Olen katkera niille, jotka kärsivät lapsettomuudesta ja joutuvat lapset "tekemällä tekemään".

Kaikki ihmiset joutuvat tekemään elämässään kompromisseja eivätkä aina saa juuri mitä tahtovat. Lapsettomuus on kyllä pienimpiä juttuja... ilman lapsia voi elää ihan yhtä hyvän elämän kuin niiden kanssa ja jos kuitenkin kersoja tahtoo, niin sen kun adoptoi.

jos kuitenkin kersoja tahtoo, niin sen kun adoptoi.

Ei Suomessa "sen kun adoptoida".

Kaikki ihmiset joutuvat tekemään elämässään kompromisseja eivätkä aina saa juuri mitä tahtovat. Lapsettomuus on kyllä pienimpiä juttuja... ilman lapsia voi elää ihan yhtä hyvän elämän kuin niiden kanssa ja jos kuitenkin kersoja tahtoo, niin sen kun adoptoi.

Harvinaisen viisasta puhetta.

jos kuitenkin kersoja tahtoo, niin sen kun adoptoi.

Ei Suomessa "sen kun adoptoida".

silloin lähtökohtaisesti pariskunnassa ole jotain vikaa? Yksinkin voi adoptoida.

Jos tietäisit, millaista vuosien lapsettomuushoidoissa joutuu läpikäymään, niin et haluaisi vaihtaa. Koko ajan joutuu ravaamaan sairaalassa, monta kertaa kuukaudessa siis, piikittää kalliita lääkkeitä kotona kuukausi toisensa jälkeen ja kärsii sivuvaikutuksista ilman mitään palkintoja. Ei mitään tietoa, saako ikinä lasta vai onko kaikki hoidot aivan turhaan. Pomo tietää kaikki vuodet lapsen yrityksestä, koska on pakko käydä hoidoissa työajalla. Tipanlaittoja, kipulääkkeitä suoneen, pitkällä neulalla imetään munasoluja turpeista jättimäisistä munasarjoista, levitellään, venytellään kohdunsuu oikeaan suuntaan pihdeillä. Ei ole todellakaan kivaa. Plus tietysti se, että kun vuosien ajan joutuu raskautta yrittämään, seksistä tulee aikamoista pakkopullaa. Miehelle tulee erektiovaikeuksia, koska hän tietää, että olisi ovulaatioaika ja yhdynnän pitäisi onnistua. Itse yrität piilotella kuukautisia ettei mies huomaisi, milloin on ovulaatioaika eikä stressaisi.

jos ei ymmärrä lapsettomuuskriisiä. Eihän se ole kuin eloonjäämisvietin jälkeen vahvin meihin rakennettu vietti, lisääntyminen. Ja se mikä tunnetasolla ytimessä on, ei ole vaimennettavissa selittelyllä. Ja lisäksi jos on niin tyhmä ettei tajua sitä, luulis tajuavan kun lukee/näkee millainen helvetti se lapsettomuus on. Yksi pahimpia kriisejä.

Jos tietäisit, millaista vuosien lapsettomuushoidoissa joutuu läpikäymään, niin et haluaisi vaihtaa. Koko ajan joutuu ravaamaan sairaalassa, monta kertaa kuukaudessa siis, piikittää kalliita lääkkeitä kotona kuukausi toisensa jälkeen ja kärsii sivuvaikutuksista ilman mitään palkintoja. Ei mitään tietoa, saako ikinä lasta vai onko kaikki hoidot aivan turhaan. Pomo tietää kaikki vuodet lapsen yrityksestä, koska on pakko käydä hoidoissa työajalla. Tipanlaittoja, kipulääkkeitä suoneen, pitkällä neulalla imetään munasoluja turpeista jättimäisistä munasarjoista, levitellään, venytellään kohdunsuu oikeaan suuntaan pihdeillä. Ei ole todellakaan kivaa. Plus tietysti se, että kun vuosien ajan joutuu raskautta yrittämään, seksistä tulee aikamoista pakkopullaa. Miehelle tulee erektiovaikeuksia, koska hän tietää, että olisi ovulaatioaika ja yhdynnän pitäisi onnistua. Itse yrität piilotella kuukautisia ettei mies huomaisi, milloin on ovulaatioaika eikä stressaisi.

pitämästä koko juttua niin kauhean merkittävänä. Mitä se haittaa vaikka lasta ei saisikaan aikaiseksi? Oikeasti?

jos ei ymmärrä lapsettomuuskriisiä. Eihän se ole kuin eloonjäämisvietin jälkeen vahvin meihin rakennettu vietti, lisääntyminen. Ja se mikä tunnetasolla ytimessä on, ei ole vaimennettavissa selittelyllä. Ja lisäksi jos on niin tyhmä ettei tajua sitä, luulis tajuavan kun lukee/näkee millainen helvetti se lapsettomuus on. Yksi pahimpia kriisejä.

