Onko velvollisuus kertoa miehelleni, että olen antanut lapseni aikoinaan adoptioon? Nyt

Juu pitäis pystyä kertomaan miehelle ja ois jo pitänyt aikoja sitten, mä en vaan oo pystynyt. Aika kului ja sitten kertominen kävi liian vaikeaksi, alkuun se taas tuntui epäolennaiselta. Mutta varmasti mies suuttuisi jos kuulisi että oon tällasen asian häneltä salannu, lisäksi pelkään että hänen mielikuvansa ja mielipiteensä minusta muuttuisi, kun itse on niin "virheetön" kaikin puolin :'(

Kerrot sen näin kuin meillekin. Osasit meille kertoa sen hyvin, minä ymmärrän ainakin ihan täysin.

Ja vielä kolmas juttu..Jos otan asian puheeksi = sanon sen ääneen, koko asia ikään kuin realisoituu taas eri tavalla, tulee isommaksi osaksi mun elämää kuin mitä olen halunnut sen olevan..Siis tietenkään sitä ei voi pyyhkiä pois, mutta tällä hetkellä kuitenkin se on vain mun sydämessä.

Nyt pää pois pensaasta :-). Nyt kohtaat asian ja puhut siitä miehesi kanssa. Ei sitä tarvitse koko maailmalle kertoa, riittää kun miehesi tietää. Sitten sinun ei tarvitse sitten enää jännittää loppuelämääsi milloin se sinulta tai jostain muualta miehen tietoon lipsahtaa.

salaisuuden? Ja lapsiltasi? Adoptioon annettu lapsesi kuitenkin perii sinut aikanaan, että jos kuolet ennen miestäsi, niin silloin hän viimeistään saa tietää. Jos mulle äitini kuollessa selviää, että minulla on muitakin sisaruksia, kun veljeni, niin ei jää kyllä mammasta kovin kauniit muistot.

salaisuuden? Ja lapsiltasi? Adoptioon annettu lapsesi kuitenkin perii sinut aikanaan, että jos kuolet ennen miestäsi, niin silloin hän viimeistään saa tietää. Jos mulle äitini kuollessa selviää, että minulla on muitakin sisaruksia, kun veljeni, niin ei jää kyllä mammasta kovin kauniit muistot.

Aivan väärää tietoa. Adoptioon annettu lapsi perii ottovanhemmat, ei biologisia.

Ihmettelin suuresti miksi mies päivittelee tuollaista juttuja Facebookiin, että yritetään vauvaa. Kuulostaa kummalliselta, onko se sinulle ok, ap?

Juu pitäis pystyä kertomaan miehelle ja ois jo pitänyt aikoja sitten, mä en vaan oo pystynyt. Aika kului ja sitten kertominen kävi liian vaikeaksi, alkuun se taas tuntui epäolennaiselta. Mutta varmasti mies suuttuisi jos kuulisi että oon tällasen asian häneltä salannu, lisäksi pelkään että hänen mielikuvansa ja mielipiteensä minusta muuttuisi, kun itse on niin "virheetön" kaikin puolin :'(

Kerrot sen näin kuin meillekin. Osasit meille kertoa sen hyvin, minä ymmärrän ainakin ihan täysin.

Ja vielä kolmas juttu..Jos otan asian puheeksi = sanon sen ääneen, koko asia ikään kuin realisoituu taas eri tavalla, tulee isommaksi osaksi mun elämää kuin mitä olen halunnut sen olevan..Siis tietenkään sitä ei voi pyyhkiä pois, mutta tällä hetkellä kuitenkin se on vain mun sydämessä.

Nyt pää pois pensaasta :-). Nyt kohtaat asian ja puhut siitä miehesi kanssa. Ei sitä tarvitse koko maailmalle kertoa, riittää kun miehesi tietää. Sitten sinun ei tarvitse sitten enää jännittää loppuelämääsi milloin se sinulta tai jostain muualta miehen tietoon lipsahtaa.

Kai mä siten oon ihan vitun luuseri, mutta osaatteko vielä neuvoa miten ja missä tilanteessa tän asian vois ottaa puheeksi?

En voi mitään rohkaisuryyppyjäkään enää ottaa, kun yritetään lasta (pelkään muuten ettei mies edes halua enää lasta kanssani jos kuulee tästä ja kokee, että olen pahastikin häntä huijannut)

Tämä asia on NIIN kipeä mulle, olen katunutkin adoptioon antamista koska kun näin vauvan synnytyksen jälkeen, tuli olo ttä haluan pitää hänet ja teen mitä vaan, että pystyn olemaan hälle hyvä äiti.. Mutta sossut jne sai mut järkiini, että parhaan palveluksen lapselleni teen antamalla hänet perheeseen jossa on paremmat edellytykset huolehtia hänestä, kuin mulla ois ikinä silloin ollut.

ap

salaisuuden? Ja lapsiltasi? Adoptioon annettu lapsesi kuitenkin perii sinut aikanaan, että jos kuolet ennen miestäsi, niin silloin hän viimeistään saa tietää. Jos mulle äitini kuollessa selviää, että minulla on muitakin sisaruksia, kun veljeni, niin ei jää kyllä mammasta kovin kauniit muistot.

