Vituttaa miehen naispuoleinen kaveri
Eli siis mun miehellä on naispuoleinen kaveri, jonka luona se käy pelaamassa ja kahvittelemassa. Mä olen tämän naisen tavannut ja voin olla suht varma, ettei niitten välillä ainakaan naisen puolelta ole mitään säpinää (naisella oma mies ja vauvan kanssa on kotona). Mä kuitenkin tiedän, että tää eukko vastaa just eikä melkein mun miehen "ihannetta" sekä ulkoisesti että ajatusmaailmalta ja mun mies ei todellakaan ole sokea kauneudelle, joten pelailun lisäksi mun mies hakee sieltä 100% varmasti silmänruokaa...
Mähän en tietenkään voi miestä kieltää käymästä siellä, kun ei sillä muitakaan kavereita täällä ole, mutta onko mun pakko vaan hyväksyä niiden ystävyys? Aina kun mä otan asian puheeksi niin mies suuttuu ja sanoo, että yritän tuhota hänen ainoan kaverisuhteensa. No en yritä, mutta miksi sen kaverin pitää olla just SE nainen, eikä vaikka joku entinen työkaverimies. %(
Kommentit (72)
Olemme vain ystäviä. Kysy vaikka karhulta:)
Äitini sanoi kerran viisaasti Kun kysyin miksei hän käy yksin tanssimassa jos isä ei kerran halua. Äitini vastasi, että parisuhteen vuoksi hän haluaa jättää tietynlaiset riskialttiit tilanteet välistä.
Oliko riskialttius siinä, ettei äitisi luottanut itseensä, vai siinä, että isäsi olisi suuttunut?Minäkin luovuin tanssimisesta muka parisuhteen hyväksi, ja se oli virhe. En ole siitä katkera, elämä on mennyt niin kuin on mennyt, ja näistä lähtökohdista jatketaan eteenpäin, mutta omalle tyttärelleni aion viestittää, että parisuhteessakin on tärkeätä olla uskollinen myös itselleen.
Että äiti myönsi itselleen olevansa inhimillinen ihminen, jolle pitkässä parisuhteessa saattaa tulla välistä kausia, että toinen ei ärsytä tai toisaalta viehätä ja silloin on altis ihastumaan muihin. Uskon, että meistä jokainen voi ihastua toiseen mieheen, tuttuun tai tuntemattomaan, kun oma parisuhde tuntuu lähinnä puurolta. On viisasta hyväksyä se ajatus, että parisuhteen takia joutuu tekemään tientylaisia myönnytyksiä, kompromissejä ja toisaalta luopua monesta itselle tärkeästä asiasta. Toki toiseen ääripäähän ei missään nimessä saa mennä.
Ja ei, isäni ei olisi suuttunut, koska lempeämpää miestä saa etsiä. Äiti ei missään nimessä ole luopunut omista menoistaan, mutta tanssimisen hän katsoi viisaammaksi jättää välistä. En tiedä oliko heidän parisuhteessaan juuri tuolloin huonompi kausi, mutta yhä ovat onnellisia yhdessä.
Tuon syyn takia minulla on mennyt välit yhteen erittäin hyvään ystävääni, joka on ollut minun tukenani kaikissa vaikeissa asioissa. On miespuolinen, eukko kieltää tulemasta, koska kokee minut uhkaksi itselleen.
Tuossa juuri on hmisten välillä se hieno ero: miettiikö sitä missä on HUONOMPI, vai sitä missä itse on PAREMPI.
AP:n miehellä on syynsä olla suhteessa juuri AP:n kanssa, on typerää miettiä miksi mies mielummin olisi sen kaverinsa kanssa. Tämä sama pätee moneen muuhunkin asiaan, mietitään liikaa sitä mitä muilla on, ei osata iloita siitä mitä itsellä on, ja seurauksena kateutta ja mustasukkaisuutta.
On hyvä erottaa kaverit ja parisuhde toisistaan, ne asiat mitä arvostaa puolisossa, usein ovat eri asioita mitä arvostaa kavereissa.
Esimerkin luontoisesti: omassa kumppanissa saattaa arvostaa sellaista naisellisuutta (sanotaan nyt vakka taitoa tehdä hyvää ruokaa tai vastaavaa) mikä ei merkitse mitään kaverisuhteessa.
Moni haluaa erottaa sen parisuhteen kaveruudesta, jos vaikka pitää jääkiekon pelaamisesta, ei sitä välttämättä halua harrastaa vaimon kanssa, vaan pelata nimenomaan kaverien kanssa. Sitten taas vaimon kanssa saattaa haluta vaikka käydä tanssimassa tai matkoilla, mutta noita ei välttämättä halua tehdä kaverien kanssa.
