Itken täällä silmiä päästäni :(

käyttäytyä kuin jotkut vitun idiootit ?? en tajua miten aikuinen mies ei voi ottaa itseään niskasta kiinni?? Masentunut se ei ainakaan ole, kun kerran viina maistuu ja kaverien seura kelpaa. Jos se olis niin yksinkertaista, niin vaihtaisin sinun tilanteessasi lukon ja antaisin idarin jäädä katuojaan.

Emme ole puhuneet eksistä paljoakaan puolin ja toisin, ei ole ollut tarvetta eikä mua ole kauheasti kiinnostanut. Olen ajatellut, että entiset erot ovat menneen talven lumia.



Kyllä minä arvasin millasta on vauvan kanssa vaikka tää eka onkin, ei siinä mitään. Miehen täysin yhtäkkinen sulkeutuminen tuli yllätyksenä ja tuntuu todella pelottavalta. Mies ei ole aiemmin käynyt kuin pari kertaa jollain keikalla, eli on ollut lähinnä kotona.



Miestä on hankala käskeä pois, kun tämä on miehen talo. Tuntuu ihan hirveältä tämä tilanne. Mies makaa nyttenkin sohvalla eikä varmaan edes näe tota telkkaria, jota kattoo. On niin tyhjän näkönen.



ap

ja jaksoin hymyssä suin nauttia vauvasta.

Älä mieti sitä miestä äläkä hae sitä. Se vaan heittäytyy vauvaksi kun on mustis.

Voi duudilullaa, taitaa olla provo.

mua lähellekään, yritin tänään vähän hieroa hartioita, niin mies ärähti vaan ja kielti. Olen aivan epätoivoinen enkä tiedä mitä tekisin tai edes että miten päin olisin. :(((



ap

miski edellinen suhde on päättynyt jotta tietää tulevista ongelmista omassa suhteessa. Jos vaikka ovat eronneet sen vuoksi ettei mies oikein välittänyt lapsistaan niiden ollessa pieniä ja lähti baariin???



Ei jaksanut pienen vauvan kitinää tms.



Mies saattaa myäs miettiä että nyt tämän suhteen on pakko toimia koska muuten elatusveloitettavia on jo kolme. Voi ajatella olevansa todella loukussa...



Tekikö mies kaikkensa edellisen liiton eteen? Pettikö exäänsä? Joiko liikaa kun tuli paineita? nämä on oikeasti asioita jotka kannattaa selvittää aina siitä edellisestä suhteesta. Miten muuten suhtautuu isyyteensä?

Joko olet rauhallisemmalla mielellä? Toivottavasti!

Kyllä teidän tilanne tuosta aivan varmasti muuttuu, tämä taitaa olla vain alkushokkia molemmill. Vauva muuttaa arjen ihan ylösalaisin parisuhteesta puhumattakaan. Miehesi on varmaan ihan pihalla ja tarvitsee ns. omaa aikaa että saa jäsenneltyä asiaa päässään.

Sinä tarvitset unta ja jonku kenelle saisit jutella. Onko lähelläsi hyvää ystävää jolla itsellä on perhe joka tietää mistä kenkä puristaa tai esim.äitisi? Ellei ole, älä pelkää tarttua esim. MLL:n vanhempainpuhelimeen. Hätätapauksessa neuvolan oppaatkin vanhemmuudesta auttavat tai Meidän perhe - ,Kaksplus - ta Vauvalehti.Jos sieltä löytyisi vaikka artikkelejä vastaavista tilanteista.Ne antavat itsellekin huojentuneemman mielen, että tilanteenne ei ole mitenkään eriskummallinen vaan aika normia.Itsekkin olen tuon kaiken kokenut ja siksi voin sanoa, että kaikesta selvitään vaikkei siltä sillä hetkellä tietty tunnukkaan.

Miehesi kypsyy vauvaan ja uuteen arkeen ajanmyötä. Et voi hänen kypsymistä nopeuttaa etkä voi häntä pakoittaa muuttumaan. Se vaatii aikaa. Sulla on ollut 9 kk aikaa ja kongreettista sellaista, miehelläsi ei.

Toivon, että olet jo rauhallisemmalla mielellä. Pidät huolen itsestäsi (yrität nukkua kun vauva nukkuu ja muistat syödä hyvin) niin jaksat pitää huolen vauvastanne. Annat ukkelisi "olla luolassaan" rauhassa, kyllä hän sieltä takaisin tulee kun on siihen valmis.Te olette hänelle varmasti tärkeimmät asiat maanpäällä. Vastuu painaa ja hirvittää, ehkä siksikin hän kaipaa nyt omaa aikaa, jotta voi mietiä ja jäsenneltyä asiaa. Tiedän että se voi tuntua sinusta pelottavalta ja epäoikeudenmukaiselta, kun itse olet vauvassa kiinni ja vastuussa suuresti ja toinen vain häipyy, mutta uskon että tilanteenne on väliaikaista ja muuttuu paremmaksi, vaikkei se siltä nyt tuntuisikaan.Miehet ja naiset ovat niin erilaisia ja meillä on erilaiset keinot hoitaa pääkoppaamme. Mies tahtoo miettiä asioita yksin ja nainen puhua.Toista ei voi muuttaa, vain omaa suhtautuistaan voi!

