Lue keskustelun säännöt.
Pariutuneet ystäväni jättivät minut sinkkuna yksin. Nyt häät tulossa
10.11.2012 |
En saanut kutsuja pariskuntien illanviettoihin, häihin, mökkireissuihin, ristiäisiin jne. Joskus kysyin, miksi minua ei oltu pyydetty esimerkiksi polttareihin ja vastaus oli jotain aivan epämääräistä (en muka olisi ehkä kuitenkaan ehtinyt tms. mikä ei pitänyt paikkaansa).
Nyt kun sitten kyseiset ystäväni(?) ovat kuulleet, että olen menossa naimisiin, minua on kyllä kutsuttu kylään jopa ihan muuten vain. Ilmeisesti he ovat uteliaita näkemään mieheni enkä ole enää mikään "uhka", kuten ennen yksinäisenä naisena. Selvästi osa haluaa kovasti myös hääkutsun. Mutta tunnen vieläkin pahaa mieltä siitä, miten minut eristettiin pariskuntien ja perheiden joukosta ollessani porukan viimeinen sinkku. Siksi en varmaan halua enää sellaista ystävyyttä, joka valikoi, milloin kelpaan ja milloin en.
Miehelle en viitsi näistä puhua. Häihin on tulossa joka tapauksessa riittävästi ihmisiä. Omalta puoleltani kutsun perheen lisäksi läheisimmät serkkuni ja pari lapsuudenystävää sekä työkavereita, jotka eivät tosin ole varsinaisia ystäviä.
Ehkä olen tyhmä ja lapsellinen, mutta piti saada purkautua.
Kommentit (60)
Kuulostaa nimittäin vähän siltä, että niiden pariskuntien miesten ystävyys jatkui edelleen sen eksäsi kanssa etkä enää siksi kelvannut joukkoon.
mutten ymmärrä, miksi et viitsi puhua asiasta miehesi kanssa. Se on mielestäni aika outoa.
Kai voisin puhua, mutta jotenkin hävettää. Tämä on niin selvä kuvio. Aikoinaan kun seurustelin yhden toisen miehen kanssa, mut kyllä kutsuttiin kaikkiin pippaloihin sen miehen kanssa. Sen jälkeen tuli monen vuoden tauko, kun olin sinkkuna. Yhdelle noista ystävistäni sitten sanoinkin, että mut on hylätty aika totaalisesti. Hän torjui ajatuksen täysin ja selitti, ettei se parisuhteessa eläminen niin helppoa ole yms. mikä ei edes liittynyt suoranaisesti koko aiheeseen.
Tavallaan haluaisin olla parempi kuin nuo ihmiset ja kutsua heidätkin, koska olimme vuosia hyviä ystäviä. Mutta on vain niin kurja olo siitä, etten ole saanut olla mukana heidän elämässään. Kerran esimerkiksi kuulin ihan muualta, että heistä yksi oli mennyt kihloihin. Varmistin asian ystäväporukkaan kuuluvalta henkilöltä ja lähetin onnittelukortin. Nolostukseni oli kamala, kun kuulin, että he olivatkin jo naimisissa. Se asian vahvistanut henkilö ei vain ollut sanonut, että häätkin oli jo pidetty, koska ei kai halunnut mun tietävän, että en ollut ollut kutsuttujen joukossa. Tunsin itseni siis todella ääliöksi siinä tilanteessa.
Pohjimmiltaan olen kyllä vain surullinen ja pettynyt. Olisinhan tarvinnut ystäviäni nämä vuodet ja ehkä tarvitsisin heitä jatkossakin. Mutta kun he eivät ole olleet todellisia ystäviä mielestäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä oli noin kuuden hengen tyttöporukka ja alun perin oltiin kaikki sinkkuja. Sitten vähitellen tuli seurustelut ja muut.
ap
Kuulostaa nimittäin vähän siltä, että niiden pariskuntien miesten ystävyys jatkui edelleen sen eksäsi kanssa etkä enää siksi kelvannut joukkoon.
mutten ymmärrä, miksi et viitsi puhua asiasta miehesi kanssa. Se on mielestäni aika outoa.
Kai voisin puhua, mutta jotenkin hävettää. Tämä on niin selvä kuvio. Aikoinaan kun seurustelin yhden toisen miehen kanssa, mut kyllä kutsuttiin kaikkiin pippaloihin sen miehen kanssa. Sen jälkeen tuli monen vuoden tauko, kun olin sinkkuna. Yhdelle noista ystävistäni sitten sanoinkin, että mut on hylätty aika totaalisesti. Hän torjui ajatuksen täysin ja selitti, ettei se parisuhteessa eläminen niin helppoa ole yms. mikä ei edes liittynyt suoranaisesti koko aiheeseen.
