Varaudutko kuolemaasi?

ja sitä kautta ehkä tiedostan keskimääräistä paremmin sen, että elämä voi loppua koska vaan eikä kaikki elä vanhuuteen asti.



Ehkä käytännössä tämä näkyy siinä, että en halua ottaa taloudellisesti suuria riskejä ja isoja lainoja. Meillä on otettu lainaa aina vain sen verran, että tuollaisessa ääritapauksessakin toinen selviäisi yksinkin veloista. Musta olisi kamalaa, jos jotain ikävää sattuisi ja kaiken sen surun ja stressin päälle tulisi vielä isot taloudelliset huolet.

Mä olen yrittänyt kasvattaa lapseni niin, että he selviävät (myös emotionaalisesti) mitä sitten vastaan tuleekin. Yrityksen onnistumisesta ei tietysti voi mennä lopulliseen takuuseen, mutta eihän sitä voi lopulta muutenkaan kuin luottaa lapsiinsa.



Raha-asioiden osaltahan asia on niin, että minun rahani siirtyvät lapsille automaattisesti, ja mitään sellaista tiliä, jonka voisi käyttää noin vain lasten elatukseen, ei ole eikä voi olla - ellet sitten testamenttaa sitä miehellesi. Mun mies kyllä selviää itsekin.

koska emme ole naimisissa.



Lapsi on ihan pieni, ja luulen että jos sattuisin kuolemaan niin puolisolla olisi kuitenkin helpompaa jos esim itse omistaa asuntomme eikä lapsi sitä puoliksi.



Sitten muuta omaisuutta laitoin suoraan lapselle, osakkeet esim.

Olen lapseni yksinhuoltaja ja hänellä ei olisi ketään, jos minäkin kuolisin. Vielä ainakin 10 vuotta on pysyttävä hengissä.

Lähipiirissä tapahtunut yllättävä kuolema laittoi ajattelemaan. Kaveripiirissä on sovittu kuka ottaa kenenkin lapset jos vanhemmat menevät kerralla. Meillä on vakuutuksia kuoleman varalle; pariturva joka maksaa asuntolainaa, sairaskuluvakuutus, joka kattaa hautajaiskulut jne. Lisäksi paperi, jossa kerrotaan mistä pankeista löytyy tilit, missä vakuutukset, tärkeimmät salasanat, mitä haluan fb-tilille tehtävän. Ja kirje jokaiselle lapselle.



Kuulostaa kauhealta, mutta kun on joutunut selvittämään nuoren ihmisen kuoleman käytännön asioita niin näihin olisi toivonut törmäävänsä.