Kaikkea hyvää teille tästä huolimatta ja hei onnittelut vauvan johdosta!

Vielä pari viikkoa sitten olin menossa naimisiin ja olin onnellinen vaikka tosi väsynyt äiti. Nyt tuntuu pakahduttavan pahalta eikä hyvältä :((



Taidan seota kohta.



ap

miehen tapa taitaa olla pitää mykkäkoulua. se on kotoa opittu tapa yleensä. niillä mykkäkoulun pitäjillä on tapana olla pari päivää puhumatta, ja sitten kun ovat valmiita niin kertovat mikä vaivaa.

raivostuttavaahan tuo on, mutta eiköhän se siitä parin päivän päästä tokene.

vielä kestäis, mutta tää pari viikkoo alkaa olla jo liikaa mun hermoille. Lisäks noi yönyli poissaolot on jotain tosi raastavaa. Ihan hirveä herätä yöllä ja tajuta ettei se toinen ole vieläkään tullut! :((



ap

Pyydä vauvanhoitoapua ystävältä, tuttavalta, naapurilta tai sukulaiselta! Huolehdi itsestäsi & vauvastasi! Mies on aikuinen ihminen ja pärjää kyllä ilman Sinua! Puhutte sitten, kun tilanne on rauhottunut, mutta nyt keskity vauvan & itses perustarpeisiin: ruokaan, juomaan, riittävään lepoon, puhtauteen + ulkoilmaan, jaksuja kovasti! Kyllä se siitä, ajan kanssa!

Tänne ei kyllä kannata kirjoittaa jos on pahaolo tai perheessä kriisi, riitaa tms. Tällä palstalla eukot aika haukkuu kaikkien ukot lyttyyn koska on niin helppo sanoa ettei ite moista touhua kattelis, tietämättä mitään toisen elämästä. On niin helppoa arvostella kun itse on ns. täydellinen...

Harvoin täältä saa asiallista neuvoa, vinkkiä sympatiasta puhumattakaan.Sinuna hakisin mieluummin apua tai tukea läheisistä ystävistäsi, perheeltäsi tai ammattiauttajilta.Joskus pelkkä puhuminen jonkun kanssa helpottaa, kun huomaa ett hei en mä olekkaan yksin.Eikä ammattilaisen kanssa puhuminen tartte tarkoittaa ett asiat olisivat lopullisesti pielessä tai ett ois joku kahjo, päinvastoin.Osoittaa viisautta hakea tukea jos sitä on saatavilla.Toivottavasti on.Tai viimeistään juttelette kun tilanne on rauhoittunut ja te olette rauhoittuneet. Joskus esim. päiväkirjan kirjoittaminen auttaa, ett saa jäsenneltyä omia tunteita.



Kyllä tilanteenne varmaan tuosta rauhoittuu.Ja ukkokin palaa entiseksi itsekseen ihan varmasti.

Kaikkea hyvää teille!

että mitä siedät ja mitä et. Päätöksiä teet sen pohjalta, rauhallisesti.



Kerrot myös miehelle rauhallisesti että et siedä enää yöllisä poissaoloja. Kenenkään perhellisen ei kuulu olla yötä pois kotoa baari-illan jälkeen, kyllä pitäis kotiinsa löytää. Piste.



Mietit myäs mitkä seuraukset olet valmis kantamaan siitä ja jos ne vaikka on ne että jätät miehen (vaikka siksi aikaa että mietitte mitä elämältä haluatte) niin sitten oikeesti myös teet niin.



Mietit myös valmiiksi miten toteutat sen.



Nyt vaan kissa pöydälle ja sanot että et enää siedä tätä jos teet valintasi mitä haluat. Näin ei voi jatkua.

..kohta saamme lukea, kuinka et voi enää sietää miehesi entisen liiton lapsia,etkä halua heitä enää teille.Älä luule, että en ymmärtäisi...ymmärrän hyvin. :(



Näin se kuvio alkaa ja sitten ihmetellään, miksi nainen ei jaksa niitä "toisia kakaroita"?



Miksi pitää ne äidit jättää yksin aina juuri silloin, kun eniten kaipaisi seuraa ja tukea?Sitten ihmetellään, kun niistä tulee ilkeitä ja katkeria.

Tämä kaikki tapahtui jo muutama vuosi sitten. Mökötys ei loppunut enkä minä sitä kestänyt vaan muutin pois. Jälkeenpäin kävi ilmi, että mies oli ollut nuo yöt erään naisen luona. Mies on nyt tällä hetkellä tuon naisen kanssa.



