Mikä määrä lapsenlapsia on liikaa??

aloitte tehtailla niitä mukeloita.



Meillä on ONNEKSI yksi laspi jolle toivomme max.2-3 lasta.



En kestäisi sitä jatkuvaa älämölöä. Kun on vähemmän, voi antaa aikaa ENEMMÄN ja muutakin esim. niitä lahjoja ja tukea vanhempia.

ja kyllä, olet todellakin viestiesi perusteella poikkeuksellisen "mukava ja miellyttävä ihminen". Mukavaa että huomaat oman erinomaisuutesi, kyllä olet parasta av eliittiä :) (*reps*)

et siedä kenenkään olevan eri mieltä kanssasi? Oletko se sama, jonka on ihan pakko lyödä lastaan, kun tämä ei tottele ja sinä olet kiukkuinen?

ei kiinnosta lapsenlapset. Jo monta vittuilua olet hänelle tehtaillut.

Menes nyt jo siitä, hus... lääkepurkkisi kutsuu.

Ehkä ei kannattaisi laskelmoida niin kovasti tulevaisuutta. Voihan se olla että vaikka itsellä olisi viisi lasta niin ei kuitenkaan saisi lapsenlapsia hoitoon vaikka haluaisi. Oletetaan että vaikka viidestä lapsesta yksi asuu ulkomailla, toisen toisella puolella Suomea, kolmas on lapseton, neljännellä on vaimo jonka kanssa et tule toimeen ja et siitä syystä saa edes nähdä lapsia. Viides sitten saa tuoda niitä lapsia mummolle yökylään mielinmäärin.



Tai voit itse sairastua vakavasti etkä pysty ottamaan yhtäkään lasta huomioon etkä antamaan pienestä sairaseläkkeestäsi yhtään lahjarahaa.

Mutta muistan lukeneeni useammasta ketjusta vastaavanlaisia avautumisia siitä kuinka anoppi suosii tytärtään ja hylkii poikiansa perheineen. Ja sama kuvio ollut lapsuudesta asti.

tyypillistä av:ta eli "itse olet syyllinen, katso peiliin".

Asiahan on vaan niin että syyllinen en ole minä, en missään muodossa enkä millään tavalla. Syyllinen on ihan anoppi itse sillä tämä kuvio on ollut jo mieheni LAPSUUDESSA. Anoppi kun oli (av-mammojen tapaan) onnellinen vasta sitten kun sai TYTTÄREN jonka jälkeen poikalapsista ei tarvinnutkaan välittää. Anoppi antoi lapsena kaiken tyttärelle, pojat saivat pärjätä miten taisivat.

Joten ei mikään ihme että kuvio on sama aikuisiälläkin. Se oli sitä jo ennen minun tuloani kuvioihin. Joten, arvoisa pätevä av mamma psykologi, tällä kertaa löit kirveesi kiveen, minä todellakaan EN OLE syyllinen tilanteeseen. häh hää!

t. 10

ja kyllä, olet todellakin viestiesi perusteella poikkeuksellisen "mukava ja miellyttävä ihminen". Mukavaa että huomaat oman erinomaisuutesi, kyllä olet parasta av eliittiä :) (*reps*)

et siedä kenenkään olevan eri mieltä kanssasi? Oletko se sama, jonka on ihan pakko lyödä lastaan, kun tämä ei tottele ja sinä olet kiukkuinen?

ei kiinnosta lapsenlapset. Jo monta vittuilua olet hänelle tehtaillut. Menes nyt jo siitä, hus... lääkepurkkisi kutsuu.

jotka ymmärrämme, että ihmisillä on ja saa olla erilaisia mielipiteitä. Ryömi sinä takaisin koloosi kuvittelemaan itsellesi elämä.

