Lue keskustelun säännöt.
Suututtaa anoppi taas niin paljon että veri ei kierrä!!!!!!
11.11.2012 |
Mitä h-ttiä tässä tehdä!!! Menee hermo miehen vanhempiin :'( Ei haluaisi että näin on, mutta nyt näin vain on! :'( :'(
Meillä kovat asuntolainat niskassa, joita tiiviisti maksellaan ja painetaan kahta työtä. Ei anoppi, ei appi ryhtyneet takaajiksi tai pantinantajiksi - vanhempien kauttaa saatiin vakuudet - onneksi järjestymään.
Häät - haluttiin pienet häät - anoppi vaatimalla vaati ja kiukutteli että hänen sisarukset on kutsuttava - velalla häät siis! Eivät antaneet edes 100 euroa hääjärjestelyihin eikä lahjaksi. Lahjaksi tavaraa, jota ei toivottu ja jota on muutenkin aina liian kanssa. :(
Opiskelut - eivät ole tukeneet mitenkään, opintolainat niskassa. Omat vanhempani ovat tukeneet muun muassa antamalla ruokaa tai vähän ruokarahaa tarpeen mukaan. Anopilla ja apella kaksi uutta autoa - ei puhettakaan, että niitä esim lainaisivat joskus! Eipä tosin olla kysyttykään.
Sijoitusasunto / omaisuuden kasvattaminen/ säästäminen ym - eivät ryhdy henkilötakaajiksi, itseasiassa heitä ei voisi vähempää kiinnostaa meidän velkojen maksu, jaloilleen pääsy tai omaisuuden kasvattamisyritykset.
Nyt ovat kuitenkin vaatimassa mieheltä, että pitää miehen kauttaa kierrättää lahjoituksia, että saavat veroedut! Ja sitä kautta käyttörahaa itselleen.
Vituttaa tää monta vuotta jatkunut touhu niin paljon, että harkitsen eroa sen vuoksi. Että ostan oman yksiön ja omilla hyvillä tuloillani sen oman sijoitusasunnon ym! Olen yrittänyt ymmärtää ja ymmärränkin paljon - MUTTA NYT tulee raja vastaan!!!!!! Mielestäni asetelma on täysin väärin päin! Että lapset auttavat vanhempia koko ajan, ja vanhemmat eivät tue missään!!! Paha olla!!!!
Miten toimisitte järkevästi?
Kommentit (78)
koska ap:n asenne on niin rahan perään. Ei lahjoja voi tuolla tavalla alkaa penäämään ja vaatimaan, että kyllä nyt olisi pitänyt antaa enemmän rahaa häihin ja kyllä nyt olisi pitänyt taata sijoitusasunnon laina ym. Tuo ap:n asenne on se, joka tässä ottaa päähän ainakin minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Appivanhemmat laittaa rahansa lottoon ja matkusteluun. (Mikä mun mielestä tuhlausta. Mutta tehköön omalla tavallaan)
vaan enemmin heidän pitäisi antaa rahaa seuraaville sukupolville??? Et voi olla tosissasi!
Minä en ymmärrä näitä perheitä, jossa automaattisesti vanhemmat maksaa paljon rahaa lapsilleen/lapsenlapsilleen asunnoista autoihin.
mutta ei sitä, että häät olisi pitänyt kustantaa ja varsinkaan ei sitä ymmärrä että appivanhempien pitäisi alkaa sijoitusasunnon takaajiksi, haloo!
varakkaita ovat, nyt eläkkeellä oloneuvoksia, paljon perittyä omaisuutta.
Kun muutin kotoa yliopistoon opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vanhemmat sanoivat että ei sitten tarvi tulla takaisin, omillasi olet, heidän kasvatusvastuu päätty ja missään eivät auta.
