Pariutuneet ystäväni jättivät minut sinkkuna yksin. Nyt häät tulossa
En saanut kutsuja pariskuntien illanviettoihin, häihin, mökkireissuihin, ristiäisiin jne. Joskus kysyin, miksi minua ei oltu pyydetty esimerkiksi polttareihin ja vastaus oli jotain aivan epämääräistä (en muka olisi ehkä kuitenkaan ehtinyt tms. mikä ei pitänyt paikkaansa).
Nyt kun sitten kyseiset ystäväni(?) ovat kuulleet, että olen menossa naimisiin, minua on kyllä kutsuttu kylään jopa ihan muuten vain. Ilmeisesti he ovat uteliaita näkemään mieheni enkä ole enää mikään "uhka", kuten ennen yksinäisenä naisena. Selvästi osa haluaa kovasti myös hääkutsun. Mutta tunnen vieläkin pahaa mieltä siitä, miten minut eristettiin pariskuntien ja perheiden joukosta ollessani porukan viimeinen sinkku. Siksi en varmaan halua enää sellaista ystävyyttä, joka valikoi, milloin kelpaan ja milloin en.
Miehelle en viitsi näistä puhua. Häihin on tulossa joka tapauksessa riittävästi ihmisiä. Omalta puoleltani kutsun perheen lisäksi läheisimmät serkkuni ja pari lapsuudenystävää sekä työkavereita, jotka eivät tosin ole varsinaisia ystäviä.
Ehkä olen tyhmä ja lapsellinen, mutta piti saada purkautua.
Kommentit (60)
Mutta ei niissä illanvietoissa ennenkään mitään pelattu, vaan syötiin ja juteltiin yms. Häihin taas luulisi muutaman sinkunkin mahtuvan ja siellähän voisi sinkut tutustua toisiinsa. Polttareissa taas ei miehiä edes ole.
Me ei olla säälistä pyydetty sinkku ystävää mukaan reissuun vaan ystävyydestä. Kyseinen ihminen on todella hyvää seuraa eikä tarvitse ketään täydennykseksi, että kelpaisi meille tai että reissu olisi onnistunut paremmin. Romanttiset retket on sitten erikseen, mutta loppu elämän ajan tarvitsee muutakin sisältöä kuin romantiikkaa.
ap
Jos toinen on uraa luovat sinkku ja toinen kotiäitinä, niin elämässä on erilainen vaihe menossa. Toki yhteisiä juttuja voi löytyä helposti, mutta aina ei mene niin vaan ihmiset erkaantuvat, ja saattavat sitten myöhemmin löytää toisensa "uudelleen".
Ja pakko sanoa AP:lle, että joskus syynä voi olla sekin, että kavereista saattaisi tuntua tyhmältä kutsua sinkku juhliin mukaan. Tarkoitan sitä, että ihmiset saattavat ajatella että jos ns. "pariskuntien illanvietto menossa" niin sinkku kokisi olevansa noissa "ylimääräinen".
Ja mahdollisesti voisi ollakin/tuntea olevansa, varsinkin jos illan ohjelmaan kuuluu jotain "pareina tehtävää" sanotaan nyt vaikka Aliaksen pelaamista tmv. joissa se yhden parittomuus aiheuttaisi sählinkiä (ellei ole kahta sinkkua paikalla).Ja minusta tuollainen "sääliminen" on typerää (viittaan siihen että ap pyytää sinkkukaverin mukaan Tallinnaan). Itse teen erilaisia asioita kaverien kanssa, perheenä, puolison kanssa jne. en näe mitään syytä miksi alkaisin ns. sekoittaa pakkaa. En todellakaan halua ystävää mukaan meidän kahden romanttisen viikonlopun viettoon, enkä toisaalta puolisoa mukaan tyttöjen mökkiviikonloppuun.
Ja sekin kannattaa muistaa, että kun saa lapsia, aikaa on entistä vähemmän. On pakko priorisoida ajankäyttöä, ja on luonnollista että haluaa antaa aikaa omalle puolisolle ja lapsille enemmän mitä ystäville. Sinkkuna/kaksin ollessa on paljon helpompi antaa aikaa ystäville, koska ei ole mitään velvotteita kotirintamalla. Voi spontaanisti ottaa äkkilähdön aurinkoon kaverin kanssa jne. mutta kun on lapsia, ei noin enää voi toimia.
