Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
suhtautuuko anoppi erilailla sinun lapsiisi kuin tyttärensä lapsiin?
10.11.2012 |
Mä ainaki huomaAN eron. Istuu tyttären pojan vieressä pöydässä ja kattoo hellästi,tarjoaa lisää otettavaa ja ehkä muistaa kysyä ottaako joku minun ja poikansa lapsista jotain. Kerran oli laittanut vain tyttären pojalle ruuan valmiiksi ja pyysi syömään,sit alettiin miettiä syökö nuo muutki kenties jotain.. No näin kai se mene. Tässä nyt ihan pieniä esimerkkejä. Onkohan tämä tällainen kovinkin yleistä? Vauva vielä kiinnostaa,mut sitten kun kasvaa ei enää niin jaksakaan. tyttären poika on kai aina se ykkönen. Ja ihana poika onkin,en sitä kiellä ja itsekin tykkään tosi paljon ja myös näytän se.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttären pojille kannetaan ruokaa eteen ja jos pojan tyttäret pyytää toisen voileivän, anoppi kertoo varoittavan tarinan naisesta joka söi niin paljon että vatsalaukku halkesi.
Esim. Tyttärien vauvoille neuloo upeat pukukokonaisuudet, poikien lapsille ei.
Meidän lapset ovat anopille tosi tärkeitä. Myöhemmin anoppi sai myös miehen veljen lapsen, ja hänkin on anopille tärkeä. Mutta tuon kyseisen lapsen kasvatus on jäänyt tekemättä ja hän on siksi aika haastava tapaus. Tuon takia anoppi jaksaa aina kehua meidän lapsiamme, kun käyttäytyvät hyvin.
Aikanaan tosin anoppi paheksui sitä, että pidin lapsille tiukkaa kuria, mutta nykyään kiittelee kovasti ja on jopa sanonut, ettei hän silloin ymmärtänyt :)
mitä sitten tällä vastailet:)
Mutta oikeasti kun tyttäreni pyytää sokerimunkkia kun pöydässä oli munkkeja ilman sokeria ja siihen anoppi sanoo että voi voi kun ei ole,nyt täytyy tyytyä siihen mitä on.. Tyttären pojalle se munkki olis sokeroitu. Mutta kun meidän lapset vaan sotkee.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun lapsiin suhtautuu paremmin kuin paljon vanhempaan toisen pojan lapseen, koska sen puolen miniän kanssa suhteet ei ole olleet niin kovin lämpimät ja meidän muksujen kanssa saa olla niin paljon kuin haluaa
mun lapsiin suhtautuu paremmin kuin paljon vanhempaan toisen pojan lapseen, koska sen puolen miniän kanssa suhteet ei ole olleet niin kovin lämpimät ja meidän muksujen kanssa saa olla niin paljon kuin haluaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tyttärillään ei ole lapsia vaikka nelikymppiset kolkuttaa jo uhkaavan lähellä. Tyttärien lapsettomuus on anopin elämän suurempia murheita.
Etenkin kun minä en ole rakas miniä eikä anoppi ole minulle rakas. Mitä vähemmän tapaan, sen paremmin voin. Mieskään ei pidä kauheasti yhteyttä joten ei lapset siellä usein ole tai käy. Sinänsä sääli kun ovat vielä ainoita.
Että jos mulla olisi poika, niin miten mahtaisin suhtautua hänen lapsiinsa. Siis että varmaan käyttäytyisin ihan eri tavalla vieraan naisen lasten kanssa, kun taas tyttärieni mahdollisten lasten kanssa uskaltaisin varmaan toimia ihan just niin kuin haluan. Että jotenkin ne tyttären lapset olisivat läheisemmän tuntuisia, melkein kuin omia... Ääh, miten tätä nyt selittäisi, enkä kyllä tiedä miksi mä tällaista edes ajattelin, kun ei ole sitä poikaa eikä tule, eikä tietenkään tiedä tyttärienkään lapsista:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu siitä että on viettänyt aikaa enemmän meidän lasten kanssa.
Mutta noin ylensäottaen, ei suhtaudu.
pyytää meidän lapsia hoitoon ja kehuu koko ajan, tyttäriensä lapsia ei ikinä. Mutta minä olenkin naimisissa anopin nuorimmaisen lapsen, ainoan pojan, kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmiten av keskusteluissa tämä laitetaan aina miniän syyksi. Olen huomannut että se ei läheskään aina ole miniän syy.
