Onko kukaan downshiftannut ja huomannut, ettei mitään löydy ns. tilalle?
Olen jättäytynyt osa-aikatyöhön (ja ajoittain työttömäksi sopimusten välissä). Vaikka vapaa-aikaa on enemmän, en tee mitään muuta enempää kuin ennen (paitsi ehkä käyn lenkillä useammin).
Kun päätin vähentää töitä, kärsin työuupumuksesta ja ajattelin, että vähentäminen piristäisi ja toisi elämään jotain muuta tilalle. Luin paljon siitä, miten joutilaisuus vapauttaa luovuuden ja kaikenlaisia elämänmuutostarinoita.
Nyt olen vähän pettynyt itseeni, kun en tee ylimääräisellä ajallani mitään... kulutan aikaa. Aioin panostaa myös enemmän opiskeluun, mutta huomaan olevani saamaton siinäkin. Mitään erityisiä taitoja tai harrastuksia minulla ei ole. Tuntuu, että ainutta järkevää ajankäyttöä olisi tehdä täyttä työviikkoa ja palata oravanpyörään, jota aikoinaan niin vastustin.
Kommentit (22)
opiskelin, niin mulla oli sellaisia jaksoja, joina ei järjestetty mulle sopivia kursseja. Aina näiden pätkien aikana laiskistuin ihan mielettömästi! Mitään en saanut aikaiseksi. Kiireisinä aikoina taas olen paljon tehokkaampi ja harrastankin enemmän. Downshiftaus ei siis välttämättä ole kaikkien juttu. Tai tietysti jos ajatellaan, että kaikki saamattomuus ja sängyssä pahimmillaan kahteen asti päivällä makoilu on downshiftauksen tavoite niin tietysti silloin se sopii!
Näin se tuntuu menevän. Miten löytyisi keskitie, kun kiireisenä olen haalinut liikaa kaikkea ja pelkään, että menisi toiseen suuntaan taas yli?
opiskelin, niin mulla oli sellaisia jaksoja, joina ei järjestetty mulle sopivia kursseja. Aina näiden pätkien aikana laiskistuin ihan mielettömästi! Mitään en saanut aikaiseksi. Kiireisinä aikoina taas olen paljon tehokkaampi ja harrastankin enemmän. Downshiftaus ei siis välttämättä ole kaikkien juttu. Tai tietysti jos ajatellaan, että kaikki saamattomuus ja sängyssä pahimmillaan kahteen asti päivällä makoilu on downshiftauksen tavoite niin tietysti silloin se sopii!