Lue keskustelun säännöt.
Suututtaa anoppi taas niin paljon että veri ei kierrä!!!!!!
11.11.2012 |
Mitä h-ttiä tässä tehdä!!! Menee hermo miehen vanhempiin :'( Ei haluaisi että näin on, mutta nyt näin vain on! :'( :'(
Meillä kovat asuntolainat niskassa, joita tiiviisti maksellaan ja painetaan kahta työtä. Ei anoppi, ei appi ryhtyneet takaajiksi tai pantinantajiksi - vanhempien kauttaa saatiin vakuudet - onneksi järjestymään.
Häät - haluttiin pienet häät - anoppi vaatimalla vaati ja kiukutteli että hänen sisarukset on kutsuttava - velalla häät siis! Eivät antaneet edes 100 euroa hääjärjestelyihin eikä lahjaksi. Lahjaksi tavaraa, jota ei toivottu ja jota on muutenkin aina liian kanssa. :(
Opiskelut - eivät ole tukeneet mitenkään, opintolainat niskassa. Omat vanhempani ovat tukeneet muun muassa antamalla ruokaa tai vähän ruokarahaa tarpeen mukaan. Anopilla ja apella kaksi uutta autoa - ei puhettakaan, että niitä esim lainaisivat joskus! Eipä tosin olla kysyttykään.
Sijoitusasunto / omaisuuden kasvattaminen/ säästäminen ym - eivät ryhdy henkilötakaajiksi, itseasiassa heitä ei voisi vähempää kiinnostaa meidän velkojen maksu, jaloilleen pääsy tai omaisuuden kasvattamisyritykset.
Nyt ovat kuitenkin vaatimassa mieheltä, että pitää miehen kauttaa kierrättää lahjoituksia, että saavat veroedut! Ja sitä kautta käyttörahaa itselleen.
Vituttaa tää monta vuotta jatkunut touhu niin paljon, että harkitsen eroa sen vuoksi. Että ostan oman yksiön ja omilla hyvillä tuloillani sen oman sijoitusasunnon ym! Olen yrittänyt ymmärtää ja ymmärränkin paljon - MUTTA NYT tulee raja vastaan!!!!!! Mielestäni asetelma on täysin väärin päin! Että lapset auttavat vanhempia koko ajan, ja vanhemmat eivät tue missään!!! Paha olla!!!!
Miten toimisitte järkevästi?
Kommentit (78)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään tarvetta saada mitään rahallista.
Tuota surullisenkuuluisaa tukea olisi voinut antaa ihan vain esim auttamalla häiden kanssa, antamalla esim pienen summan, 100 euroa lahjaksi tavaran sijaan, ryhtymällä takaajaksi, lainaamalla autoa - mutta mitään, ei mitään näistä ole kiinnostusta tehdä.
Hammasta purren eteenpäin ja itse maksaen, luonnollisesti. Onko muilla perheillä vastaavaa, että lapset tukee aikuisia? Kyselee ap
vaan pelkkää tukea. Tuen antamisen esimerkkeinä sitten kuitenkin kerrot pelkkiä rahallisia asioita - häihin rahaa, lainan takaaminen, ilmainen autoetu.
Tuskinpa ap olisi valmis edes tankkaamaan lainaamaansa autoa vaan olettaisi että tottakai rikkaan anopin bensoilla saa ajella.
että VANHEMMAT TAKAA LAPSENSA lainan? Mitä rahallista se on, kun maksamme pois itse kaiken? Ymmärrät varmasti mitä tarkoitan...
Luojalle kiitos, että mun tavalliset, köyhät vanhemmat ovat elossa ja auttaneet alkuun. Mun mielestä on niin epäluonnollista tuo, että isä tai äiti ei voi kerran, pari vuodessa lainata LAPSELLEEN autoa? Tai Isä tai äiti ei ole esim 50-100 euroa antaa hääjärjestelyihin, saati lahjaksi. Ja tuo hääjuttu, oltais kiitollisia edes läsnäolosta ja auttamisesta, mutta itse järjesteltiin kaikki!
Mä kuolen, jos mulla on joskus lapsia, ja yhtä vähän voin heitä auttaa. Onko tosiaan kaikilla av-mammoilla näin, että lapsenne auttavat teitä, ja te olette kykenemättömiä tekemään yhtään mitään? Eikös täällä ole rehvasteltu, että olette ostaneet lapsillenne asuntojakin ja säästäneet huomattavia summia?
Ap
Miten te olette heitä auttaneet, ei ole vielä minulle selvinnyt? Paasaat kovasti kuinka te heitä autatte, mutta miten se apu ilmenee?
Ja miksi aikuisella ihmisella on ajokortti muttei autoa?
en juokse rahan perässä vaan VÄLITTÄMISEN perässä. Ei hitto soikoon ole terve vanhempi jos lapsen muuttaessa ekaan omaan asuntoon pois kotoa viimeiset sanat on "takaisin ei tulla tartte, missään ei sitten auteta".