Tavallaan haluaisin olla parempi kuin nuo ihmiset ja kutsua heidätkin, koska olimme vuosia hyviä ystäviä. Mutta on vain niin kurja olo siitä, etten ole saanut olla mukana heidän elämässään. Kerran esimerkiksi kuulin ihan muualta, että heistä yksi oli mennyt kihloihin. Varmistin asian ystäväporukkaan kuuluvalta henkilöltä ja lähetin onnittelukortin. Nolostukseni oli kamala, kun kuulin, että he olivatkin jo naimisissa. Se asian vahvistanut henkilö ei vain ollut sanonut, että häätkin oli jo pidetty, koska ei kai halunnut mun tietävän, että en ollut ollut kutsuttujen joukossa. Tunsin itseni siis todella ääliöksi siinä tilanteessa.
Pohjimmiltaan olen kyllä vain surullinen ja pettynyt. Olisinhan tarvinnut ystäviäni nämä vuodet ja ehkä tarvitsisin heitä jatkossakin. Mutta kun he eivät ole olleet todellisia ystäviä mielestäni.
ap
Jos se eksäsi jäi sitten niiden miesten päätöksellä heidän porukkaansa eronne jälkeen, on saattanut olla niissä häissäkin, joihin sinua ei kutsuttu.
Meitä oli noin kuuden hengen tyttöporukka ja alun perin oltiin kaikki sinkkuja. Sitten vähitellen tuli seurustelut ja muut.
ap
Kuulostaa nimittäin vähän siltä, että niiden pariskuntien miesten ystävyys jatkui edelleen sen eksäsi kanssa etkä enää siksi kelvannut joukkoon.
mutten ymmärrä, miksi et viitsi puhua asiasta miehesi kanssa. Se on mielestäni aika outoa.
Kai voisin puhua, mutta jotenkin hävettää. Tämä on niin selvä kuvio. Aikoinaan kun seurustelin yhden toisen miehen kanssa, mut kyllä kutsuttiin kaikkiin pippaloihin sen miehen kanssa. Sen jälkeen tuli monen vuoden tauko, kun olin sinkkuna. Yhdelle noista ystävistäni sitten sanoinkin, että mut on hylätty aika totaalisesti. Hän torjui ajatuksen täysin ja selitti, ettei se parisuhteessa eläminen niin helppoa ole yms. mikä ei edes liittynyt suoranaisesti koko aiheeseen.
Tavallaan haluaisin olla parempi kuin nuo ihmiset ja kutsua heidätkin, koska olimme vuosia hyviä ystäviä. Mutta on vain niin kurja olo siitä, etten ole saanut olla mukana heidän elämässään. Kerran esimerkiksi kuulin ihan muualta, että heistä yksi oli mennyt kihloihin. Varmistin asian ystäväporukkaan kuuluvalta henkilöltä ja lähetin onnittelukortin. Nolostukseni oli kamala, kun kuulin, että he olivatkin jo naimisissa. Se asian vahvistanut henkilö ei vain ollut sanonut, että häätkin oli jo pidetty, koska ei kai halunnut mun tietävän, että en ollut ollut kutsuttujen joukossa. Tunsin itseni siis todella ääliöksi siinä tilanteessa.
Pohjimmiltaan olen kyllä vain surullinen ja pettynyt. Olisinhan tarvinnut ystäviäni nämä vuodet ja ehkä tarvitsisin heitä jatkossakin. Mutta kun he eivät ole olleet todellisia ystäviä mielestäni.
ap
vain jotkut ihmiset jäävät matkan aikana pois, mukavatkin. Uusia tulee tilalle....
Eksä ei ollut mikään hirveän sosiaalinen tyyppi. Mutta hän kyllä meni sitten aika pian naimisiin ja sai lapsen, joten onhan se mahdollista, että hän on nyt sitten päässyt siihen porukkaan noilla ansioillaan. Mutta sitä loukkaavampaa, jos joku "uusi" ja vielä mun eksä syrjäytti minut!
ap
Jos se eksäsi jäi sitten niiden miesten päätöksellä heidän porukkaansa eronne jälkeen, on saattanut olla niissä häissäkin, joihin sinua ei kutsuttu.