Ihan samaan tapaan jokaisella on ne omat jutut, mitä tehdään eri ihmisten kanssa. Koskee myös kavereita, joku voi olla se kenen kanssa käydään shoppailemassa, ja toisen kanssa teatterissa. Osa jutuista voi olla harrastuksena useampien kanssa: käydään lenkillä koko perheen kanssa, joskus kaksin miehen kanssa, ja joskus kaverin kanssa.
Mutta harva tekee ns. kaikkia juttuja kaikkien kanssa. Eikö siinä mitään järkeä olisikaan, parisuhteessa on KAKSI ihmistä, joilla on omat juttunsa, ei ole tarpeen että ne omat jutut on molemmilla samat. On fiksua tehdä juttuja erikseen (toki myös yhdessä) koska silloin säilyy se ns. oma elämä myös.
AP:n kannattaa keskittyä siihen, mistä mies HÄNESSÄ pitää, on eri asia pelata jotain peliä pari kertaa kuussa mukavan ihmisen kanssa vert. elää hänen kanssaan koko ajan arkea. Kärjistäen tuolla kaverillahan voi olla piirteitä joista mies ei pidä, esim. piereskelee paljon ja haisee hieltä ja on esim. hyvin epäkäytännöllinen arkipäivän jutuissa, mutta se mikä yhdistää o saman pelin pelaaminen. AP:ta ja miestään taas voi yhdistää miljoona muuta asiaa, vaikka tuo pelaaminen ei olekaan heille se ydistävä juttu.
Tuossa juuri on hmisten välillä se hieno ero: miettiikö sitä missä on HUONOMPI, vai sitä missä itse on PAREMPI.
AP:n miehellä on syynsä olla suhteessa juuri AP:n kanssa, on typerää miettiä miksi mies mielummin olisi sen kaverinsa kanssa. Tämä sama pätee moneen muuhunkin asiaan, mietitään liikaa sitä mitä muilla on, ei osata iloita siitä mitä itsellä on, ja seurauksena kateutta ja mustasukkaisuutta.
On hyvä erottaa kaverit ja parisuhde toisistaan, ne asiat mitä arvostaa puolisossa, usein ovat eri asioita mitä arvostaa kavereissa.
Esimerkin luontoisesti: omassa kumppanissa saattaa arvostaa sellaista naisellisuutta (sanotaan nyt vakka taitoa tehdä hyvää ruokaa tai vastaavaa) mikä ei merkitse mitään kaverisuhteessa.Moni haluaa erottaa sen parisuhteen kaveruudesta, jos vaikka pitää jääkiekon pelaamisesta, ei sitä välttämättä halua harrastaa vaimon kanssa, vaan pelata nimenomaan kaverien kanssa. Sitten taas vaimon kanssa saattaa haluta vaikka käydä tanssimassa tai matkoilla, mutta noita ei välttämättä halua tehdä kaverien kanssa.
Ihan samaan tapaan jokaisella on ne omat jutut, mitä tehdään eri ihmisten kanssa. Koskee myös kavereita, joku voi olla se kenen kanssa käydään shoppailemassa, ja toisen kanssa teatterissa. Osa jutuista voi olla harrastuksena useampien kanssa: käydään lenkillä koko perheen kanssa, joskus kaksin miehen kanssa, ja joskus kaverin kanssa.
Mutta harva tekee ns. kaikkia juttuja kaikkien kanssa. Eikö siinä mitään järkeä olisikaan, parisuhteessa on KAKSI ihmistä, joilla on omat juttunsa, ei ole tarpeen että ne omat jutut on molemmilla samat. On fiksua tehdä juttuja erikseen (toki myös yhdessä) koska silloin säilyy se ns. oma elämä myös.
AP:n kannattaa keskittyä siihen, mistä mies HÄNESSÄ pitää, on eri asia pelata jotain peliä pari kertaa kuussa mukavan ihmisen kanssa vert. elää hänen kanssaan koko ajan arkea. Kärjistäen tuolla kaverillahan voi olla piirteitä joista mies ei pidä, esim. piereskelee paljon ja haisee hieltä ja on esim. hyvin epäkäytännöllinen arkipäivän jutuissa, mutta se mikä yhdistää o saman pelin pelaaminen. AP:ta ja miestään taas voi yhdistää miljoona muuta asiaa, vaikka tuo pelaaminen ei olekaan heille se ydistävä juttu.
