Lue keskustelun säännöt.
Uskonnon opetus ja oma kokemus. ov
10.11.2012 |
Opetan sekä viidesluokkalaisille että kolmasluokkalaisille uskontoa. En ole itse uskovainen. Olen ajautunut jotenkin ristiriitaan tän uskonnon opetuksen kanssa ja ois kiva saada teiltä näkökulmaa.
Viidesluokkalaisten kanssa käytiin juuri omantunnonasioita läpi ja oli puhetta kostamisesta jne. Pohdittiin asiaa kaikinpuolin ja oppilaat totesivat, että kostaminen ei ole hyvä juttu. Tähän ajatukseen halusinkin pyrkiä ja johdatella oppilaat. Ja samalla mun piti opettaa, että jumala on myös hyvä eikä hyväksy kostoa jne jne.
No, sitten kolmaluokkalaisten käydään Mooses-jaksoa läpi ja mitä on siellä?! Jumala haluaa Mooseksen johdattavan israelilaisten kansan pois Egyptistä ja kun faarao ei anna, niin jumala lähettää kostoksi vitsauksia ja jopa tappaa kaikki esikoislapset. Lisäksi jumala tappaa faaraon sotilaat, jotka lähtevät myöhemmin Mooseksen kansan perään.
Mua häiritsee ihan kamalasti, se, että mun pitää opettaa, että jumalan mielestä kostaminen on väärin mutta sitten jumala saa kostaa eikä sitä kyseenalaisteta mitenkään.
Noitten kolmasluokkalaisten kanssa ensin kauhistellaan sitä, että faarao käski tappaa kaikki poikalapset mutta sitä ei kauhistella kun jumala tappaa esikoispojat. Se on siis ihan jees, koska pääsihän sitten se luvattu kansa pois sieltä orjuudesta.
Kuinkakohan paljon vapauksia sitä uskaltais ottaa tässä uskonnonopetuksessa...?
Ps. Koululla oli seurakunnan päivänavaus; karmeeta huttua sekin. Kertoi Danielista ja sen kuninkaasta. Ihan skitsoa! Eka kuningas säätää jonkun lain, että muita ei saa rukoilla kuin häntä ja sitten joutuu lempityyppinsä heittämään leijonille ja on kovin suruissaan siitä. Jos se hitto soikoon oli kuningas, joka saa skitsoillla tollain, niin ois skitsoillu äkkiä uuden lain ettei ois tarvinnu uhrata ihmishenkeä. Ihan ihmetouhua, ja ärsyttää kun nämä esitetään ihan tositarinoita ja -tapahtumina lapsille!
Kommentit (27)
mutta näistä uskonnon asioista ja kertomuksista tiedät vähän. Sitten jos ja kun saavat parempaa tietoa ja opetusta paikassa jos toisessa, niin eivät hämmenny, kun tieto on ristiriitaista sinun opetuksesi kanssa.
Opettaja kun on pienen oppilaan mielestä aina oikeassa vaikka teologian/uskontotieteen tohtori kertoisi tutkimastaan Raamatunkohdasta...
en ole kertonut mitään omia näkemyksiäni tms, vaan mennyt tiukasti kirjan mukaan. Kirjan linja vaan on, hmmm, ehkä sit sellainen liian tunnustuksellinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita oppikirjojahan ei enää hyväksytä kuten esim. 80-luvulla tehtiin.
Siksi oppilaasi jäävät paljosta paitse, jos seuraat vain kirjaa.
Myös monien kirjojen käsityksethän voivat olla ristiriitaisia uusimman tietämyksen kanssa.
Eli sinun tilanteessasi todella mainitsisin jollain tavalla, että uskonto ei ole vahvuuksiasi.
mutta näistä uskonnon asioista ja kertomuksista tiedät vähän. Sitten jos ja kun saavat parempaa tietoa ja opetusta paikassa jos toisessa, niin eivät hämmenny, kun tieto on ristiriitaista sinun opetuksesi kanssa.
Opettaja kun on pienen oppilaan mielestä aina oikeassa vaikka teologian/uskontotieteen tohtori kertoisi tutkimastaan Raamatunkohdasta...
en ole kertonut mitään omia näkemyksiäni tms, vaan mennyt tiukasti kirjan mukaan. Kirjan linja vaan on, hmmm, ehkä sit sellainen liian tunnustuksellinen.
ap
tiukasti kirjan mukaan? Kai muissa aineissa elävöität opetusta monella tavalla?
mutta näistä uskonnon asioista ja kertomuksista tiedät vähän. Sitten jos ja kun saavat parempaa tietoa ja opetusta paikassa jos toisessa, niin eivät hämmenny, kun tieto on ristiriitaista sinun opetuksesi kanssa.
Opettaja kun on pienen oppilaan mielestä aina oikeassa vaikka teologian/uskontotieteen tohtori kertoisi tutkimastaan Raamatunkohdasta...
en ole kertonut mitään omia näkemyksiäni tms, vaan mennyt tiukasti kirjan mukaan. Kirjan linja vaan on, hmmm, ehkä sit sellainen liian tunnustuksellinen.
ap
Mitä kokemuksia muilla?
miettimään ja totean etten kerta kaikkiaan muista muuta kuin sen uskontotuntien tylsyyden ja suunnattoman ärtymyksen kun piti jotain rukouksia ja virsiä opetella ulkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uskonnontunteja. Ussan tunnit myös vastasivat tarpeeseeni pohtia asioita eettiseltä ja moraaliselta kannalta (varmaan et: kin olisi ollut vaihtoehto)
Rasktin kirjoja ja tarinoita, siksi ne kertomuksetkin nostivat ussan tunnit kaikkien muiden yläpuolelle. Kenellekään en tietenkään kehdannut tunnustaa, että ussassa pidin, koska sitähän piti vihata samoin kuin ruotsia.
Jälkikäteen on moni muukin luokkalainen sanonut, että ne uskonnontunit ala-asteella olivat parhaita. Kertomuksia käytiin lävitse ja opettaja osasi kertoa niistä aina jonkin kulttuurillisen seikan ym. Opettaja käsitteli asioita myös ristiriitojen kannalta ja ohjasi meidät lapset ajattelemaan itse.
Vasta paljon myöhemmin selvisi, että opettajamme oli harras uskovainen, joka toimi yhdessä jos toisessakin järjestössä toisten hyväksi. Opetuksessa hänen oma vakaumuksensa ei käynyt ilmi, vaan opettaja todella tahtoi meidän ajattelevan itse.
ussan tunneilta?
mutta näistä uskonnon asioista ja kertomuksista tiedät vähän. Sitten jos ja kun saavat parempaa tietoa ja opetusta paikassa jos toisessa, niin eivät hämmenny, kun tieto on ristiriitaista sinun opetuksesi kanssa.
Opettaja kun on pienen oppilaan mielestä aina oikeassa vaikka teologian/uskontotieteen tohtori kertoisi tutkimastaan Raamatunkohdasta...