Olen maksanut opintoni jo lukiosta asti viimeistä penniä myöten itse työllä ja lainalla.
NORMAALIT vanhemmat kyllä auttavat lastaan edes sen verran että saa lukiokirjat maksettua.
en juokse rahan perässä vaan VÄLITTÄMISEN perässä. Ei hitto soikoon ole terve vanhempi jos lapsen muuttaessa ekaan omaan asuntoon pois kotoa viimeiset sanat on "takaisin ei tulla tartte, missään ei sitten auteta".
Olen maksanut opintoni jo lukiosta asti viimeistä penniä myöten itse työllä ja lainalla.
NORMAALIT vanhemmat kyllä auttavat lastaan edes sen verran että saa lukiokirjat maksettua.
Vai onko välittäminen sinulle pelkkää rahanantoa, siltä kuulostaa? Muusta et ainakaan viestissäsi puhu.
En ymmärrä lainkaan miksi kukaan ottaa henkilötakauksia edes vanhemmiltaan. Me säästettiin itse. Ja nykyään saa täystakauksen pankilta.
Appivanhemmat vihjasivat sukulaisista häihin. Mies sanoi, että 5000e panosta niin hoituu. Ei tarvinnut kutsua.
Muiden raha-asioihin sanotaan ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojalla ja avovaimolla ei ollu etukäteen säästöjä. Tuntuu että avokilla mennyt luottotiedot, joskus ennemmmin, ei voi siis lainaa saada.
ei pitäis olla asiaa ruikuttaa, että appivanhemmat ei auta rahallisesti.
huhuh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
henkilötakaajaksi kenellekään. En edes lapsilleni.
Voisin kyllä auttaa muuten taloudellisesti ja lahjoittaa rahaa, mutta velkojen takaaminen olisi pelkkää tyhmyyttä.
Tähän maailman aikaan ei kenekään ole järkevää lähteä takaajaksi. Se ei ole vanhempien velvollisuus.
Missään nimessä heillä ei ole oikeutta sotkea teitä omiin kiemuroihinsa, varsinkaan kun eivät ole mitenkään teitä auttaneet.
Sanot vaan ettei käy ja piste, kukin hoitakoon omat asiansa kuten tähänkin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
munkaan äiti ei takaa meidän lainaa ja asutaan asossa.
Takaus on iso riski ja voi pilata elämän.
Mutta miehesikään ei pitäisi tehdä mitään filppiä ja auttaa mitenkään rahallisesti.
Olette sitten tasoissa.
Isoja häitä voi vaatia jos maksaa, mutta muuten ei.
Oma mokanne kun suostuitte.
Musta sukulaisten pitäisi antaa lahojoja jotka on tarpeen.
Sekoboltsit ämmät keksivät tarinoita vaikeista appivanhemmista, kun muillakin on sellaiset.
Yksikin sanoo ottavansa eron? Appivanhemmistako se ottaa eron? Mies mainitaan jossain sivulauseessa, mutta suurin huomio on elämässä appivanhemmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö te ole aikuisia ihmisiä, ettekä lapsia?
Sinun vanhemmat on varmaan pyyhkinyt pyllysi 20 vuotiaaksi asti.
Minä en ainakaan kaipaa apua vanhemmiltani, ennemmin autan heitä, he ovat kasvattaneet minut niin että aikuisena pitää pystyä itse elättämään itsensä.
Kaikki omaisuus hommattu itse, ja helvetin onnellinen siitä!
ja opintolainalla opintoni maksoin ja takaajaksi en ole pyytänyt. Autonkin ostin itse, ettei ole heidän tarvinnut autoa lainata.
Ja kyllä, aion auttaa heitä kun ovat vanhoja.
En ymmärrä sinunlaisia. Vanhempien rakkaus on vain siitä kiinni, takaavatko he sinun lainasi ja maksavat opintosi. Aika kylmä suhtautuminen rakkauteen.
Yleensä olen seurannut, että elämässä pärjää ne ihmiset, jotka on pantu itse tekemään töitä elantonsa eteen. Johtajiksi ei nouse ne pullamössöt, joiden opiskelut ja viinavelat ja asunnot ja eläminen on maksettu ja joille on hommattu töitä suhteilla ja pullamössöt on vain odottaneet kaikki valmiina.
kun mieheni perhekulttuuriin kuului jättää omilleen.
Inhimillisistä syistä on vaikea käsittää, miten omilleen jättäminen lisää hyvinvointia ja mielenterveyttä. Laittaa varmaan selviytymään katkerana tilanteesta kuin tilanteesta, mutta itse en miellä että ihmisen tehtävä, onni ja autuus tulisi yksin pärjäämisestä.
Koen, että tieto sukulaisten tai kavereiden tuesta on tärkeä jaksamisen ja hyvinvoinnin lähde. Vaikka tuki ei koskaan sen kummemin realitoituisikaan, tieto/optio riittää.
