Näin se elämä kai sitten menee tämän asian kanssa:´(

Seksi on mielestäni 1 ihmisen "perustarve" ja "oikeus"kin, se että astuu avioliittoon ei tarkoita sitä että samalla lupautuu kestämään seksitöntä elämää lasten hankkimisen jälkeen kunnes on mummo (toivottavasti)ja kuolee.

Minusta on todella törkeää yrittää lakaista ihmisen seksuaalisuus ja siitä nauttimisen tarve ikäänkuin maton alle "vain" siksi että "muut asiat ovat ok ja kaikkea ei kai voi saada".

Se on väärin!! Ihmisellä on oikeus olla halumatta seksiä MUTTA samallalailla sitä on oikeus tarvita, haluta ja myöskin saada!!



ap

Seksi on mielestäni 1 ihmisen "perustarve" ja "oikeus"kin, se että astuu avioliittoon ei tarkoita sitä että samalla lupautuu kestämään seksitöntä elämää lasten hankkimisen jälkeen kunnes on mummo (toivottavasti)ja kuolee.

Minusta on todella törkeää yrittää lakaista ihmisen seksuaalisuus ja siitä nauttimisen tarve ikäänkuin maton alle "vain" siksi että "muut asiat ovat ok ja kaikkea ei kai voi saada".

Se on väärin!! Ihmisellä on oikeus olla halumatta seksiä MUTTA samallalailla sitä on oikeus tarvita, haluta ja myöskin saada!!

ap

Anteeksi nyt vaan, mutta kiukuttelet kuin itsekeskeinen lapsi, joka ei saa sitä lelua minkä haluaa.

Et voi muuttaa toista. Jos miehesi ei halua seksiä, sulla ei ole kuin pari vaihtoehtoa, joko kestät sen, pidät perheenne kasassa, lapsillenne ehjän perheen.

tai sitten et kestä, ja eroat seksin vuoksi. Niinkö haluat tehdä, siihenkö haluat oikeutuksen? Oletko sitten tyytyväinen, kun saat jonkun miehen, joka kyllä haluaa sinua koko ajan, mutta hänessä on sitten jotain muita vikoja, joita joudut kuitenkin "kestämään", ja kuuntelet iltaisin kuinka lapsesi ikävöivät isäänsä, ja isällä ollessaan ikävöivät sinua? Kuinka hankalaksi kaikki menee!

Onko se sen arvoista?

Ja siis jos et halua/aio erota, sulla on sitten ne kaksi vaihtoehtoa vielä; keskity muihin asioihin, kestä että elämässä ei saa aina mitä haluaa, pääse siitä yli ja nauti niistä asioista, jotka ovat elämässäsi hyvin.

Tai sitten vatvo tätä epäkohtaa, riitaannu, voi huonosti ja katkeroidu.

Kovaa tekstiä, mutta oikeasti, näistä on valittava, ei ole enempää vaihtoehtoja.

Totean vain omia ajatuksiani jotka kimpoavat saamistani kommenteista.

Ehkä seksi ei ole ihmisen perustarve (mietinkin käytänkö sitä sanaa mutta aajattelin että antaa mennä ei täällä tälläKIN kertaa sellaisia pilkun*ussijoita ole jotka siihen tarttuvat) mutta varmasti jopa sinäkin hiffasit sen ytimen ja pointin mitä sillä tarkoitin?

Ja oikeasti, ihmisellä on oikeus elää ilman seksiä ja olla haluamatta mutta ihmisellä on myös oikeus haluta ja tarvita sitä. Ja sittenkö avioliitossa se on niin etät se oikeus ikäänkuin häviää?? ei vetele, ei ainakaan minun käsitykseni mukaan.



ap

Oletko jokin robotti vai? painat nappia a ja kas kummaa sinulta katoaa kaikki se seksuaalinen haluaminen ja kaipuu ja tarve 2 ihmisen väliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, tuosta noin vain?

Kuulostaa kätevältä, valitettavasti moniltakaan ihmisiltä ei sellaista nappia taida löyty joten sinun logiikkasi mukaan heidän on sitten vain katkeroiduttava ja oltava surullisia asiasta ja näyteltävä muuta kunhan vain liitto pysyy kasassa ja lapset saavat "ehjän perheen", viis muusta.

Luuletko etät lapset eivät aisti jos vanhemmilla mättää jokin iso, ja tämä on iso, asia parisuhteessaan?? antaako se sinusta terveen kuvan lapsille parisuhteesta ettei vanhemmilla ole "säihkettä" ja "silmäniskuja"? no, onne avain valitsemallasi tiellä, minun käsitykseni terveestä parisuhteesta on muunlainen.



ap

Totean vain omia ajatuksiani jotka kimpoavat saamistani kommenteista.

