Tekisitkö lapsen vielä jos

Olisiko lapsellenne setiä ja tätejä ja serkkuja? Mielestäni isovanhemman puuttuminen ei ole este lapsen tekemiselle.

jo 10 + ikäsiä, joten pieniä serkkuja ei enää tule. Itse olen 41, joten kyllä tää taitaa olla niin ettei meille ole tarkoitettu lasta. t.ap

Emme me voi laskea isovanhempien varaan yhtään mitään. Panohetkellä oli tiedossa, että "turvaverkkoja" ei ole.

miettisi isovanhempia, jos haluaisin lapsen.

neljästä isovanhemmasta enää yksi olisi elossa, ja hänkin sairas ja huonokuntoinen, eli lapsella ei olisi käytännössä koskaan iso-vanhempia. Olemme myös itse jo nelikymppisiä, joten kannattanee unohtaa haaveilu lapsesta ja keskittyä toisiimme?

ja mietitään oletko "liian vanha" vaipparalliin :)



Minulla on hirveä vauvakuume, ihan törkeä. Täytän kohta 41 v. ja kyllä tuo ikä on jo este. Uskon että kestäisin odotusajan ihan hyvin, mutta synnytys (jos joutuisin alakautta jälleen synnyttämään) olisi liian rankka kokemus, ei enää kroppa kestäisi.



Jos saisimme hyvin nukkuvan helpon vauvan, varmasti jaksaisin. Mutta kaksi aikaisempaa ovat valvottaneet 2-vuotiaiksi saakka, joten sellaista en enää jaksaisi. Näin vanhana vain ei jaksa enää valvoa paria vuotta.



Luulen myös että pääni ei kestäisi nykyisten lastemme kaltaista jatkuvaa huutokonserttia, nyt jo naksuu päässä jos huutoa on vaikka vain päivän verran.



Olen siis liian vanha ja väsynyt :( Mutta jos vauva olisi helppo, niin anytime.



Toki raskauden ja synnytyksen aikaiset riskit ovat paljon suuremmat kuin nuoremmilla ja lapsellakin kehityshäiriön riski suurempi.

mutta tekstisi rivien välistä kuulostaa enemmän että et ehkä halua lasta mutta yrität haluta koska niin kuuluu tehdä? Miksi siis ylipäätään mietit jotain toissijaisia isovanhempia tehdessäsi päätöstä lapsesta?



Kannattaa miettiä sitä asiaa muullakin aikajanalla kuin NYT-ajassa. Miten koet tilanteesi lapsettomana/lapsellisena kun olet 50v? Entä vanhuksena? Kaipaatko omaa aikaa vai oletko valmis luopumaan siitä kokonaan (mutta samalla saada jotain vastineeksi)? Jaksaako miehesi tuossa iässä valvoa yöt ja kantaa koliikkivauvaa?



Itse olen kohta 40 ja neljäs lapsi tilauksessa. Kaikki on tehty yli 30v iässä (esikoisesta olin 33) ja pitkään olin sitä mieltä että ei lapsia ikinä. Vasta kun sain sen lapsen ja tajusin mitä kaikkea se tarkoittaa.... niin kadun vain sitä etten aloittanut lapsentekoa aikaisemmin!



Meillä ei siis isovanhempia tukiverkkoina tai hoitoapuna ollenkaan, eikä myöskään tätejä tai setiä, mitään apua ei olla saatu koskaan ja silti kolmen lapsen kanssa ihan hyvin pärjätty! (ja toivottavasti neljännenkin kanssa vielä).



Eli tiivistettynä: jos todella HALUAT niin mitä odotat? Jos taas et halua tai et tiedä haluatko, niin sitten voi jättää väliin.

Mutta en mä ikääni kokenut ongelmaksi. koliikkivauvan ekat kuukauden oli rankkoja, mutta niin ne kuulemma oli nuorillekin... Meidän molempien vanhemmat oli kuolleet jo paljon aiemmin. Mutta minull aon useita sisaruksia, joiden lapset oli silloin jo aikuisia tai teinejä. Sisarukseni ovat oivasti paikanneet isovanhempien puutteen, monenkertaisesti. outoa on, ettei heillä kellään ole vielä lastenlapsia, joten lapseni on suvun "pieni" ja kaikkien lemmikki.

mutta tekstisi rivien välistä kuulostaa enemmän että et ehkä halua lasta mutta yrität haluta koska niin kuuluu tehdä? Miksi siis ylipäätään mietit jotain toissijaisia isovanhempia tehdessäsi päätöstä lapsesta? Kannattaa miettiä sitä asiaa muullakin aikajanalla kuin NYT-ajassa. Miten koet tilanteesi lapsettomana/lapsellisena kun olet 50v? Entä vanhuksena? Kaipaatko omaa aikaa vai oletko valmis luopumaan siitä kokonaan (mutta samalla saada jotain vastineeksi)? Jaksaako miehesi tuossa iässä valvoa yöt ja kantaa koliikkivauvaa? Itse olen kohta 40 ja neljäs lapsi tilauksessa. Kaikki on tehty yli 30v iässä (esikoisesta olin 33) ja pitkään olin sitä mieltä että ei lapsia ikinä. Vasta kun sain sen lapsen ja tajusin mitä kaikkea se tarkoittaa.... niin kadun vain sitä etten aloittanut lapsentekoa aikaisemmin! Meillä ei siis isovanhempia tukiverkkoina tai hoitoapuna ollenkaan, eikä myöskään tätejä tai setiä, mitään apua ei olla saatu koskaan ja silti kolmen lapsen kanssa ihan hyvin pärjätty! (ja toivottavasti neljännenkin kanssa vielä). Eli tiivistettynä: jos todella HALUAT niin mitä odotat? Jos taas et halua tai et tiedä haluatko, niin sitten voi jättää väliin.

*Lähdin äsken kävelylle, tavoitteena mennä apteekkiin jatkamaan/ ostamaan lisää pillereitä, heh resepti jäi kotiin....no onhan tässä vielä iltaa. Vastaus löytynee tästä, HALUANKO oikeasti sitä lasta vai en...kiitos kommenteista! t. ap