Lue keskustelun säännöt.
Kerro miten omituinen olet.
13.11.2012 |
Itse mm. saatan istua helposti vaikka tunnin sohvalla tuijottaen tyhjyyteen, tekemättä mitään.
Unohdan paljon asioita, toisaalta muistan monista asioista kaikki pienetkin yksityiskohdat värejä, tuoksuja ja materiaaleja myöten. Myös vuosien takaa.
Kuvittelen paljon, oikeastaan päivittäin. Siis kokonaisia tarinoita ja skenaarioita kaikkine yksityiskohtineen. Ollessani masentunut pakenen lempikuvitelmiini.
Olen usein niin ajatuksissani, että kadotan paikan- ja ajantajun kokonaan, voin esimerkiksi eksyä matkalla kaupasta kotiin. Siis lähellä olevasta kaupasta, jossa käyn usein.
Silti jotenkin pystyn pyörittämään perhettä ja tekemään kohtuullisen vaativaa työtä :)
Kommentit (53)
Samoin joskus yksin käyn englanninkielisiä "keskusteluja", siis kysyn, vastailen, kommentoin.
Mulla on väripakkomielle: en kestä esim. kahta eri oranssin sävyä samassa tilassa.
Nypin kainalokarvani pinseteillä.
Lisääkin omituisuuksia varmaan löytyy, mutta oliskohan tässä riittävästi? :DEnnemminkin vaikutat vain rehellisesti tyhmältä, yksinkertaiselta ja tylsältä ihmiseltä. Tuskin moinen tumpelo naimisissa on saati lapsia tehnyt, joten mitä vittua teet tällä sivustolla?
nähdä hänen teksistään (siis tuon vastaajan). Harmi vain, että se tällä palstalla tuntuu olevan useimpien normaali luonteenpiirre eikä omituisuus.
Tämä ketju tosin vaikutti muilta osin ihan ystävällismieliseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi astiat on oltava kaapissa tietyssä järjestyksessä, kaukosäätimet pöydällä oikein.
Jos ihan oikeasti ollaan rehellisiä, niin mulla on yksi elämä jossa olen hyvä ja tunnollinen äiti, ja toinen jossa kaikki on niinkuin haluan. Joskus nämä menee sekaisin.
Mulla on myös ihan sairaalloisen herkkä hajuaisti.
Osaan ratkoa monia ongelmia, mutten ymmärrä ihmisiä ja vihaan useimpia.
Mietin usein finnejä, joita minulla voisi olla ja miten puristelisin ne. Yhtä isoa jonka puristin neljä vuotta sitten mietin vieläkin.
Tykkään avata tukkeutuneita viemäreitä. On ihanaa, kun saan vedettyä tukoksen pois.
Tavaroiden pitää olla symmetrisesti toisiinsa nähden (ei kaikkien tavaroiden).
Hymyilen itsekseni kävellessäni, kun mietin joitain tilanteita. Otan huomaamattani sellaisen ilmeen kuin siinä tilanteessa ottaisin. Jos puhun mielessäni englantia, puhun vahingossa myös ääneen.
Voin olla niin mietteissäni, että eksyn tai unohdan mennä sinne mihin olin menossa.
Vetkutan nykyään töitä työpaikalla. Voin venyttää työtehtävää monta päivää. Saattaa olla, että menee päiviä etten tee mitään. Jos en ole aloittanut tiettyyn aikaan mennessä, en tee loppunakaan päivänä mitään.
Jos luen kirjaa, saatan lukea koko yön tai päivän. En uskalla nykyisin aloittaa lukemista koska en osaa lopettaa.
mutta siitä en pidä, että television tai minkään muunkaan kaukosäädettävän kapistuksen kauko-ohjain osoittaa minua kohti. Vaatii palavereissa suurta ponnistelua olla menemättä kääntämään jotain videotykn kaukkaria.
rupien repimistä. Revin joka päivä,vaikka toisaalta haluaisin pään olevan ruveton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään muulla vielä omituisuuksia kerrottavana.
tosi pienistä ja mitättömistä jutuista. En ymmärrä miksi, mutta olen salaa tyytyväinen kun teen niin.
