Hei, te joilla seksiä parisuhteessa vähän tai ei ollenkaan!
Miten teillä menee suhteessa muuten? Näin anonyymisti kehtaan tunnustaa, että meillä on vähän yli 2-vuotias lapsi, eikä olla sekstailtu ollenkaan sen jälkeen kun ainokaisemme sai alkunsa!! Kumpaakaan ei taida oikein kiinnostaa... Meillä menee muuten ihan hyvin, ollaan ihan onnellinen (?) perhe, mutta en voi väittää, ettei asia vaivaisi. Vauva-aika jne. oli meillä aika dramaattinen (sairasteluja, läheisten kuolemia...), joten ei kauheasti ole edes tehnyt mieli. Onkohan meillä enää mitään toivoa? Onko kohtalotovereita?
Kommentit (81)
Nuorin täyttää kohta 2 v., ja hänen syntymänsä jälkeen on ollut toooosi hiljaista seksirintamalla. Ihan liian hiljaista, arviolta varmaan joku 10 kertaa seksiä viimeisen parin vuoden aikana. Asia vaivaa henkisellä tasolla jonkin verran, koska tulee mieleen että joku on pielessä ja kuuluisi haluta, mutta kun ei. Ei huvita edes masturboida, mitä ennen tein ehkä kerran-pari viikossa. Seksihalut ovat ihan nollassa. Myös muuten suhde oli aika kuolleessa jamassa pitkään, ehkä silläkin oli vaikutusta. Mutta suurin syy, etten edes tavan vuoksi halua ja viitsi harrastaa seksiä tai tehdä aloitetta on se, että mieheni on auttamattoman tylsä ja huono sängyssä, eikä häntä kiinnosta edes petrata sillä alueella tai kokeilla mitään uutta. Hyvä kumppani hän muuten on.
Pikkulapsiaika on jo sinällään sellaista, ettei se varmaankaan monissa perheissä ole yhtä panemista ja rynkytystä. Muut asiat päällimmäisenä. Seksuualisuus on toki osa elämää, mutta sitä on turha ylikorostaa eikä se aina kaikissa elämänvaiheissa ole päällimmäisenä. Älkää huolehtiko turhia!
Hyvässä suhteessa, jossa kaikki osapuolet ovat tasapainossa, seksiä ON. Laadukasta, vaihtelevaa, monivivahteista, tyydyttävää.
Hyvä suhde = hyvä seksi.
Viihdymme loistavasti yhdessä ja olemme onnellisia! Seksiä nyt vaan ei ole ollut, mutta varmaan on sitten kun on. Kyllä mies haluaa, mutta tyytyy itsensä kanssa oleiluun kun olen ollut haluton..
Tottakai tuollainen olisi ideaalitilanne, mutta seksin määrästä ei todellakaan voi tehdä mitään parisuhdeindikaattoria. Näiden asioiden kanssa työskenneenä voin sanoa, että tiedän vaikka kuinka monta suhdetta, joissa seksi on ollut se viimeinen yhdistävä tekijä, kun seuraava stoppi on ollut avioerohakemuksen jättäminen. Get real, tosiasia on, että pienten lasten vanhemmilla on hyvin harvoin laadukasta, vaihtelevaa, monivivahteista ja tyydyttävää seksiä.
Vierailija:
Hyvässä suhteessa, jossa kaikki osapuolet ovat tasapainossa, seksiä ON. Laadukasta, vaihtelevaa, monivivahteista, tyydyttävää.
Hyvä suhde = hyvä seksi.
ja useita kertoja olen huomannut, että kun seksi ei enää pelaa, se on viimeinen muuri joka murtuu: silloin ei ole enää aitoa mielenkiintoa hoitaa suhdetta.
Nyt tällä kertaa on ollut ihan selkeä syykin: mulla oli 1,5 kk kestänyt hiivakierre ja paikat ihan rikki. Nyt lääkitys tuntuu vihdoin auttaneen. (4vk:n suun kautta otettava kuuri.)
