Lue keskustelun säännöt.
Kotiäitinä olo rankkaa??
13.11.2012 |
Whaaat?? Miten joku voi valittaa että kotona lasten hoitaminen on rankkaa??
Äidit vetää hirveitä pultteja näistä poliitikkojen sanomisista että kotiäitien pitäis palata töihin.. "tulis päiväksi meille, niin näkisi minkalaista tää on" Eiköhän se Kataisen työ oo vähän hankalampaa ku parin piltin pyllyn pesut..
Istutaan perseellä, laitetaan välillä lapsille ruokaa, ehkä vähän siivotaan, ulkoillaan.. Huoh, kyl on rankkaa!! Not..
Tylsää tää on jos jotain, rankkuus tästä on kaukana.
Kommentit (74)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut kahteen otteeseen kotona, ja olen tälläkin hetkellä. Ei ole rankkaa.
Minkä takia kaikki ylipäätään on tulkinnut Kataisen sanomiset niin, että hänellä olisi jotain kotiäitiyttä vastaan? Hänhän vain sanoi, että oitäisi olla vaihtoehtoja kodin ja työelämän yhdistämiselle, mm. osa-aikatyö kun lapset on pieniä. Kataisellahan on itsellänkin pienet lapset, joista hänen vaimonsa on pääaiassa huolehtinut. Katainen oli huolissaan siitä, että naiset on pitkät ajat poiis työelämästä, milä heikentää heidän mahdollisuuksiaan edetä ja vaikeuttaa uudestaan työllistymistä. Minusta nämä on todella huomionarvoisia asioita! Ei tällä ole sen lapsilisän poiston tai poistamattomuuden kanssa mitään tekemistä. Lapsilisänhän saa vaikka olisi töissä. Ihmeellisesti on taas tulkittu näitä puheita! Katsinenhan nimenomaan puolusti naisten oikeuksia ja mahdollisuuksia parempaan koti- ja työelämän yhdistämiseen.
Toinenn vuden, toinen koulussa ja mä oon kyllä mielestäni lomalla tällä hetkellä. Nuorempi nukkuu jo öisin kivasti ja vanhempi on omatoiminen. Ulkoillaan päivisin ja oleskellaan, leikitään, siivoillaan, tavataan tuttuja. Juuri heräsin päiväunilta lapsen kanssa, isompi kaverillaan, kohta mennään tekemään ruokaa. Illalla leivotaan ja käydään ulkona.
Niin ja pikku huomautuksena: minulla ei ole tässä yhtälössä miestä joka jakaisi iltaisinkaan hoitovastuuta. Kohta palaan töihin ja huomattavasti rankempaa arkea tiedossa.
Suomessa täydellinen elämä on sitä, että nouset aamulla kun on pimeää, ja heti sua ahdistaa ja hermostuttaa kun taas on edessä niin hirveän rankka päivä. Siinä jotenkin selvitään ilman hermoromahdusta sinne töihin ja sinnitellään koko päivä, ja sitten mennään kotiin kun taas on pimeä, ja aloitetaan kotona toinen rupeama suorittamista; kotitöitä, pihatöitä, pakkoharrastuksia sekä itselle että lapsille. Aina välissä pitää kylmä hiki niskassa miettiä asuntolainaa, ilmastonmuutosta, Kylli-tädin rintasyöpää ja meitä jokaista vääjäämättä lähestyvää vanhuutta, rappeumasairauksia ja kuolemaa. Tästä kaikesta pitää tietenkin tuntea myös asianmukaista syyllisyyttä; siitä että elää ja siitä että kuolee ja molemmista aiheutuu muille niin hirveästi vaivaa, että voivoi.
Suomessa pahin synti ikinä on sanoa, että elämä on oikeastaan aika mukavaa ja helppoa, huoletonta ja hauskaa. Siksi meistä lähes jokainen yrittää vakuutella, että sekä kotona oleminen että töissä oleminen on aivan uuvuttavaa. Ettei erottuisi joukosta.
Suomessa täydellinen elämä on sitä, että nouset aamulla kun on pimeää, ja heti sua ahdistaa ja hermostuttaa kun taas on edessä niin hirveän rankka päivä. Siinä jotenkin selvitään ilman hermoromahdusta sinne töihin ja sinnitellään koko päivä, ja sitten mennään kotiin kun taas on pimeä, ja aloitetaan kotona toinen rupeama suorittamista; kotitöitä, pihatöitä, pakkoharrastuksia sekä itselle että lapsille. Aina välissä pitää kylmä hiki niskassa miettiä asuntolainaa, ilmastonmuutosta, Kylli-tädin rintasyöpää ja meitä jokaista vääjäämättä lähestyvää vanhuutta, rappeumasairauksia ja kuolemaa. Tästä kaikesta pitää tietenkin tuntea myös asianmukaista syyllisyyttä; siitä että elää ja siitä että kuolee ja molemmista aiheutuu muille niin hirveästi vaivaa, että voivoi.
