Lue keskustelun säännöt.
Uskonnon opetus ja oma kokemus. ov
10.11.2012 |
Opetan sekä viidesluokkalaisille että kolmasluokkalaisille uskontoa. En ole itse uskovainen. Olen ajautunut jotenkin ristiriitaan tän uskonnon opetuksen kanssa ja ois kiva saada teiltä näkökulmaa.
Viidesluokkalaisten kanssa käytiin juuri omantunnonasioita läpi ja oli puhetta kostamisesta jne. Pohdittiin asiaa kaikinpuolin ja oppilaat totesivat, että kostaminen ei ole hyvä juttu. Tähän ajatukseen halusinkin pyrkiä ja johdatella oppilaat. Ja samalla mun piti opettaa, että jumala on myös hyvä eikä hyväksy kostoa jne jne.
No, sitten kolmaluokkalaisten käydään Mooses-jaksoa läpi ja mitä on siellä?! Jumala haluaa Mooseksen johdattavan israelilaisten kansan pois Egyptistä ja kun faarao ei anna, niin jumala lähettää kostoksi vitsauksia ja jopa tappaa kaikki esikoislapset. Lisäksi jumala tappaa faaraon sotilaat, jotka lähtevät myöhemmin Mooseksen kansan perään.
Mua häiritsee ihan kamalasti, se, että mun pitää opettaa, että jumalan mielestä kostaminen on väärin mutta sitten jumala saa kostaa eikä sitä kyseenalaisteta mitenkään.
Noitten kolmasluokkalaisten kanssa ensin kauhistellaan sitä, että faarao käski tappaa kaikki poikalapset mutta sitä ei kauhistella kun jumala tappaa esikoispojat. Se on siis ihan jees, koska pääsihän sitten se luvattu kansa pois sieltä orjuudesta.
Kuinkakohan paljon vapauksia sitä uskaltais ottaa tässä uskonnonopetuksessa...?
Ps. Koululla oli seurakunnan päivänavaus; karmeeta huttua sekin. Kertoi Danielista ja sen kuninkaasta. Ihan skitsoa! Eka kuningas säätää jonkun lain, että muita ei saa rukoilla kuin häntä ja sitten joutuu lempityyppinsä heittämään leijonille ja on kovin suruissaan siitä. Jos se hitto soikoon oli kuningas, joka saa skitsoillla tollain, niin ois skitsoillu äkkiä uuden lain ettei ois tarvinnu uhrata ihmishenkeä. Ihan ihmetouhua, ja ärsyttää kun nämä esitetään ihan tositarinoita ja -tapahtumina lapsille!
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tässä pestissä pakko.
Onko? Eiköhän tuo ole jo jonkun uskonnonvapauslain vastaista, jos joutuu pakolla opettamaan itselleen vierasta uskontoa.
Juuri tällaisten juttujen takia minäkään ei uskonnonopetuksesta välittäisi.
Mutta tarkistelepa vähän tarkemmin raamattua. Tiedän kyllä, että aika paljon keskitytään Vanhan Testamentin kertomuksiin ja niiden julmaan juutalaisten jumalaan.
Mutta sitten syntyi Kristus ja koko homma muuttui koston sijasta anteeksiannoksi. Kas kun "herra antoi ainoan poikansa... " jne. Kristittyjen jumala on anteeksiantava, ei kostava ja rankaiseva toisin kuin juutalaisten. Sama jumala on vielä islamilaisilla, ja siellä se vasta vaativa onkin.
En minäkään uskovainen ole, mutta koulussa uskontoa opettaessa on ollut pakko vähän selvittää tätäkin asiaa.
että kerrot näiden juttujen olevan vain sellaisia vanhoja tarinoita kuten esim. Kalevala. Ja tarinoihin yleensä kuuluu epäloogisuuksia ja muita omituisuuksia.
niille kolmaluokkalaisille ei tehdä eroa juutalaisten ja kristittyjen jumalan välillä! Koko ajan puhutaan jumalasta kuin tarkoitettaisiin sillä sitä "meidänkin" jumalaa.