Ja ei todellakaan ole auttaneet. En ole saanut kotoa lähdön jälkeen kertaakaan esim. kutsua jouluksi kotiin, en ainuttakaan lahjaa (en häälahjaa, en valmistujaislahjaa), en mitään henkistä enkä taloudellista tukea (vain haukkumista ja arvostelua). Ja itse rahoitin opintoni lainalla ja ensiasuntoni ostin säästämällä monta monta vuotta omarahoitusosuutta. Ei puhettakaan mistään takauksista.
Sama kohdistuu lapsenlapsiinkin eli eivät ole saaneet edes ristiäislahjaa, ei ainuttakaan synttärilahjaa tai muuta joululahjaa tms. Eikä edes POSTIKORTTIA tai muuta huomioimista.
Ja mitään apua en ole todella saanut edes lasten suhteen, yhden ainoan kerran pyydettiin äärimmäisessä paikassa apua (=Synnytys) ja olisi viela maksettukin siitä. Vastaus oli että "jokainen hoitaa omat ongelmansa".
Vanhempani olivat täysin tunnevammaisia ja piittaamattomia omista lapsistaan jo lapsuudessa, itse sain sisarukseni kanssa hoitaa omat sairaudet, loukkaantumiset, laastaroinnit, itsensä lohduttamiset, ja kaikki huolet ja vastoinkäymiset.
Joten omien vanhempieni luokaton itsekkyys ja tunnekylmyys on ajanut minut lopullisesti heistä erilleen. Emme enää ole ollenkaan yhteyksissä ollut moneen vuoteen. Eivät ole halunneet mitenkään tavata lapsenlapsiaan tai pitää mitään yhteyttä.
Joten minusta AP:n ongelma ei ole mikään rahan tai takauksen saaminen vaan haiskahtaa vähän samalta kuin minun vanhempieni ongelma: täydellinen piittaamattomuus ja tunnekylmyys.
Tsemppiä AP;lle. Sulla on onneksi omat vanhemmat, mulla ei ole omia eikä niitä appivanhempiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varakkaita ovat, nyt eläkkeellä oloneuvoksia, paljon perittyä omaisuutta.
Kun muutin kotoa yliopistoon opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vanhemmat sanoivat että ei sitten tarvi tulla takaisin, omillasi olet, heidän kasvatusvastuu päätty ja missään eivät auta.
Ja ei todellakaan ole auttaneet. En ole saanut kotoa lähdön jälkeen kertaakaan esim. kutsua jouluksi kotiin, en ainuttakaan lahjaa (en häälahjaa, en valmistujaislahjaa), en mitään henkistä enkä taloudellista tukea (vain haukkumista ja arvostelua). Ja itse rahoitin opintoni lainalla ja ensiasuntoni ostin säästämällä monta monta vuotta omarahoitusosuutta. Ei puhettakaan mistään takauksista.
Sama kohdistuu lapsenlapsiinkin eli eivät ole saaneet edes ristiäislahjaa, ei ainuttakaan synttärilahjaa tai muuta joululahjaa tms. Eikä edes POSTIKORTTIA tai muuta huomioimista.
Ja mitään apua en ole todella saanut edes lasten suhteen, yhden ainoan kerran pyydettiin äärimmäisessä paikassa apua (=Synnytys) ja olisi viela maksettukin siitä. Vastaus oli että "jokainen hoitaa omat ongelmansa".
Vanhempani olivat täysin tunnevammaisia ja piittaamattomia omista lapsistaan jo lapsuudessa, itse sain sisarukseni kanssa hoitaa omat sairaudet, loukkaantumiset, laastaroinnit, itsensä lohduttamiset, ja kaikki huolet ja vastoinkäymiset.
Joten omien vanhempieni luokaton itsekkyys ja tunnekylmyys on ajanut minut lopullisesti heistä erilleen. Emme enää ole ollenkaan yhteyksissä ollut moneen vuoteen. Eivät ole halunneet mitenkään tavata lapsenlapsiaan tai pitää mitään yhteyttä.