Suomessa pahin synti ikinä on sanoa, että elämä on oikeastaan aika mukavaa ja helppoa, huoletonta ja hauskaa. Siksi meistä lähes jokainen yrittää vakuutella, että sekä kotona oleminen että töissä oleminen on aivan uuvuttavaa. Ettei erottuisi joukosta.
Näinhän se menee. Alkoi naurattaa ja tunnistin itsenikin! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa täydellinen elämä on sitä, että nouset aamulla kun on pimeää, ja heti sua ahdistaa ja hermostuttaa kun taas on edessä niin hirveän rankka päivä. Siinä jotenkin selvitään ilman hermoromahdusta sinne töihin ja sinnitellään koko päivä, ja sitten mennään kotiin kun taas on pimeä, ja aloitetaan kotona toinen rupeama suorittamista; kotitöitä, pihatöitä, pakkoharrastuksia sekä itselle että lapsille. Aina välissä pitää kylmä hiki niskassa miettiä asuntolainaa, ilmastonmuutosta, Kylli-tädin rintasyöpää ja meitä jokaista vääjäämättä lähestyvää vanhuutta, rappeumasairauksia ja kuolemaa. Tästä kaikesta pitää tietenkin tuntea myös asianmukaista syyllisyyttä; siitä että elää ja siitä että kuolee ja molemmista aiheutuu muille niin hirveästi vaivaa, että voivoi.
Suomessa pahin synti ikinä on sanoa, että elämä on oikeastaan aika mukavaa ja helppoa, huoletonta ja hauskaa. Siksi meistä lähes jokainen yrittää vakuutella, että sekä kotona oleminen että töissä oleminen on aivan uuvuttavaa. Ettei erottuisi joukosta.
Näinhän se menee. Alkoi naurattaa ja tunnistin itsenikin! :D
Erittäin hyvin tiivistetty suomalainen elämä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa täydellinen elämä on sitä, että nouset aamulla kun on pimeää, ja heti sua ahdistaa ja hermostuttaa kun taas on edessä niin hirveän rankka päivä. Siinä jotenkin selvitään ilman hermoromahdusta sinne töihin ja sinnitellään koko päivä, ja sitten mennään kotiin kun taas on pimeä, ja aloitetaan kotona toinen rupeama suorittamista; kotitöitä, pihatöitä, pakkoharrastuksia sekä itselle että lapsille. Aina välissä pitää kylmä hiki niskassa miettiä asuntolainaa, ilmastonmuutosta, Kylli-tädin rintasyöpää ja meitä jokaista vääjäämättä lähestyvää vanhuutta, rappeumasairauksia ja kuolemaa. Tästä kaikesta pitää tietenkin tuntea myös asianmukaista syyllisyyttä; siitä että elää ja siitä että kuolee ja molemmista aiheutuu muille niin hirveästi vaivaa, että voivoi.
Suomessa pahin synti ikinä on sanoa, että elämä on oikeastaan aika mukavaa ja helppoa, huoletonta ja hauskaa. Siksi meistä lähes jokainen yrittää vakuutella, että sekä kotona oleminen että töissä oleminen on aivan uuvuttavaa. Ettei erottuisi joukosta.
Oikein mielelläni totean sillion kun mahdollista, että jes olipa rento ja kiva päivä!
Mutta tosiasia vaan on, että töissä on tällä hetkellä rankka vaihe mikä verottaa. Aikaa ei illasta paljon lasten ja kodinhoitoon, saati parisuhteelle paljon jää, itsestä puhumattakaan. Normi unimäärä ei riitä tasaamaan kaikkea rasitusta.
Pitäisikö tätä väkisin kaunistella? Se se vasta väärään suuntaan ajaisi ja olisi mielestäni ihnmistä enemmän tuhoavaa. On hyvä todeta tosiasiat. Mudissa ei tarvitse möyriä. Ja positiivinen ajattelu aina kun mahdollista on hyvä asia.
Tosin mä olenkin säälittävä yhden vauvan äiti, joka ei tiedä mistään mitään ;D Tai no niin, on mulla kaksi viikonloppulasta jotka hekin ovat aika pieniä vielä. Ne viikonloput ovat aika rankkoja, mutta se johtuu ihan vain siitä että lapset ovat tosi vilkkaita ja kasvatettu erilaiseen tyyliin kuin mitä itse kasvattaisin.