Meitä oli noin kuuden hengen tyttöporukka ja alun perin oltiin kaikki sinkkuja. Sitten vähitellen tuli seurustelut ja muut.
ap
Kuulostaa nimittäin vähän siltä, että niiden pariskuntien miesten ystävyys jatkui edelleen sen eksäsi kanssa etkä enää siksi kelvannut joukkoon.
mutten ymmärrä, miksi et viitsi puhua asiasta miehesi kanssa. Se on mielestäni aika outoa.
Kai voisin puhua, mutta jotenkin hävettää. Tämä on niin selvä kuvio. Aikoinaan kun seurustelin yhden toisen miehen kanssa, mut kyllä kutsuttiin kaikkiin pippaloihin sen miehen kanssa. Sen jälkeen tuli monen vuoden tauko, kun olin sinkkuna. Yhdelle noista ystävistäni sitten sanoinkin, että mut on hylätty aika totaalisesti. Hän torjui ajatuksen täysin ja selitti, ettei se parisuhteessa eläminen niin helppoa ole yms. mikä ei edes liittynyt suoranaisesti koko aiheeseen.
Tavallaan haluaisin olla parempi kuin nuo ihmiset ja kutsua heidätkin, koska olimme vuosia hyviä ystäviä. Mutta on vain niin kurja olo siitä, etten ole saanut olla mukana heidän elämässään. Kerran esimerkiksi kuulin ihan muualta, että heistä yksi oli mennyt kihloihin. Varmistin asian ystäväporukkaan kuuluvalta henkilöltä ja lähetin onnittelukortin. Nolostukseni oli kamala, kun kuulin, että he olivatkin jo naimisissa. Se asian vahvistanut henkilö ei vain ollut sanonut, että häätkin oli jo pidetty, koska ei kai halunnut mun tietävän, että en ollut ollut kutsuttujen joukossa. Tunsin itseni siis todella ääliöksi siinä tilanteessa.
Pohjimmiltaan olen kyllä vain surullinen ja pettynyt. Olisinhan tarvinnut ystäviäni nämä vuodet ja ehkä tarvitsisin heitä jatkossakin. Mutta kun he eivät ole olleet todellisia ystäviä mielestäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaisia ihmeellisyyksiä tapahtuu. Minulla on hajonnut yksi tyttökaveripiiri siihen, että kahden miehistä tuli ylimpiä ystäviä, jotka eivät taas voineet sietää minua eivätkä liioin sen neljännen kaverimme miestä. Nyt sitten vain nämä kaksi pariskuntaa mökkeilevät keskenään...
Ap:n ei kannata kutsua häihinsä mukaan porukkaa, joka on noin tehokkaasti jo kerran etäännyttänyt hänet piireistään. Jos ap:lla vielä jostain syystä tulisi ikäviä muutoksia elämäntilanteessaan, niin näihin ei varmasti voisi luottaa.
Esimerkiksi yhden miehestä on parikin porukkaan kuuluvaa sanonut, että on todella ylimielinen ja ärsyttävä tapaus. Mutta tekemisissä he silti ovat. Se joka selitti, ettei parisuhteessa aina ole helppoa, taas on kehunut, kuinka kyseinen ystäväporukka on tukenut häntä niin kovasti ja ettei olisi muuten jaksanutkaan miehensä kanssa.
Itse aion pitää huolen, että kukaan sinkkututtava ei jää mistään pois sinkkuutensa takia. Olemme jo nyt miehen kanssa muun muassa olleet kerran Tallinnassa yhden hänen sinkkukaverinsa kanssa. Meillä oli tosi kivaa eikä todellakaan häirinnyt yhtään, että ollaan erilaisissa elämäntilanteissa. Muistan niin hyvin vielä ne yksinäiset vuodet, kun olisi ollut kiva jos esim. joskus olisi kutsuttu johonkin perhejuttuun. Kummiksikin olisi ollut ihana päästä. Ajattelin aina, että mua pyydettäisiin, mutta ei. Pariskunnat menivät edelle.
ap
Kaikenlaisia ihmeellisyyksiä tapahtuu. Minulla on hajonnut yksi tyttökaveripiiri siihen, että kahden miehistä tuli ylimpiä ystäviä, jotka eivät taas voineet sietää minua eivätkä liioin sen neljännen kaverimme miestä. Nyt sitten vain nämä kaksi pariskuntaa mökkeilevät keskenään...
