Lue keskustelun säännöt.
Kerro miten omituinen olet.
13.11.2012 |
Itse mm. saatan istua helposti vaikka tunnin sohvalla tuijottaen tyhjyyteen, tekemättä mitään.
Unohdan paljon asioita, toisaalta muistan monista asioista kaikki pienetkin yksityiskohdat värejä, tuoksuja ja materiaaleja myöten. Myös vuosien takaa.
Kuvittelen paljon, oikeastaan päivittäin. Siis kokonaisia tarinoita ja skenaarioita kaikkine yksityiskohtineen. Ollessani masentunut pakenen lempikuvitelmiini.
Olen usein niin ajatuksissani, että kadotan paikan- ja ajantajun kokonaan, voin esimerkiksi eksyä matkalla kaupasta kotiin. Siis lähellä olevasta kaupasta, jossa käyn usein.
Silti jotenkin pystyn pyörittämään perhettä ja tekemään kohtuullisen vaativaa työtä :)
Kommentit (53)
nuuhkin itseäni. Joskus harmittaa, kun joutuu peseytymään ja luonnolliset hajut katoavat. Silti pelkään, että joku haistaa minua luonnollisessa tilassani. Häpeän esimerkiksi hikisyyttä seurassa enkä sen takia koskaan käy kuntosalilla tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuuhkin itseäni. Joskus harmittaa, kun joutuu peseytymään ja luonnolliset hajut katoavat. Silti pelkään, että joku haistaa minua luonnollisessa tilassani. Häpeän esimerkiksi hikisyyttä seurassa enkä sen takia koskaan käy kuntosalilla tms.
Huomasitko tämän ketjun?
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1723390/kumppanin_tu…
Voisiko tuo mennä ohi jos löytäisit tuoksuasi arvostavan miehen? Että uskaltaisit käydä kuntosalilla, kun tietäisit että oikeat ihmiset osaavat arvostaa tuoksuasi!
nuuhkin itseäni. Joskus harmittaa, kun joutuu peseytymään ja luonnolliset hajut katoavat. Silti pelkään, että joku haistaa minua luonnollisessa tilassani. Häpeän esimerkiksi hikisyyttä seurassa enkä sen takia koskaan käy kuntosalilla tms.
Huomasitko tämän ketjun?
<a href="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1723390/kumppanin_tu…" alt="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1723390/kumppanin_tu…">http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1723390/kumppanin_tu…;Voisiko tuo mennä ohi jos löytäisit tuoksuasi arvostavan miehen? Että uskaltaisit käydä kuntosalilla, kun tietäisit että oikeat ihmiset osaavat arvostaa tuoksuasi!
Mieheni väittää, että tuoksun hyvältä, mutta luulen silti hänen tarkoittavan esimerkiksi hyvänhajuista shampoota tai vartalovoidetta. Itse kyllä pidän hänen miehekkäästä hajustaan.
Lisäksi astiat on oltava kaapissa tietyssä järjestyksessä, kaukosäätimet pöydällä oikein.
Jos ihan oikeasti ollaan rehellisiä, niin mulla on yksi elämä jossa olen hyvä ja tunnollinen äiti, ja toinen jossa kaikki on niinkuin haluan. Joskus nämä menee sekaisin.
Mulla on myös ihan sairaalloisen herkkä hajuaisti.
Osaan ratkoa monia ongelmia, mutten ymmärrä ihmisiä ja vihaan useimpia.
ADD voisi tulla kyseeseen myös, mutta ennen kuin ostaisin "Healing ADD" ostaisin tuon "Misdiagnosis...".
Sinällään sulta ihan valistunut arvaus, että mulla on todettu aikuisena ADHD.
Tuo Misdiagnosis vaikuttaa mielenkiintoiselta näin pikaisesti netissä esitellyn perusteella. Minä sain itseasiassa aikanaan myös lääkityksen, mutten yhtään tykkää käyttää sitä (eli en käytä).
Samassa yhteydessä tutkittiin myös älykkyyttä, ja vaikka sieltä "huikeita" tuloksia tulikin, en osaa pitää itseäni erityisen lahjakkaana, koska en osaa sitä potentiaalia käyttää mihinkään järkevään. Kiitos kuitenkin lukuvinkistä. Kommentoi ihmeessä lisää jos olet linjoilla.
Yksi kysymys; miksi teet noin?
Juttelen kaverini kanssa muina miehinä ja helpotan hätääni tummiin ulkoiluhousuihin. Talvella voin tehdä tätä vain kodin lähellä ettei pimppi jäädy. Jännittää ihan hulluna, jos jäisin kiinni. Joo kivittäkää vaan, olen outo.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kysymys; miksi teet noin?
Juttelen kaverini kanssa muina miehinä ja helpotan hätääni tummiin ulkoiluhousuihin. Talvella voin tehdä tätä vain kodin lähellä ettei pimppi jäädy. Jännittää ihan hulluna, jos jäisin kiinni. Joo kivittäkää vaan, olen outo.
Sillä on selvästi fetissi virtsaamisesta, urofilia. ohis
yksi semmoinen kusipervoksi nimitetty tyyppi, joka availee ja ennen kaikkea nostelee kaikkia housuunkusemiseen liittyviä avauksia, mutta aina kirkkain silmin väittää, ettei ole mikään fettari...
pitkästä ihoroikaleesta tulee olo, kuin aivot saisi happea.
Levitän myös yksin ollessani liimaa iholleni, odotan sen kuivumista ja sitten revin irti. Ihanan tuntuista.