Toki voisin ja ehkä puhunkin tästä itse ja ehkä jopa innostun kysymään heiltä, että kuulostaako heidän mielestään jumala reilulta tyypiltä...
Ja siis ei mua itteeni sillain häiritse nää jutut, koska tosiaan pystyn ITSE tutkimaan sitä raamattua ja perustelemaan erot, mutta nämä lapset eivät pysty! Heille opetetaan nämä ihan tositarinoita ilman mitään pohdintaa. Ihan hullua! Minä tosin olen aina tunnilla sanonut, että "vanhan testamentin mukaan..." ja puhunut "tarinasta".
Kyllä elämänkatsomus olisi parempi+yleiskatsaus kaikkiin uskontoihin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kerrot näiden juttujen olevan vain sellaisia vanhoja tarinoita kuten esim. Kalevala. Ja tarinoihin yleensä kuuluu epäloogisuuksia ja muita omituisuuksia.
Ehkä mua vaan eniten ärsyttää, että open oppaassa ja kirjassa ei semmoista linjaa ole, vaan kaikki on "täyttä totta".
ap
koko kansa saatetaan jälleen näiden satujen äärelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristinusko perustuu uuteen testamenttiin ensisijaisesti, juutalaisuus vanhaan. Koulun uskonnonopetuksen ei pidä olla tunnustuksellista. Tarinat ovat tarinoita, sellaisina niitä voi käsitellä.
Käsittelin asiaa siltä puolelta, että miten Jumala ymmärrettiin tuohon aikaan. Jumala koettiin kiivaaksikin. Huomionarvoista kuitenkin kertomuksessa on, että Jumala oli ns. heikomman puolella eli orjan puolella. Käsittelisin myös kertomusta siten, että aika pian näille israelilaisille tuli usko, että Jumala on heidän puolellaan ja heidän puolustajansa.
Millaisissa asioissa itse koet, että joku puolustaa sinua.
Kun kertomus jatkuu, niin israelilaisethan menettävät uskonsa aika ajoin.
Millaisissa tilanteissa menetät luottamuksesi toiseen?
Ehkäpä mainitseminen siitä, että tuohon aikaan saatettiin uskoa, että jumalia on useita ja jokaisella kansalla on omansa.
Kertomuksethan ovat kirjoitettu tietyssä yhteiskuntamuodossa, jolloin myös ne kokemukset ovat saaneet tietyn muodon.
Danielin kertomusta käsittelisin siltä kannalta tuon ikäisten kanssa, että kuka tahansa voi päättää asioista huonosti, jos taustalla on joku yllyttämässä pahaan. Kuningashan sääti lain niiden henkilöiden toimesta, jotka olivat kateellisia Danielille. ehkpä yhtymäkohtia tähän päivään, jolloin kaikkialla ei ole uskonnonvapautta. Käsittelisin myös ihmisoikeuskysymykstä uskonnonvapauden suhteen tässä kohdassa.
Myös Danielin rohkeutta korostaisin. Se, mitä Daniel koki tärkeäksi ja oikeaksi, eikä edes loukannut tekemisellään muita (rukoili Jumalaa, ei vaatinut muita tekemään samaa), niin Daniel jatkoi uhasta huolimatta. Sitten käsittelisin mitä asioita he kokevat oikeiksi.
Kyselisin, että millaisissa tilanteissa on vaikea käyttäytyä oikealla tavalla. Mitä hyötyä siitä on, jos joku toimii oikein? Mitä tapahtuisi, jos kukaan ei uskaltaisi esim. auttaa heikkoa (keksi itse tapauksia)
Kävisin myös läpi sitä, että onko aina oikein noudattaa lakia? Millaisia lakeja on oikein noudattaa? Millaisia ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niille kolmaluokkalaisille ei tehdä eroa juutalaisten ja kristittyjen jumalan välillä! Koko ajan puhutaan jumalasta kuin tarkoitettaisiin sillä sitä "meidänkin" jumalaa.