Pystyisin helpoti elämään onnellisena ilman lapsia. Itse asiassa elämä olisi vapaampaa ja helpompaa monin tavoin. Omat ilonsa on niissä lapsissa toki, mutta niin on lapsettomuudessakin.

Jos tietäisit, millaista vuosien lapsettomuushoidoissa joutuu läpikäymään, niin et haluaisi vaihtaa. Koko ajan joutuu ravaamaan sairaalassa, monta kertaa kuukaudessa siis, piikittää kalliita lääkkeitä kotona kuukausi toisensa jälkeen ja kärsii sivuvaikutuksista ilman mitään palkintoja. Ei mitään tietoa, saako ikinä lasta vai onko kaikki hoidot aivan turhaan. Pomo tietää kaikki vuodet lapsen yrityksestä, koska on pakko käydä hoidoissa työajalla. Tipanlaittoja, kipulääkkeitä suoneen, pitkällä neulalla imetään munasoluja turpeista jättimäisistä munasarjoista, levitellään, venytellään kohdunsuu oikeaan suuntaan pihdeillä. Ei ole todellakaan kivaa. Plus tietysti se, että kun vuosien ajan joutuu raskautta yrittämään, seksistä tulee aikamoista pakkopullaa. Miehelle tulee erektiovaikeuksia, koska hän tietää, että olisi ovulaatioaika ja yhdynnän pitäisi onnistua. Itse yrität piilotella kuukautisia ettei mies huomaisi, milloin on ovulaatioaika eikä stressaisi.

Olet saanut opiskellä rauhassa? Aivan...

ap

Jos tietäisit, millaista vuosien lapsettomuushoidoissa joutuu läpikäymään, niin et haluaisi vaihtaa. Koko ajan joutuu ravaamaan sairaalassa, monta kertaa kuukaudessa siis, piikittää kalliita lääkkeitä kotona kuukausi toisensa jälkeen ja kärsii sivuvaikutuksista ilman mitään palkintoja. Ei mitään tietoa, saako ikinä lasta vai onko kaikki hoidot aivan turhaan. Pomo tietää kaikki vuodet lapsen yrityksestä, koska on pakko käydä hoidoissa työajalla. Tipanlaittoja, kipulääkkeitä suoneen, pitkällä neulalla imetään munasoluja turpeista jättimäisistä munasarjoista, levitellään, venytellään kohdunsuu oikeaan suuntaan pihdeillä. Ei ole todellakaan kivaa. Plus tietysti se, että kun vuosien ajan joutuu raskautta yrittämään, seksistä tulee aikamoista pakkopullaa. Miehelle tulee erektiovaikeuksia, koska hän tietää, että olisi ovulaatioaika ja yhdynnän pitäisi onnistua. Itse yrität piilotella kuukautisia ettei mies huomaisi, milloin on ovulaatioaika eikä stressaisi.

pitämästä koko juttua niin kauhean merkittävänä. Mitä se haittaa vaikka lasta ei saisikaan aikaiseksi? Oikeasti?

Me onneksi saimme, lopulta. Olisin menettänyt kaikki ihanat vauvan unituhinat, hymyt, naurut, ekat askeleet, uhmailut, "äiti mä rakastan sua" -lauseiden kuulemiset, itse väkerretyt äitienpäiväkortit ja ihanat söpöt korkealla äänellä kimitetyt laulut, leikkimiset, yhdessä leipomiset, lapsen halimiset ja nukuttamiset. Ja paljon ihanaa on vielä edessä, toivottavasti joskus aikanaan myös isovanhemmaksi tuleminen. Onhan siinä valtavan suuri siivu elämää, jonka lapsettomana menettää. Joten kannatti kärsiä, mutta paljon mieluummin olisin tullut raskaaksi helposti.