Voin pahoin aina jos ajattelen parsakaalia. sen koostumuksen ajattelu saa mulle heikon olon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enempää kuin kaksi kertaa, koska jos teen sen kolmannen kerran, silmät avatessani edessäni seisoo kummitus. Eihän niin tietenkään kävisi, mutta silti en ole ikinä uskaltanut testata.
Raavin päätäni päivittäin tuntikausia, en pysty olemaan tekemättä sitä. Hiusten alla päänahkani on ollut täynnä pieniä rupia jo kaksikymmentä vuotta. Aina, kun on pakko noin kerran vuodessa mennä kampaajalle, yritän suurin ponnistuksin pari viikkoa ennen olla raapimatta, jotta ruvet paranisivat. En ikinä onnistu siinä täysin.
Näen enkeleitä, pyydän heiltä asioita ja usein saan sen mitä pyydän. Joskus en, mutta silloin saan jotain muuta, jotain parempaa jota en osannut edes pyytää.
Aistin luonnonhenkien läsnäolon, varsinkin metsässä. Keijuja olen nähnytkin. Uskon myös tonttuihin ja haltijoihin, vien salaa lahjoja haltijoille. Marjametsällä pyydän metsän emännältä hyvää marjasaalista ja poikkeuksetta sen myös saan.
Olen tavannut kuolleita ihmisiä, jutellut heidän kanssaan ja jopa koskettanut heitä. Näen enneunia, tunnen energioita, tunnen ihmisten tunnetiloja ja jopa mihin suuntaan he ajattelevat. Olen poistunut ruumiistani lukuisia kertoja.
Uskon ajatusten ja sanojen voimaan. Siksi varon valittamasta mistään tai puhumasta pahoja. Yritän vartioida myös ajatuksiani. Asia johon uskon lujasti ja sydämessäni, toteutuu aina, ihan aina. Pystyn parantamaan käsilläni ja ajatuksen voimalla. Aina se ei onnistu, johtuu erilaisista esteistä.
Rakastan yksinoloa, piirtämistä, maalaamista, unelmointia, kuvittelua...ihme että saan kaikki hommani hoidettua. En ikinä voisi käydä normitöissä, mutta yritykseni saan kuitenkin hoidettua. Tosin melkoista sähläämistä tämä on ja miehelläni meinaa mennä välillä hermot, mutta toisaalta tienaan varsin mukavasti kaikesta huolimatta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona ollessani saatan hirnua tosi antaumuksella jollekin mieleen juolahtavalle jutulle tai hassulle tv-sarjalle. Välillä on myös pakko kommentoida omia tekemisiäni, nettikeskusteluja tai tv-ohjelmia ääneen.
Jos joku näkis minut yksin kotona, saattaisi pitää aivan pöpinä.
Joskus julkisilla paikoillakin, esim. kadulla kävellessä mieleen tulee jokin hassu juttu, enkä voi olla hymyilemättä tai naurahtamatta sille ääneen. Yritän toki pidatellä, mutta ei sille useimmiten voi mitään jos hymyilyttää. Suomessahan on vielä erityisen paha, jos joku kadulla kävellessä hymyilee ja vielä ollessaan liikkeellä yksin. :)
-Useimmiten olen ihan muissa maailmoissa. Näytän siltä, että kuuntelen mutta oikeasti mieleni on ihan jossakin muualla enkä tiedä yhtään, mitä toinen on puhunut, vaikka asia olisi tärkeäkin.
Tuo on joskus hyödyllinenkin. Muistan lukioaikana, kun historian tunnilla opettaja laittoi videon pyörimään. Videon loputtua päästiin pois. Seuraavalla tunnilla opettaja moitti, kun kukaan muu kuin *minun nimeni* ei ollut edellisellä tunnilla keskittynyt videoon, vaan luokassa oli ollut ihan älytön hälinä. Oikeasti olin vain tuijottanut telkkarin ruutua, mutta ajatukseni olivat leijailleet ihan toisissa sfääreissä ja en tosiaankaan muistanut koko videon sisällöstä yhtään mitään. Olin vain näyttänyt siltä, kuin olisin keskittynyt katsomaan sitä. :)
Lienee hyödyllinen kaikilla muillakin tylsillä luennoilla. Tosi ärsyttävä tapa vaan silloin, kun oikeasti pitäisi kuunnella kaveria tai luennoitsijaa, mutta minkäs teet kun oot tämmönen haaveilija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan selkäfinnien puristelua, joten selkäni on kamalan näköinen ja täynnä arpia. Jos finnejä ei ole, revin selästäni rupia tai nyplään sitä muuten vain löytääkseni finnejä/mustapäitä. Erityisesti lukiessani en vaan osaa olla nyplimättä. Se auttaa keskittymään.
Samalla kuitenkin haaveilen, että voisin vapautuneesti pitää selästä avonaisia vaatteita. Aina keväällä päätän, että annan arpien parantua, jotta voin kesällä huoletta pitää toppeja ja bikineitä.
Joskus yritän muka hoitaa selkäni ihoa, kuoria, rasvata, laittaa sinkkivoidetta ja jopa mutanaamioita, joiden uskon nopeuttavan arpien vaalenemista mutta jossakin vaiheessa retkahdan taas nyplimään.
Ärsyttävää. >:|
graavista kalasta, vaikka tämänkin päiväisten viestien mukaan graavi kala on juhlaruokaa. Jos menisin juhliin joissa noita tarjottaisiin niin en edes maistaisi kohteliaisuudestakaan. Ja en syö makeaa, en suklaata enkä kakkuja koska en niistä tykkää. Olen siis outo, sillä täällä kysellään aina makeiden leivonnaisten ohjeita ja kaikkien mässyt ja lohturuoat on makeita ;)