Olen äiti ja todellakin odotan muilta ihmisiltä erityiskohtelua! :)
Täytyy myöntää, että äitiys nosti mun egoa silmittömästi.
Seuraavassa esimerkkejä, mitä odotan muilta ihmisiltä:
-Kotona: jos naapurista kuuluu yksikin koiran haukahdus tai ääni, tai kuuntelevat musiikkia, käyn huomattamassa asiasta, vaikka keskellä päivää! Sen sijaan minun lapseni saavat huutaa ja metelöidä, koska he ovat tärkeimmät koko asuinkunnassa ja heillä on oikeus vaikka pimpotella toisten ovikelloa, odotan toki, että ihmiset suvaitsevat sen, koska ne ovat kuitenkin minun lapsiani :) heidän täytyy olla kaikille muillellin asukkaille maailman tärkeimmät ihmiset tai he ovat kamalia muutoin.
-Kaupassa: jos ihmisiä on ottamassa esim. Banaaneja, minä kiilaan kärryllä ihmisen pois siitä, koska minä otan lapseni kanssa ensin, olemme etusijalla kaikessa, muut väistää meitä. Sama homma kassajonossa, oletan todellakin, että muut ihmiset antavat minulle ja lapselleni tilaa ja päästävät ohi.
-Julkisissa kulkuvälineessä: huomio kaikki, minä saavun lapseni kanssa bussiin. Ihmiset tarkkana, meille tietä, meille annatte vielä paikkanne. Sillä meidän turvallisuus on ylitse muiden, myös sen vanhan mummonhupakon siellä bussissa, seisomaan vaan muut! Lapseni aina ennen muita. Se ajatus on oltava.
-Kylässä, tapahtumissa: Minun lapseni saapuu, katsokaa kaikki! Nyt kiinnittämään se huomio meihin. Eikait teidän koiranpentu nyt sentään meidän Liisan huomiota mene varastamaan. Teidän koirat ei ole sitä ansainneet. Ainoastaan minä ja minun lapseni, hänen on oltava huomion keskipiste, aina.
Muut ihmiset hox, teidän täytyy ajatella aina minun lapseni kannalta ja hänen edunmukaisesti, sillä teidän muiden etu tulee kuitenkin viimeisenä meihin nähden.
-Ravintolassa: me ensin, me tullaan. Ihmiset keskeyttäkää syöminen, olette erittäin törkeitä, kun syötte vaan ruokaanne, ettekä huomaa, että lapseni tuli sinne ja haluaa teidän ihailut ja huomiot. Ei teillä voi olla niin kivaa omassa seurassa, kuin viihdyttää minun lastani, joka muuten on maailman ihanin, jonka teidänkin täytyisi sisäistää. Teillä kaikilla täytyy olla se prioriteetti, että minun lapseni on teille tärkeintä ja ihaninta koskaan ja teidän omat rakkaat ja läheiset ei niinkään. Oletteko ihan pöllöjä.
Tässä on nämä normaalit perusoletukset muilta ihmisiltä, niinkuin varmasti kaikkien muidenkin äitien osalta.
Miksi tämä ei millään näy jokapäiväisessä elämässä?
Onko ihmiset tosiaan niin julmia, etteivät pidä lastani keskipisteenä? Tätä ihmettelen suuresti.
Terveisin kahden maailman ihanimman ja rakkaimman lapsen äiti, jolla on oikeus vaatia mitä vain :)
Kommentit (6)
Jos kersasi karjuu pihalla vaunuissa, teen ls-ilmon. MInun ei tarvitse sietää melusaastetta ja olet huono äiti, jos annat kakarasi karjua. Minun koirani haukkuminen ja kakkojen teko hiekkalaatikon reunalle ovat normaalia ja kuuluvat eläinten perustarpeisiin. Kun meidän rivarissamme on lastenleikkikenttä, jota en käytä, mutta maksan samat yhtiövastikkeet kuin sinä kersalaumasi kera, niin tottavie se koira saa kakata minne lystää. Jos lapsesi soittaa ovikelloa ja yrittää myydä partiokalenteria tai toffeekarkkeja leirikouluunsa, usutan koiran kimppuun. Kaikenlaista melusaastetta te suollattekin!