Ja tosiaan tuo adoptiolapsen saaminen ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Ei pariskunnassa tarvitse olla mitään vikaa, ulkomaanadoptioon annettavat lapset vaan on vähentyneet paljon viime vuosina, kun lapsia on pystytty enemmän sijoittamaan kotimaahansa, mikä tietysti on aina ensisijainen tavoite.

"Mitä se haittaa vaikka lasta ei saisikaan aikaiseksi? Oikeasti?"

elää ilman lasta, mutta oikeasti täällä "maalla" kaikkien yli 25-vuotiaiden elämä pyörii lasten ympärillä ja ehdoilla, joten kyllä se on kriisi jos sitä lasta ei saa.

Lapset eivät ole lainkaan, yhtään, millään tavalla syyllisiä tilanteeseesi. Ja opiskella voi nyt vanhempanakin. Sain esikoiseni opiskeluaikana, ja hvin on mennyt.

Jos tietäisit, millaista vuosien lapsettomuushoidoissa joutuu läpikäymään, niin et haluaisi vaihtaa. Koko ajan joutuu ravaamaan sairaalassa, monta kertaa kuukaudessa siis, piikittää kalliita lääkkeitä kotona kuukausi toisensa jälkeen ja kärsii sivuvaikutuksista ilman mitään palkintoja. Ei mitään tietoa, saako ikinä lasta vai onko kaikki hoidot aivan turhaan. Pomo tietää kaikki vuodet lapsen yrityksestä, koska on pakko käydä hoidoissa työajalla. Tipanlaittoja, kipulääkkeitä suoneen, pitkällä neulalla imetään munasoluja turpeista jättimäisistä munasarjoista, levitellään, venytellään kohdunsuu oikeaan suuntaan pihdeillä. Ei ole todellakaan kivaa. Plus tietysti se, että kun vuosien ajan joutuu raskautta yrittämään, seksistä tulee aikamoista pakkopullaa. Miehelle tulee erektiovaikeuksia, koska hän tietää, että olisi ovulaatioaika ja yhdynnän pitäisi onnistua. Itse yrität piilotella kuukautisia ettei mies huomaisi, milloin on ovulaatioaika eikä stressaisi.

Olet saanut opiskellä rauhassa? Aivan...

ap

olet niiden saamisesta niin katkera?

Sinulla on mahdollisuus antaa tämä kohdussa oleva vauvasi adoptioon, tekisit jonkun lapsettoman pariskunnan erittäin onnelliseksi.

Joka tapauksessa, aivan turhaa tuolla tavalla katkeroitua siitä, että onnistuit tulemaan raskaaksi kun halusit. Jos lapset ovat niin hankalia, miksi ylipäänsä aloitte yrittämään toista?

Jos tietäisit, millaista vuosien lapsettomuushoidoissa joutuu läpikäymään, niin et haluaisi vaihtaa. Koko ajan joutuu ravaamaan sairaalassa, monta kertaa kuukaudessa siis, piikittää kalliita lääkkeitä kotona kuukausi toisensa jälkeen ja kärsii sivuvaikutuksista ilman mitään palkintoja. Ei mitään tietoa, saako ikinä lasta vai onko kaikki hoidot aivan turhaan. Pomo tietää kaikki vuodet lapsen yrityksestä, koska on pakko käydä hoidoissa työajalla. Tipanlaittoja, kipulääkkeitä suoneen, pitkällä neulalla imetään munasoluja turpeista jättimäisistä munasarjoista, levitellään, venytellään kohdunsuu oikeaan suuntaan pihdeillä. Ei ole todellakaan kivaa. Plus tietysti se, että kun vuosien ajan joutuu raskautta yrittämään, seksistä tulee aikamoista pakkopullaa. Miehelle tulee erektiovaikeuksia, koska hän tietää, että olisi ovulaatioaika ja yhdynnän pitäisi onnistua. Itse yrität piilotella kuukautisia ettei mies huomaisi, milloin on ovulaatioaika eikä stressaisi.

pitämästä koko juttua niin kauhean merkittävänä. Mitä se haittaa vaikka lasta ei saisikaan aikaiseksi? Oikeasti?