Ap:n ei kannata kutsua häihinsä mukaan porukkaa, joka on noin tehokkaasti jo kerran etäännyttänyt hänet piireistään. Jos ap:lla vielä jostain syystä tulisi ikäviä muutoksia elämäntilanteessaan, niin näihin ei varmasti voisi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä rikoit sen kanssakärsijöiden kehän, kun et pysynytkään yhdessä eksäsi kanssa. Muita yhdisti se, että kituuttelevat epätyydyttävissäkin parisuhteissa. Nämä olivat kateellisia ja heivasivat sinut porukasta pihalle.
Esimerkiksi yhden miehestä on parikin porukkaan kuuluvaa sanonut, että on todella ylimielinen ja ärsyttävä tapaus. Mutta tekemisissä he silti ovat. Se joka selitti, ettei parisuhteessa aina ole helppoa, taas on kehunut, kuinka kyseinen ystäväporukka on tukenut häntä niin kovasti ja ettei olisi muuten jaksanutkaan miehensä kanssa.
Itse aion pitää huolen, että kukaan sinkkututtava ei jää mistään pois sinkkuutensa takia. Olemme jo nyt miehen kanssa muun muassa olleet kerran Tallinnassa yhden hänen sinkkukaverinsa kanssa. Meillä oli tosi kivaa eikä todellakaan häirinnyt yhtään, että ollaan erilaisissa elämäntilanteissa. Muistan niin hyvin vielä ne yksinäiset vuodet, kun olisi ollut kiva jos esim. joskus olisi kutsuttu johonkin perhejuttuun. Kummiksikin olisi ollut ihana päästä. Ajattelin aina, että mua pyydettäisiin, mutta ei. Pariskunnat menivät edelle.
ap
Kaikenlaisia ihmeellisyyksiä tapahtuu. Minulla on hajonnut yksi tyttökaveripiiri siihen, että kahden miehistä tuli ylimpiä ystäviä, jotka eivät taas voineet sietää minua eivätkä liioin sen neljännen kaverimme miestä. Nyt sitten vain nämä kaksi pariskuntaa mökkeilevät keskenään...
Ap:n ei kannata kutsua häihinsä mukaan porukkaa, joka on noin tehokkaasti jo kerran etäännyttänyt hänet piireistään. Jos ap:lla vielä jostain syystä tulisi ikäviä muutoksia elämäntilanteessaan, niin näihin ei varmasti voisi luottaa.
Koska en ole saanut edes kutsua häihin. Silloin oltiin varmaan vielä ihan onnellisia. Ja noista vain se yksi pari on ollut eroamassa, mutta ei ole eronnut, muut ovat yhdessä ja ovat saaneet siis myös lapsia.
ap
Sinä rikoit sen kanssakärsijöiden kehän, kun et pysynytkään yhdessä eksäsi kanssa. Muita yhdisti se, että kituuttelevat epätyydyttävissäkin parisuhteissa. Nämä olivat kateellisia ja heivasivat sinut porukasta pihalle.
Esimerkiksi yhden miehestä on parikin porukkaan kuuluvaa sanonut, että on todella ylimielinen ja ärsyttävä tapaus. Mutta tekemisissä he silti ovat. Se joka selitti, ettei parisuhteessa aina ole helppoa, taas on kehunut, kuinka kyseinen ystäväporukka on tukenut häntä niin kovasti ja ettei olisi muuten jaksanutkaan miehensä kanssa.
Itse aion pitää huolen, että kukaan sinkkututtava ei jää mistään pois sinkkuutensa takia. Olemme jo nyt miehen kanssa muun muassa olleet kerran Tallinnassa yhden hänen sinkkukaverinsa kanssa. Meillä oli tosi kivaa eikä todellakaan häirinnyt yhtään, että ollaan erilaisissa elämäntilanteissa. Muistan niin hyvin vielä ne yksinäiset vuodet, kun olisi ollut kiva jos esim. joskus olisi kutsuttu johonkin perhejuttuun. Kummiksikin olisi ollut ihana päästä. Ajattelin aina, että mua pyydettäisiin, mutta ei. Pariskunnat menivät edelle.
ap
Kaikenlaisia ihmeellisyyksiä tapahtuu. Minulla on hajonnut yksi tyttökaveripiiri siihen, että kahden miehistä tuli ylimpiä ystäviä, jotka eivät taas voineet sietää minua eivätkä liioin sen neljännen kaverimme miestä. Nyt sitten vain nämä kaksi pariskuntaa mökkeilevät keskenään...
