "tekemällä tekemään".
Minulla on kaksi lasta. Ensimmäinen on vahinko joka tuli 20v opiskelijana ehkäisystä huoimatta. En siis ole koskaan ollut näitä "oho unohdin pillerit" tai "kortsu unohtui, ei se mitään"-tyyppejä ja silti tulin raskaaksi. Pitkällisen tuskailun ja harkinnan jälkeen päätin pitää lapsen, silloinen poikaystävä ei ajatuksesta tykännyt, vaan häipyi.
Korkeakouluopintoni jäivät. Ei se ole vain lapsen vika, mutta kun jää yksin opiskelijana vieraaseen kaupunkiin vauvan kanssa, tulee aikamoinen ikävä kotiseudulle. Ja töihin.
Kun lapsi oli 2v totesin, ettei opinnoissa ollut mitään järkeä. Tarvitsimme paremman asunnon ja laadukasta ruokaa... tarvitsin siis rahaa. Heti. Niinpä otin pienipalkkaisen työpaikan josta saamani palkka oli kuitenkin ryhtinaallinen opintotukeen verrattuna.
Tapasin nykyisen mieheni ja eipä aikaakaan kun tuli mieleen tehdä lapsi. Ensimmäisestä kierrosta raskaana. Ei puhettakaan siitä, että voisi nautiskella siitä "yrittämisestä", harrastaa spontaania seksiä ilman ehkäisyä koska vain... en oikein ehtinyt vielä edes tottua koko ajatukseen toisesta lapsesta, kun olin jo raskaana.
Vaihtaisin koska vain paikkoja ihmisen kanssa, jolla on vaikeuksia raskaaksi tuloon. Joskus asioiden eteen on parempi joutua näkemään vaivaa.
Kommentit (46)
Aloita opiskelusi verkossa - äläkä jää murehtimaan!
Eikä mua kiinnosta opinnot puuhasteluna, vaan tutkinto, valmistuminen ja hyvä työpaikka.
Ei avoimen yliopiston verkko-opinnoista saa sellaisia.
Lakatkaa nyt märehtimästä sitä tutkintoa. Ollutta ja mennyttä. Ei mahdollista. Slut ja finito.
ap
Aloita opiskelusi verkossa - äläkä jää murehtimaan!
Eikä mua kiinnosta opinnot puuhasteluna, vaan tutkinto, valmistuminen ja hyvä työpaikka.Ei avoimen yliopiston verkko-opinnoista saa sellaisia.
Lakatkaa nyt märehtimästä sitä tutkintoa. Ollutta ja mennyttä. Ei mahdollista. Slut ja finito.
ap
Jos tietäisit, millaista vuosien lapsettomuushoidoissa joutuu läpikäymään, niin et haluaisi vaihtaa. Koko ajan joutuu ravaamaan sairaalassa, monta kertaa kuukaudessa siis, piikittää kalliita lääkkeitä kotona kuukausi toisensa jälkeen ja kärsii sivuvaikutuksista ilman mitään palkintoja. Ei mitään tietoa, saako ikinä lasta vai onko kaikki hoidot aivan turhaan. Pomo tietää kaikki vuodet lapsen yrityksestä, koska on pakko käydä hoidoissa työajalla. Tipanlaittoja, kipulääkkeitä suoneen, pitkällä neulalla imetään munasoluja turpeista jättimäisistä munasarjoista, levitellään, venytellään kohdunsuu oikeaan suuntaan pihdeillä. Ei ole todellakaan kivaa. Plus tietysti se, että kun vuosien ajan joutuu raskautta yrittämään, seksistä tulee aikamoista pakkopullaa. Miehelle tulee erektiovaikeuksia, koska hän tietää, että olisi ovulaatioaika ja yhdynnän pitäisi onnistua. Itse yrität piilotella kuukautisia ettei mies huomaisi, milloin on ovulaatioaika eikä stressaisi.
Olet saanut opiskellä rauhassa? Aivan... ap
olet niiden saamisesta niin katkera? Sinulla on mahdollisuus antaa tämä kohdussa oleva vauvasi adoptioon, tekisit jonkun lapsettoman pariskunnan erittäin onnelliseksi.