Asioista pitää puhua ja tarkastella kokonaiskuvaa (kärsiikö 6kk vauva jos sen jättää kotiin viikoksi isän hoiviin, jaksaako isä käydä töissä ja huolehtia samalla korvatulehduskierteessä olevista lapsista yksin, onko matkaan rahaa vai meneekö esikoisen ulkomaan turnaus edelle jne.)
Minusta on taas luonnollista että joskus joku kaveri elää ilman minun seuraa ja sitten taas joskus alkaa kaipaamaan tätä.
Sillä ei ole merkitystä että olet sinkku vaan sinä itsekin tunnut puhuva siitä että miten sinua ei pyydetä sinne ja tonne. Mikä vamma sinulla on ettet KYSY voiko vauvaa tulla katsomaan?
Kuka oikeasti jaksaa pitää listaa siitä kuka on käynyt lasta katsomassa? Onko sinulla oikeasti noin pieni ja köyhä elämä?
Ei minusta kuulu kenenkään pyytää aina ihmisiä luokseen ja jos tämän tekee niin minusta ystävä tekee sen pyytteettömästi. Sinusta se on joku velvollisuus ja jos näin ei tee niin ei kaipaa sinua ja plaaplaa. Veikkaan että ne kaveriporukan muut juttelee muutenkin toisilleen kuin vaan odottaa jotain hiton kutsua!
Todellakaan et pyydä yhtään kavereistasi jos se on noin rankkaa.
Millainen ihminen muka kysyy miksei häntä kutsuttu polttareihin? Vastaus on että koska sinä et ole muuten heihin yhteydessä. Ei elämä ole pelkkää juhliin pyytämistä. Sekaisin sinä olet:(
Siis olimme jatkuvasti yhteydessä, kun olimme kaikki sinkkuja. Kun seurustelin, sain kutsuja. Kun olen ollut sinkku, ei ole kutsuttu esim. häihin. Nyt kun olen menossa naimisiin, taas kutsutaan. Ja kyllä olen pitänyt yhteyttä itse. Olen lähettänyt viestejä, onnittelukortteja jne. Mun luo on aina saanut tulla käymään ilmoittamattakin. Mutta öö, ehkä sitten olenkin sekaisin?
ap
Minusta on taas luonnollista että joskus joku kaveri elää ilman minun seuraa ja sitten taas joskus alkaa kaipaamaan tätä.
Sillä ei ole merkitystä että olet sinkku vaan sinä itsekin tunnut puhuva siitä että miten sinua ei pyydetä sinne ja tonne. Mikä vamma sinulla on ettet KYSY voiko vauvaa tulla katsomaan?
Kuka oikeasti jaksaa pitää listaa siitä kuka on käynyt lasta katsomassa? Onko sinulla oikeasti noin pieni ja köyhä elämä?Ei minusta kuulu kenenkään pyytää aina ihmisiä luokseen ja jos tämän tekee niin minusta ystävä tekee sen pyytteettömästi. Sinusta se on joku velvollisuus ja jos näin ei tee niin ei kaipaa sinua ja plaaplaa. Veikkaan että ne kaveriporukan muut juttelee muutenkin toisilleen kuin vaan odottaa jotain hiton kutsua!
Todellakaan et pyydä yhtään kavereistasi jos se on noin rankkaa.
Millainen ihminen muka kysyy miksei häntä kutsuttu polttareihin? Vastaus on että koska sinä et ole muuten heihin yhteydessä. Ei elämä ole pelkkää juhliin pyytämistä. Sekaisin sinä olet:(
Ihan oikein teet. Mihin sinä muka tuollaisia ystäviä tarvitset .