Aivan väärää tietoa. Adoptioon annettu lapsi perii ottovanhemmat, ei biologisia.

peri molemmat. Tai siis biologinen äiti on kuollut. Isästä ei ole tietoa. Hän peri biologisen äitinsä ja perii aikanaan myös ottovanhempansa, eli minun biologiset vanhempani.

salaisuuden? Ja lapsiltasi? Adoptioon annettu lapsesi kuitenkin perii sinut aikanaan, että jos kuolet ennen miestäsi, niin silloin hän viimeistään saa tietää. Jos mulle äitini kuollessa selviää, että minulla on muitakin sisaruksia, kun veljeni, niin ei jää kyllä mammasta kovin kauniit muistot.

Aivan väärää tietoa. Adoptioon annettu lapsi perii ottovanhemmat, ei biologisia.

peri molemmat. Tai siis biologinen äiti on kuollut. Isästä ei ole tietoa. Hän peri biologisen äitinsä ja perii aikanaan myös ottovanhempansa, eli minun biologiset vanhempani.

Ihmettelin suuresti miksi mies päivittelee tuollaista juttuja Facebookiin, että yritetään vauvaa. Kuulostaa kummalliselta, onko se sinulle ok, ap?

Lisäks meillä on fb:ssä kavereina vaan sukulaisia ja läheisiä ystäviä, eli ei kelekään vieraalle tota asiaa hehkuta. ap

salaisuuden? Ja lapsiltasi? Adoptioon annettu lapsesi kuitenkin perii sinut aikanaan, että jos kuolet ennen miestäsi, niin silloin hän viimeistään saa tietää. Jos mulle äitini kuollessa selviää, että minulla on muitakin sisaruksia, kun veljeni, niin ei jää kyllä mammasta kovin kauniit muistot.

Aivan väärää tietoa. Adoptioon annettu lapsi perii ottovanhemmat, ei biologisia.

peri molemmat. Tai siis biologinen äiti on kuollut. Isästä ei ole tietoa. Hän peri biologisen äitinsä ja perii aikanaan myös ottovanhempansa, eli minun biologiset vanhempani.

aiheuttamaani hämminkiä. Tämä tuskin koskee ap:n lasta, koska hänet on todennäköisesti adoptoitu vuoden 1980 jälkeen. Tämä tuplaperiminen koskee vain ennen sitä adoptoituja lapsia ja näin ollen siskoani.

Silti minä kyllä kertoisin...

salaisuuden? Ja lapsiltasi? Adoptioon annettu lapsesi kuitenkin perii sinut aikanaan, että jos kuolet ennen miestäsi, niin silloin hän viimeistään saa tietää. Jos mulle äitini kuollessa selviää, että minulla on muitakin sisaruksia, kun veljeni, niin ei jää kyllä mammasta kovin kauniit muistot.

Aivan väärää tietoa. Adoptioon annettu lapsi perii ottovanhemmat, ei biologisia.

peri molemmat. Tai siis biologinen äiti on kuollut. Isästä ei ole tietoa. Hän peri biologisen äitinsä ja perii aikanaan myös ottovanhempansa, eli minun biologiset vanhempani.

Eli jos adoptiohetkellä on jo perinyt biologisen vanhempansa niin sitten perii molemmat, mutta jos biovanhemmat elää adoption aikaan ei heitä peri enää adoption jälkeen.

mies sun päihdenuoruudesta? Ehkä voit jotenkin puhua siitä ja että myös tämä tapahtui, ja yrität saada hänet ymmärtämään miksi siitä on ollut vaikea puhua, olet pitänyt sitä niin tiiviisti omana asianasi. Tai tee kuten 19 neuvoi, voit puhua kaiken terkkarille ja sairaalalle mutta käske heitä toimimaan niin ettei asia tule yhtään kenellekään muille ilmi.

Nyt jo mietit tekosyitä millä saisit miehen pois tilanteista, joissa saattaisi tämä tulla ilmi. Salaisuus vaikeuttaa elämääsi todella paljon ja syö myös teidän parisuhdetta. Raskaus tuo väkisinkin muistoja mieleen ja joudut käsittelemään tätä asiaa paljonkin. Katso vaikka miten se vaikuttaa jo nyt yritysaikana. Tarvitset mieheltä paljon tukea raskausaikana ja myös pienen vauvan kanssa. Hän ei voi tukea sinua niin kuin pitäisi, jos hän ei tiedä.



Jos kertominen tuntuu täysin mahdottomalta niin kirjoita miehelle vaikka kirje. Kerro siitä perusasiat ja syyt myös siihen miksi et ole asiasta kertonut. Voit myös muuten kertoa tunteistasi ja peloistasi. Varaudu siihen että mies tarvitsee aikaa asian käsittelyyn. Vauvaprojekti voi hyvin mennä jäihin pariksi kuukaudeksi, mutta jos näin iso salaisuus jää teidän välillenne en usko että liitolla on pidemmän päälle toivoa.