Joten minusta AP:n ongelma ei ole mikään rahan tai takauksen saaminen vaan haiskahtaa vähän samalta kuin minun vanhempieni ongelma: täydellinen piittaamattomuus ja tunnekylmyys.
Tsemppiä AP;lle. Sulla on onneksi omat vanhemmat, mulla ei ole omia eikä niitä appivanhempiakaan.
"Miten toimisitte järkevästi?" -kysyit. No, katsomalla peiliin ja ottamalla vastuun omista raha-asioista. Anoppi tai appivanhemmat eivät ole millään tavalla velvollisia hoitamaan tai järjestelemään aikuisten pariskunnan elämää ja raha-asioita. "Heitä ei voisi vähempää kiinnostaa meidän velkojen maksu". No helvetti, miksi pitäisi?!?
veronkiertoon? En todella viitannut siihen, että heidän tarvisi meidän velkoja maksaa, vaan siihen, että kyseisessä tapauksessa NYT heitä pitäisi edesauttaa vaurastumaan - mutta hehän eivät ole kiinnostuneitä meidän pärjäämisestämme! Kyllä varmasti sinäkin tajusit, jos on vähänkään sisälukutaitoa ;) Mutta mites av-mammoilla yleensä on - not...
ap
jos oma teksti on yhtä sekavaa kuin apinalla joka on päästetty hakkaamaan kirjoituskonetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en juokse rahan perässä vaan VÄLITTÄMISEN perässä. Ei hitto soikoon ole terve vanhempi jos lapsen muuttaessa ekaan omaan asuntoon pois kotoa viimeiset sanat on "takaisin ei tulla tartte, missään ei sitten auteta".
Olen maksanut opintoni jo lukiosta asti viimeistä penniä myöten itse työllä ja lainalla.
NORMAALIT vanhemmat kyllä auttavat lastaan edes sen verran että saa lukiokirjat maksettua.
Ei mitään tarvetta saada mitään rahallista. Tuota surullisenkuuluisaa tukea olisi voinut antaa ihan vain esim auttamalla häiden kanssa, antamalla esim pienen summan, 100 euroa lahjaksi tavaran sijaan, ryhtymällä takaajaksi, lainaamalla autoa - mutta mitään, ei mitään näistä ole kiinnostusta tehdä. Hammasta purren eteenpäin ja itse maksaen, luonnollisesti. Onko muilla perheillä vastaavaa, että lapset tukee aikuisia? Kyselee ap
sitä, että rahallista tuea voi joutua antamaan pahimmassa tapauksessa koko omaisuudellaa. En ymmärrä tätä kevytmielistä takaajaleikkiä Siitähän on jo monta ikävää tarinaa edellisen laman ajoilta. Takaajat makselevat yhä takaamiensa henkilöiden velkoja. Ja miten ne lapse ttukevt teidän perheessä vanhempia? Joudutteko rahoittamaan miehesi vanhempia jotenkin? Se ei oikein kirjoutksestasi selvinnyt.
En nyt kuitenkaan tarkoita sitä, että appivanhempasi kuulostaisivat mukavilta ihmisiltä, kaikkea muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai "rahan perässä sinäkin juokset"??
Ymmärrän täysin. Kuulostaa tosi kylmältä kuulla ja saada tollasta omilta vanhemmiltaan. Että sanovat "omillasi olet".
Eikö todella av-mammat aio auttaa omia lapsiaan tulevaisuudessa????? Enkä tarkoita mitään rahasummia vaan mukana elämistä ja olemista ja apua silloin tällöin (esim. lapsenvahti tai muuttoapua, kun siihen on tarvis. Tai joululahjaksi villasukkia.).
Mä todellakin aion auttaa omia vanhempiani, kun he ovat vanhoja kosk, a he ovat auttaneet mua. Ja aion auttaa omia lapsiani myös! (Järkevissä hankinnnoissa esim. ekaan kotiin muutettaessa).
