Vituttaa miehen naispuoleinen kaveri

siinä on aina jotain takana jos nainen ja mies on ystäviä keskenään. Siis niin hyviä ystäviä, että tapailevat kaksin säännöllisesti. En taroita, että heillä olisi vältämättä suhde ja en tarkoita, että toinen heistä olisi edes toisesta kiinnostunut MUTTA AINA jompi kumpi ON ihastunut salaa vähintäänkin. Niin se oikeasti menee.

Ap:lle, en tiedä mitä sanoa. Tottahan se on, että aikuista miestä ei voi estää ja hän saa valita itse ystävänsä, mutta toisaalta aikoinaan kun itse ihastuin miespuoliseen ystävääni ja oma mieheni ei ollut siitä moksiskaan, että vietin aikaa tuon ystäväni kanssa paljon, niin se johti sitten pettämiseen. Minun syyni toki, mutta olen minä mielehltäni kysynyt näin myöhemmin, että miksi hän ei takonut järkeä päähäni ja sanonut, että nyt loppuu se ystävän kanssa pyöriminen tai mieheni pakkaa laukut ja lähtee. Olisin ehkä tarvinnut jonkun muistuttamaan missä mennään.

uskon, että miehesi on ihastunut. Nainen ei välttämättä. Tai sitten ovat molemmat? Se,että tapahtuuko jotain isonpaa nyt tai tulevaisuudessa jää nähtäväksi. Mutta en yllättyisi jos tapahtuu.

Oma kokemus kuuluu viestistä selvästi. Hyvin sanottu mielestäni ja kuvastaa aika paljon myös sitä, mitä mieltä itse olen miesten ja naisten välisistä kaverisuhteista.

Ja minun kokemukseni perusteella se ihastuneempi osapuoli on yleensä mies.

Muutoin en käsitä, millaisen miehen paras ja ainoa ystävä on nainen?

Asutaan suht kaukana miehen vanhoista kavereista ja ilmeisesti välimatkan takia välit niihin on vähän kylmenneet. En nyt kauheasti viitsii alkaa taustoja kertoa, jos vaikka joku tunnistaa, mutta tuon nettipelin kautta ovat tutustuneet ja jääneet kavereiksi, koska asutaan samalla paikkakunnalla.

Tästä ketjusta kyllä hämmästyttävällä tavalla huomaa miten eri maailmassa wt-mammat elää meihin akateemisiin verrattuna. Lähimpään kaveripiiriini kuuluu parikymmentä miestä, jotka ovat ainakin yhden (yleensä useamman) naisen läheisiä ystäviä, ilman että kertaakaan olisi tarvinnut edes harkita kumppanin pettämistä. Aika hyvin jos yhdenkin todennäköisyys on 1:2000000. Itsekin olen kyllä muutamia parisuhdekäsityksensä alemman sosiaaliluokan miehillä vinouttaneita seurustelukumppaneita joutunut lemppaamaan, kun en ole ollut valmis luopumaan yli 10 vuoden ystävyyssuhteista vain absurdin sairaalloisen mustasukkaisuuden takia.

siis kavereita mun puolesta, friend zonella. Kohtelin niitä miehiä kuin kaverinaisiakin, en flirttaillut, en antanut ymmärtää mitään, tein selväksi että on kivaa olla KAVERI ja viettää aikaa platonisessa KAVERIsuhteessa.



Jokainen näistä ilmaisi kiinnostuksensa enempäänkin.



Siis 10+ miestä 15 vuoden aikana, ja jo ihan lapsena (alle 5v) pojat halus vaan pussailla, vaikka mä olisin halunnut leikkiä astronauttia. Teininä ja aikuisena on haluttu niin paljon enemmän, vuosienkin kestäneen ystävyyden jälkeen, josta mä en voinut edes kuvitella mitään muuta ku pelkkiä kaveritunteita olevan molemmilla.



Mäkään en usko, että mies voi olla pelkkä kaveri naiselle. En enää. Oma kokemus sotii niin vahvasti sitä vastaan.