Mutta muistan lukeneeni useammasta ketjusta vastaavanlaisia avautumisia siitä kuinka anoppi suosii tytärtään ja hylkii poikiansa perheineen. Ja sama kuvio ollut lapsuudesta asti.

tyypillistä av:ta eli "itse olet syyllinen, katso peiliin". Asiahan on vaan niin että syyllinen en ole minä, en missään muodossa enkä millään tavalla. Syyllinen on ihan anoppi itse sillä tämä kuvio on ollut jo mieheni LAPSUUDESSA. Anoppi kun oli (av-mammojen tapaan) onnellinen vasta sitten kun sai TYTTÄREN jonka jälkeen poikalapsista ei tarvinnutkaan välittää. Anoppi antoi lapsena kaiken tyttärelle, pojat saivat pärjätä miten taisivat. Joten ei mikään ihme että kuvio on sama aikuisiälläkin. Se oli sitä jo ennen minun tuloani kuvioihin. Joten, arvoisa pätevä av mamma psykologi, tällä kertaa löit kirveesi kiveen, minä todellakaan EN OLE syyllinen tilanteeseen. häh hää! t. 10

ei sillä ole edes miestä saati anoppia. Lapsetkin vei sossu jo aikaa sitten.

Sen inttäminen vie aina aiheen sivuraiteille. Joku tuossa ylempänä tunnistikin tän, ja täytyy sanoa että niin tein minäkin, kirjoitustyyli sama, loukkaukset ja kommentit samat. Tämä häirikkö ottaa aina yhden silmätikun ja tekee montakymmentä v***uiluviestiä. Sen kanssa ei kannata alkaa kinaamaan. Palattasko alkuperäiseen aiheeseen?

Minulla on 5 lasta ja lisää ajattelin niitä tehdä.

Tämä ei kuulu vanhemmilleni tai isovanhemmilleni. Jättää lahjat ostamatta jos ei nappaa tai ole rahaa.



Prioriteetit on hukassa kun tälläsiä ap miettii.

Säälin elämääsi joka huokuu tyhjäpäisyyttä ja ilmeisen huonoja suhteita ihmisiin. Mutta tiedättekö? Tuo on vaan ja ainoastaan teidän oman pään ongelmaa.

Aika harvoin kaikkien lasten lapset ovat ihan saman ikäisiä ja tarvitsevat samalla tavalla isovanhempia. Lahjat ja muistaminenhan eivät ole rahasta kiinni. Kunnon mummo osaa neuloa sukat jne. :)

Sehän on ihan kiinni isovanhemmasta, miten tuota "tehtäväänsä" toteuttaa. Jos lastenlapsia on paljon ja monessa perheessä, ei tietenkään voi olla läsnä heidän arjessaan samalla tavalla kuin jos on vain yksi perhe ja siellä vain yksi tai kaksi lasta. Mutta mikä on riittävää, niin siihen ei ole vastausta.

Mikä määrä lapsenlapsia on liikaa?? Jos tulee neljä lasta ja kaikille neljä lasta, niin pystyykö niille antamaan riittävästi aikaansa? Ja entäs lahjat? Joulu ja synttärit? Ei taida ainakaan meikäläisen rahat riittää? Nyt kokemuksia ja ajatuksia?

Meillä anoppi jäi leskeksi 3 vuotta sitten ja on sen jälkeen asunut lastensa ( 3 kpl) perheissä 3-4 kuukautta yhteen menoon, vakiosoite taitaa olla vanhimman lapsensa luona. Näin mummi ehtii todella kunnolla olemaan lastenlastensa kanssa vuorotellen. Hyvä systeemi, jota suosittelen muillekin.