Haluatko liiton, jossa voit puhua kaikesta ja olla myös heikko. Tiedät että sinun ei tarvitse olla täydellinen vaan toinen haluaa sinut juuri sellaisena kuin olet. Miehen, joka tukee sinua, myös vaikeissa asioissa. Teidän liitostanne voi tulla sellainen, jos annat miehelle mahdollisuuden.

Kerro mahdollisimman pian, koska tahansa kun olette kahdestaan ja teillä on paljon aikaa puhua ( voihan se tietysti olla, että mies ei sillä hetkellä halua sen enempiä puhua). Kerrot hänelle saman kuin meille, eli että kertominen vaikeutui, mutta nyt kun vauvaa suunnitellaan hän ansaitsee tietää. Jos sinusta tuntuu täysin mahdottomalta saada sanoja ulos suustasi niin kirjoita hänelle kirje. Ole kuitenki kokoajan vieressä kun hän lukee sitä ja valmiina vastaamaan kysymyksiin.



Parempi kun kerrot nyt kuin, että joku muu kertoo, tai asia selviää vuosien päästä. Oma olosi helpottuu kun asia ei ole välissänne ja mies ansaitsee tietää kenen kanssa lasta on hankkimassa ( tämä asiahan on kuitenkin iso osa sinua siellä pinnan alla).

mutta kysyisin psykologilta tms. apua siihen, miten asian toisi esiin.



Asia, joka tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin, joku pahanilkinen voi sen miehellesi kertoa, vaikka läheiset eivät kertoisikaan.

Minun mielipiteeni on, että kerro miehellesi vaikka tuntuisi miten hankalalta kertoa. Voithan kertoa myös siitä miten vaikealta siitä tuntuu puhua ja miten ehkä vielä itseäsi suojellaksesi et ole asiaa halunnut kovin paljon ajatellakaan. Voi olla, kun saat tulevan vauvan rinnallesi, niin vanhat muistot tulevat mieleen ja saatat tarvita miehesi apua ja tukea niiden käsittelyssä. Olet antanut joillekin suurimman mahdollisen lahjan aikoinaan ja toiminut sen hetkisen tietämyksen ja elämäntilanteen mukaan. Mutta lapsi saattaa joskus ottaa vielä yhteyttä sinuun ja itse adoptioäitinä toivon, että olet valmis synnyttämäsi lapsen kohtaamaan. Ehkä silloinkin on hyvä, että muu perhe tietää asiasta.

Hei!



Minut on siis vauvana annettu adoptioon ja tänä tietokoneaikana olen useamman kerran törmännyt joko tarkoitusella, mutta myöskin haluamattani tietoihin biologisesta äidistäni. Itse kehoittaisin lämpimästi sinua kertomaan miehellesi ensimmäisestä lapsestasi, jotta asia ei ainakaan vahingossa paljastu kenenkään muun taholta. Uskon myös, että tulevaa elämääsi helpottaisi paljon se, ettei jatkuvasti tarvitse pelätä asian julkituloa. Voihan tosiaan olla niin, että ensimmäinen lapsesi ottaa sinuun jonakin päivänä yhteyttä ja silloin asia olisi vielä hankalampi selvittää. Rohkeutta =)!

Ikävä sanoa, mutta todella moni mies on lapsellinen ja itseään täynnä, eikä hyväksy naiselleen menneisyyttä. Jos kertoo tuollaisen asian, voi varautua siihen että mies lähtee lätkimään. Että siltä pohjalta.

Voit puhua aiheesta neuvolassa. Sano ihan rehellisesti että et halua miehesi tietävän toisesta lapsesta ja kysy mitä voit tehdä jottei niin kävisi sairaalassa.



Eiköhän asia ratkea.



Minulla on jostain syystä sellainen olo, että olet tuttavaperheen adoptiolapsen äiti. Jos näin on, niin lapsi voi hyvin. Ei parempaa kotia olisi voinut saada. Kaunis pellavapäinen lapsi. Eskarin aloitti syksyllä.

Lähti töihin aamulla aiemmin kuin ois tarvinnut, ei ole vastannut puhelimeen kun olen yrittänyt soittaa. Kauhea olo,pelkäsin että se ottaa asian rankasti ja niin nyt kävi.



ap

Voit puhua aiheesta neuvolassa. Sano ihan rehellisesti että et halua miehesi tietävän toisesta lapsesta ja kysy mitä voit tehdä jottei niin kävisi sairaalassa. Eiköhän asia ratkea. Minulla on jostain syystä sellainen olo, että olet tuttavaperheen adoptiolapsen äiti. Jos näin on, niin lapsi voi hyvin. Ei parempaa kotia olisi voinut saada. Kaunis pellavapäinen lapsi. Eskarin aloitti syksyllä.