Kotiäitinä olo rankkaa??

Ei yhtään rankkaa,lomaa tämä on. Enkä edes ole salaillut sitä. Välillä saan paheksuvia ilmeitä, mutta en välitä. Onneksi vielä ainakin kaksi vuotta tätä ihanuutta edessä, toivot pidempään ja kolmas lapsi :-)

hain jo yhteen, mut en päässyt. olen vuosia ollut kotiäitinä ja nauttinut siitä toki. mutta koen, että pääsen helpommalla koulussa tai jossakin työssä. ympärilläni olisi aikuisia ihmisiä, saisin tehdä jokaisen tekemäni asian ilman jatkuvaa keskeyttämistä yms. uskon myös vahvasti, että ellen olisi kotona ympäri vuorokauden, niin sotkut yms ei juurikaan harmittaisi ja stressaisi. terveisin 5 äiti.

se uskotaan. Nythän sitten on niin, että nainen ei ole kelvollinen töihin viiden vuoden kotona olon jälkeen.



Miksi Katainen ei sanonut, että yritykset eivät saa enää syrjiä kotiäitejä, jotka yrittävät palata töihin, vaan kotona olo pitäisi jotenkin olla jopa kunnioitettava asia ja että kotiäidin taidoista voisi olla hyötyä työelämässä. Kotona nainen on laumansa johtaja ja joutuu järjestelemään perheensä asioita. Ja mitä näihin alaisiin tulee, eivät he ole sieltä helpoimmasta päästä. Ei vaan hän sanoi mitä sanoikin ja minä tulkitsein sen niin, että äidit syrjäytyvät työelämästä, jos jäävät kotia, mikä varmasti tilastojen mukaan on totta, mutta onko todella ainut vaihtoehto, että lapset viedään liian pienenä kodin ulkopuolelle hoitoon ja äidit marssivat nopeammin töihin.

se uskotaan. Nythän sitten on niin, että nainen ei ole kelvollinen töihin viiden vuoden kotona olon jälkeen.

Miksi Katainen ei sanonut, että yritykset eivät saa enää syrjiä kotiäitejä, jotka yrittävät palata töihin, vaan kotona olo pitäisi jotenkin olla jopa kunnioitettava asia ja että kotiäidin taidoista voisi olla hyötyä työelämässä. Kotona nainen on laumansa johtaja ja joutuu järjestelemään perheensä asioita. Ja mitä näihin alaisiin tulee, eivät he ole sieltä helpoimmasta päästä. Ei vaan hän sanoi mitä sanoikin ja minä tulkitsein sen niin, että äidit syrjäytyvät työelämästä, jos jäävät kotia, mikä varmasti tilastojen mukaan on totta, mutta onko todella ainut vaihtoehto, että lapset viedään liian pienenä kodin ulkopuolelle hoitoon ja äidit marssivat nopeammin töihin.

eikö yhteiskunta voisi muuttua ja tukea naisen paluuta työelämään, kun fakta on kuitenkin se, että lapsia olisi hyvä syntyä ja hoidonkin pitäisi olla mahdollisimman hyvää. Miksi naisen pitää aina vääntäytyä kuin rautalanka siihen asentoon mihin mies sanoo?! Eikö yritysjohtoa voisi muutta, joka pääasiassa suomessakin koostuu näistä miesihmisistä. Jospa ratkaisu olisikin se, että johtajiin otettava naisia mukaan. Jospa sitten muuttuisi asiat parempaan.

Kiva, että tekemäsi ratkaisut sopivat sinulle. Niinhän sen pitää ollakin mutta älä oleta, että ne samat ratkaisut sopivat kaikille.



Minulle kotona olo oli paljon rankempaa kuin työelämä. Jopa rankempaa kuin nykyinen työssä olo pienen lapsen äitinä.



Ihmiset ovat erilaisia, toisille sopii rutiinien pyöritys, toisilla sellaiseen ns. hajoaa pää.

enkä koe kotiäitiyttä mitenkään rankkana. Pyöritän tätä hommaa suurelta osin yksin ja tukiverkko on olematon.



Henkisesti on tietysti välillä raskasta olla jatkuvasti saatavilla, mutta nautin kun san toimia itsenäisesti. Univelkaa on tietysti, nuorimmat nukkuvat katkonaisesti molemmat, mutta mikään ei estä mua huilaamasta päivällä.



Aion kouluttaa itseäni lisää ennen töihin palaamista, kun lopetan nuorimmaisen imetyksen ensin.