itse haluaisin vaikka 30 lastenlasta, mutta tämä on yksilökohtaista. Omalle äidilleni yksikin lapsenlapsi on liikaa. Ei ollut tippaakaan kiinnostunut ensimmäisestä lapsestamme ja vielä vähemmän muista lapsistamme (2kpl). Esikoisen syntyessä sentään kerran soitti (ei kuitenkaan tullut ristiäisiin tai katsomaan lasta), ja kahden nuoremman osalta ei viitsinyt edes soittaa. Ei ole halunnut tavata, ei halua olla tekemisissä, ei halua olla mummo, ei halua mitään yhteyttä. Sivuhuomautus: ei välittänyt minustakaan kun olin lapsi, ja viimeiset välittämisen rippeet hävisi kun muutin kotoa. Sen jälkeen äiti ei ole yhteyttä pitänyt. Anopille taas kaikki muut lapsenlapset paitsi tyttären lapsi (1kpl) ovat liikaa. Anopilla kaksi poikaa ja on ihan suoraan ilmoittanut että ei sitten hoida poikien lapsia eikä auta poikien perheitä. Kaikki apu menee tyttärelle joka on tärkein. (tämä siis pojille sanottu päin kasvoja). Toki anoppi tällä tavoin pääsee helpommalla kun mummottaa vain yhtä lapsenlasta ahkerasti. Mutta samalla ne muut neljä jäävät ilman mummoa ja pojilla (ja miniöillä) jäi tosi paha mieli tästä anopin törkeästä arvovalinnasta. Varsinkin kun ihan suoraan tehtiin selväksi että eriarvoisia lapsia (ja sitä myötä lapsenlapsia). Koska itse tiedän kovinkin konkreettisesti miten raskasta on olla ilman mummoja, olla ilman mitään tukiverkkoa, ja olla ilman hoitoapua - emme ole siis suvun puolesta saaneet koskaan hetkenkään hoitoapua mistään - niin ITSE AION OLLA ERILAINEN. Ihan oikeasti, varsinkin oma äitini menettää todella paljon kun ei halua pitää mitään yhteyttä ainoisiin lapsenlapsiinsa. Anoppikin menettää kun hyysää vain yhtä lapsenlasta, ja neljä muuta ihanaa valloittavaa persoonallisuutta jäävät täysin tuntematta. Itse otan avosylin vastaan lapsenlapsia niin paljon kuin vain omat lapseni tekevät. Otan hoitoon, hoidan aina kun tarvitaan, tarjoan apua, pyydän lapsia yökylään ja ennenkaikkea haluan luoda lapsiin rakkaudentäyteisen suhteen ihan oman itsenikin takia. Ja lasten takia. Suuret ikäluokat ovat todella tunnevammaista sakkia sillä tiedän monta monta muutakin lapsiperhettä joilla ei mummot/ukit osallistu lastenlasten elämään mitenkään.

Suurten ikäluokkien tunnevammaisuutta ei ole tieteellisesti todistettu, joten kyse on omasta tunnevammastasi.

Sen inttäminen vie aina aiheen sivuraiteille. Joku tuossa ylempänä tunnistikin tän, ja täytyy sanoa että niin tein minäkin, kirjoitustyyli sama, loukkaukset ja kommentit samat. Tämä häirikkö ottaa aina yhden silmätikun ja tekee montakymmentä v***uiluviestiä. Sen kanssa ei kannata alkaa kinaamaan. Palattasko alkuperäiseen aiheeseen?

jolloin joku toinen voi pyytää sinun viestiesi poistoa epäasiallisina ja loukkaavina.

vai aiotko tehdä lapsesi perheelle selväksi tämän sinun toiveesi. Mun anoppi tekisi sen ja se oli suhde oli sillä selvä. Onnea vaan :)

aloitte tehtailla niitä mukeloita.

Meillä on ONNEKSI yksi laspi jolle toivomme max.2-3 lasta.

En kestäisi sitä jatkuvaa älämölöä. Kun on vähemmän, voi antaa aikaa ENEMMÄN ja muutakin esim. niitä lahjoja ja tukea vanhempia.

yksistä isovanhemmista. Äitini sisarusparvessa oli 10 lasta eivätkä olleet edes lestadiolaisia.



Omaa aikaa isovanhempien kanssa ei tietenkään ollut, eikä lahjoja tullut kuin ripille päästyä. Heistä on silti lämpöiset muistot ja mummolaan (maatilalle) oli aina ihan mahtavaa mennä, aina oli serkuista seuraa ja mummolta riitti lämmintä kaakaota kaikille ja papalta tarinoita vanhasta ajasta.



Parasta!

Aion tehdä vielä kaksi lasta jos luoja suo. Kudon niille sit sukkia ja käyn tekemässä vuorotellen ruokaa../ elämä on ihanaa!!!!