Ja meitä miehesi kanssa yhdistää vain ystävyys. Kyllä, olen tosi kaunis sellainen,myös sisältä.Onneksi en piereskelee paljon ja en haisee hieltä. Miehesi on tosi hauska. Ihana ja rakas ystävä.
Vain ystävä.
Onko maailmassa oikeasti ihmisiä, jotka vakavalla naamalla kirjoittaa "En salli miehelleni naispuolisia kavereita" -tai muuta vastaavaa tästä ketjusta löytyvää.
Tai no on varmasti mutta nämä kuuluvat kyllä psykiatriseen hoitoon.
Onko maailmassa oikeasti ihmisiä, jotka vakavalla naamalla kirjoittaa "En salli miehelleni naispuolisia kavereita" -tai muuta vastaavaa tästä ketjusta löytyvää.
Tai no on varmasti mutta nämä kuuluvat kyllä psykiatriseen hoitoon.
Miksi ne olivat hänelle niin riskialttiita tilanteita??
Äitini sanoi kerran viisaasti
Kun kysyin miksei hän käy yksin tanssimassa jos isä ei kerran halua. Äitini vastasi, että parisuhteen vuoksi hän haluaa jättää tietynlaiset riskialttiit tilanteet välistä.
Näen ap:n tilanteen samanlaisena. Toki saa olla ystäviä, mutta itse ainakin tuntisin tekeväni väärin puolisoani kohtaan jos alkaisin toden teolla viihtyä kaksistaan vastakkaista sukupuolta olevan kanssa.
Onko maailmassa oikeasti ihmisiä, jotka vakavalla naamalla kirjoittaa "En salli miehelleni naispuolisia kavereita" -tai muuta vastaavaa tästä ketjusta löytyvää.
Tai no on varmasti mutta nämä kuuluvat kyllä psykiatriseen hoitoon.
Onko maailmassa oikeasti ihmisiä, jotka vakavalla naamalla kirjoittaa "En salli miehelleni naispuolisia kavereita" -tai muuta vastaavaa tästä ketjusta löytyvää.
Tai no on varmasti mutta nämä kuuluvat kyllä psykiatriseen hoitoon.
Kukapa ei kuuluis. Kaikkihan me hulluja ollaan, omalla tavallamme.
Mä en lähtis mieheltäni kieltämään ystäviä, en mies- enkä naispuolisia. Jotkuthan kyllä kieltää reissut kavereiden kanssa, baarissa käymisen yms. "Varmuuden vuoksi"... Mä olen vähän sitä mieltä, että mitä enemmän miehellä on vapautta, sitä onnellisempi se on. Sama mulla. En halua rajoittaa sen elämää, enkä halua, että se rajoittaa mun elämää. Ja ei ole avoin suhde, on selkeät pelisäännöt silti sovittu. Mutta en kiellä sitä hengailemasta naisten kanssa, ei mulla ole mun mielestä oikeuttakaan siihen.
Tunsin yhden naisen, jonka mies ei saanut käydä MISSÄÄN yksin. Ei kaupassa, ei vanhempiensa luona, ei missään... SE oli jo epätervettä mustasukkaisuutta...
Mies ja nainen voi tosiaan olla VAIN kavereita. Minullakin on monta miespuolista kaveria/ystävää! Poikani kummisetä on yksi, joka on tukenut minua vaikeissa tilanteissa, kuunnellut, neuvonut ja auttanut. Ja ollaan VAAN ystäviä, melkein kuin sisko ja veli.
Minulla on toinenkin miespuolinen hyvä ystävä, kenen kanssa juodaan kahvia, puhutaan henkeviä ja pelataan tyhmiä pelejä. Juomme kaljaa ja katsomme elokuvia. Koko kaupunki luulee, että olemme olleet sängyssä, mutta emme ikinä edes kajoaisi toisiimme. Ollaan aivan liian läheisiä. Voimme keskustelle ihan mistä tahansa, ilman että olo on tukala.
Minä en vain pysty olemaan naisten kaveri, ovat selkäänpuukottavia ämmiä heti jos teet heidän mielestään jotain väärä. Miesten kanssa sentään vedetään vain turpiin ja ollaan taas kavereita. Naiset pitää mykkäkoulua ja puhuu paskaa selän takan.
Joten ap, anna miehelläsi olla ystäviä, ties kuinka tärkeä tämä ystävyys hänelle oikeasti on. Voisiko olla juuri tuollainen, että voi puhua aivan kaikesta? Ei miehesikään kai estä sinua?
Av-mammat, menkääs vähän itseenne.
Kero heti miehellesi, että heidän ystävyytensä vaivaa sinua. Mies voi lopettaa kaverinsa tapailun, koska se vaivaa hänen omaa rakastaan.