Ja jutut on niin pieniä, että niistä ei ole edes mitään järkeä valehdella, eikä ketään kiinnosta vaikka kertoisinkin totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huono pitämään kiinni sovituista jutuista. Nytkin tuossa kännykkä soi, soittajana kaveri jonka sovin tapaavani aikoja sitten mutta ei minua sitten huvittanutkaan. En aio vastata.
Elän jonkinlaisessa haaveilevassa, kaipaavassa mielentilassa jatkuvasti. Ympäröin itseni mieluisilla jutuilla, mutta ns. oikea elämä tuntuu vaikealta ja epämieluisalta. En tahdo tehdä kotitöitä, en käydä töissä, en opiskella, en tavata ihmisiä. Haluan vaan olla rauhassa tietokoneella ja kirjoittaa, kuunnella musiikkia, pelailla ja pohdiskella. Kuulostan varmasti vajaalta, mutta Mensan nettitestin mukaan olen siinä ja siinä rajalla, ottaisivatko jäseneksi... perheeni suree, kun "fiksunoloinen nuori nainen viettää aikansa mielummin virtuaalitodellisuudessa eikä esim. opiskele".
Käydessäni kaupassa tai ulkona ruodin mielessäni muiden ihmisten tekemisiä jatkuvasti. "Jahas, taas sitä kävellään siellä pyöräilijöiden kaistalla...no niin, olipa joo vaikeaa väistyä...ai meinasit jäädä auton alle kun kävelit punaisia päin? No voivoi, idiootti!" Kyttään sääntöjen noudattamista pääni sisällä ihan koko ajan ja koen sen hauskaksi, koska voin tuntea paremmuutta edes yhdessä asiassa.
Odotan edelleen aikaa, jolloin opin lentämään ja taikomaan. Lapsesta asti olen odottanut sitä.
olen luullut olevani vähän omituinen mutta kaikkea muuta! Olen todella normaali ja tasapainoinen. Minun pienet "omituisuuteni" ovat mitä normaaleinta toimintaa näin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syy on yksiselitteisesti se että luonnevikainen narsisti-isäni kielsi lapsuudessa kaikki kaverisuhteet ja "lukitsi tynnyriin" lapsensa jotta eivät saisi vaikutteita ulkomaailmasta. Opin pärjäämään yksin aina, kaikessa, ilman kenenkään apua, tukea tai keskusteluyhteyttä. Sama on jatkunut läpi elämän ja jatkunee kuolemaan asti.
Muiden mielestä tämä on ilmeisen omituista, ainakin kommentit ovat olleet sitä tasoa. En siis tiedä mitä on kun on naisystävätär. Mitä sellaisen kanssa tehdään? Shoppaillaan, leffaan, syömään, risteilylle? Minä teen nämä kaikki em asiat aina yksin.
Minä saatan mennä kauppaan esim. ostamaan maitoa. Kun tulen kotiin, huomaan että olen ostanut kurkun, enkä ollenkaan sitä maitoa mitä piti. Ja siis nimenomaan niin, että menen ostamaan vain yhden asian ja kotona huomaan että ostin yhden asian, mutta en sitä mitä piti. Enkä osaa oikein jälkeenpäin selittää miten ja miksi niin kävi. Mieheni ei ymmärrä tätä ollenkaan:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- unelmani olisi elää jossain syrjäisessä mökissä yksin, luonnon antimista elantoni saaden
- tosimaailma ja sen tekemiset ei juurikaan kiinnosta minua
- sen sijaan vietän suuren osan aikaa sisäänpäin kääntyneenä kehitellen kokonaisia tarinoita ja henkilöhahmoja mielessäni ja eläytyen niihin niin vahvasti etten huomaa ulkomaailmaa
ihan vaan sen takia eä se on kivaa. Toivon aina että löydän öttiäisiä kotoa, sokeritoukkia ym että voin jahdata niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astiat on oltava kaapissa tietyssä järjestyksessä ja kaukosäätimet ja lehdet pöydällä suorassa. Myös taulut, matot ja verhot on oltava suorassa, muuten en saa nukuttua. Jos sängyssä maatessa huomaan että verho on vinossa, on minun noustava suoristamaan se. Yritän salailla tätä vaivaani, eikä siitä tiedä kovinkaan moni. Kuljen vaivihkaa vieraiden ja jopa mieheni perässä ja suoristelen asioita heidän jäljiltään. Teen tätä joskus myös kylässä.