Vaivaa kovasti kun taas on tällainen tauko ja kun pitkittyy niin mutkistuu. Mua on aina ärsyttänyt kun mies ei osaa tehdä selkeää aloitetta. Ja kun en itse tee niin hän kuvittelee etten halua. Eikä tee aloitetta varmaan sen takia kun luulen etten haluaisi. Mikä kierre! Suurin syy näihin taukoihin onkin varmasti se kun emme oikein osaa puhua näistä asioista. Olen sanonut hänelle ettei hänen tarvitsisi kuin ehdottaa niin tuskin kieltäytyisin, mutta ei, toinen ei saa suutaan auki! Joskus kun luulen mieheni yrittävän tehdä aloitetta hän hipeltää sillä tavalla että tuntuu ettei hän itsekään tiedä haluaako vai ei. Kaipaisin määrätietoisempia otteita, ja olen tämänkin kyllä miehelle sanonut, mutta...
Nykyään mies myös lähes joka ilta nukahtaa sohvalle eikä herää vaikka tönin ja ilmoitan lähteväni nukkumaan. (Tai herää mutta on nukahtanut uudelleen pesulla ollessani.) Mua ärsyttää tosi paljon se että kun ollaan saatu lapset nukkumaan ja kun alan jostain jutella - vihdoin saisi rauhassa jutella - niin en saakaan mitään vastausta: toinen on nukahtanut. GRRR! Eikä sitten ärsyyntyneenä kyllä tee mieli tehdä aloitettakaan.
Hohhoijaa, tulipa vuodatettua. Hyvä kuitenkin huomata ettei olla ainoita...
Muuten meillä menee ihan kivasti. Ollaan kaikkialla muualla kuin makuuhuoneessa samalla aaltopituudella....
T.11
MUTTA: pienten, alle 3-5 v. lasten vanhemmat ovat eri asia ja eri kategoriassa. Kun lapset ovat kasvaneet pois pikkulapsivaiheesta, niin aikaa ja energiaa riittää taas muihinkin intresseihin ja itseen/parisuhteeseen keskitytään aivan eri lailla. Pikkulapsiperheisiin EI voi eikä pidä alkaa yleistämään mitään naistenlehtien parisuhde/seksivaatimuksia. Törmään aivan jatkuvasti uupuneisiin vanhempiin, joilla suhde ja arki toimivat ihan hyvin, mutta (monivivahteista, laadukasta, tyydyttävää) seksiä ei todellakaan ole. Jos työskentelet parisuhdeterapeuttina, niin tiedät ja tajuat tämän tosiasian aivan varmasti.
Toisaalta, tiedän myös vaikka miten monia pariskuntia, joissa seksistä tulee nimenomaan se kiistakapula. Seksistä, suorituspaineista ja pakkoseksistä tulee se viimeinen pisara, joka saa toisen puoliskon lopettamaan suhteen.
9
Kyllä oli tuossa välissä paljon vilkkaampaa, siis kun isommat lapset olivat ohittaneet pikkulapsivaiheen. Kun he olivat pieniä niin kyllä silloinkin oli hiljaista... Kai se tästä sitten taas. Nyt on kyllä ollut joka suuntaan niin paljon paineita ja stressiä meillä kummallakin ettei ole mikään ihme ettei jakseta innostua - ja ymmärrän kyllä mieheni nukahtamisen sohvalle vaikka se ärsyttääkin.
Ja tänne mä oon taas jumittunut nettiin, taidan mennä nukkumaan...
Vierailija:
ja useita kertoja olen huomannut, että kun seksi ei enää pelaa, se on viimeinen muuri joka murtuu: silloin ei ole enää aitoa mielenkiintoa hoitaa suhdetta.
Minulla mies on vammautunut ja siksi emme enää pysty sekstailemaan. Näin on ollut jo vuoden ajan. Myönnän, että mies pelkää välillä, että minä pettäisin häntä nyt, kun hän on heikoilla. Minulle se ei ole muuten tullut mieleenkään. Minulle ja toivottavasti miehenikin sen ymmärtää, meidän perheemme ja parisuhteemme on paljon muutakin kuin seksi. Aikoinaan lupasimme olla yhdessä myötä- ja vastamäessä, kunnes kuolema meidät erottaa. Seksin loppuminen ei ole yhtä kuin parisuhteen loppumista.