Ap:n ei kannata kutsua häihinsä mukaan porukkaa, joka on noin tehokkaasti jo kerran etäännyttänyt hänet piireistään. Jos ap:lla vielä jostain syystä tulisi ikäviä muutoksia elämäntilanteessaan, niin näihin ei varmasti voisi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko sellainen vaihtoehto mahdollinen, että purkaisit kiukkusi ja harmisi ja jatkaisit ilman niitä eteenpäin? Et jäisi kiinni menneisyyteen vaan antaisit tulevaisuudelle tialisuuden?
Antaisit heille heidän typeryytensä anteeksi ja tarttuisit ojennettuun käteen?
..on taas sitä "käännä toinenkin poski"- paskaa, anna vaan ihmisten kävellä ylitsesi.
Nää samat tyypit kuitenkin hylkäis uudestaan heti jos jotain sattuis.
Olisiko sellainen vaihtoehto mahdollinen, että purkaisit kiukkusi ja harmisi ja jatkaisit ilman niitä eteenpäin? Et jäisi kiinni menneisyyteen vaan antaisit tulevaisuudelle tialisuuden?
Antaisit heille heidän typeryytensä anteeksi ja tarttuisit ojennettuun käteen?
..on taas sitä "käännä toinenkin poski"- paskaa, anna vaan ihmisten kävellä ylitsesi.
Nää samat tyypit kuitenkin hylkäis uudestaan heti jos jotain sattuis.
Juuri näin. Jos ap kärsisi lapsettomuudesta, tulisikin ero miehen kanssa, jäisi leskeksi, saisi vammaisen lapsen tms. Heti olisi liian erilainen noihin porukoihin.
Osa ihmisistä vain on sellaisia, että heti ahdistaa, jos ei kaikki kaverit ole suunnilleen samanlaisissa tuttavapariskuntapaketeissa, pari tervettä lasta, työssäkäyviä ja velkainen omakotitalo. Kun poikkeat jossain kohtaa niistä kirjoittamattomista samanlaisuusvaatimuksista, niin olet ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sen kiukun ja harmin voisi purkaa? Olen siis tullut hylätyksi ja haavoitetuksi eikä se ole ollut jokin yksittäinen juttu vaan vuosia jatkunutta. Kuka purkaustani kuuntelisi? Tai mitä hyötyä olisi kellekään noista ihmisistä puhua? Ja mitä tarkoittaa ojennettu käsi? Kukaan heistä ainakaan ei ole ojentanut kättään. Eiväthän he musta ole kiinnostuneita, vaan haluaisivat vain päästä juhliin ja näkemään mun miehen.
ap
Olisiko sellainen vaihtoehto mahdollinen, että purkaisit kiukkusi ja harmisi ja jatkaisit ilman niitä eteenpäin? Et jäisi kiinni menneisyyteen vaan antaisit tulevaisuudelle tialisuuden?
Antaisit heille heidän typeryytensä anteeksi ja tarttuisit ojennettuun käteen?
..on taas sitä "käännä toinenkin poski"- paskaa, anna vaan ihmisten kävellä ylitsesi.
Nää samat tyypit kuitenkin hylkäis uudestaan heti jos jotain sattuis.Juuri näin. Jos ap kärsisi lapsettomuudesta, tulisikin ero miehen kanssa, jäisi leskeksi, saisi vammaisen lapsen tms. Heti olisi liian erilainen noihin porukoihin.
Osa ihmisistä vain on sellaisia, että heti ahdistaa, jos ei kaikki kaverit ole suunnilleen samanlaisissa tuttavapariskuntapaketeissa, pari tervettä lasta, työssäkäyviä ja velkainen omakotitalo. Kun poikkeat jossain kohtaa niistä kirjoittamattomista samanlaisuusvaatimuksista, niin olet ulkona.
et kutsu heitä, jos et halua, et ole tekemisissä, jos et halua.
Ihan tyhmää märehtiä vuosien takaa asioita, joita silloin on käynyt. Nauti miehestäsi, häistäsi ja uudesta elämästäsi. Onneksi sulla on sentään muitakin kavereita kuin nämä, joista nyt meuhkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tuli aikoinaan tietämättömänä nuorena tehtyä vikavalinta ystävissä. Et voinut silloin samanlaisessa elämäntilanteessa ollessanne tietää, että nämä ovat tällaisia.
Ei auta kuin jatkossa yrittää etsiä parempia ihmisiä ympärilleen, jutella vaikka kavereiden kanssa erilaisista ihmisistä ja tarkkailla, mitä mieltä nämä ovat elämässään erilaisia valintoja tehneistä tai vaikeuksia kohdanneista. Yksisilmäisiin, tiukasti muut ihmiset karsinoiviin ei kannata tuhlata aikaa, vaikka sillä hetkellä olisikin samassa karsinassa heidän kanssaan.
