Olen niin vihainen (miehelleni ja itselleni) etten saa unta. Aina mä teen tän saman..

Mun mies ei osannut edes kukkia ostaa ennekuin opetin sen hänelle. Heillä ei ole kotona ollut tapana lahjoa ketään. Mulle se on tärkeää. Siksi opetin sen hänelle. Ärsyttäväähän se oli ruinata, mutta edelleen kerron lahjatoiveeni ja mies ne kiltisti kantaa mulle.



Tuohon sun tavaroiden rikkomisesta oisin enemmän huolissani. Teillä mättää jokin, koska mies tavallaan kostaa ja rikkoo sun omia juttuja. Kysy suoraan rakastaako enää? Älä arvaile.

Minä laittaisin kiertoon ja nopeasti.

Mutta "laittaa kiertoon" on jotenkin ikavan kuuloinen ilmaus.

Tulee ikävät muistot mieleen. Onneksi jätin paskakasan.

tavaroitten heittely vaihtuu joskus sun heittelyksi?

Toki on kiva, jos mies tuo kukkia ja ostaa lahjoja, mutta moni mies ei sellaiseen kykene. He pitävät lahjojen ostelua vaikeana, vastenmielisenä ja naismaisena. Voisitko ottaa uuden asenteen? Et vaadi enää mieheltäsi lahjoja, vaan ostat itse omat lahjasi. Niin meistä naisista aika moni tekee... En usko, että mies riitelemällä muuttuu.

Tabascolla kostutetun isänpäiväkakun.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tabasco_(mauste)



Missä on itsekunnioituksesi jos siedät mieheltä tuollaista käyttäytymistä mitä kuvaat suhteenne olevan.



Olisi todellakin oikein ettet lahjoisi häntä mitenkään. Ostamasi lahjat voit antaa omalle isällesi tai jollekin muulle.



Miten voit rakastaa tuollaista ihmistä joka tuhoaa omaisuuttanne käyttäytyen kuin pieni lapsi joka ei saa tahtoaan läpi.



LOPETA HYYSÄÄMINEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Oletko koskaan ajatellut, miksi sinä hyväksyt tuollaisen tilanteen, että sinä yksin rakastat saamatta vastarakkautta?



Oliko isäsi samanlainen, ja nyt haet hyväksyntää "isältä" yrittämällä epätoivoisesti miellyttää miestäsi? Olet tottunut ja hyväksynyt sen, että sinä olet jollakin tavalla huonompi ja olet ansainnut tuollaista kohtelua, vai mitä?



Ryhdistäydy nyt, nainen! Vaikka sinä kuinka rakastaisit sitä miestä, ei se silti velvoita sinua alistumaan kynnysmatoksi. Miksi suotta riitelet, kun ei se kuitenkaan johda mihinkään?



Kyllä sinä voit rakastaa sitä miestä edelleen, vaikka pikkuisen itsekunnioituksen rippeitä keräilisit etkä hyväksyisi ihan kaikkea.

vaimo leipoo ja tekee. Sitten on äitienpäivä ja se samainen vaimo taas leipoo ja tekee. Minä henkilökohtaisesti olen ottanut alunpitäen käytäntöön tavan, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Mun mies ei leivo eikä tee ruokia ikinä, ei edes äitienpäivänä, joten en tee minäkään isänpäivänä.

Olemme ottaneet käytäntöön tavan, että vanhempi auttaa lasta, kun lapsi on liian pieni vielä esim. paistamaan kananmunaa. Meillä juhlittu vanhempi saa aamupalan valmiiksi tehtynä ruokapöytään lahjojen/korttien kera.

Lahjoja ostamme vain omille isille ja äideille. Minä henkilökohtaisesti olen mieluummin ilman lahjaa, kuin että kerron miehelle mitä haluan. Samallahan voisin ostaa itse sen lahjan, kun ei se kuitenkaan ole oikeasti mieheltä. Kokisin tilanteen naurettavaksi.

Kun ei ole mitään pakkolahjontaa, olen pari kertaa yllättynyt iloisesti jouluna, kun olen saanu jonkun lahjan minkä mieheni on ostanut tietäessään minun haluavan sellaisen.

Lopettakaa naiset naurettava ruikutus lahjoista ja huomioista, ei teitäkään olla muuttamassa toisenlaiseksi kuin olette.

Unohdan ja annan anteeksi. Miksi mä miellytän tota ukkoa, ostan isänpäivälahjoja, joululahjatki jo valmiina. Mä en oo eläissäni edes kukkapuskaa siltä saannut, kihla ja vihkisormuksetkin ostin itse. Ei sillä että sillä OIKEASTI olisi mitään väliä, mutta ihan periaatteesta ihmettelen miksi mä silti haluan miellyttää ja olla ihana vaimo. Äitienpäivänä en saanut edes kahvikupposta, ja nyt mä oon leiponu kinuskikakun ja päivällistoivettakin kyselin eilen. MIKSI? Kun ei tuo mies silti sitä osaa arvostaa.

Meillä on ollut tää syksy tosi hektistä parisuhderintamalla, riitoja, ja pari päivää kestäviä sopuja ja taas riitoja. Rakastan ihan hurjasti mutta aina kun jään miettimään niin en ole varma rakastaako mies minua. Mies myös on viimeaikoina raivotessaan nakellut tavaroita pitkin kämppää, on mun lempparikahvimuki säpäleiksi mennyt, mun monitoimikoneen viskas lattialle raivoissaan (ei mennyt onneksi rikki kun sain korjattua), mun äidiltä saaman uuden television kaukosäädin on paskana, lapsen lelun heitti lattiaan... ja silti mä vittu leivon sille ukolle kakkua ja ostan isänpäivälahJOJA!!

Mä niin viskaan ihan piruttain sen kakun aamulla lattialle jos mies tulee kyselemään missän HÄNEN aamukahvinsa on!