Aiemmin kuvittelin että mulla hajoaa pää jos joudun pitkään olemaan kotona, mutta oon alkanut nauttia tästä:)

Kotiäitiyttä on monenlaista. A:lla on yksi terve lapsi, joka nukkuu hyvin; mies, joka tekee osansa; taloudellisesti turvattu asema ja tukiverkko sukulaisista. B:llä on neljä lasta, joista kukaan ei nuku hyvin eivätkä kaikki ole terveitäkään; mies on sairas eikä osallistu vaan teettää lisää työtä; rahasta on jatkuva pula eikä tukiverkkoa sukulaisista ole. Tilanteet eivät ole vertailukelpoisia. Kumpi vain voi eri syistä kokea kotiäitiyden rankaksi. Itse olen kokenut kotiäitiyden palkitsevaksi arvovalinnaksi, rankaksi lähinnä yöheräilyn ja lasten sairastelun aikana. Taatusti palkkatyöni on monen mielestä rankkaa, mutta se on helpompaa kuin pikulasten kotiäitinä oleminen on ollut.

Oli rankkaa. Paska liitto, ei työpaikkaa odottamassa, vähän rahaa ja todella kipeät lapset; mikään ei tahtonut sujua heidän sairastelujensa takia, yhtä kaaosta ja univelkaa ja huutoa kolmisen vuotta. Olin ihan loppu ja kesti kauan saada itsensä ihmisten kirjoihin sieltä selviytymisoloista.  En menis väheksymään toisten kokemuksia. Itse taas en tajua miten kotiäitiys voi olla tylsää. Maailman ihmeellisimmät ihmiset siinä lähelläsi; minkähänlaista sisältöä teidän elämässä on jos on tylsää? Jos olisin saanut nauttia tyytyväisistä vauvoista, olisin nauttinut niin 100%.

Kotiäitinä voi olla monella tavalla - monesta eri syystä. Lapset ovat erilaisia ihan oikeasti. Äitien kasvatustyölle adettama rima voi olla hyvin eri korkeudella.

Olet varmaan kotiäiti, kun voit noin kevyesti vitsailla elämästä. Mitäpä muuta voi odottaa, kun rahaa voi repiä seinästä.

Kyllä töissä voi vituttaa oikeasti. Toiset määräävät, mitä teet ja milloin. Miltä kuulostaa?

Ai niin. Terveet, nuoret naiset makoilevat kotona lasten kanssa, kun vaikkapa diagnosoidun sairauden kanssa vanhempana tehdään töitä ja maksetaan teille ilmaiset syömiset.

Kyllä muakin naurattais, kun olisin siellä kotona löhöämässä. Laittaisin pari yliopistossa opittua kommenttia perään vielä. Ehkä naistutkimuksen luennoilla opituja.

Olen varma että elämä tulee olemaan rankempaa sitten, kun lähden töihin ja siihen päälle on sitten lasten asiat ja kotityöt. Mutta, silti koen kotiäitiydenkin ajoittain rankkana. Se on sitä lähinnä henkisesti, tällä hetkellä erityisesti uhmaikäisen takia. Oma pinna on välillä todella venytyksessä, ja tukiverkostojen puutteen takia oma aika on vähissä.

Työ tuo varmasti jonkinlaista henkistä väljyyttä, toisaalta sen myötä tulee kiire ja toisenlainen henkinen paine. Nyt nautin juuri kiireettömyydestä, mahdollisuudesta seurata omien lasten kasvua ja olla sen tukena, aidosti läsnä tilanteissa. Ihanaa, ja etuoikeutettua että siihen on mahdollisuus. 

Jotenkin merkillistä on mielestäni tämä jatkuva keskustelu, jonkinlainen kilpailu siitä, kenellä on rankinta - ja tarvitseeko sitä koko ajan olla mittaamassa ylipäänsä? Mitä se minulta on pois jos joku kokee asiat eri tavalla kuin itse, ja jos kotiäitien tai uraäitien valitus ärsyttää, pakkoko niitä juttuja on lukea? Jokaisen tilanne on yksilöllinen, niin aikuiset kuin lapsetkin ovat erilaisia. Tuskin kukaan voi toisen puolesta sanoa että onko hänellä rankkaa vai ei. 

Minulla on neljästä lapsesta kokemusta. Kaikkia olen hoitanut kotona kaksi vuotta ja sitten palannut töihin. Joka kerta elämä on muuttunut helpommaksi, kun olen palannut työhöni. Meillähän on Suomessa hyvä päivähoito, ja kolmannella ikävuodella lapsikin muuttuu entistä helpommaksi. Vaihtelu työssä on virkistänyt minua, tasapainottanut elämää, vaikka kotiäitinäkin viihdyin kyllä. Rankimpia tähänastisessa elämässäni nuo kotiäitivuodet kuitenkin olivat. Nyt on helppoa: palkka juoksee ja lapset ovat jo isompia. Hyvän hoidon ja tuurin vuoksi he ovat erittäin miellyttäviä myös.