Kaupassa minua ei kiinnosta kersasi enkä halua nähdä enkä kuulla heitä. JOs joku tulee minikärryillä eteen, ajan tyynesti yli. JOs jätät kärrysi minun tielleni, pusken ne syrjään, vaikka kuinka kersasi roikkuisi siinä istuimessa. Minua on yksi, joten saan kiilata, ottaa ensin. Maksan veroja ja kustannan kakaroittesi lapsilisät, joten minulla on oikeus mennä ennen teitä.
Kylässä jos tulet kersojesi kanssa, otan heti niskavilloista kiinni ja heitän pihalle. Lapset metelöivät, huutavat ja sotkevat, sellaiset eivät kuulu sisätiloihin. Minun ei tarvitse kuunnella tuollaista. Keskeytän myös saman tien, jos alat höpistä noista miniotuksista. En halua kuulla kakkavaipoista tai pukluista eikä kiinnosta, mitä ne kersat tekevät. Jos et osaa puhua ihmisten asioista, ole hiljaa. Kun kyselen kuulumisiasi, en halua kuulla lapsistasi. Kerro koirastasi tai miehesi autosta,älä lapsistasi!
Ravintola ei ole lasten paikka. Jos siellä näen lapsen, nipistän sitä tai kamppaan, niin että perhe joutuu lähtemään. Valitan aina tarjoilijalle, jos näen ravintolassa alaikäisen.
Sen sijaan minä saan puhua työpaikastani, koirastani, ihmissuhteistani ja matkoistani, koska ne ovat fiksujen ihmisten puheenaiheita. Minun ei tarvitse sietää kakaroita, koska en itse sellaisia hanki. En halua nähdä enkä kuulla heistä mitään. Se on minun oikeuteni. Pitäkää kersanne kotona kasvamassa, kunnes täyttävät 18 vuotta.
Terveisin,
Fiksu sinkku
Äly hoi älä jätä! En tiedä ajatteleeko monikin äiti/vanhempi noin, jos ei niin sinä olet ainakin tosi vähäjärkinen. Tästä lähtien en taida antaa minkäänlaista erityiskohtelua lapsen kanssa kulkevalle henkilölle, esim. kaupassa. Päinvastoin, törkeästi vaan kassajonojen ohi ym.muuta mukavaa! :)
Miksi harva lapsivihaaja on tällä palstalla? Lapsivihaajia on todella vähän. Onneksi.
Mutta kyllä nämä omaakin elämää elelijät vois huomata meitä äitejä ja lapsia jokapaikassa, sillä olemme parempia kuin muut.
Kaikki lapsettomat sinkut on juuri tuollaisia, jotka kirjottelee mitä sattuu tänne.
Kerran vaadin yhdeltä sinkulta rahaa meidän lapseen kaupassa ja koitin selittää, miten tärkeää rahalahjoitus meille olisi, pyysin kauniisti häntä myymään hänen koiransa ihan minun lasteni vuoksi, sillä me tarvitsemme muilta ihmisiltä rahaa ja tukea.
Eräänä pvnä mummo meinasi kaatua kauppakassin kanssa rapussamme, no en tietenkään mennyt auttamaan, koska minun ja lapseni velvollisuus ei ole auttaa muita. Vaan muut auttaa meitä.
Kaikilla sinkuilla ja lapsetomilla ja työssäkäyvillä sekä opiskelijoilla ei ole ihmisarvoa, jonka vuoksi he ansaitsisivat yhtään mitään. Sen sijaan me äidit lapsineen ansaitsemme heiltä kaiken, heidän tehtävä on palvella meitä, ylistää meitä, koska me olemme äitejä ja se on maailman hienoin teko.