Siis olimme jatkuvasti yhteydessä, kun olimme kaikki sinkkuja. Kun seurustelin, sain kutsuja. Kun olen ollut sinkku, ei ole kutsuttu esim. häihin. Nyt kun olen menossa naimisiin, taas kutsutaan. Ja kyllä olen pitänyt yhteyttä itse. Olen lähettänyt viestejä, onnittelukortteja jne. Mun luo on aina saanut tulla käymään ilmoittamattakin. Mutta öö, ehkä sitten olenkin sekaisin?
ap
Minusta on taas luonnollista että joskus joku kaveri elää ilman minun seuraa ja sitten taas joskus alkaa kaipaamaan tätä.
Sillä ei ole merkitystä että olet sinkku vaan sinä itsekin tunnut puhuva siitä että miten sinua ei pyydetä sinne ja tonne. Mikä vamma sinulla on ettet KYSY voiko vauvaa tulla katsomaan?
Kuka oikeasti jaksaa pitää listaa siitä kuka on käynyt lasta katsomassa? Onko sinulla oikeasti noin pieni ja köyhä elämä?Ei minusta kuulu kenenkään pyytää aina ihmisiä luokseen ja jos tämän tekee niin minusta ystävä tekee sen pyytteettömästi. Sinusta se on joku velvollisuus ja jos näin ei tee niin ei kaipaa sinua ja plaaplaa. Veikkaan että ne kaveriporukan muut juttelee muutenkin toisilleen kuin vaan odottaa jotain hiton kutsua!
Todellakaan et pyydä yhtään kavereistasi jos se on noin rankkaa.
Millainen ihminen muka kysyy miksei häntä kutsuttu polttareihin? Vastaus on että koska sinä et ole muuten heihin yhteydessä. Ei elämä ole pelkkää juhliin pyytämistä. Sekaisin sinä olet:(
Ai että ap:n pitäisi väkisin tuppautua jonnekin.. Kyllä sen yleensä huomaa onko toivottua seuraa vai ei.. Mutta taidatkin olla provo.
Ap:lle haluaisin sanoa, että kuulostavatpa ystäväsi typeriltä. Eivät kyllä ole oikeita ystäviä ja sinuna en kutuisi heitä häihin.. Todella outoa tuollainen kokonaan ulkopuolelle sulkeminen. Mutta tiedänpä minäkin tällaisia ihmisiä. Kun ollaan parisuhteessa niin ollaan vaan sitten toisten parien kanssa. En kyllä tajua mikä siinä on.. minä ainakin olen ystäväni ystävä enkä mikään pariskuntasymsioosin ystävä. Kai toiset vain ajattelevat, että sinkku rikkoo parillisen harmonian.
Itse olen ollut sosiaalisissa suhteissa passiivinen. Olen itkenyt monesti, kun kukaan ei halua olla mun kanssani, enkä tajunnut, että enhän minä itse ikinä järjestä mitään illanistujaisia tai kutsu ketään tapaamaan. Siitähän joku ystävä voisi vetää johtopäätöksen, että hänen seuransa ei taida olla minulle mieluisaa, kun aina seura kelpaa vain, jos hän sitä on järjestelemässä.
Kutsuitko ikinä näitä ystäviä sinun kanssasi tekemään jotain? Jos kutsuit, eikä kukaan ikinä halunnut tulla niin asia on selvä, että tuollaiset kaverit saa mennä. Jos taas itse et ikinä kutsunut vaan odotit vaan muiden kutsua, miettisin ehkä, miksi et itse ollut aktiivinen?
Aika aikaansa kutakin. Elämä erottaaja elämä tuo toisia taas tilalle.
Itsellä ja siskolla oli yhteinen kaveri, jonka kanssa oltiin samalla luokalla 2-9-luokat. Lukiossa olin eri luokalla kuin sisko ja tämä kaveri ja lukion jälkeen opistossakin oltiin osa ajasta eri ja loput samalla luokalla. Olin hänen häissääkin kuvaamassa ja auttamassa. Sen jälkeen heille tuli lapsi, oltiin vielä kastejuhlassa. Yritin pitää yhteyttä sähköpostilla ja käydä pyytä käymään mutta kaippa hänellä siten oli kiire kun toinenkin lapsi syntyi.