Mut sitte mitä tulee yhteen kommenttiin, että vain leffaliput joululahjaksi niin minusta tuo olisi oikein mukava lahja :) Meillä on liikaakin kaikkea ja anoppi ostaa aina jotain turhaa. Nyt vihdoin saimme sovittua, että kukaan ei osta toisille joululahjoja. Leivon toki tai vien suklaarasian.
Vai "rahan perässä sinäkin juokset"??
Ymmärrän täysin. Kuulostaa tosi kylmältä kuulla ja saada tollasta omilta vanhemmiltaan. Että sanovat "omillasi olet".
Eikö todella av-mammat aio auttaa omia lapsiaan tulevaisuudessa????? Enkä tarkoita mitään rahasummia vaan mukana elämistä ja olemista ja apua silloin tällöin (esim. lapsenvahti tai muuttoapua, kun siihen on tarvis. Tai joululahjaksi villasukkia.).
Mä todellakin aion auttaa omia vanhempiani, kun he ovat vanhoja kosk, a he ovat auttaneet mua. Ja aion auttaa omia lapsiani myös! (Järkevissä hankinnnoissa esim. ekaan kotiin muutettaessa).
Mut sitte mitä tulee yhteen kommenttiin, että vain leffaliput joululahjaksi niin minusta tuo olisi oikein mukava lahja :) Meillä on liikaakin kaikkea ja anoppi ostaa aina jotain turhaa. Nyt vihdoin saimme sovittua, että kukaan ei osta toisille joululahjoja. Leivon toki tai vien suklaarasian.
Sanoit juuri, että autat lapsiasi koska ITSEKIN OLET SAANUT APUA VANHEMMILTASI. entäs jos et olisi saanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit juuri, että autat lapsiasi koska ITSEKIN OLET SAANUT APUA VANHEMMILTASI. entäs jos et olisi saanut?
[/quote]
En ymmärrä, miten tämä liittyy tähän keskusteluun? Tarkoitan, että todellakin odotan tukea vanhemmilta lapsilleen. Eli ymmärrän ap:ta. Se on toisen keskustelun aihe, pitääkö lasten tukea vanhempiaan. Ap:n tapauksessa olen sitä mieltä, että lakia ei kannata rikkoa.
Ensinnäkin, olette itse ottaneet lainanne, itse opiskelleet, itse lapsenne tehneet. Itse ne häätkin järkkäsitte, kukaan ei pakottanut lainaa ottamaan, jos aikuiset ei osaa pitää puoliaan niin se on voi voi.
Ja miten helvetissä ne osais teille autoa lainata jos ette edes kysy?? Ajatuksenlukijoitako niiden pitäis olla?? Ja pitäis sijoitusasuntoa lähteä takaamaan?? Eiköhän se ole ihan teidän oma asia kasvattaa sitä omaisuutta, ei muiden. Takaajaksi en ryhtyisi kenellekkään, varsinkin jos teillä on jo nyt tiukka tilanne ja haaveilette vielä lisälainasta ja sijoitusasunnosta, taitaa teidän raha-asioiden hoito olla retuperällä.
En mä oikein ymmärrä mistä sä olet niille suuttunut, siitä ettei ne anna teille kaikkea mitä sä haluat? Ettei ne sponsoroi teidän koko elämää. Harmi vaan kun te olette aikuisia ja hoidatte itse omat asianne. On se vhelvetin kurjaa kun appivanhemmat ei hyysääja maksa kaikkea. Ja lahjakierrätykseen osannette sanoa ei, kuten aikuiset tekee jos eivät siihen halua osallistua, turhasiitä on netissä ruikuttaa.
Kasva aikuiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
.vain siinä tapauksesssa, että lapseni ostaa YKSIN asunnon. Kun tästä elämästä ei koskaan tiedä. Kumppanit voivat tulla ja mennä ja en rupea kasvattamaan kulkumiesten varallisuutta.