60 yötä lapsenlapsen kanssa. Mielestäni aika iso määrä työssäkäyvälle ihmiselle.

eli lapsi pääsee mummolaan vain 2 kertaa vuodessa viikonloppukylään, koska anopin mielestä hän tarvitsee aikaa omille vanhemmilleen (vanhainkodissa, muiden hoidossa). Jotenkin ottaa lapsen puolesta päähän, että mummi on itsekäs eikä halua olla lastenlasten kanssa käytännössä lainkaan. Terve ihminen, ei lähelläkään eläkeikää, käy töissä ja sitten sanoo, että elää jotain ruuhkavuosia, vaikka sillä ei edes ole harrastuksia.

mitä hirviöisovanhempia teidän lapsilla on... :(



Mä en taida kehdata edes sanoa mutta sanon nyt silti... Mun vanhemmille mun kaksi lasta on ainoat lapsenlapset ja yökylässä ovat isovanhemmillaan n. 3 vk välein, välillä jopa 2 yötä putkeen. Välillä mä olen kyllä myös mukana, koska välimatkaa on jonkin verran, mutta välillä tulen kotiin tai mennään miehen kanssa jonnekin ja isovanhemmat vielä tuovat lapset meille. No, ihan omasta halustaan sen tekevät ja osaan kyllä olla kiitollinen!



Miehen vanhemmat eivät taas koskaan ole pyytäneet lapsia yökylään, vaan yleensä mies käy siellä lasten kanssa. He käyvät meillä 1 kerran vuodessa. Kerran anoppi hoiti lapsia yhden illan kun miehellä oli polttarit ja mä töissä. Välimatkaa kyllä on 200 km, että se rajoittaa, mutta eipä tunnu muutenkaan kiinnostavan.



No, olen onnellinen että mulla on aivan ihanat vanhemmat ja lapset rakastavat heitä! Voi mitä moni isovanhempi menettääkään kun ei halua lapsenlapsiinsa luoda suhdetta. Oma äitini on sanonut, että hänestä on ihanaa kun on lämmin side lapsenlapsiin, he halailevat ja sanovat rakastavansa mummuaan. Äitini on sanonut että hän saa aivan yhtä paljon takaisin kun antaakin, niinhän sen pitäisikin mennä.

Meillä 13 lastenlasta ja ei ole ollut koskaan mitään vuoroja mummolassa. Eli ei ole olleet mummolassa kukaan hoidossa. Ja silti kaikilla lapsenlapsilla on todella läheiset välit äitiini ja oli isäänikin kun isä oli hengissä.

Meillä osataan pitää yhteyttä suvun kesken muutenkin kuin kylässä sängyssä nukkumalla.

eli lapsi pääsee mummolaan vain 2 kertaa vuodessa viikonloppukylään, koska anopin mielestä hän tarvitsee aikaa omille vanhemmilleen (vanhainkodissa, muiden hoidossa). Jotenkin ottaa lapsen puolesta päähän, että mummi on itsekäs eikä halua olla lastenlasten kanssa käytännössä lainkaan. Terve ihminen, ei lähelläkään eläkeikää, käy töissä ja sitten sanoo, että elää jotain ruuhkavuosia, vaikka sillä ei edes ole harrastuksia.

Mielestäni isovanhempien tehtävä ei ole murehtia sitä, kuinka monta lapsenlasta tulee. Itse ajattelisin niin, että jokainen lapsenlapsi on lahja. Olisi mielestäni aika surullista ja väärin lapsia ja lapsenlapsia kohtaan puhua siitä, että on LIIKAA lapsenlapsia.

Isovanhempien tehtävä ei myöskään ole tuhlata tolkuttomasti rahojaan lapsenlapsiin, varsinkaan jos niitä on monta. Uskon, että lapset ja lapsenlapset ymmärtävät tämän asian, näin ainakin kaikkien selväjärkisten pitäisi ymmärtää. Sama koskee ajan antamisen kanssa, isovanhemmilla on oltava myös aikaa itselleen, ei siis jatkuvaa lapsenvahtina olemista tms.

Näin ainakin meillä, välillä jopa kehotamme isovanhempia jättämään lantit kukkaroon, kyllä sillä rakkaudella ja silloin tällöin pienellä muistamisella, tapaamisella ja puhelullakin voi olla lapsenlapsensa elämässä mukana.

eihän niille tarvitse mitään satasen lahjoja ostella