Ehkä seksi ei ole ihmisen perustarve (mietinkin käytänkö sitä sanaa mutta aajattelin että antaa mennä ei täällä tälläKIN kertaa sellaisia pilkun*ussijoita ole jotka siihen tarttuvat) mutta varmasti jopa sinäkin hiffasit sen ytimen ja pointin mitä sillä tarkoitin?

Ja oikeasti, ihmisellä on oikeus elää ilman seksiä ja olla haluamatta mutta ihmisellä on myös oikeus haluta ja tarvita sitä. Ja sittenkö avioliitossa se on niin etät se oikeus ikäänkuin häviää?? ei vetele, ei ainakaan minun käsitykseni mukaan.

ap

tietää todellisia fiiliksiä, pelkän kirjoittelun avulla.

Kirjoitin tuohon viestiin nro 19 (olikohan...) ne vaihtoehdot, jotka sinulla näen olevan. Ja kysyin samalla, että mitä haluaisit sinulle vastattavan? Mielestäni kirjoitin ihan faktaa, eli siis et voi muuttaa miestäsi, voit joko jäädä ja sopeutua ja yrittää päästä asian kanssa sinuiksi (kyllä se on mahdollista!), tai sitten voit jäädä ja katkeroitua (nykymenolla se näyttää olevan valintasi?), tai sitten voit erota. Onko se kaiken arvoista? Eroaminen ei ole helppo juttu, etenkään lapsille. Se vaikeuttaa hyvin paljon kaikenlaista, arjen pikkuasioistakin tulee vaikeita. Missä lapset viettävät lomansa, kumman luona joulut, se lasten ikävä toista vanhempaa kohtaan, mahdolliset traumat, ainainen tavaroiden ja lasten kuskaaminen paikasta toiseen jne. (joo, mulla on kokemusta...)

Ja se nyt vaan menee niin, että aina ei saa elämässä mitä haluaa. Jotkut jopa kuolevat ennenkuin haluavat. Joutuvat onnetomuuksiin, vammautuvat. Aviopuoliso pettää ja jättää. Lapset voivat sairastua. Joku ei saa työtä, tai mieleistään työtä. Joku uupuu työssään. Joku saa syövän. Joku ei saa seksiä niin usein kuin haluaisi.

Vaikeistakin asioista ja "puutteista" voi kuitenkin päästä yli, ja oppia elämään asian kanssa. Se ei ole ehkä helppoa, mutta kyllä se mahdollista on.

Minä olin kymmenisen vuotta naimisissa, ja varmaan koko loppupuolisko siitä liitosta oli juuri tuollaista. Lopulta minultakin meni halut, oikeastaan vielä totaalisemmin kuin mieheltä. Pisin tauko oli varmasti vuoden, ja sellaisen tauon jälkeen myös seksiin "ryhtyminen" on tosi ison kynnyksen takana. Helpompi olla ilman. Mutta kaiken kaikkiaan syntyi jonkinlainen kierre: ensin miehen "libido" heikkeni, lopulta häntä ei lainkaan haluttanut ja asia vaivasi minua, mutta kun totuin, multakin katosivat halut, ja lopulta ajatuskin seksistä miehen kanssa tuntui vastenmieliseltä. Tämä liitto siis loppui.



En osaa sanoa mistä tuollainen johtuu. VArmasti stressi, lastensaantiin liittyvät muutokset ja ylipäätään vanheneminen vaikuttavat.



Nyt olen uudessa liitossa, mies on ihanan seksinhimoinen (kuten minäkin), ja aion kaikin tavoin taistella sitä vastaan, ettei homma pääsisi tuollaiseksi.

elän samanlaisessa tilanteessa. hyvää seksiä en ole saanut muutamaan vuoteen, enkä edes muista milloin mieheni on antanut minulle orgasmin viimeksi.



seksiä on niin kuin teilläkin parin kuukauden välein tai harvemmin.



naiseus on ollut koetuksella. mutta olen ulkoisesti viehättävä ja hoikka naisellinen nainen ja pidän seksistä. vika ei ole siis siinä ja toisaalta kuten ap totesi: ei seksi ole mikään tietyn näköisten oikeus.



mies myöntää ongelman, asiasta on juteltu ja muutosta ei ole tullut.



nyt etsin itselleni rakastajaa. erota en halua koska mieheni on paras ystäväni ja muuten luotettava ja hyvä kumppani.



mutta rakastajan aion löytää ja ah! sitä onnen päivää kun pääsen taas jonkun ihanan kiiheän ja minua haluavan miehen lähelle.

suosittelen ratkaisuksi muillekin. seksuaalisuudesta on oikeus nauttia.