Meillä on tosin fiksuista fiksuin tytär.
kun mieheni perhekulttuuriin kuului jättää omilleen.
Inhimillisistä syistä on vaikea käsittää, miten omilleen jättäminen lisää hyvinvointia ja mielenterveyttä. Laittaa varmaan selviytymään katkerana tilanteesta kuin tilanteesta, mutta itse en miellä että ihmisen tehtävä, onni ja autuus tulisi yksin pärjäämisestä.
Koen, että tieto sukulaisten tai kavereiden tuesta on tärkeä jaksamisen ja hyvinvoinnin lähde. Vaikka tuki ei koskaan sen kummemin realitoituisikaan, tieto/optio riittää.
Nuorempana vanhempani tukivat sekä rahallisesti, että muun materian kautta. Myöhemmin tukivat remonttiapuna/tekemisen kautta. Nyt tukeminen on jo osaksi kääntynyt minulta sinnepäin ja odotettavasti tarve kasvaaa vielä jossain vaiheessa. Todennäköisesti en taloudellisesti joudu tukemaan, sillä isäni eläke on isompi kuin palkkani, mutta fyysisistä apua varmasti tarvitaan. Myös me sisarukset autamme ja tuemme toisiamme - ja saan todella paljon mielihyvää, jos pystyn olemaan avuksi, sillä tiedän että minäkin saan 100 % tuen, jos joskus sitä tarvitsen. Minusta tämä on ok - yhdessä tekeminen sitoo ihmisiä yhteen ja auttaminen tuo mielihyvää.
Toista maata oleva mieheni on pikkuhiljaa oppinut auttamisen ja tukemisen kulttuuriin ja pitää sitä arvossa. Hänen vanhempansa tai sisaruksensa eivät ole koskaan auttaneet meitä missään (joskus suhteemme alussa luulin, että kaikki perheet auttavat jäseniään - väärä luulo). Tosin eivät hekään ole pyytäneet apua missään. Apu pyydetään ja varmaan saadaankin jumalalta siinä perheessä - lähimmäisenrakkaus vaan ei realisoidu käytännössä. Mielestäni se on outo ja kylmä kulttuuri.
Omaa lastani tulen tukemaan niin paljon kuin rahkeet riittää. Valmiiksi en aiko kaikkea pedata ja katson että osaa huolehtia itsestään, mutta saman auttamisen kulttuurin perinnön haluan hänelle välittää.
Ymmärrän jollain tavalla ap:n ongelmaa. Sinuna jättäisin appivanhemmat omilleen, enkä odottaisi siitä suunnasta mitään. Fiksuna voisit nousta heidän itsekkyytensä yläpuolelle näyttämällä vastakkaista esimerkkiä: Ole antelias ja pyyteetön siihen suuntaan. Tällä tavalla saat paremman mielen myös itsellesi.
pitäisi maksaa teidän elämisestä, veloista tai kasvattaa teidän omaisuutta:-O
Aikuiset ihmiset tulevat toimeen omillaan. Mä olen esim. maksanut ihan itse opintolainani (kuka muu ne olisi maksanut:-O) ja ihan itse maksan nyt asuntolainaa ja yritän säällittävästi jotain saada säästöönkin.
Kai te nyt olette miehesi kanssa aikuisia ihmisiä, joten logiikka menee niin, että mikä oikeus aikuisilla on vaatia taloudellista tukea vanhemmilta.