Minulla ja lapsellani on erityisgeenit, jonka vuoksi lapsiani tulee muiden palvoa.
Raha lahjoitukset tänne heti, myytte omaisuutenne meidän vuoksi, pistätte minut ja varsinkin lapseni kaikessa etusijalle, sillä haloo minulla on lapsi, jota te ette surutta voi jättää vaille huomiota.
Kasvatan lapseni samaan ajattelutapaan, muut kumartaa meitä. Kaikki mitä teillä on, on ihan mitätöntä. Teidän on annettava elämänne meille, koska on vain me :)
Täytyy myöntää, että äitiys nosti mun egoa silmittömästi.
Seuraavassa esimerkkejä, mitä odotan muilta ihmisiltä:-Kotona: jos naapurista kuuluu yksikin koiran haukahdus tai ääni, tai kuuntelevat musiikkia, käyn huomattamassa asiasta, vaikka keskellä päivää! Sen sijaan minun lapseni saavat huutaa ja metelöidä, koska he ovat tärkeimmät koko asuinkunnassa ja heillä on oikeus vaikka pimpotella toisten ovikelloa, odotan toki, että ihmiset suvaitsevat sen, koska ne ovat kuitenkin minun lapsiani :) heidän täytyy olla kaikille muillellin asukkaille maailman tärkeimmät ihmiset tai he ovat kamalia muutoin.
-Kaupassa: jos ihmisiä on ottamassa esim. Banaaneja, minä kiilaan kärryllä ihmisen pois siitä, koska minä otan lapseni kanssa ensin, olemme etusijalla kaikessa, muut väistää meitä. Sama homma kassajonossa, oletan todellakin, että muut ihmiset antavat minulle ja lapselleni tilaa ja päästävät ohi.
-Julkisissa kulkuvälineessä: huomio kaikki, minä saavun lapseni kanssa bussiin. Ihmiset tarkkana, meille tietä, meille annatte vielä paikkanne. Sillä meidän turvallisuus on ylitse muiden, myös sen vanhan mummonhupakon siellä bussissa, seisomaan vaan muut! Lapseni aina ennen muita. Se ajatus on oltava.
-Kylässä, tapahtumissa: Minun lapseni saapuu, katsokaa kaikki! Nyt kiinnittämään se huomio meihin. Eikait teidän koiranpentu nyt sentään meidän Liisan huomiota mene varastamaan. Teidän koirat ei ole sitä ansainneet. Ainoastaan minä ja minun lapseni, hänen on oltava huomion keskipiste, aina.
Muut ihmiset hox, teidän täytyy ajatella aina minun lapseni kannalta ja hänen edunmukaisesti, sillä teidän muiden etu tulee kuitenkin viimeisenä meihin nähden.-Ravintolassa: me ensin, me tullaan. Ihmiset keskeyttäkää syöminen, olette erittäin törkeitä, kun syötte vaan ruokaanne, ettekä huomaa, että lapseni tuli sinne ja haluaa teidän ihailut ja huomiot. Ei teillä voi olla niin kivaa omassa seurassa, kuin viihdyttää minun lastani, joka muuten on maailman ihanin, jonka teidänkin täytyisi sisäistää. Teillä kaikilla täytyy olla se prioriteetti, että minun lapseni on teille tärkeintä ja ihaninta koskaan ja teidän omat rakkaat ja läheiset ei niinkään. Oletteko ihan pöllöjä.
Tässä on nämä normaalit perusoletukset muilta ihmisiltä, niinkuin varmasti kaikkien muidenkin äitien osalta.
Miksi tämä ei millään näy jokapäiväisessä elämässä?Onko ihmiset tosiaan niin julmia, etteivät pidä lastani keskipisteenä? Tätä ihmettelen suuresti.
