Apua! Olemmeko mahdoton yhdistelmä?

sua häiritsee noi asiat jo nyt, ne ei muutu helpommiksi ajan kanssa. Päinvastoin ne alkaa kiusata ja ärsyttää enemmän. Valitettavasti en näe suhteellanne onnellista loppua.

(enka nyt puhu tasta tapauksesta vaan yleisella tasolla) voi kompensoida vajetta olemalla esim. lammin, kiltti empaattinen jne.

en kestänyt miehen kotihiirenä oloa ja ujostelua juhlissa. Alkoi hävettämään. Emme lopulta myöskään löytäneet enää puhuttavaa. Suhde kesti kaksi vuotta.

Olemme miehen kanssa "jäädyttäneet" suhteemme jo kaksi kertaa vuoden aikana, mutta olemme palanneet yhteen molempien kertojen jälkeen.



Tapaamme usein silloin kun paikalla on hänen ystäviään, kun tulen paikalle, hän käyttäytyy kuin millään muulla ei olisi väliä, ja antaa minulle paljon huomiota. Nään kuitenkin häntä todella harvoin vain kahden kesken, joten en ole edes varma minkälainen hän silloin on...



Herttinen, ei ole nämä parisuhteet hyväksi.

Kyllä nuo erot on voitettavissa ja ehkä jopa rikkauksiksi käännettäviksi, JOS halutaan, mutta minusta kyllä kuulostaa että et oikein halua ja vähän halveksitkin miestä kun sanot ettei hän ole kovin fiksu. Ja ilmeisesti pidät pelkästään heikkoutena sisäänpäinkääntyneisyyttä.



Meillä vähän samanlainen yhdistelmä mutta ollaan oltu varsin onnellisesti naimisissa jo 13 vuotta. Mutta me on lähdetty hommaan sillä asenteella että se laitetaan toimimaan eikä ihmetellä ja valiteta, ja aina siitä että ehdottomasti kunnioitetaan toisiamme, toistemme erilaisuutta. Tottakai varsinkin nuorempana toistemme piirteet on ärsyttäneetkin mutta nykyisin sanoisin että molempi ihailee toisessa juuri niitä piirteitä jotka joskus ottivat päähän. Esim. minä ihailen mieheni syvämietteistä rauhallisuutta (jota ennen pidin ärsyttävänä epäsosiaalisena nyhverömäisyytenä) ja mies ihailee minun nopeuttani ja sitä että selviän ongelmitta kaikista sosiaalisista tilanteista joita hän stressaisi pitkään (hän piti sitä ennen ärsyttävänä hätäisyytenä ja turhan höpöttämisenä).

Mutta mm. se puute on aika monilla "sosiaalisilla ja ihmisiin helposti tutustuvilla" tyypeillä kokemukseni taitaa olla, että leimoja lätkitään tosi nopeasti ja ylimielisesti. On ikään kuin liian kova kohkaaminen heillä itsellään päällä, niin ei kerta kaikkiaan viitsitä tutustua toisiin oikeasti. Eikä osata, kun puhutaan ehkä ihan eri kieltäkin juuri tuosta johtuen, että kunnioitetaan lähinnä omaa itseä ja omia "oikeita ominaisuuksia". Se mies voi muuten avautua aivan eri tasolla ja jossain muussa seurassa, kuin sun kaltaisen suupaltin kanssa. Ja se kirjoitetaan erilainen, ei erillainen, verbaalilahjakkuus...

Sosiaalinen en ainakaan ole, muuten kuin siten, etta selviydyn esim. toissa jollain tapaa tyokavereiden kanssa.



Mies voi olla sulkeutunut, sosiaalinen, fiksu tai ei jne., koska huomiotani kiinnittaa miehessa jokin muu seikka, ei juuri nuo, joista taalla on keskusteltu.

nuori ja onko tämä ensimmäisiä suhteitasi? Mun on vaikea käsittää, miksi seurustelut jonkun kanssa, jota et pidä "kovin fiksuna", etkä nyt muutenkaan kauheasti arvosta hänen piirteitään. Oletko miehen kanssa vain siksi että haluat olla ylipäätään jonkun kanssa? Oletko ihastunut kenenkään toiseen?

ettei ap itse ole kovin fiksu. Ärsyttää sen miehen puolesta.

miksi ei voisi olla niin että ap on "fiksumpi" kuin tämä mies? Eihän nyt kaikki ihmiset ole älyltään tasavertaisia. Tai sitten mies on fiksu eri tavalla kuin mitä ap arvostaa. Ei kaikki hiljaiset ja ujot omaa mielettömiä salattuja sielunlahjoja, kuten ei kaikki ulospäinsuuntautuneet ja puheliaatkaan ole välttämättä sosiaalisesti taitavia. En minä ainakaan voisi olla miehen kanssa, jota arvostan noin vähän kuin ap arvostaa omaansa, olipa siihen objektiivisia syitä tai ei, joten ap:na miettisin miksi oikein olen juuri tämän miehen kanssa?