Kyllä minä pääsen töihin lomalle. Aina saa huokaista helpotuksesta, kun työt alkaa

Suomalaiset ovat todellakin oikeita valittajakansaa. Mannereuroopassa asuessani tajusin, miten uskomaton meidän sosiaaliturvamme on....äitiyspakkaus, pitkä äitiysloma, kotihoidontuki, opintotukisysteemi ja ilmaiset yliopistot,  käytännössä ilmainen päivähoito, kouluruokailu (ihan vain muutaman mainitakseni). Noita edellisiä on hyvin harvassa euroopankaan maassa. Myös toimeentulotuet ja työttömyyskorv. ovat suhteessa todella hyviä, työssäkäymätönkin pystyy elämään "normaalia" elämää.

jos kotiäitiys on  noin rankkaa, niin miksi tehdä lapsia, häh???

En itse menisi mittaamaan kumpi on rankempaa kotona vai töissä.

Ihan riippuu lapsimäärästä - ikäeroista. Kuinka paljon mies tekee. Mitä kaikkea nainen tekee päivisin. 

Työpaikatkin on hyvin erilaisia - toiset fyysisesti rankkoja - toiset stressaavia. Ja sitten niitä rennonpia.....

Kummassakin voi olla rankkaa.

Ja mitä hoitopaikan ilmaisuuteen tulee.... Esim. 2 lasta maksaa meilläpäin 500 e/kk ettäkö ihan ilmaista?

4 lapsen äiti

No lähes ilmaista on jos verrataan hoidon todellisia kustannuksia. Useimmissa maissa vanhemmat maksavat todelliset kulut, esim. Keski- euroopassareilun 1000 e kuussa per lapsi.

au- pairit ovatkin yleisiä. 

Helsingissä päivähoidon toteutuneet kustannukset yhtä lasta kohden n. 1000€/kk. Kaksi lasta olisi siis noin 2000€, nopealla laskutoimituksella huomaat, että sinulle jää maksettavaksi 25% päivähoidon todellisesta hinnasta. 500€ tuntuu paljolta, mutta entäpä, jos joutuisitkin maksamaan täydet 100%?

ehkäpä Suomessakin olisi tuolloin au pairit....

Vaikka Suomessa lasten hoito ja koulutus on halpaa. Ei täällä tuo keskimääräinen lapsilukumäärä perheessä ole suuri...

Toisaalta muistaakseni palkoissakin on eroja...

Ruoka yms maksaa erilailla...

[quote author="Vierailija" time="13.11.2012 klo 03:29"]

Sehän riippuu varmasti lapsestakin, että onko rankkaa. Mun mielestä on rankkaa. Lapsi on 1v 2kk eikä ole vielä kertaakaan nukkunut yötä heräämättä. Herää keskimäärin 3-4 kertaa. Joskus kyllä vaan kerrankin. Se, että mä olen lähes koko ajan väsynyt, tekee tästä ainakin rankkaa. On nukkunut myös päiväunia aina huonosti, puoli tuntia kerrallaan. Eli en itse ehdi oikein nukkua päivälläkään, torkahtaa kyllä ja nousta taas tosi väsyneenä jatkamaan.. Lapsi ei ole ollut kertaakaan hoidossa, koska hänellä ei ole isovanhempia. Mies on hyvänä isänä, mutta iltaan asti töissä. Nyt olen kyllä miettinyt, että pitäisi ottaa selvää mml:n lastenhoitopalveluista.

No mietipä niitä vanhempia, jotka käyvät töissä vaikka lapsi heräilee muutaman kerran yössä. Ehkä heillä voi olla vähän rankkaa. Esim. sun miehelläs saattaa olla rankahkoa.

Onko tämä joku kilpailu.

Siinä tapauksessa minä olen varma voittaja.

Olen pienten lasten työssä käyvä äiti, joka sairastaa ms-tautia (= vaikeaa invaliditeettia aiheuttava parantumaton sairaus). Vaikka lapset antaisivat nukkua, ms ei anna nukkua. Se on vaikea sairaus sinkullekin, saatika sitten työssä käyvälle perheenäidille.

Siis mun elämän on ihan kaikista raskainta. Tavallinen huonosti nukkuvien lasten uraäiti jää kauas taakse tässä rankkuudessa.

Mitä tästä nyt saan palkinnoksi?

Mikä ihme meidän kulttuurissamme mättää? Miksi näin paljon ihaillaan raskasta ja kurjaa elämää ja halveksitaan helppoutta?

Itse olisin todella onnellinen jos pääsisin tästä h****tin taudista eroon ja saisin helpon elämäni takaisin.

40, millä perusteella olet ns. voittaja? Luuletko olevasi ainoa äiti, joka ei ole perusterve? Oikeasti? Vai oletko ainoa, joka sairastaa ms-tautia jolla on lapsia? Miten luokittelet eri sairauksien vaikutuksen elämän rankkuuteen? Suhteutetaanko sairaus/lasten lukumäärä/käykö töissä, johonkin rankkuusindeksiin? Olen pahoillani siitä, että sinulla on rankkaa ja parantumaton sairaus, muista kuitenkin, että et varmasti ole ainoa äiti, joka on sairastunut, osa jopa valitettavasti niin vakavasti, että menehtyy sairauteensa lasten ollessa pieniä.