Onko muilla perheillä vastaavaa, että lapset tukee aikuisia? Kyselee ap
Mun mielestä vanhempien tulee lapsiaan auttaa. Itse olen saanut rahallista apua ja myös munlaista tukea. Anoppi on ollut nihkeämpi auttamaan mutta kyllä hänkin sitten, kun on huomannut mitä mun vanhemmat tekevät ja kuinka he uhrautuvat lastensa puolesta. Itse aion toimia samalla tavalla. Säästän lapsilleni ja toivon, että heidän ollessaan n. 20-vuotiaita, saisin annettua heille hyvän pesämunan, pienen yksiön tai ainakin kunnon muunlaisen rahapotin. Vanhempana minua lämmittää suunnattomasti ajatus, että lapseni saisivat hieman helpotusta aikuistumisen kynnyksellä. Nuorilla on muitakin vaikeuksia niin paljon (opiskelu, perheenperustaminen ym. ym.), että jos rahallisesti voi jeesaa ja siten helpottamaan elämää, niin teen sen ilomielin. Luovun mielelläni yltäkylläisistä eläkepäivistä lasteni "vuoksi". Tällaisessa ilmapiirissä olen itse kasvanut ja tämän myös minun lapseni saavat kokea.
Miksi minä en nyt oikein kysymystä ymmärrä.
Mitä sinä tarkoitat sillä, että lapset tukee aikuisia, jos kyse aloituksessa mainituista appivanhemmista?
Sinähän kirjoitat, että tulevat aivan loistavasti toimeen asuntoineen ja sijoitusasuntoineen.
Mihin ihmeeseen he muka lastensa (miehesi) tukea tarvitsevat?
Veronkiertoa en nyt sanoisi varsinaisesti tukemiseksi, vaikka ehkä se on sitä ns. paremmissa piireissä.
Meillä köyhemmillä se on ihan perusoletus, että omillaan tullaan toimeen, ja tukea saadaan vain tositarpeeseen.
Totta on, että vanhempien rahat ovat heidän eikä heidän kuulu eikä tarvitse niitä rahoja jaella muille. Totta on myös se, että heidän on parempi säästää jonkin verran vanhuuden varalle, että on varaa kunnolliseen hoitokotiin tai ehkä jopa kotihoitajaan, kun voimat loppuvat. Kyllä elämässä kannattaa varautua pahimpaan.
Mutta sitä en käsitä, ettei edes henkistä tukea voi antaa. Kun itse muutin pois kotoa, oli perheemme talous tiukimmillaan. Isä oli työtön, äidillä pieni palkka, asuntovelkaa vielä reilusti jäljellä. Silti äiti pakkasi tiskiharjaa, rättiä, haarukoita, veitsiä, lautasia ym. muuttokuormaan ja varasi ison kassin ruokaa, kun tulin viikonloppuisin käymään. Joskus (harvoin) sain sata markkaa mukaankin.
Nyt kun meillä on omaa asuntolainaa, alkaa vanhemmillani olla sitä rahaa, jota sitten joskus kerran vuodessa jakavat (500 euroa) kaikille lapsilleen. Mukava ele, mutta toisaalta nyt olemme siinä tilanteessa, että emme enää mitään rahoja tarvitse. Olemme mitoittaneet lainanlyhennykset meille sopiviksi ja pärjäämme, vaikka mies juuri menettikin työnsä. On silti mieletön tuki jo se, että tietää, että sieltä voi saada tukea ja apua, lainaa, jos menee tiukoille. Erityisesti siksi arvostan vanhempieni tukea, että se on annettu ilman odotuksia ja vastalahjaa. Anoppikin jakeli rahojaan tuossa yhtenä vuonna. Summa oli moninkertainen vanhempieni antamaan summaan, mutta sitten tulikin käskyä tulla puutarhahommiin, siivoustalkoisiin ja puusavottaan.
Toisaalta autamme anoppiakin, koska koemme, että kuulumme samaan perheeseen ja perheenjäseniä on autettava. Välillä harmittaa ne aika kohtuuttomatkin vaatimukset, mitä sieltä taholta tulee, kun oma piha rehottaa, mutta toisaalta sitten tiedämme taas, että saamme apua, jos sitä todella tarvitsemme. Se henkinen tuki on mieletön voimavara!