Meillä kaksoset 1 v. ja kuopus 3 v ja täytyypä sanoa, että seksiä on meillä ehkä kerran parissa kuukaudessa. Silloin se on aika kaukana mistään vivahteikkaasta tyylilajiseksistä, vaan kyllä se on useimmiten nopea ja hikinen toimitus. Ja ihan uutta olisi ajatus, että meidän suhde olisi ihan karilla ja mitään mielenkiintoa ei olisi hoitaa suhdetta. Kallistun kyllä enemmän tuolle toiselle kannalle, pienten lasten vanhempia on aika paha kategorisoida.
Kyllä minä ja mies olemme ainakin molemmat ihan tyytyväisiä, että arjesta selvitään, että riitetään toiselle ihan omina itseinämme ja että kumpikaan ei aseta mitään seksi- ja parisuhdelaatuaikavaatimuksia sen jälkeen, kun kaksoset ovat huutaneet korvatulehdustaan viikon ajan yöt putkeen vuoron perään. Silloin on sellainen kumppani aarre, jonka kanssa voit käpertyä sohvannurkkaan puoleksi tunniksi ennen nukkumaan menoa viettämään " laatuaikaa" vain halaillen, tai voit hyvällä omalla tunnolla mennä nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa eikä tarvitse pukeutua punaiseen, kutittavaan pitsiteddyyn ja leikkiä viettelijätärtä. Silloin on aikuiseksi kasvanut, aivojansa käyttävä kumppani aarre, sellainen joka vuoroöin valvoo kanssasi ja tajuaa, että tätä on vain pieni hetki, kohta jo lapset ovat isoja ja sitten on taas aikaa enemmän omille asioille.
Vierailija:
v
ja useita kertoja olen huomannut, että kun seksi ei enää pelaa, se on viimeinen muuri joka murtuu: silloin ei ole enää aitoa mielenkiintoa hoitaa suhdetta.
olet ihan oikeassa. Vaikken mikään erityisen uskovainen olekaan, niin musta olis aika loukkaava ajatus, että mennään naimisiin oikein kirkossa ja luvataan myötä- ja vastamäet ja sitten kun on kausia että seksi ei ole laadukasta ja monivivahteista kun jotain tapahtuu (just vaikka vammautuminen, tai vuoronperään kuukausikausia sairastelevat, allergiset kaksoset) niin se tarkoittaa sitä, että parisuhdetta ei ole tai se on pahasti karilla. Eihän se ole, ja just silloinhan parisuhde punnitaan. Terapeutti, joka alkaisi syöttää pienten lasten vanhemmille tuollaista, saisi multa ainakin valituksen. Siis järki käteen hyvät ihmiset!! Mun mielestä eri asia, jos kyseessä vaikka lapseton pariskunta tai nelikymppinen pariskunta, jonka lapset 15-vuotiaita, ja seksiä ei olisi ollut vuoteen tai pariin. Silloin voisi sanoa, että joku on pielessä. Mutta ei välttämättä silloinkaan.
Lapsi, ainokainen, täyttää kohta 3v ja sinä aika plus raskausaika, ei liiemmälti tuota seksiä olla harrasteltu (2 krt/vuosi, viimeisen vuoden aikana kyllä vähän useammin). Väsyneitä ollaan ja sen myötä halut on vähän hukassa :( Tai no haluja löytyy kyllä, mutta ei päästä asiassa sitten siihen toimintaan asti. Lapsi saattaa edelleenkin heräillä yöllä ja tulla viereenkin nukkumaan, joten aina löytyy tällainenkin " jännitysmomentti" sitten tunnelmaa " pilaamaan" . Mut rakastuneita ollaan edelleenkin, eikä meidän kummankaan mielessä suhteessa ole mitään vikaa. Uskotaan siihen, että kyllä sitä joskus taas on enempi vipinää siellä vällyjen välissä ;)
Sanoi tuo parisuhdeterapeutti mitä tahansa, niin ei sitä seksiä kyllä mun mielestä voi käyttää minään suhteen mittarina. Kuinkahan monessa parisuhteessa sitä seksiä on niin, että sitä harrastetaan vain sen takia että toinen haluaa. Onko sellainen sitten hyvä suhde? Mun mielestä ainakin parisuhteessa on tärkeämpiäkin asioita kuin seksi, kuten luottamus, rehellisyys, avoimuus, toisen kunnioittaminen ja kyky keskustella ja kuunnella toista sekä tietysti RAKKAUS :)
Arvoisa parisuhdeterapeutti, toivon että et asiakkaillesi toitota ainakaan, että miten tärkeää seksi on ja että jos sitä ei ole, on suhde tuhoon tuomittu. Teet asiakkaillesi karhun palveluksen siinä tapauksessa. Luulisi sinunkin tietävän noista muista tärkeimmistä asioista..