Yksi mun miespuolinen kaveri sanoi näin: "Jos nainen on niin kiva ja ihana, että sen kanssa viihtyy ja sen kanssa on KIVAA ja vieläpä hyvännäköinen, niin miten on mahdollista, etten kiinnostuis 'siinä mielessä'?"



Mulla naisena vastaus on ilmiselvä: mua ei vaan kiinnosta muu kuin kaveruus. Miehet on kuitenkin toista maata.



Ja ihan varmasti on poikkeus tässäkin ja toivoa sopii, että ap:n mies on just se poikkeus. Toivotaan.



Ja olisin itekin mustasukkainen ap:n tilanteessa, voin sen myöntää, kas olenhan rehellinen myös itselleni.



Tsemppiä ap:lle :)

Tästä ketjusta kyllä hämmästyttävällä tavalla huomaa miten eri maailmassa wt-mammat elää meihin akateemisiin verrattuna. Lähimpään kaveripiiriini kuuluu parikymmentä miestä, jotka ovat ainakin yhden (yleensä useamman) naisen läheisiä ystäviä, ilman että kertaakaan olisi tarvinnut edes harkita kumppanin pettämistä. Aika hyvin jos yhdenkin todennäköisyys on 1:2000000. Itsekin olen kyllä muutamia parisuhdekäsityksensä alemman sosiaaliluokan miehillä vinouttaneita seurustelukumppaneita joutunut lemppaamaan, kun en ole ollut valmis luopumaan yli 10 vuoden ystävyyssuhteista vain absurdin sairaalloisen mustasukkaisuuden takia.

on kyllä paras. Koulutustasohan se tähän juuri vaikuttaa? Itse olen akateeminen, vaikkei sillä ole tämän asian kanssa mitään merkitystä, enkä hyväksy miehelleni naispuolisia kavereita.

Itsekin jos tarpeeksi kauan hieron "ystävyyttä" miehen kanssa, ja kenties omassa suhteessa ongelmia alkaa "ystävämies" kiinnostamaan ihan siinä seksuaalisessakin mielessä (ensin tietysti henkisessä?).

Kun kysyin miksei hän käy yksin tanssimassa jos isä ei kerran halua. Äitini vastasi, että parisuhteen vuoksi hän haluaa jättää tietynlaiset riskialttiit tilanteet välistä.



Näen ap:n tilanteen samanlaisena. Toki saa olla ystäviä, mutta itse ainakin tuntisin tekeväni väärin puolisoani kohtaan jos alkaisin toden teolla viihtyä kaksistaan vastakkaista sukupuolta olevan kanssa.

Minunkin mieheni löysi parhaimman ystävän naisesta. Tänä päivänä mies on ex. Ystävyys vain meni liian pitkälle, he alkoivat jakamaan syvällisiä asioita ja se johti suhteen syvenemiseen.



Uskon, että mies ja nainen voivat olla ystäviä, jos heillä ei ole tippaakaan vetovoimaa välillä. Mutta jos sitä on yhtään, niin sellaista tilannetta ei vain voi olla.

Äitini sanoi kerran viisaasti Kun kysyin miksei hän käy yksin tanssimassa jos isä ei kerran halua. Äitini vastasi, että parisuhteen vuoksi hän haluaa jättää tietynlaiset riskialttiit tilanteet välistä.

Oliko riskialttius siinä, ettei äitisi luottanut itseensä, vai siinä, että isäsi olisi suuttunut?

Minäkin luovuin tanssimisesta muka parisuhteen hyväksi, ja se oli virhe. En ole siitä katkera, elämä on mennyt niin kuin on mennyt, ja näistä lähtökohdista jatketaan eteenpäin, mutta omalle tyttärelleni aion viestittää, että parisuhteessakin on tärkeätä olla uskollinen myös itselleen.

Äitini sanoi kerran viisaasti Kun kysyin miksei hän käy yksin tanssimassa jos isä ei kerran halua. Äitini vastasi, että parisuhteen vuoksi hän haluaa jättää tietynlaiset riskialttiit tilanteet välistä.

Oliko riskialttius siinä, ettei äitisi luottanut itseensä, vai siinä, että isäsi olisi suuttunut?