Itselläni pelkästä pätkätyöstä kokemusta ja nyt kun vakkarityö niin siinäkin ilmennyt sen tasoista skeidaa etten tiedä voiko kys paikassa edes jatkaa töitään, äitini kuoli 46v syöpään ym ym.

Eli siitä(kään) ei ole tässä marmatuksessani kysymys ettenkö tietäisi miten paskaa se elämä voikaan olla.



ap

olen myös kokenut kovia elämässä ja menettänyt ihmisiä läheltä.

luulen että juuri se on saanut ymmärtämään että elämän hyvistä asioista on oikeus nauttia, koska on niin paljon huonoja asioita myös selvittävänä.

toisaalta on oikeus olla itsekäs eikä tarvitse jostain myötätunnosta puolisoa kohtaan kieltää itseltään seksiä.



toivottavasti kaikki samassa tilanteessa olevat löydämme keinon saada tyydyttävä seksielämä. asiasta puhuminen ja ongelman myöntäminen on jo yksi askel kohti parempaa.

JAA, No oletteko puhuneet asiasta miehesi kanssa kunnolla?

Tuo ehkäisyasia ja raskautumisen pelko kannattaa heti keskustella alta pois ainakin. Tiedätkö MIKSI miehesi ei halua vai eikä halua vaan sinua?

Itse olen ollut liitossa 25 vuotta. Seksi hiipui pikkuhiljaa. Eniten harmitti se että mieheni ei halua,vaikka fyysisesti toimii. Kolme vuotta meni ilman kosketusta ja seksiä. Sitä ennen oli pitkiä kuivia kausia. Heh,ja onhan sitä puhuttu ja lämmitelty suhdetta vuosien varrella,jos joku sitä epäilee.

Sorruin siihen mihin en koskaan uskonut ryhtyväni. Läheisyyden - ja halutuksitulemisen tarve on niin suuri. Löysin salasuhteen. Oli se taivas ,kun sai orgasmin miehen käsittelyssä kymmenen vuoden tauon jälkeen. En uskonut että tälläisen kipinän voi vielä sisältään löytää vuosien jälkeen. Hieman toinen fiilis olla miehen kanssa joka oikeasti haluaa minua. Nautiskelee,eikä pidä tavoitteena pelkkää laukeamista.

tilanteessasi. Seksi on niin tärkeä osa elämää, että olisi todella kurjaa olla loppuelämä ilman.

Suosittelen lämpimästi!

Seksi on mielestäni 1 ihmisen "perustarve" ja "oikeus"kin, se että astuu avioliittoon ei tarkoita sitä että samalla lupautuu kestämään seksitöntä elämää...

Olen sataprosenttisesti samaa mieltä kanssasi. Joku tässä syytteli sinua kiukuttelusta, mutta tämä henkilö ei ymmärrä asian oikeaa laitaa, eli sitä että seksi on perustarve siinä missä unentarve, nälkä ja muut.

Vasta eilen oli ketju siitä, miten jotkut joutuvat syömään parin tunnin välein ja jotkut voivat olla jopa viisi päivää ilman ruokaa. Se on yksilöllistä. Silti, jos meidän perheessä toisella on nälkä, niin ei syytetä kiukuttelusta. Annetaan henkilön syödä, osallistutaan jopa ruuanlaittoon ja ruokailuun, vaikkei ole niin suurta nälkää. Ruokailu on perheen sosiaalinen tapahtuma ja tottakai siihen on kiva osallistua monesta syystä, eikä vain nälän takia. Jos omalla vaimolla/miehellä on nälkä, niin sitä kunnioitetaan kyseenalaistamatta ja hyväksytään perustarveeksi.

Sitten kun kyseessä on seksi, niin alkaa jumalaton jeesustelu. "Et sä voi ihmistä muuttaa", "Sinun on vain hyväksyttävä että se loppui nyt tähän". Ei, sinun ei ole hyväksyttävä yhtään mitään. Ensin puhutaan asiasta ja jos oikeasti ei ole mitään ratkaisua löydettävissä perheen sisältä, niin erotaan. Ei se ero nyt maailmaa kaada ja lapsista voi tulla paljon tasapainoisempia jos vanhemmat eroavat kuin jos pinnistelisivät saman katon alla kokoajan vihaisina toisilleen.