Eikä kohdussani (luojan kiitos!) ole vauvaa, nuorempikin lapsi on jo kolme. Lapsistani olen iloinen ja ylpeä, mutta jos en koskaan olisi lapsia voinut saada,, niin en kokisi menettäneeni mitään.
Miksi tällaiset ihmiset hankkii lapsia, jotka kokee etteivät olisi menettäneet mitään ilman lapsia? Kaikkien ei ole pakko hankkia lapsia, se on valinta niille, jotka voivat niitä saada!!! Tai onko pakko yhden lapsen jälkeen hankkia monta lisää, jos yksinkin on jo koettelemus?
T: lastensuojelun työntekijä
Minä en tajua miksi lapsettomuus on niin suuri "kriisi". Kaikki ihmiset joutuvat tekemään elämässään kompromisseja eivätkä aina saa juuri mitä tahtovat. Lapsettomuus on kyllä pienimpiä juttuja... ilman lapsia voi elää ihan yhtä hyvän elämän kuin niiden kanssa ja jos kuitenkin kersoja tahtoo, niin sen kun adoptoi.
selväksi että on paljon asioita joita et tajua!
olen hyväksynyt tämän. Mutta ihmettelen vain miksi aina märistään siitä lapsen saannin vaikeudesta, kun taatusti yhtä paljon kärsimyksiä ja pettymyksiä on tässä maailmassa aiheuttaneet ei-toivotut raskautumiset.
ap
Jos tietäisit, millaista vuosien lapsettomuushoidoissa joutuu läpikäymään, niin et haluaisi vaihtaa. Koko ajan joutuu ravaamaan sairaalassa, monta kertaa kuukaudessa siis, piikittää kalliita lääkkeitä kotona kuukausi toisensa jälkeen ja kärsii sivuvaikutuksista ilman mitään palkintoja. Ei mitään tietoa, saako ikinä lasta vai onko kaikki hoidot aivan turhaan. Pomo tietää kaikki vuodet lapsen yrityksestä, koska on pakko käydä hoidoissa työajalla. Tipanlaittoja, kipulääkkeitä suoneen, pitkällä neulalla imetään munasoluja turpeista jättimäisistä munasarjoista, levitellään, venytellään kohdunsuu oikeaan suuntaan pihdeillä. Ei ole todellakaan kivaa. Plus tietysti se, että kun vuosien ajan joutuu raskautta yrittämään, seksistä tulee aikamoista pakkopullaa. Miehelle tulee erektiovaikeuksia, koska hän tietää, että olisi ovulaatioaika ja yhdynnän pitäisi onnistua. Itse yrität piilotella kuukautisia ettei mies huomaisi, milloin on ovulaatioaika eikä stressaisi.
Olet saanut opiskellä rauhassa? Aivan... ap
olet niiden saamisesta niin katkera? Sinulla on mahdollisuus antaa tämä kohdussa oleva vauvasi adoptioon, tekisit jonkun lapsettoman pariskunnan erittäin onnelliseksi.
Eikä kohdussani (luojan kiitos!) ole vauvaa, nuorempikin lapsi on jo kolme. Lapsistani olen iloinen ja ylpeä, mutta jos en koskaan olisi lapsia voinut saada,, niin en kokisi menettäneeni mitään.
Miksi tällaiset ihmiset hankkii lapsia, jotka kokee etteivät olisi menettäneet mitään ilman lapsia? Kaikkien ei ole pakko hankkia lapsia, se on valinta niille, jotka voivat niitä saada!!! Tai onko pakko yhden lapsen jälkeen hankkia monta lisää, jos yksinkin on jo koettelemus?
T: lastensuojelun työntekijä
Se raskaus itsessään voi olla suuri kriisi.
vahingossa raskaaksi. Teit siis silloin kuitenkin sen valinnan, että päätit pitää lapsen. Lapsettomuudesta kärsivät taas eivät voi valita, tulevatko äidiksi vai eivät.
ja opiskelen nyt tutkintoa. ihanaa olla aikuisopiskelija!