Rakastin lapsen isää niin paljon, että oisin antanut vaikka oikean käteni hänen puolesta. Vieläkään en ole päässyt erosta kunnolla yli ja kävin lähellä itsemurhaa. Olin todella henkisesti rikki ja fyysisesti myös, sain synnytyksessä pahoja komplikaatioita.



Nykyään pystyn jo puhumaan ja kirjoittamaan tästä kaikesta, aikaisemmin teki liian kipeää. Terapiassa olen istunut aika monta tuntia.



Innostuin muistelemaan huomisen isänpäivän kunniaksi. En todellakaan aio onnitella enkä edes laittanut lasta askartelemaan korttia.



ap

Meillä on reilun kuukauden ikäinen vauva. Molemmat olimme innoissame lapsesta. Nyt mies on pari viikkoa ollut aivan hiljaa eikä ole puhunut mitään eikä ole ollut kiinnostunut lapsestakaan. Itse olen unenpuutteesta aivan sekaisin, vauva heräilee yöllä tunnin, parin välein. Mies lähti toissapäivänä baariin, ihan luvan kanssa. Lähti sitten jatkoille ja jäi kaverinsa luo yöksi. Hain miehen aamulla kaverinsa luota. Eilen halusi lähteä kanssa ja mähän sanoin, että vittu menköön, mun ylpeys ei anna periks pyydellä jäämään. Meni saman kaverinsa luo ja tänä aamuna hain taas sieltä. Itken, itken, itkne. Miten asiat kääntyi tällein päälaelleen? Eihän tässä näin pitänyt käydä? Vasta pari viikkoa sitten olimme todella rakastuneita ja tulevaisuus näytti valoisalta. Oltiin puhuttu naimisiinmenosta ja semmosesta. Taidan oksentaa, niin pahalta tuntuu.

jos mies halua lähteä baariin?

Pitää neuvotella, jaksaako äiti hoitaa vauvaa yksin ilman lepotaukoja, jos mies on koko yön poissa. Ei kai oletusarvona ole, että mies saa vaan mennä oman mielensä mukaan ja vauva on äidin vastuulla? Minkälaisessa perheessä asiasta sitten ei neuvoteltaisi?

Haloo :) Vai oletko miehellesi synnyttänyt? Ei kannattaa. Miehet voi puhua mitä vaan,mutta päävastuu jää sinulle itsellesi.

...toi ei ollut kivaa, vaikka kiva toisaalta kuulla ett olet nyt vahvempana kuin silloin, vaikkakin katkerana...

Toivottavasti ett jatkossa kosta lapsesi kautta ex:llesi, sillä lapsi on teidän väleihin syytön ja tarvitsee isäänsä. Ei ehkä nyt, mutta joku päivä aivan varmasti.

Meillä on reilun kuukauden ikäinen vauva. Molemmat olimme innoissame lapsesta. Nyt mies on pari viikkoa ollut aivan hiljaa eikä ole puhunut mitään eikä ole ollut kiinnostunut lapsestakaan. Itse olen unenpuutteesta aivan sekaisin, vauva heräilee yöllä tunnin, parin välein. Mies lähti toissapäivänä baariin, ihan luvan kanssa. Lähti sitten jatkoille ja jäi kaverinsa luo yöksi. Hain miehen aamulla kaverinsa luota. Eilen halusi lähteä kanssa ja mähän sanoin, että vittu menköön, mun ylpeys ei anna periks pyydellä jäämään. Meni saman kaverinsa luo ja tänä aamuna hain taas sieltä. Itken, itken, itkne. Miten asiat kääntyi tällein päälaelleen? Eihän tässä näin pitänyt käydä? Vasta pari viikkoa sitten olimme todella rakastuneita ja tulevaisuus näytti valoisalta. Oltiin puhuttu naimisiinmenosta ja semmosesta. Taidan oksentaa, niin pahalta tuntuu.

jos mies halua lähteä baariin?

on vähintäänkin kohteliasta tiedustella tätä puolisolta. Ei tässä nyt kansallisuudella mitään tekemistä ole, vaan sitä kutsutaan huomaavaisuudeksi. Vai tarkoititko, että juuri suomalaismiehillä, myös perheellisillä, on joku subjektiivinen oikeus lähteä baariin silloin kun huvittaa? No, täältä meiltä löydät ainakin yhden, jolta tuo oikeus on evätty.

elämä on toisinaan paskaa.

mun miehet on kaikki mut jättänyt,ennemmin tai myöhemmin. rakkaus ei näköjään kuulu minulle.

...toi ei ollut kivaa, vaikka kiva toisaalta kuulla ett olet nyt vahvempana kuin silloin, vaikkakin katkerana... Toivottavasti ett jatkossa kosta lapsesi kautta ex:llesi, sillä lapsi on teidän väleihin syytön ja tarvitsee isäänsä. Ei ehkä nyt, mutta joku päivä aivan varmasti.

En ole ap.