10 vuotta sitten totesin että yksipuolinen ystävyys on aika tylsää ja lopetin yhteyden pidon omalta puoleltani. oma elämäkin muutui kun löytyi mies ja lapsi syntyi. Joulukortti tulee vieläkin vaikka itse lopetin senkin jo pari vuotta sitten. En koe enää häntä ystäväksi vaan ihan vieraaksi ihmiseksi.
Olen vieläkin lähetellyt välillä tervesisiä veljen ja miehenkin kautta, kun joskus harvoin satut tapaamaan, mutta koskaan kumpikaan ei sano että terveisiä takaisin. Taidan jättää jatkossa nekin sanomatta.
itse jätäisin AP:na kutsumatta kyseisen ystäväpiirin häihin. Eivät he sinun ystäviäsi ole oikeati. Se aika meni jo.
Älä kutsu noita ns ystäviä. Ne eivät ole sinun ystäviäsi koskaan olleetkaan. Aikanaan kun minulla meni huonosti elämässä (ei päihdejuttuja) niin ns ystävät alkoivat katsastaa minun seuraani. En ollut tarpeeksi hieno heille vaikka olin juuri sama ihminen kuin ennenkin. Sitten kun sana kiiri että olen hyvässä työssä ja on mies ym niin johan alkoi pyyntöjä tulla illanistujaisiin jne. En mennyt. Olin niin selvästi nähnyt että eivät ole ystäviä. Vuosikymmenien mittaan sain muutaman uuden oikean ystävän jotka ovat seisseet rinnallani sekä minä heidän oli mikä oli.
Jos joskus epäilyttää ja kaduttaa eli tekee mieli hyväksyä se välien lämmittely-yritys, on mielestäni hyvä muistuttaa itselleen että he tekisivät saman uudestaan. Esim. nyt oltaisiin taas kavereita vähän aikaa, sitten alkaa tulla lapsia ja saman tien hylätään uudestaan kun on uudet kuviot.
Ne ihmiset eivät ole ystäviäsi, eivätkä siis edes kutsuneet sinua häihin ja polttareihin. Joten miksi kutsuisit heidät? Ei ole mitään syytä.
Ymmärrän harmisi, mutta perheellisenä saattaisit tarvita toisten perheellisten tukea. Olisiko sellainen vaihtoehto mahdollinen, että purkaisit kiukkusi ja harmisi ja jatkaisit ilman niitä eteenpäin? Et jäisi kiinni menneisyyteen vaan antaisit tulevaisuudelle tialisuuden?
Antaisit heille heidän typeryytensä anteeksi ja tarttuisit ojennettuun käteen?
"Ystäviesi" käytös oli typerää, vaikuttavat lapsellisilta tyypeiltä itse. Unohda heidät ja etsi uusia.
Joskin olin yhden lapsen yh.
Ikinä ei kutsuttu mihinkään tms.
Kunnes menin naimisiin mieheni kanssa. Johan alkoi tulla kutsuja. Nooh, siinä vaiheessa oli jo liian myöhäistä. Olin löytänyt uusia kavereita.
Jos ei ole seura silloin aikoinaan kelvannut niin ei tarvitse enää mukaan ängetä. Kyllä sen oikean ystävän tunnistaa siitä että se on mukana elämässä ihan jokaisessa elämänvaiheessa. Minulla näitä ystäviä on kolme.
Sitten on näitä ystäviä joista on tullut vain kavereita vuosien saatossa kun on oma tai heidän elämäntilanne muuttunut. Yksi lapsellinen ystävä ei olekaan enää niin paljoa halunnut olla kanssani tekemisissä sen jälkeen kun minä sain lapsen..mikä sinällään on varsin outoa. Tai ehkä se johtuu siitä että ennen minä olin se joka järjesti illanistujaisia joihin tämäkin naine osallistui mielellään. Enää näitä istujaisia ei niin tiuhaan tule järjestettyä.
Muiden perheellisten tukea? Miksei ap voisi saada sitä tukea ihan sukulaisiltaan, työkavereiltaan, perheettömiltä ystäviltään ja mahdollisesti uusilta perheellisiltä ystäviltä? Esim. jos tulee lapsia, niin tutustuisi sitten niihin toisiin äiteihin.