Lisäksi ruoan on 'mentävä tasan', eli pitää olla yhtä paljon lihaa ja perunaa. Jos ei mene tasan, ylimääräisiä on vaikea syödä täydentämättä ensin loppunutta. Esim. makkarakeitossa on oltava lautasella yhtä monta perunanpalasta kuin makkaranpalaakin.
enkä voi tehdä mitään suuriä päätöksiä näiden syklien ulkopuolella.
Esim. olin jo kauan aikaa sitten päättänyt, että menen naimisiin 2002 (olimme tavanneet 1999) - menin.
Kun lapsi ei enää sille samalla vuodelle ehtinyt, jätimme haaveilun ja opiskelin vielä uuden ammatin - ja päätin että 2005 haluan lapsen. Sain, vaikka viime tippaan se menikin. Tässä kohtaa meinasin luistaa syklistä, kun halusinkin toisen lapsen jo alle kahden vuoden ikäerolla, mutta sitten kun se aika tuli, ei raskaus tuntunutkaan enää houkuttelevalta joten päätimme odottaa.
Ja vuonna 2008 saimme kaksoset.
Loppuvuodesta 2011 löysimme unelmiemme talon, ja ostimme sen.
Joten tässä nyt sitten vain odottelen, että mitä suurta ja kivaa tapahtuu vuonna 2014. :D
Mieheni pitää minua aivan vajaana, mutta ei toisaalta voi kiistäkään tätä elämäni matematiikkaa, se vain toteuttaa itse itseään.
ihanaa ajatella, että ihmiset tekevät kaikkea outoa itsekseen.
Minä en halua istua leffassa, junassa tms. penkillä jonka numero on pariton. En tiedä mitään syytä tähän, enkä sitä mistä tämä hullutus johtuu. Joudun kummallisiin tilanteisiin joskus lippuluukuilla.
mielestä vain upea osoitus notkeudestani, ei ällöttävää, kuten siskoni mielestä.
Lisäksi astiat on oltava kaapissa tietyssä järjestyksessä, kaukosäätimet pöydällä oikein.
Jos ihan oikeasti ollaan rehellisiä, niin mulla on yksi elämä jossa olen hyvä ja tunnollinen äiti, ja toinen jossa kaikki on niinkuin haluan. Joskus nämä menee sekaisin.
Mulla on myös ihan sairaalloisen herkkä hajuaisti.
Osaan ratkoa monia ongelmia, mutten ymmärrä ihmisiä ja vihaan useimpia.
ADD voisi tulla kyseeseen myös, mutta ennen kuin ostaisin "Healing ADD" ostaisin tuon "Misdiagnosis...".
Sekä introvertit kehuskellakseen erikoisuudellaan, että ekstravertit perustellessaan omaa "normaaliuttaan". Kuitenkin molemmat tyypit ovat yhtä hyödyttömiä toisilleen sopivissa hommissa ja molempia tarvitaan maailmassa.
Jotkut tänne avautuneet on kyllä ihanan friikkejä, niin kuin se sokeritoukkien metsästäjä. Onneksi meitä on niin moneen junaan.
En nyt tiedä onko tämä kauhean outoa, koska mielestäni tälle on ihan loogiset syyt mutta ei kyllä käsittääkseni kauhean tavallistakaan.
Olen Suomessa asuva ulkomaalainen ja vaikka osaankin puhua Suomea varsin vaivattomasti tekeydyn aina välillä esim. bussissa, täydessä kahvilassa tai vaikka hiihtohississä turistiksi. Sain idean tähän keskustellessa Suomalaisten small-talk tavoista tutun psykologin kanssa ja ihmiset todellakin suhtautuvat minuun eri tavalla ja vaikuttavat ihan mielelläänkin juttelevan kanssani, jos eivät tiedä minun olevan periaatteessa paikallinen. Kerran jäin kahvilassa tästä kiinni kun työkaveri sattui samaan aikaan paikalle ja se oli erittäin noloa.
Myöhemmin keksin vähän tähän liittyen, että aina välillä kun alkaa kokea liian kovaa kaukokaipuuta, menen pariksi yöksi kotikaupungin hostelliin ja leikin olevani turisti muiden joukossa. Noin voi hyvin sekoittua muiden muukalaisten kanssa ja pääsee ikäänkuin samaan tunnelmaan kuin tuntemattomissa maissa matkustaessa.