Miten sen kiukun ja harmin voisi purkaa? Olen siis tullut hylätyksi ja haavoitetuksi eikä se ole ollut jokin yksittäinen juttu vaan vuosia jatkunutta. Kuka purkaustani kuuntelisi? Tai mitä hyötyä olisi kellekään noista ihmisistä puhua? Ja mitä tarkoittaa ojennettu käsi? Kukaan heistä ainakaan ei ole ojentanut kättään. Eiväthän he musta ole kiinnostuneita, vaan haluaisivat vain päästä juhliin ja näkemään mun miehen.
ap
Olisiko sellainen vaihtoehto mahdollinen, että purkaisit kiukkusi ja harmisi ja jatkaisit ilman niitä eteenpäin? Et jäisi kiinni menneisyyteen vaan antaisit tulevaisuudelle tialisuuden?
Antaisit heille heidän typeryytensä anteeksi ja tarttuisit ojennettuun käteen?
..on taas sitä "käännä toinenkin poski"- paskaa, anna vaan ihmisten kävellä ylitsesi.
Nää samat tyypit kuitenkin hylkäis uudestaan heti jos jotain sattuis.Juuri näin. Jos ap kärsisi lapsettomuudesta, tulisikin ero miehen kanssa, jäisi leskeksi, saisi vammaisen lapsen tms. Heti olisi liian erilainen noihin porukoihin.
Osa ihmisistä vain on sellaisia, että heti ahdistaa, jos ei kaikki kaverit ole suunnilleen samanlaisissa tuttavapariskuntapaketeissa, pari tervettä lasta, työssäkäyviä ja velkainen omakotitalo. Kun poikkeat jossain kohtaa niistä kirjoittamattomista samanlaisuusvaatimuksista, niin olet ulkona.
Olen ollut ihan asiallinen enkä todellakaan ole ilmaissut mitenkään, että on tuntunut pahalta kun ei ole kutsuttu. Jos olen jonkun jossain sattumalta nähnyt, niin olen ihan ystävällisesti jutellut. Hölmöjä tilanteitahan ne kyllä ovat olleet, kun lapsi on ollut ehkä 2-vuotias ja ystäväni on siinä puhunut lapsestaan kuin olisin ollut koko ajan mukana kuvioissa, vaikka mulle ei ole edes lähetetty viestiä lapsen syntymästä tai puhumattakaan että olisi kutsuttu katsomaan vauvaa.
ap
et kutsu heitä, jos et halua, et ole tekemisissä, jos et halua.
Ihan tyhmää märehtiä vuosien takaa asioita, joita silloin on käynyt. Nauti miehestäsi, häistäsi ja uudesta elämästäsi. Onneksi sulla on sentään muitakin kavereita kuin nämä, joista nyt meuhkaat.
Olipas valaisevaa lukea sun tilanteesta! Itse sinkkuunnuin vajaa vuosi sitten ja olen ihmetellyt ihan älyttömästi miksi mua ei yhtäkkiä enää kutsuta mihinkään. Joku vanha kaveri (kyseessä siis omat vanhat kaverini, eivät exän kaverit) saattaa pyörähtää kylässä ja kertoa, että heillä on illanistujaiset tulossa. Että pitäisi jotain purtavaa kehitellä ja miettiä mihin sitten lähdettäisiin jatkamaan vai lähdettäisiinkö. Mulle vaan jutellaan ihan pokkana tämmösiä, eikä mua kuitenkaan kutsuta mukaan. En ymmärrä mitä on tapahtunut, mielestäni olen ihan sama ihminen kuin ennenkin, enkä ole esim. katkeroitunut erosta ja valita koko ajan. Siis onko tää ihan oikeesti todellista, että nyt kun olen sinkku, mun omat vanhat ystävät eivät halua olla mun kanssa tekemisissä? Pariskunnat vaan kelpaavat. Ilmeisesti sinulle on käynyt aikanaan samoin. Ei mahdu ymmärrykseen tällainen. Itselleni ystävät on aina ystäviä, ihan sama mikä elämäntilanne heillä on. Itkua nieleskellen viettelen juhlapyhiä yksin kun muut hehkuttavat pippaloitaan ihan avoimesti. Ihan kun ne ei edes tajuaisi, että mäkin saattaisin haluta tulla mukaan. Kummasti vain pariskunnat kutsutaan. Sinun tilanteessasi olisin vain onnellinen ja nauttisin siitä mitä on ja unohtaisin kuvaamasi kaltaiset ihmiset kokonaan.