Minäkin luovuin tanssimisesta muka parisuhteen hyväksi, ja se oli virhe. En ole siitä katkera, elämä on mennyt niin kuin on mennyt, ja näistä lähtökohdista jatketaan eteenpäin, mutta omalle tyttärelleni aion viestittää, että parisuhteessakin on tärkeätä olla uskollinen myös itselleen.

astua takavasemmalle siinä vaiheessa, jos tajuaa riskin.

Äitini sanoi kerran viisaasti Kun kysyin miksei hän käy yksin tanssimassa jos isä ei kerran halua. Äitini vastasi, että parisuhteen vuoksi hän haluaa jättää tietynlaiset riskialttiit tilanteet välistä.

Oliko riskialttius siinä, ettei äitisi luottanut itseensä, vai siinä, että isäsi olisi suuttunut?

Minäkin luovuin tanssimisesta muka parisuhteen hyväksi, ja se oli virhe. En ole siitä katkera, elämä on mennyt niin kuin on mennyt, ja näistä lähtökohdista jatketaan eteenpäin, mutta omalle tyttärelleni aion viestittää, että parisuhteessakin on tärkeätä olla uskollinen myös itselleen.

Viisasta olisi ainakin astua takavasemmalle siinä vaiheessa, jos tajuaa riskin.

Siis se, että tanssimassa käydessä ihastuisi toiseen? Vai se, että puoliso on mustis ja ryhtyy mököttämään?

Äitini sanoi kerran viisaasti Kun kysyin miksei hän käy yksin tanssimassa jos isä ei kerran halua. Äitini vastasi, että parisuhteen vuoksi hän haluaa jättää tietynlaiset riskialttiit tilanteet välistä.

Oliko riskialttius siinä, ettei äitisi luottanut itseensä, vai siinä, että isäsi olisi suuttunut?

Minäkin luovuin tanssimisesta muka parisuhteen hyväksi, ja se oli virhe. En ole siitä katkera, elämä on mennyt niin kuin on mennyt, ja näistä lähtökohdista jatketaan eteenpäin, mutta omalle tyttärelleni aion viestittää, että parisuhteessakin on tärkeätä olla uskollinen myös itselleen.

Viisasta olisi ainakin astua takavasemmalle siinä vaiheessa, jos tajuaa riskin.

Siis se, että tanssimassa käydessä ihastuisi toiseen? Vai se, että puoliso on mustis ja ryhtyy mököttämään?

Niin ymmärrän.

ajattelen riskin olevan se, että ihastuu toiseen.

Omalla kohdalla ei olisi ollut mitään vakituista miestanssiseuraa, vaan tyttöporukalla olisi käyty tansseissa. Ehkä olet oikeassa siinä, että jos porukassa olisi ollut mukavia miehiä vakituisesti tanssikavereina, niin olisihan siinä voinut sellainen riski piilläkin. Minä kuitenkin tosissani kaipasin sitä itse tanssimista ilman mitään sen kummempia latauksia, niihin latauksiin riitti ja on tähän asti rittänyt oma mies vallan mainiosti.

ehkä sulla onkin näin - ei silti kannata yleistää

Eli siis mun miehellä on naispuoleinen kaveri, jonka luona se käy pelaamassa ja kahvittelemassa. Mä olen tämän naisen tavannut ja voin olla suht varma, ettei niitten välillä ainakaan naisen puolelta ole mitään säpinää (naisella oma mies ja vauvan kanssa on kotona). Mä kuitenkin tiedän, että tää eukko vastaa just eikä melkein mun miehen "ihannetta" sekä ulkoisesti että ajatusmaailmalta ja mun mies ei todellakaan ole sokea kauneudelle, joten pelailun lisäksi mun mies hakee sieltä 100% varmasti silmänruokaa...