1-2 kertaa kuukaudessa. Tehdään molemmat vuorotöitä ja se vaikuttanee omalta osaltaan. Mitenkään emme kärsi tästä rytmistä vaan olemme ihan tyytyväisiä yhdessä. Kumpikin saa silloin kun haluaa eli meillä on erittäin yhteneväiset halut. Seksi on aina laadukasta kun sitä harrastetaan vaikka se on harvoin. Seksi ei ole mittari meidän parisuhteen toimivuudesta.
Tottakai jotain on pielessä parisuhteessa jos seksiä on vain 1kk:ssa.On niin hassua kun aina piiloudutaan lasten taakse sanomalla et pikkulapsiaika on niin rankkaa.Höpö,höpö.Miten vanhemmat kuvittelee et kun pikkulapsiaikana kasvetaan erilleen,niin sit yhtäkkiä kun lapset on isompia kaikki luistaakin normaalisti.Ei se niin mene.Parisuhdetta pitää hoitaa koko ajan.
Pisin tauko on ollut 2 viikkoa synnytysten jälkeen.Meillä on kolme
alle kouluikäistä lasta,kuopus on 6kk.Ettekö huolestu kun teillä ei ole
haluja? Siis te jotka ette sekstaile vuosiin.Parisuhteen eteen pitää
tehdä töitä!
sitä, että seksin merkitys eri ihmisille vaihtelee? Joillekin se on tärkeämpää ja sitä pitää saada usein, jotkut taas ei niin siitä piittaa ja elävät yhtä onnellisina ja tyytyväisinä harvemmallakin tahdilla. Onhan ihmisten muissakin mieltymyksissä eroa, toiset nauttii enemmän syömisestä kuin toiset, toiset liikunnasta enemmän kuin toiset jne.
Se on tietenkin huono juttu, jos parisuhteessa osapuolilla on eri suuruiset seksitarpeet. Mutta jos molemmat ovat tyytyväisiä vallitsevaan tahtiin, olipa seksiä sitten harvoin tai usein, muilla ei pitäisi olla siihen MITÄÄN sanomista.
Siis huh huh kaikenlaista sitä näkeekin.
Onko mielestäsi parisuhde todellakin kriisissä, jos toisella puolisoista on sairautta, vaikea elämäntilanne tms.? Lusikat vaan jakoon heti ensimmäisen alamäen kohdalla...???
Jollakin on elämänkokemuksesta puutetta.
Meillä myös kaksi vuotta täyttävä lapsi. Toinen syntyy kohta; sitä tehdessä oli seksiä " tekemisen vuoksi" , muuten ei juurikaan ole, usein ei kuukausiin.
Mielestäni se ei välttämättä tee suhteesta toivotonta. Minulle seksin merkitys on joskus ollut paljon suurempi, tällä hetkelää muut asiat päällimmäisenä. Ymmärrän hyvin, että jos elämässä tapahtuu paljon (etenkin ikävää) seksi jää taka-alalle. Toivottavasti joskus kuitenkin saatte eloa seksielämäänne; onhan siinä paljon hyvää parisuhteelle. Mutta en sanoisi että siitä välttämättä on mitään haittaa vaikka on pitkäkin seksitön kausi, etenkin jos kumpikaan ei koe siitä kärsivänsä.