Ja on todellakin kummallinen tilanne. Meilläkin oli ennen tapana, että joka vappu ja uusivuosi vietettiin yhdessä (aatto siis). Perinne jatkuu, mutta minä en ole saanut kutsua enää vuosiin. Olen jo pitkälti unohtanutkin kyseiset ihmiset, mutta nyt kun he sitten yhtäkkiä ilmoittelevat itsestään, niin tietysti kaikki muistuu mieleen. Oikeastaan on ihan huvittavaakin ajatella, miten he nyt sitten yrittävät hahmottaa, kuka mun mies on ja mitä on tapahtumassa. Mutta ehkä he tajuavat järjestää jotkut pippalot meidän häiden ajaksi, ettei tarvitse ihan ilman juhlia olla.
ap
Olipas valaisevaa lukea sun tilanteesta! Itse sinkkuunnuin vajaa vuosi sitten ja olen ihmetellyt ihan älyttömästi miksi mua ei yhtäkkiä enää kutsuta mihinkään. Joku vanha kaveri (kyseessä siis omat vanhat kaverini, eivät exän kaverit) saattaa pyörähtää kylässä ja kertoa, että heillä on illanistujaiset tulossa. Että pitäisi jotain purtavaa kehitellä ja miettiä mihin sitten lähdettäisiin jatkamaan vai lähdettäisiinkö. Mulle vaan jutellaan ihan pokkana tämmösiä, eikä mua kuitenkaan kutsuta mukaan. En ymmärrä mitä on tapahtunut, mielestäni olen ihan sama ihminen kuin ennenkin, enkä ole esim. katkeroitunut erosta ja valita koko ajan. Siis onko tää ihan oikeesti todellista, että nyt kun olen sinkku, mun omat vanhat ystävät eivät halua olla mun kanssa tekemisissä? Pariskunnat vaan kelpaavat. Ilmeisesti sinulle on käynyt aikanaan samoin. Ei mahdu ymmärrykseen tällainen. Itselleni ystävät on aina ystäviä, ihan sama mikä elämäntilanne heillä on. Itkua nieleskellen viettelen juhlapyhiä yksin kun muut hehkuttavat pippaloitaan ihan avoimesti. Ihan kun ne ei edes tajuaisi, että mäkin saattaisin haluta tulla mukaan. Kummasti vain pariskunnat kutsutaan. Sinun tilanteessasi olisin vain onnellinen ja nauttisin siitä mitä on ja unohtaisin kuvaamasi kaltaiset ihmiset kokonaan.
Joku jos pystyisi selittämään, mistä ihmeestä tässä on kysymys. Omalla kohdallani voin ainakin vannoa, ettei kyse ole siitä että kaverit pelkäisivät minun iskevän miehensä tai olevan jotenkin muuten uhka heidän parisuhteelleen. Itsekin varmaan olisin onnesta soikeena jos olisi sormus sormessa ja pullat uunissa, mutta en voi kuvitella että en sen takia haluaisi olla tekemisissä kenenkään kanssa, jolla ei ole sama onnekas tilanne. Surullinen fiilis. Ehkäpä pitäisi ottaa asia suoraan puheeksi.
Sinkkuna en kelvannut "ystävän" illanistujaisiin, jonne tietenkin kutsuttiin vain pariskuntia. Kutsuimme toisen sinkkuystävän kanssa naureskellen näitä iltoja "parisuhteiden palvontamenoiksi".
Kuten joku tässä kertoili, näistäkin illanvietoista ja niiden suunnittelussta hän kertoi avoimesti, ketä kutsuisi, kun Sirkku ja Markku eivät tule toimeen keskenään voivoi.. ja mitä ruuaksi. Kuitenkin olin mukamas tämän ihmisen luottoystävä, jolle hän aina kertoi huolensa ja murheensa, mutta näihin pariskuntien palvontamenoihin minun ei ollut soveliasta osallistua. Minun olisi kuitenkin pitänyt aina kommentoida jotain näihin juhlamenoihin, mutta jäädä itse häveliäästi ulkopuolelle.