Mähän en tietenkään voi miestä kieltää käymästä siellä, kun ei sillä muitakaan kavereita täällä ole, mutta onko mun pakko vaan hyväksyä niiden ystävyys? Aina kun mä otan asian puheeksi niin mies suuttuu ja sanoo, että yritän tuhota hänen ainoan kaverisuhteensa. No en yritä, mutta miksi sen kaverin pitää olla just SE nainen, eikä vaikka joku entinen työkaverimies. %(

Mies ja nainen EI voi koskaan olla läheisiä ystäviä,ilman,että siinä on jotain muuta,ja jos on niin yksi pari miljoonasta ehkä pystyy moisee,usko pois ukkosi käy pökkimässä sitä naista ja sen vuoksi on sulle vihainen,koska tajuat asian.Ukkosi pelkää menettävänsä sinut,koska toista naista ei voi saada.Pistä se valitsemaan,jos se rakastaa sua oikeesti,se valitsee sut,jos taas valitsee sen toisen naisen,niin tiedät mikä on totuus.Se toinen nainen nauttii aivan varmasti tilanteesta ja on vahingon iloinen,tai sit ukkosi on sen pienen lapsen isä,vaikka ei sitä sulle varmaan tule koskaan kertomaan.Mikset juttele sen naisen miehen kanssa ja kysy hyväksyykö hän miehesi ja puolisonsa ns.ystävyyden.Enpä usko,että hyväksyy.Järki käteen,Suomessa on niitä ittensä tyrkyttäviä akkoja joka puolella.

miespuolisia kavereita. Melkein kaikkien kanssa on ilmennyt tai ollut sitten jotain muutakin, yleensä aika promilleissa. Muutaman kanssa olin tosi sinisilmäinen ja kuvittelin, että ollaan vain kavereita, mutta olivatkin sitten liikaa kiinnostuneita.



Joo, uskon että naisen ja miehen puhdas ystävyys on mahdollista, mutta erittäin harvinaista. Suurin osa miehistä haluaa jossain vaiheessa sänkyyn.

Jessus. Ehkä meillä larp-, roolipeli- ja lautapelinörteillä sitten on niin paljon paremmat parisuhteet ja luottamus toiseen osapuoleen, että näitä ongelmia ei tule eteen.



Meillä mies on pelannut samassa pöytäropeporukassa yli 10 vuotta, 4 vuotta ennen kuin me edes tapasimme ja jatkaa edelleenkin. Mua taas pöytäroolipelit eivät kiinnosta, joten mies saa mennä viikonloppuisin pelaamaan ihan itsekseen (joskus tulevat meillekin pelaamaan, mutta lasten takia toivon että lopettavat iltakymmeneen mennessä).

Itse taas käyn yksin larpeissa ja mies on koti-isänä niinä viikonloppuina. Omia larp-kavereitani samoin kuin miehen peliporukkaa kutsutaan meidän molempien synttäreille ja tupareihin - osa näistä on myös meidän lasten kummeja. :) Me myös olemme yhden miehen roolipelikaverin pojan toiset kummivanhemmat.



Mustasukkaisuutta tai epäilyksiä ei ole kenelläkään, ollaan nykyään sellaista isoa, nörtähtävää perhettä. Ja muksuilla on seuraa toisistaan kun pistetään joskus 10 hengen megaCarcassonne-peli pystyyn. (Kolme-neljävuotiaita ei vielä haluta mukaan sotkemaan nappuloita tai pelilaattoja. Muutaman vuoden päästä voidaan katsoa uudestaan.)



Mitä ihmettä te sitten harrastatte, jos yksin ei voi tai saa harrastaa mitään sellaista, missä on muita ihmisiä paikalla..? On kyllä varmaan tylsä ja ankea elämä... (Tai sitten olette vielä tosi nuoria, meillä keski-ikä on 35-37 vuotta.)

Mulla on muuan alunperin yhden illan tuttu josta aikaa myöden kuoriutui mulle bestis.

Vetovoimaa oli, mutta hyvin nopeasti totesimme, että meidän välit menisivät vain pilalle jos jotain seurustelua yrittäisimme. Niinkuin joku aiemminkin sanoi, jos olisimme halunneet perheen, olisimme sen tehneet.

Tunnen hänet 4 v pidemmältä ajalta kuin nykyisen mieheni. Edelleen tekstaillaan ja kerta pari vuodessa nähdään jos/kun käymässä samassa kaupungissa.