Terveisin kahden maailman ihanimman ja rakkaimman lapsen äiti, jolla on oikeus vaatia mitä vain :)
Toi oil niin huvittava teksti,olisiko kuitenkin ollut provo?toivottavasti ja ,jos ei niin ihmettelen suuresti ja nauran vielä enemmän.Jotenkin aattelisin näin,että tämän ihmisen kohdalle on sattunut monta äitiä jotka ovat käyttäytyneet juuri noin,kuin euroopan omistajat ja,jos taas ei ja tekstin kirjoittaja (hiiihhiii hahhaa)on oikeasti tarkoittanut tuota,niin on kyllä niin itteänä täynnä ja jonkinlaisen terapian tarpeessa kaikkea sitä hehehee,oivoi
Jos kersasi karjuu pihalla vaunuissa, teen ls-ilmon. MInun ei tarvitse sietää melusaastetta ja olet huono äiti, jos annat kakarasi karjua. Minun koirani haukkuminen ja kakkojen teko hiekkalaatikon reunalle ovat normaalia ja kuuluvat eläinten perustarpeisiin. Kun meidän rivarissamme on lastenleikkikenttä, jota en käytä, mutta maksan samat yhtiövastikkeet kuin sinä kersalaumasi kera, niin tottavie se koira saa kakata minne lystää. Jos lapsesi soittaa ovikelloa ja yrittää myydä partiokalenteria tai toffeekarkkeja leirikouluunsa, usutan koiran kimppuun. Kaikenlaista melusaastetta te suollattekin!
Kaupassa minua ei kiinnosta kersasi enkä halua nähdä enkä kuulla heitä. JOs joku tulee minikärryillä eteen, ajan tyynesti yli. JOs jätät kärrysi minun tielleni, pusken ne syrjään, vaikka kuinka kersasi roikkuisi siinä istuimessa. Minua on yksi, joten saan kiilata, ottaa ensin. Maksan veroja ja kustannan kakaroittesi lapsilisät, joten minulla on oikeus mennä ennen teitä.
Kylässä jos tulet kersojesi kanssa, otan heti niskavilloista kiinni ja heitän pihalle. Lapset metelöivät, huutavat ja sotkevat, sellaiset eivät kuulu sisätiloihin. Minun ei tarvitse kuunnella tuollaista. Keskeytän myös saman tien, jos alat höpistä noista miniotuksista. En halua kuulla kakkavaipoista tai pukluista eikä kiinnosta, mitä ne kersat tekevät. Jos et osaa puhua ihmisten asioista, ole hiljaa. Kun kyselen kuulumisiasi, en halua kuulla lapsistasi. Kerro koirastasi tai miehesi autosta,älä lapsistasi!
Ravintola ei ole lasten paikka. Jos siellä näen lapsen, nipistän sitä tai kamppaan, niin että perhe joutuu lähtemään. Valitan aina tarjoilijalle, jos näen ravintolassa alaikäisen.
Sen sijaan minä saan puhua työpaikastani, koirastani, ihmissuhteistani ja matkoistani, koska ne ovat fiksujen ihmisten puheenaiheita. Minun ei tarvitse sietää kakaroita, koska en itse sellaisia hanki. En halua nähdä enkä kuulla heistä mitään. Se on minun oikeuteni. Pitäkää kersanne kotona kasvamassa, kunnes täyttävät 18 vuotta.
Terveisin,
Fiksu sinkku
Sinä ei fiksu sinkku,mikä pahoinpitelet muiden lapsia kaatamalla ja tekemällä vaikka mitä,voi kauheeta taidat ollakkin se joka tekee lapsille kaikenlaista pahaa,olet siis yksi niistä??vai oletko???kannattaisi muistaa olet itsekkin ollut kiljuva,kiukutteleva räkänokka,josta on kasvanut yhdenillan juttujen perässä juoksija ja sukup....tautien levittelijä.Istu ihan rauhassa vaan raflassa tyrkyttämässä itseäsi,olet siis ei toivottu lapsi ja kostat sen näin muille lapsille.
Että mikseivät kaikki muut ihmiset todella keskity minun lapsiini, vaan sen sijasta kehtaavat nauttia omien läheistensä kanssa.
Törkeetä