Toki voisin ja ehkä puhunkin tästä itse ja ehkä jopa innostun kysymään heiltä, että kuulostaako heidän mielestään jumala reilulta tyypiltä...
Ja siis ei mua itteeni sillain häiritse nää jutut, koska tosiaan pystyn ITSE tutkimaan sitä raamattua ja perustelemaan erot, mutta nämä lapset eivät pysty! Heille opetetaan nämä ihan tositarinoita ilman mitään pohdintaa. Ihan hullua! Minä tosin olen aina tunnilla sanonut, että "vanhan testamentin mukaan..." ja puhunut "tarinasta".
Kyllä elämänkatsomus olisi parempi+yleiskatsaus kaikkiin uskontoihin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristinusko perustuu uuteen testamenttiin ensisijaisesti, juutalaisuus vanhaan. Koulun uskonnonopetuksen ei pidä olla tunnustuksellista. Tarinat ovat tarinoita, sellaisina niitä voi käsitellä.
vaan oppilailta!! Se mielikuva mikä niille jää...
Taidanpas pitää niille seuraavaksi kunnon saarnan...
ap
Oletko itse ollut ap uskonnon opetuksessa? Millainen on tietämyksesi taso? Open oppaastahan ei ole tietämöttömyyteen apua.
Ensimmäisenä neuvona olisi, että otat Raamatun käteen ja samalla laadukkaan raamatunselityskirjan, jossa kerrotaan tapoja, historiaa jne. Paikalliselta kirkkoherralta/papeilta saa varmasti apua, jotta löytäisi nopeasti kirjan, joka ei ole pelkästään uskon apu, vaan auttaa ymmärtämään kertomusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ajttalet, että oppilaille jää jotenkin tunustuksellin kuva, jos et opeta siten? Muista kuitenkin, että osa lapsista tulee tunnustuksellisista perheistä. Sinulla ei myöskään ole oikeutta rikkoa heidän vakaumusta.
Onko tietämyksesi niin heikko, että et kykene opettamaan kertomuksia ilman tunnustuksellisuutta?
Kristinusko perustuu uuteen testamenttiin ensisijaisesti, juutalaisuus vanhaan. Koulun uskonnonopetuksen ei pidä olla tunnustuksellista. Tarinat ovat tarinoita, sellaisina niitä voi käsitellä.
vaan oppilailta!! Se mielikuva mikä niille jää...
Taidanpas pitää niille seuraavaksi kunnon saarnan...
ap
Kristinusko perustuu uuteen testamenttiin ensisijaisesti, juutalaisuus vanhaan. Koulun uskonnonopetuksen ei pidä olla tunnustuksellista. Tarinat ovat tarinoita, sellaisina niitä voi käsitellä.
vaan oppilailta!! Se mielikuva mikä niille jää...
Taidanpas pitää niille seuraavaksi kunnon saarnan...
ap
Sen uskonnonopetuksen pitäisi olla tunnustuksetonta eli ei myöskään sinun oman tunnustuksesi mukaista. Voit oppilaille toki maltillisesti ja lyhyesti jossain sopivassa kohdassa mainita, että sinulle nämä vanhan testamentin jutut ovat opettavaisten kansantarujen luokkaa ja että arvostat sinänsä raamatun uuden puolen ohjeita siitä, mikä on oikein ja väärin. Kerro heille, että he ja heidän perheensä saavat itse tehdä omat ratkaisunsa siitä, mihin uskovat.
taso on todella heikko. Viimeksi uskonnonopetukseen olen törmännyt jollain lukion pakollisella kurssilla. Olen täysin toisella lailla suuntautunut. No, näillä mennään. Saarnalla tarkoitin (leikkisästi), että taidan seuraavalla tunnilla korostaa hiukan sitä, että nämä ovat vaan kertomuksia ja tarinoita yhdestä kirjasta, joka on hyvä yleissivistyksen takia tuntea.