Mutta se on bestis, välimatkasta ja ajasta huolimatta juttu jatkuu aina kuin olisi nähnyt just eilen ja edelleen osataan jatkaa toistemme lauseet loppuun. Meillä on hauskaa yhdessä, samoista syistä kuin vietän aikaa naispuoleisen lapsuudenystävän kanssa, samoista syistä laitan hänelle viestiä ja kerron kuulumisia ja parannetaan maailmaa tuolloisen äärellä.



Mieheni kanssa meillä taas on toisenlaiset jutut, harrastukset, yhteiset huvit ja ARKI. Ja niin paljon arvostan miestäni ja perhettäni, että ikipäivänä en edes kaatokännissä menisi mitään niin typerää tekemään, että perheen jatko olisi katkolla.



Mieheni on pari kertaa tavannut tämän kaverini, alkuun en antanut hänelle muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä tilanne kuten se on, myöhemmin hän on itsekin ymmärtänyt, että hänet minä valitsin kumppaniksi enkä tätä toista. Nyt siis 12vuotta yhteistä taivalta takana mieheni kanssa, eli ihan teinejä tässä ei olla.



Eli ystävyys on mahdollista, paljon varmaan riippuu siitä miten se on alkanut ja mitä se osapuolille antaa.

AP ei vissiin itse pelaa nettipelejä? Pelaaminen on pelaamista,se on kivaa tutun kaverin kanssa, eikä siinä todellakaan tarvitse olla mitään yhtään sen enempää.



No, mun tilanne on siinä mielessä erilainen, että se seksi tuli kokeiltua ennen kuin kumpikaan meistä seurusteli muilla tahoilla. Toisaalta mä olen töissä pienessä miesporukassa ainoana naisena...tulen työkavereidenkin kanssa juttuun hyvin, kuljetaan työmatkoilla, pidetään pikkujouluja yms eikä siinä välissä ole mitään seksuaalista. Enkä usko, että yhdenkään työkaverin vaimo pitäisi minua minkäänlaisena uhkana.



Relaa, AP.

Ehkä jos kaveri olisi ollut jo vuosia ennen kuin mies tapasi minut, ja tietäisin, että heillä ei ole ollut seksiä. Pahaltahan se tuntuis, jos mies viettäisi aikaa mieluummin toisen naisen seurassa. Me, kun emme töiden takia edes ole joka ilta yhdessä kotona.

Aina vaan uudestaan jaksan silti ihmetellä naisten naiiviutta näiden juttujen suhteen, perusbiologiaan kuuluu että hedelmällisen oloinen ja parittelunhaluisen näköinen nainen vetää tervettä miestä puoleensa aina. Eikä siinä pohjimmiltaan ole kyse kahvista tai tietokonepeleistä.

Vai että oikein "hedelmällisen oloinen ja parittelunhaluisen näköinen", millainenhan sellainen nainen mahtaa olla? Minulla on ollut montakin varattua miestä ystävänä, eikä koskaan ole ilmennyt mitään vihjeitä muusta kuin kaverikiinnostuksesta. Minulla on tapana auttaa joskus parisuhdeasioissakin :D Naisystävät ovat ehkä alussa olleet mustasukkaisia, jolloin puhun asioista suoraan heidän kanssaan. En ole kiinnostunut vokottelemaan kenenkään miestä.

Ihmisiä voi - hämmästyttävää kyllä! - yhdistää muukin kuin seksuaalinen kiinnostus. Toisten kanssa se on jalkapallo, toisten tyyli, toisten kanssa hyvännäköiset naiset (olen bi). Jos miehet jatkuvasti kulkisivat vain himojensa vallassa haluten kaikkia vastaan tulevia viehättäviä naisia, maailma olisi aikamoinen!

Niin, toki ihastuneita ja rakastuneita kaverimiehiä on minullakin ollut mutta ero onkin siinä ettei heidän kanssaan voi mistään YSTÄVYYDESTÄ puhua - välit on ollut pakko katkaista hyvin varhain. Ei kuolaavan idiootin kanssa yksinkertaisesti voi olla läheinen ystävä.