Mulla on kaksi kokemusta: anoppi, joka viettää aikaa tyttären lapsien luona 365pv vuodessa, meille ei jouda koskaan, eikä halua viettää aikaa pojan lasten kanssa, saati sitten hoitaa. Ei ole kertaakaan 10v liittomme aikana kutsunut meitä kylään, ei tule meille. Hoitaa tyttären lapsia ja on tyttären kanssa kuin paita ja peppu. Mieheni sanoi, että äiti lopetti yhteydenpidon poikaansa kun poika lähti muualle opiskelemaan. Tytär jäi äidin lähelle ja symbioosi tuli vahvaksi.
Oma äitini asuu todella kaukana, yli 700km, näemme vain 2krt huodessa muutaman päivän ajan. Äiti rakastaa minun lapsiani kyllä. Mutta...veljeni asuu vanhempieni kanssa samassa kaupungissa, mutta äitini ei auta veljeäni mitenkään. Äidillä on periaate että poika kun muuttaa kotoa niin se on sitten "puolensa valinnut" ja miniän perheeseen ei tuppauduta. Eli on pari krt pyytänyt hoitoapua, äiti kieltäytynyt periaatteeseen vedoten. Minusta äitini on epänormaali ja vään ilkeä. Miniä on tosi kiva ja kilti, mutta se on MINIÄ. Sitähän ei auteta vaikka mikä olisi.
Joten meidän suvussa molemmilla puolilla on kieroutuneet isovanhempikuviot: (
tässä siis. Anoppi ja me asutaan samalla paikkakunnalla ja tytär perheineen muualla. Jossain välissä aina tuntuu et näkee enemmän heitä kuin meitä. Eikä siinä mitään pahaa ole mut ihmetyttää. kaikki juhlapyhät viettävät yhdessä. Meidän lasten synttärit ei oo koskaan olleet niin tärkeitä kun tyttären pojan. Esikoisen yksvee synttärit olisi tahtonut skipata ja se oikeasti vitutti. Nyt en enää välittäis,oma häviö olis. Ikinä ei mentäis eri päivänä kun on jotain muuta tai ollaan mökillä,pääsääntösesti meidän lasten synttärit on menty näin. Kerrran tyttären poika oli meillä kesällä muutaman päivän ja oltiin menossa kävellen johonkin ja anoppi tuli takaa perässä. Halas tyttären poikaa ja vaihdettiin kuulumisia,kysy sit vielä et haluakko (pojalta)mennä nuitten mukaan vai lähekkö mummun mukaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla aika yleistä...mummillani on kaksi lasta, tytär ja poika. Minä ja veljeni ollaan sen pojan lapsi ja koko lapsuuden kärsinyt siitä, että mummolleni tyttärensä (eli tätini)lapset (serkkuni) ovat niitä ykkösiä joita hemmotellaan (salaa, myöhemmin paljastuen) kalliilla lahjoilla ym.
En ole huomannut minkäänlaista suosimista puolin tai toisin :)
Miniä olisi heti rääkymässä, että vitun idiootti anoppi luulee hänen pitävän tuollaisia mauttomia ryysyjä.
En yhtään ihmettele jos pojan ja miniän lapsia kohdellaan eri tavoin. Veljeni vaimo on juuri tyypillinen av-miniä ja on pahoittanut äitini mieltä jo niin monta kertaa, ettei äiti uskalla ottaa heihin mitään yhteyttä enää.
i]Esim. Tyttärien vauvoille neuloo upeat pukukokonaisuudet, poikien lapsille ei.
[/quote]
anopilla ei ole tytärtä. on vain lapseton toinen poika.
kun tämä ei halunnut viedä heitä vielä tarhaan, kun itse palasi töihin.
Meidän lasten kohdalla tämä ei tullut kyseeseen. Ovat myös matkustaneet yhdessä Thaimaaseen ja isovanhemmat maksoivat osan matkasta... Siellä sitten myös hoitivat lapsenlapsiaan.
mutta en usko että kysymys on sukupuolesta vaan yksinkertaisesti siitä että anopin tytär on samanhenkinen ihminen kuin hän, ja hänen poikansa (mun mieheni) on jotain ihan muuta. Heillä on ollut paaaaljon paljon enemmän tekemistä keskenään myös ennen lapsia, siksi on ymmärrettävää että suhde myös lapsenlapsiin on läheisempi.
Enkä tästä siis mitenkään syytä sen paremmin anoppia kuin miestäni kuin kälyänikään (vai miksi miehen siskoa nyt kutsutaan). Näin vain on tässä perheessä.
Jos me ollaan kaikki paikalla anoppilassa niin anoppi selvästi hoitaa tyttärensä lapsia, kun taas me muut (eli pojat + miniät) saamme itse hoitaa lapsemme. Katkeraahan tämä on täytyy myöntää! En koskaan kuitenkaan ole kieltänyt anoppia hoitamasta lapsiamme ja välit ovat olleet hyvät. Ehkä eivät ole niin hyvät enää...