Nuorempana vanhempani tukivat sekä rahallisesti, että muun materian kautta. Myöhemmin tukivat remonttiapuna/tekemisen kautta. Nyt tukeminen on jo osaksi kääntynyt minulta sinnepäin ja odotettavasti tarve kasvaaa vielä jossain vaiheessa. Todennäköisesti en taloudellisesti joudu tukemaan, sillä isäni eläke on isompi kuin palkkani, mutta fyysisistä apua varmasti tarvitaan. Myös me sisarukset autamme ja tuemme toisiamme - ja saan todella paljon mielihyvää, jos pystyn olemaan avuksi, sillä tiedän että minäkin saan 100 % tuen, jos joskus sitä tarvitsen. Minusta tämä on ok - yhdessä tekeminen sitoo ihmisiä yhteen ja auttaminen tuo mielihyvää.
Toista maata oleva mieheni on pikkuhiljaa oppinut auttamisen ja tukemisen kulttuuriin ja pitää sitä arvossa. Hänen vanhempansa tai sisaruksensa eivät ole koskaan auttaneet meitä missään (joskus suhteemme alussa luulin, että kaikki perheet auttavat jäseniään - väärä luulo). Tosin eivät hekään ole pyytäneet apua missään. Apu pyydetään ja varmaan saadaankin jumalalta siinä perheessä - lähimmäisenrakkaus vaan ei realisoidu käytännössä. Mielestäni se on outo ja kylmä kulttuuri.
Omaa lastani tulen tukemaan niin paljon kuin rahkeet riittää. Valmiiksi en aiko kaikkea pedata ja katson että osaa huolehtia itsestään, mutta saman auttamisen kulttuurin perinnön haluan hänelle välittää.
Ymmärrän jollain tavalla ap:n ongelmaa. Sinuna jättäisin appivanhemmat omilleen, enkä odottaisi siitä suunnasta mitään. Fiksuna voisit nousta heidän itsekkyytensä yläpuolelle näyttämällä vastakkaista esimerkkiä: Ole antelias ja pyyteetön siihen suuntaan. Tällä tavalla saat paremman mielen myös itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi vaikka tyrkytettäisiin rahaa ja takauksia.
Tuntuu mukavalta olla riippumaton, eikä tarvitse pokkuroida kiitollisuudenvelassa loppuelämää.
Vapaus on valttia.
Juttu on rönsynnyt takauksiin + elatusvastuisiin, mutta mua on jäänyt vaivaamaan se alkuperäinen asia, joka ap:ta kyrsii - eli millaisella lahjoituskuviolla voisi saada jotakin veroetua????
Pakottivatko miehen vanhemmat ottamaan? Miksi heidän nyt pitäisi pelastaa teidät?
Muuttakaan halvempaan asuntoon, kauemmaksi ikävistä ihmisistä niin ei tartte marista.
Moni täällä vaatii/pitää itsestään selvyyttenä, että vanhemmat säästävät lapsille rahaa asuntoon ja auttavat minkä kerkeävät itsensä kustannuksella.
Millaiset välit teillä on vanhempiinne? Oletteko koskaan kysyneet, eikö vanhemmat ennemmin hankkisi itselleen jotain mukavaa kuin laittaisivat rahat lapsiin?
Meillä on aina saanut apua lastenhoidossa, remontoinnissa, muutoissa jne. Samoin opiskellessa joko ruokakassin tai joku lasku on maksettu jne. Mutta ei ole tullut mieleenkään, että vanhempani olisivat antaneet rahaa uuteen autooni, tai asuntooni tms. Itse saavat käyttää tällaiset summat, kun pientä apua on saatu tarvittaessa.
Ei ketään voi enää edellyttää elättämään aikuisia lapsia, tai maksamaan heidän asuntolainaansa.
Vanhempani ovat saaneet kiristää kukkaronnyörejä aivan riittävästi meidän lasten ollessa pieniä. Nyt heillä on kerrankin mahdollisuus ajatella myö sitseään ja mahdollisuus ostaa itselleen vaatteita tai matkoja tms. ajattelematta ensin lapsia. Me lapset teemme omat valintamme, eikä kenelläkään sen ensiasunnon ole tarvinnut olla 100 neliön omakotitalo...
kaikki pitäisi saada, heti tänne mulle heti. Kivahan se on saada, mutta heti kun pitäisi antaa kymppi hyväntekeväisyyyteen niin alkaa laulu: "ei, minua on kohdeltu väärin, en saa sitä enkä tätä ja hirveät menot on päällä koko ajan". Jokainen tekee oman elämänsä, omat valintansa - ja meillä Suomessahan on vara valita. Virheitäkin saa tehdä, mutta jos rakkaus on kiinni toisten - tai omien - sukulaisista, ollaan väärällä tiellä. Ihminen voi kehittyä, siihen uskon. Jokaisen meidän pitäisi edes yrittää alkean vaikkapa hyvästä ajatuksesta. Hyvästä, joka ei vain kohdistuu omaan itseen.