Suosittelen tätä, niin ei jää sitten vanhuksena harmittelemaan. Mun äiti on kohta 70 ja harmittelee ainoastaan sitä, ettei ole opiskellut itseään kiinnostavaa alaa, päätin, etten jää samaan. Taloudellisesti ei ole erityisen helppoa joo, mutta se henkinen puoli korvaa kyllä!
Terkkuja yliopistolta!
olen hyväksynyt tämän. Mutta ihmettelen vain miksi aina märistään siitä lapsen saannin vaikeudesta, kun taatusti yhtä paljon kärsimyksiä ja pettymyksiä on tässä maailmassa aiheuttaneet ei-toivotut raskautumiset.
ap
Eli ei saa surra, jos on AIDS, kun syöpä on pahempaa - tai toisin päin?
saanut opintojaan loppuun. Todellisuudessa ap tuskin olisi saanut ilman lastakaan ja hyvin olisi siinäkin tilanteessa löytänyt syyllisen itsensä ulkopuolelta.
Se vain on niin, että joku tekee, mitä tahtoo ja toisista taas siihen ei ole.
saanut opintojaan loppuun. Todellisuudessa ap tuskin olisi valmistunut ilman lastakaan ja näppärästi olisi siinäkin tilanteessa löytänyt syyllisen itsensä ulkopuolelta.
Se vain on niin, että joku tekee, mitä tahtoo ja toisista taas siihen ei ole.
Sain kaksi lasta nuorena opiskelijana ja tuntui kuin todellinen elämä olisi lasten myötä vasta alkanut, niin paljon olen perhe-elosta nauttinut. Mutta näin sen itse koen, muut omalla tavallaan. Lähde silti ihmeessä opiskelemaan, tiedän monta aikuisopiskelijaa, jotka ovat hyvin tyytyväisiä olleet. Opiskelu on kaikenikäisille ja omasta tahdosta kiinni.
että "jos en olisi lapsia saanut, en olisi menettänyt mitään". Et voi tietää kun sinulla nyt on niitä lapsia! Sinä et joutunut taistelemaan niitä saadaksesi. Et ole joutunut elämään niitä tunteita, kun et niitä lapsia saa. Et ole elänyt sitä kriisiä, minkä se aiheuttaa parisuhteelle. Et ole kantanut syyllisyyttä siitä, että suret lapsettomuuttasi, koska eihän lapsia pidä kaikille tässä maailmassa tulla, etkä ole tuntenut vihaa niitä huumeäitejä kohtaan, jotka lapsen saavat vaikkeivät sitä ansaitse.
Tuntuu niin helvetin typerältä, että ihmiset vertaa lapsia johonkin autoon tai omakotitaloon tai lääkäriopintoihin. Ihan kuin omna lapsi olisi vain jonkun tutkinnon tai materian arvoinen. Tottakai ihmisten pitää tehdä elämässään kompromisseja eikä kaikkea voi saada, mutta lasten saanti on biologisestikin ihmiselle tärkeää eikä puhe biologisesta kellosta ole mitään hölyn pölyä vaan lisääntymisvietti on ihan oikea vietti. Jokainen voisi vaikka elää ilman seksiä vuoden (ei omasta halustaan) ja voisi sitten tulla kertomaan kuinka helppo on jokin vietti ja sen herättämät tunteet sulkea pois.
jos ei ymmärrä lapsettomuuskriisiä. Eihän se ole kuin eloonjäämisvietin jälkeen vahvin meihin rakennettu vietti, lisääntyminen. Ja se mikä tunnetasolla ytimessä on, ei ole vaimennettavissa selittelyllä. Ja lisäksi jos on niin tyhmä ettei tajua sitä, luulis tajuavan kun lukee/näkee millainen helvetti se lapsettomuus on. Yksi pahimpia kriisejä.
Pystyisin helpoti elämään onnellisena ilman lapsia. Itse asiassa elämä olisi vapaampaa ja helpompaa monin tavoin. Omat ilonsa on niissä lapsissa toki, mutta niin on lapsettomuudessakin.