Tässähän nää päivät menee. Vauva nukkuu, ei kovin paljon mutta yhdet pitkät päikkärit. Muuten leikin vauvan kanssa (mitä nyt noin pienen kanssa voi), imetän, siivoan kotia, istun tietokoneella. En tee edes ruokaa, koska mies iltatyöläisenä tekee sen.
Varmaan onkin rankkaa jos pitää tehdä kolme mukulaa vuoden ikäerolla kaikki. Tosin tyhmä on, jos ei sitä etukäteen tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän riippuu varmasti lapsestakin, että onko rankkaa. Mun mielestä on rankkaa. Lapsi on 1v 2kk eikä ole vielä kertaakaan nukkunut yötä heräämättä. Herää keskimäärin 3-4 kertaa. Joskus kyllä vaan kerrankin. Se, että mä olen lähes koko ajan väsynyt, tekee tästä ainakin rankkaa. On nukkunut myös päiväunia aina huonosti, puoli tuntia kerrallaan. Eli en itse ehdi oikein nukkua päivälläkään, torkahtaa kyllä ja nousta taas tosi väsyneenä jatkamaan.. Lapsi ei ole ollut kertaakaan hoidossa, koska hänellä ei ole isovanhempia. Mies on hyvänä isänä, mutta iltaan asti töissä. Nyt olen kyllä miettinyt, että pitäisi ottaa selvää mml:n lastenhoitopalveluista.
Pienet lapset, 3 kipaletta, alle kouluikäisiä.
Vanhinta kuskaan kerhoissa, että saa niitä virikkeitäkin. Päiväkotiin en vie, mitä turhia.
Ei tämä tekemisen puolesta rankkaa ole, mutta henkisesti välillä on. Mutta lohduttaudun sillä ajatuksella, että jos minulla olisi vielä kodin ulkopuolinen työ, minulla olisi vielä "rankempaa".
Mieheni työ kun on sellainen, ettei säännöllisistä työajoista voi edes keskustella, töitä on 24/7, joinakin vuoden aikoina saan vain todeta, että näin miehen vain syömässä ja nukkumassa :D Etten sitä säännöllistä omaa aikaakaan saa kuin harvoin :) Ja ne kyllä käytän mielelläni hyödyksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän riippuu varmasti lapsestakin, että onko rankkaa. Mun mielestä on rankkaa. Lapsi on 1v 2kk eikä ole vielä kertaakaan nukkunut yötä heräämättä. Herää keskimäärin 3-4 kertaa. Joskus kyllä vaan kerrankin. Se, että mä olen lähes koko ajan väsynyt, tekee tästä ainakin rankkaa. On nukkunut myös päiväunia aina huonosti, puoli tuntia kerrallaan. Eli en itse ehdi oikein nukkua päivälläkään, torkahtaa kyllä ja nousta taas tosi väsyneenä jatkamaan.. Lapsi ei ole ollut kertaakaan hoidossa, koska hänellä ei ole isovanhempia. Mies on hyvänä isänä, mutta iltaan asti töissä. Nyt olen kyllä miettinyt, että pitäisi ottaa selvää mml:n lastenhoitopalveluista.
Sehän riippuu varmasti lapsestakin, että onko rankkaa. Mun mielestä on rankkaa. Lapsi on 1v 2kk eikä ole vielä kertaakaan nukkunut yötä heräämättä. Herää keskimäärin 3-4 kertaa. Joskus kyllä vaan kerrankin. Se, että mä olen lähes koko ajan väsynyt, tekee tästä ainakin rankkaa. On nukkunut myös päiväunia aina huonosti, puoli tuntia kerrallaan. Eli en itse ehdi oikein nukkua päivälläkään, torkahtaa kyllä ja nousta taas tosi väsyneenä jatkamaan.. Lapsi ei ole ollut kertaakaan hoidossa, koska hänellä ei ole isovanhempia. Mies on hyvänä isänä, mutta iltaan asti töissä. Nyt olen kyllä miettinyt, että pitäisi ottaa selvää mml:n lastenhoitopalveluista.
No mietipä niitä vanhempia, jotka käyvät töissä vaikka lapsi heräilee muutaman kerran yössä. Ehkä heillä voi olla vähän rankkaa. Esim. sun miehelläs saattaa olla rankahkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
verrattuna mihin... Kaikkien vanhempien elämä on rankkaa verrattuna lapsettomien elämään, mutta keskimäärin on kyllä vähemmän rankkaa olla vain kotona kuin olla sekä kotona että työelämässä. Aika harva voi tai haluaa oikeasti ulkoistaa kaiken vastuun lapsistaan, saatika yövalvomisia, vaikka kävisikin töissä. Okei, joskus voi olla helpompi lähteä valvotun yön jälkeen töihin nuokkumaan kuin jäädä kotiin kiuttueleien muksujen kanssa, mutta pitkän päälle kotonaolo on helpompi järjestää itselle mukavammaksi.