Mun mielestä muuten nää sisällöt voisivat olla ihan hyvin päinvastoin. Kyllä ton ikäset osaaa jo pohtia omantunnon kysymyksiä ja niille se olisi mun mielestä paljon hyödyllisempääkin! Viitosluokkalaiset sitten hahmottavat jo paremmin sitä, että onko kyse tositapahtumista vai nöy.
ap
Jos menet "leikkisästi" tuputtamaan sitä omaa maailmankuvaasi totena niille koululaisille, niin sitten ovat vanhemmat kimpussasi. Voit ainoastaan kertoa, että sinun mielestäsi näin, mutta kenties vanhempienne ja teidän mielestä toisin. Silloinkin joudut varautumaan siihen, että pienimmät koululaiset pitävät auktoriteettihahmojen ristiriitaa ahdistavana.
taso on todella heikko. Viimeksi uskonnonopetukseen olen törmännyt jollain lukion pakollisella kurssilla. Olen täysin toisella lailla suuntautunut. No, näillä mennään. Saarnalla tarkoitin (leikkisästi), että taidan seuraavalla tunnilla korostaa hiukan sitä, että nämä ovat vaan kertomuksia ja tarinoita yhdestä kirjasta, joka on hyvä yleissivistyksen takia tuntea.
Mun mielestä muuten nää sisällöt voisivat olla ihan hyvin päinvastoin. Kyllä ton ikäset osaaa jo pohtia omantunnon kysymyksiä ja niille se olisi mun mielestä paljon hyödyllisempääkin! Viitosluokkalaiset sitten hahmottavat jo paremmin sitä, että onko kyse tositapahtumista vai nöy.
ap
Itse en menisi asiassa kovin syvälliseksi, vaan kertoisin tarinat tarinoina ja käyttäsin niihin aikaa mahdollisimman vähän. Sitten yleistä etiikkaa ja keskustelua vaan päälle.
on opetuksesi tunnustuksellista.
Tunnustuksettomuushan on jotakin tähän tapaan: Raamattu on kristittyjen pyhä kirja. Muilla uskonnoilla on omat pyhät kirjansa ja tietoperintönsä (kaikillahan ei ole kirjoitetussa muodossa). Raamattu sisältää tiettyjä kertomuksia. Luterilainen usko on tulkinnut näitä kertomuksia näin...
Kertomuksien tunteminen on hyödylistä ja tarpeellista, jotta ymmärtää toisten ajatuksia, historiaa, uskomuksia, taidetta (kuvataide, musiikki, sadut, kertomukset, romaanit, legendat)
Saduissa on esimerkiksi tiettyjä lukuja: 3 (isä, poika ja Pyhä Henki), 12 (opetuslasten lukumäärä) 13 (yksi paha viimeisellä ehtoollisella), nuorin voittaa veljeksistä (Kuningas Daavid) jne.
taso on todella heikko. Viimeksi uskonnonopetukseen olen törmännyt jollain lukion pakollisella kurssilla. Olen täysin toisella lailla suuntautunut. No, näillä mennään. Saarnalla tarkoitin (leikkisästi), että taidan seuraavalla tunnilla korostaa hiukan sitä, että nämä ovat vaan kertomuksia ja tarinoita yhdestä kirjasta, joka on hyvä yleissivistyksen takia tuntea.
Mun mielestä muuten nää sisällöt voisivat olla ihan hyvin päinvastoin. Kyllä ton ikäset osaaa jo pohtia omantunnon kysymyksiä ja niille se olisi mun mielestä paljon hyödyllisempääkin! Viitosluokkalaiset sitten hahmottavat jo paremmin sitä, että onko kyse tositapahtumista vai nöy.
ap
Jos et halua etkä siis ole uskovainen.