Lapsettomuuden aiheuttamaan tuskaa ei pysty ymmärtämään jos sitä ei ole kokenut.
Itse olen sekundäärisesti lapseton enkä villeimmissä kuvitelmissakaan voinut ajatella, että sellainen voi tuottaa tuskaa. Minun kaltaisten tuska on "kielletty", kaikki sanoo että mitä sä siinä itket, sullahan on jo yksi. Mutta niin vaan satuttaa, pikkusisaruksen haluaisin lapselleni antaa.
Oletkohan AP kanavoinut tunteesi oikein? Ymmärrän, että olet katkera siitä, että lapsien myötä mahdollisuudet opiskella ovat menneet (kuinka lopullisetsi, sitä voi kysyä??). Mutta että tämä olisi ollut korjattavissa, mikäli olisit "päässyt" osalliseksi lapsettomuuden helvetistä, kaikkine fyysisine ja psyykkisine rasitteineen ym. En kyllä yhtään tajua. Ehkä ymmärtäisin, että olisit katkera niille, joilla ehkäisy ei ole pettänyt tai niille, jotka saavat vanhemmiltaan tukea niin, että pystyvät opiskelmaan JA kasvattamaan lapset nuorena tms. Tuo että sinulla raskaudet ovat noin alkaneet, ei kyllä edes kerro sitä, että aina raskautuisin helposti. Tiedän tapauksia joissa ensimmäinen on ollut vahinko, toinen tullut helposti yritettäessä ja kolmas tehty hoidoilla. Tai ensimmäinen ja kolmas helppoja mutta toinen työn ja tuskan takana. Sinulla nyt on käynyt tuollainen tuuri lastensaannin kanssa. Yleensä pariskunnat nauttivat siitä spontaanista seksistä muutamia kuukausia ja jos raskautta ei kuulu, alkaa negatiiviset tunteet vallata tilaa. Olet lapsellinen, jos siitä muutamasta kuukaudesta olet katkera.
Sullekko on koulutus, raha ja ns. "helppo" elämä arvokkaampi asia kuin lapsesi?
Enkä usko minäkään, että suomessa niin vaan adoptoidaan.
olen hyväksynyt tämän. Mutta ihmettelen vain miksi aina märistään siitä lapsen saannin vaikeudesta, kun taatusti yhtä paljon kärsimyksiä ja pettymyksiä on tässä maailmassa aiheuttaneet ei-toivotut raskautumiset.
ap
Jokainen ymmärtää parhaiten niitä ongelmia ja murheita, mitä omalle kohdalle sattuu. Toista harmittaa se, että haluaa, muttei saa. Ja toista harmittaa se, että saa, vaikkei haluaisikaan...
...Sinua harmittaa se, että ensin sait lapsen haluamattasi. Toisella kerralla itsekin halusit lapsen (?), mutta sait sen liian helposti? Petyitkö siihen, kun et päässyt iloitsemaan siitä epätoivoisesta haluamisesta, mikä liittyy lapsen haluamiseen sitä saamatta ehkä ikinä? Epäiletkö omaa haluasi saada lapsen? Haluatko sinä jotenkin vakuutella itsellesi, että olet halunnut tai et ole halunnut lapsiasi, mutta olet vähän epävarma siitä, mitä ajattelisit?
Mitäpä jos yrittäisit olla tyytyväinen oman elämäsi käsikirjoitukseen. Se on mennyt nyt tässä järjestyksessä. Jos lapsikiintiösi on nyt täynnä näin helposti, niin voit elää ainakin ilman sitä murhetta, ettei ole lapsia. Keskity vaikka siihen sun ammatin puutteeseen. Olkoon se sinun "lapsesi", jota haluat lapsettoman vimmalla ja ahdistuksella, mutta jonka eteen joudut tekemään töitä, jos oikeasti haluat sitä.
ole mitään tehnyt ja on syytön syntymäänsä.
Mutta voi sanoa, että olen nykyisessä tilanteessa esikoiseni takia. Minulla ei tosiaan riittänyt voimat opiskella ilman miestä, ilman tukea, ilman rahaa pienen vauvan kanssa.
ap