Haluaisin uskoa hyvyyteen, ja ajatella, että kyse ei ollut ilkeydestä, mutta enpä tiedä enää. Olen varmasti ollut ihan liian sinisilmäinen. Kyllähän se on aika nöyryyttävää, että toinen käy läpi yksityiskohtaisesti juhlasuunnitelmiaan henkilölle, jota ei ole kutsuttu. Tökeröä ja moukkamaista. Nyt oikeastaan ihan puistattaa tuollainen käytös, miten joku voikin olla noin huonostikäyttäytyvä moukka?
Sitten elämäntilanteeni muuttui: löysin puolison. Jo alkoi utelu, että mikä mies, kuka, mitä missä.... mutta ei "ystäväni" ollut oikestaan kiinnostunut minusta, mitä minun elämääni kuuluu, vaan pelkästään miehestäni! Kutsuja alkoi myös tulemaan, mutta olin niin kusipää, että menin aina kutsuille yksin. Vahingossakaan en ottanut miestä mukaan. Voivoi sitä voivottelua ja harmittelua, kun ei se MIES ollut mukana. Argh.
Sitten erosin miehestä. Jo alkoi sama ihminen surkuttelemaan kohtaloani. Muistan oikein hyvin hänet vikisemässä itsesäälissä, että "nyyh, kun KAIKKI eroavat".
Olen edelleen sinkku ja hän yrittää aina sepittää elämäntilanteeni jotenkin t-o-d-e-l-l-a surkeaksi. Mikä kamalinta, hän yrittää naittaa mitä kaameimmille tapauksille, tyyliin "voi MISTÄ me löydettäisiin sulle mies!" Olen tyytyväinen elämääni enkä kaipaa ketään. Ja olen tämän tälle parisuhde-maanikolle kertonut.
Tietenkin välimme ovat taas viilenneet, olenhan paheksuttavasti sinkku.
Jotenkin tässä on kyse "ystäväni" omasta ajatusmaailmasta: parisuhde on jotain hienoa ja on k-a-m-a-l-a-a jos joku eroaa. Vaikka kuinka selittäisi, että joskus parisuhteet ovat nii-iin kertakaikkisen huonoja, että on onnellisempaa olla yksin. "Ystäväni" huokaa muka ymmärtäväisenä, mutta kohta taas töräyttää suustaan jotain typerää sinkuista.
Hän siis kokee sinkut uhkaksi, mutta ei suinkaan miestennielijä-mielessä, vaan ikävänä muistutuksena siitä, että ero saattaa tulla kenelle vain.
Ja tämä kyseinen ihminen ainakin heivaisi myös muunlaiset, hänen mielestään ikävässä elämäntilanteessa olevat elämästään. Johan hän moitti esim. oman kummilapsensa ulkonäköä, kun kummilapsi olikin ruma (hyi, yäk). En edes tiedä, mitä tämä pölvästi sanoisi esim. vammaisesta lapsesta...
Jotkut vain ovat pinnallisia ja moukkamaisia, eihän sille mitään voi.
Kai voisin puhua, mutta jotenkin hävettää. Tämä on niin selvä kuvio. Aikoinaan kun seurustelin yhden toisen miehen kanssa, mut kyllä kutsuttiin kaikkiin pippaloihin sen miehen kanssa. Sen jälkeen tuli monen vuoden tauko, kun olin sinkkuna. Yhdelle noista ystävistäni sitten sanoinkin, että mut on hylätty aika totaalisesti. Hän torjui ajatuksen täysin ja selitti, ettei se parisuhteessa eläminen niin helppoa ole yms. mikä ei edes liittynyt suoranaisesti koko aiheeseen.
Tavallaan haluaisin olla parempi kuin nuo ihmiset ja kutsua heidätkin, koska olimme vuosia hyviä ystäviä. Mutta on vain niin kurja olo siitä, etten ole saanut olla mukana heidän elämässään. Kerran esimerkiksi kuulin ihan muualta, että heistä yksi oli mennyt kihloihin. Varmistin asian ystäväporukkaan kuuluvalta henkilöltä ja lähetin onnittelukortin. Nolostukseni oli kamala, kun kuulin, että he olivatkin jo naimisissa. Se asian vahvistanut henkilö ei vain ollut sanonut, että häätkin oli jo pidetty, koska ei kai halunnut mun tietävän, että en ollut ollut kutsuttujen joukossa. Tunsin itseni siis todella ääliöksi siinä tilanteessa.
Pohjimmiltaan olen kyllä vain surullinen ja pettynyt. Olisinhan tarvinnut ystäviäni nämä vuodet ja ehkä tarvitsisin heitä jatkossakin. Mutta kun he eivät ole olleet todellisia ystäviä mielestäni.
ap