Mutta eihän sitä silloin näe. Vasta jälkikäteen kastottuna minäkin huomaan, miten yksinkertaista ja omatahtista elämää kotivuodet olivat verrattuna työ-päivähoito-harrastukset-kotityöt-rumbaan.
Kerran yhdessä kesätyöpaikassa erehdyin sanomaan, että työpaikka oli yksi mukavimmista joissa olin ollut. Kaikki hiljenivät ja sain osakseni tosi outoja katseita. Tämän jälkeen olen hehkuttanut mukavaa nykyistä työpaikkaa vain miehelleni :)
Suomessa täydellinen elämä on sitä, että nouset aamulla kun on pimeää, ja heti sua ahdistaa ja hermostuttaa kun taas on edessä niin hirveän rankka päivä. Siinä jotenkin selvitään ilman hermoromahdusta sinne töihin ja sinnitellään koko päivä, ja sitten mennään kotiin kun taas on pimeä, ja aloitetaan kotona toinen rupeama suorittamista; kotitöitä, pihatöitä, pakkoharrastuksia sekä itselle että lapsille. Aina välissä pitää kylmä hiki niskassa miettiä asuntolainaa, ilmastonmuutosta, Kylli-tädin rintasyöpää ja meitä jokaista vääjäämättä lähestyvää vanhuutta, rappeumasairauksia ja kuolemaa. Tästä kaikesta pitää tietenkin tuntea myös asianmukaista syyllisyyttä; siitä että elää ja siitä että kuolee ja molemmista aiheutuu muille niin hirveästi vaivaa, että voivoi.
Suomessa pahin synti ikinä on sanoa, että elämä on oikeastaan aika mukavaa ja helppoa, huoletonta ja hauskaa. Siksi meistä lähes jokainen yrittää vakuutella, että sekä kotona oleminen että töissä oleminen on aivan uuvuttavaa. Ettei erottuisi joukosta.
että jokainen kokee asiat eritavalla.
Jonkun mielestä voi olla rankkaa olla kotona pitkän työssä olon jälkeen varsinkin kun lapsi valvottaa eikä saa nukuttua.
Jonkun toisen mielestä taas kotona olo on todella helppoa.
Miksi ihmeessä pitäisi olettaa omien kokemusten perusteella, että muut kokee asiat juuri samallalailla? Tai että koska ei itse ole kokenut rankkana, ei muutkaan saisi kokea?
kotiäitiydestä :) montakos lasta sulla ap on? Eikun anna mä arvaan no totta maar kolme ainakin ja neljäs tulossa :)
päiviä on ollut, mutta pääosin on ollut mukavaa ja leppoisaa. Monta kertaa helpompaa kuin oli työelämä ennen lasten tuloa. Hirvittää edes ajatella millaista se työn ja kotielämän yhdistelmä tulee olemaan kun palaan töihin. Jostain on silloin pakko tinkiä.
Tarkoitinkin et verrattuna niihin, joiden lapsi nukkuu yön yleensä heräämättä ja päivällä parin tunnin unet.
Sehän riippuu varmasti lapsestakin, että onko rankkaa. Mun mielestä on rankkaa. Lapsi on 1v 2kk eikä ole vielä kertaakaan nukkunut yötä heräämättä. Herää keskimäärin 3-4 kertaa. Joskus kyllä vaan kerrankin. Se, että mä olen lähes koko ajan väsynyt, tekee tästä ainakin rankkaa. On nukkunut myös päiväunia aina huonosti, puoli tuntia kerrallaan. Eli en itse ehdi oikein nukkua päivälläkään, torkahtaa kyllä ja nousta taas tosi väsyneenä jatkamaan.. Lapsi ei ole ollut kertaakaan hoidossa, koska hänellä ei ole isovanhempia. Mies on hyvänä isänä, mutta iltaan asti töissä. Nyt olen kyllä miettinyt, että pitäisi ottaa selvää mml:n lastenhoitopalveluista.
No mietipä niitä vanhempia, jotka käyvät töissä vaikka lapsi heräilee muutaman kerran yössä. Ehkä heillä voi olla vähän rankkaa. Esim. sun miehelläs saattaa olla rankahkoa.
En viitti edes vastata..