Me onneksi saimme, lopulta. Olisin menettänyt kaikki ihanat vauvan unituhinat, hymyt, naurut, ekat askeleet, uhmailut, "äiti mä rakastan sua" -lauseiden kuulemiset, itse väkerretyt äitienpäiväkortit ja ihanat söpöt korkealla äänellä kimitetyt laulut, leikkimiset, yhdessä leipomiset, lapsen halimiset ja nukuttamiset. Ja paljon ihanaa on vielä edessä, toivottavasti joskus aikanaan myös isovanhemmaksi tuleminen. Onhan siinä valtavan suuri siivu elämää, jonka lapsettomana menettää. Joten kannatti kärsiä, mutta paljon mieluummin olisin tullut raskaaksi helposti.

Ja tosiaan tuo adoptiolapsen saaminen ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Ei pariskunnassa tarvitse olla mitään vikaa, ulkomaanadoptioon annettavat lapset vaan on vähentyneet paljon viime vuosina, kun lapsia on pystytty enemmän sijoittamaan kotimaahansa, mikä tietysti on aina ensisijainen tavoite.

Mä INHOSIN pikkulapsiaikaa... siis todella. Kun se lapsi, niin suloinen kun onkin, on niin järjetön ja tarvitseva ja sitoo energiasta 150%.

Nyt kun lapset ovat jo isompia, niin heidän kanssaan pystyy sentään jo jakamaan ajatuksia ja saamaankin jotain... mutta ei se lapsiarki todellakaan mitään auvoa ole!

Jos tietäisit, millaista vuosien lapsettomuushoidoissa joutuu läpikäymään, niin et haluaisi vaihtaa. Koko ajan joutuu ravaamaan sairaalassa, monta kertaa kuukaudessa siis, piikittää kalliita lääkkeitä kotona kuukausi toisensa jälkeen ja kärsii sivuvaikutuksista ilman mitään palkintoja. Ei mitään tietoa, saako ikinä lasta vai onko kaikki hoidot aivan turhaan. Pomo tietää kaikki vuodet lapsen yrityksestä, koska on pakko käydä hoidoissa työajalla. Tipanlaittoja, kipulääkkeitä suoneen, pitkällä neulalla imetään munasoluja turpeista jättimäisistä munasarjoista, levitellään, venytellään kohdunsuu oikeaan suuntaan pihdeillä. Ei ole todellakaan kivaa. Plus tietysti se, että kun vuosien ajan joutuu raskautta yrittämään, seksistä tulee aikamoista pakkopullaa. Miehelle tulee erektiovaikeuksia, koska hän tietää, että olisi ovulaatioaika ja yhdynnän pitäisi onnistua. Itse yrität piilotella kuukautisia ettei mies huomaisi, milloin on ovulaatioaika eikä stressaisi.

Olet saanut opiskellä rauhassa? Aivan...

ap

olet niiden saamisesta niin katkera?

Sinulla on mahdollisuus antaa tämä kohdussa oleva vauvasi adoptioon, tekisit jonkun lapsettoman pariskunnan erittäin onnelliseksi.

Eikä kohdussani (luojan kiitos!) ole vauvaa, nuorempikin lapsi on jo kolme.

Lapsistani olen iloinen ja ylpeä, mutta jos en koskaan olisi lapsia voinut saada,, niin en kokisi menettäneeni mitään.

"Jos olisit menettänyt nuo, olisit kuitenkin saanut muuta tilalle."



Me ehdittiin miehen kanssa elää kahdestaan kahdeksan vuotta ennen kuin lapsi syntyi. Todellakin ehdittiin reissata, opiskella, käydä työssä, tehdä väitöskirjaa, käydä museoissa ja konserteissa, syödä ravintoloissa, harrastaa ja vaikka mitä. Mutta mua ei ole koskaan kovin kiinnostanut reissaaminen tai muu tuollainen, vaan tykkään tästä rauhallisesta, vähävaraisemmasta perhe-elämästä. Myös pikkulapsiaika on minusta ollut aivan ihanaa.

eikä tällä paikkakunnalla ole korkeakouluja.



Liian myöhäistä.

ap

Joka tapauksessa, aivan turhaa tuolla tavalla katkeroitua siitä, että onnistuit tulemaan raskaaksi kun halusit. Jos lapset ovat niin hankalia, miksi ylipäänsä aloitte yrittämään toista?

Paitsi tosiaan yksin kaksikymppisenä vieraassa kaupungissa... mutta monelta stressiltä ja ahdistukselta ja surulta olisin säästynyt, jos ei raskautuminen olisi niin helppoa. Kuin tuomio ja kohtalo.

ap

Aloita opiskelusi verkossa - äläkä jää murehtimaan!