Ap:n pitää arvostaa itseään sen verran, ettei rupea lämmittelemään suhteita ihmisiin, jotka eivät kutsuneet häntäkään omiin häihinsä. Ihmisiin, jotka antoivat epämääräisiää selityksiä ap:lle, kun tämä kysyi, miksei ollut saanut kutsua.
Selkeä irtiotto on paras eikä jäädä kärsimään tuollaiseen epätasa-arvoiseen tilanteeseen. Ap on parempien ystävien arvoinen.
Ymmärrän harmisi, mutta perheellisenä saattaisit tarvita toisten perheellisten tukea. Olisiko sellainen vaihtoehto mahdollinen, että purkaisit kiukkusi ja harmisi ja jatkaisit ilman niitä eteenpäin? Et jäisi kiinni menneisyyteen vaan antaisit tulevaisuudelle tialisuuden?
Antaisit heille heidän typeryytensä anteeksi ja tarttuisit ojennettuun käteen?
mutten ymmärrä, miksi et viitsi puhua asiasta miehesi kanssa. Se on mielestäni aika outoa.
Et ole ollenkaan tyhmä ja lapsellinen. Ne ihmiset eivät ole ystäviäsi, eivätkä siis edes kutsuneet sinua häihin ja polttareihin. Joten miksi kutsuisit heidät? Ei ole mitään syytä.
mutten ymmärrä, miksi et viitsi puhua asiasta miehesi kanssa. Se on mielestäni aika outoa.
Pikemminkin ap:n mies voisi ihmetellä, jos nuo hänelle tuntemattomat ihmiset yhtäkkiä kutsuttaisiin häihin ap:n "ystävinä". Ap:han on ollut heidän kanssaan läheisissä väleissä joskus hyvän aikaa ennen miehen tuntemista.
Jos toinen on uraa luovat sinkku ja toinen kotiäitinä, niin elämässä on erilainen vaihe menossa. Toki yhteisiä juttuja voi löytyä helposti, mutta aina ei mene niin vaan ihmiset erkaantuvat, ja saattavat sitten myöhemmin löytää toisensa "uudelleen".
Ja pakko sanoa AP:lle, että joskus syynä voi olla sekin, että kavereista saattaisi tuntua tyhmältä kutsua sinkku juhliin mukaan. Tarkoitan sitä, että ihmiset saattavat ajatella että jos ns. "pariskuntien illanvietto menossa" niin sinkku kokisi olevansa noissa "ylimääräinen".
Ja mahdollisesti voisi ollakin/tuntea olevansa, varsinkin jos illan ohjelmaan kuuluu jotain "pareina tehtävää" sanotaan nyt vaikka Aliaksen pelaamista tmv. joissa se yhden parittomuus aiheuttaisi sählinkiä (ellei ole kahta sinkkua paikalla).
Ja minusta tuollainen "sääliminen" on typerää (viittaan siihen että ap pyytää sinkkukaverin mukaan Tallinnaan). Itse teen erilaisia asioita kaverien kanssa, perheenä, puolison kanssa jne. en näe mitään syytä miksi alkaisin ns. sekoittaa pakkaa. En todellakaan halua ystävää mukaan meidän kahden romanttisen viikonlopun viettoon, enkä toisaalta puolisoa mukaan tyttöjen mökkiviikonloppuun.
Ja sekin kannattaa muistaa, että kun saa lapsia, aikaa on entistä vähemmän. On pakko priorisoida ajankäyttöä, ja on luonnollista että haluaa antaa aikaa omalle puolisolle ja lapsille enemmän mitä ystäville. Sinkkuna/kaksin ollessa on paljon helpompi antaa aikaa ystäville, koska ei ole mitään velvotteita kotirintamalla. Voi spontaanisti ottaa äkkilähdön aurinkoon kaverin kanssa jne. mutta kun on lapsia, ei noin enää voi toimia.
Asioista pitää puhua ja tarkastella kokonaiskuvaa (kärsiikö 6kk vauva jos sen jättää kotiin viikoksi isän hoiviin, jaksaako isä käydä töissä ja huolehtia samalla korvatulehduskierteessä olevista lapsista yksin, onko matkaan rahaa vai meneekö esikoisen ulkomaan turnaus edelle jne.)