Mikä määrä lapsenlapsia on liikaa??

Voisin antaa jokaiselle satasen syntymäpäiväksi ja satasen jouluksi (tai satasen arvoisen lahjan).

Itse olen yksi kahdestakymmenenestä ja ihan hyvin mummolla aika riitti ja lahjoja ei tarvittu.



Ja omalle anopille on yksikin lapsenlapsi liikaa, tosin ei se sille aikaa anna, eikä lahjokaan, mutta silti kehtaa arvostella meidän lapsilukumäärää.

Antavat sen mitä huvittaa ja mikä hyvältä tuntuu. Se riittäköön kaikille, oli niitä sitten kuinka monta hyvänsä.

Ei kai 16 lapsenlasta voi olettaa että saisi isoja lahjoja monta kertaa vuodessa. Meillä anoppi ei kykene edes 5:lle ostamaan. n. 20 euroa on yleensä budjetti synttäri/joululahjoihin. Rippi yms lahjat sitten hieman enemmän, mutta niitä ei tule edes joka vuosi.

kyselepäs paljonko lapsenlapsia löytyy lesta suvuista, joissain tapauksissa luku lähentelee sataa.

Miten ajattelit rajoittaa niiden määrää?

Miten ajattelit rajoittaa niiden määrää?

on lapsettomuus. :)

itse haluaisin vaikka 30 lastenlasta, mutta tämä on yksilökohtaista.



Omalle äidilleni yksikin lapsenlapsi on liikaa. Ei ollut tippaakaan kiinnostunut ensimmäisestä lapsestamme ja vielä vähemmän muista lapsistamme (2kpl). Esikoisen syntyessä sentään kerran soitti (ei kuitenkaan tullut ristiäisiin tai katsomaan lasta), ja kahden nuoremman osalta ei viitsinyt edes soittaa. Ei ole halunnut tavata, ei halua olla tekemisissä, ei halua olla mummo, ei halua mitään yhteyttä. Sivuhuomautus: ei välittänyt minustakaan kun olin lapsi, ja viimeiset välittämisen rippeet hävisi kun muutin kotoa. Sen jälkeen äiti ei ole yhteyttä pitänyt.



Anopille taas kaikki muut lapsenlapset paitsi tyttären lapsi (1kpl) ovat liikaa. Anopilla kaksi poikaa ja on ihan suoraan ilmoittanut että ei sitten hoida poikien lapsia eikä auta poikien perheitä. Kaikki apu menee tyttärelle joka on tärkein. (tämä siis pojille sanottu päin kasvoja). Toki anoppi tällä tavoin pääsee helpommalla kun mummottaa vain yhtä lapsenlasta ahkerasti. Mutta samalla ne muut neljä jäävät ilman mummoa ja pojilla (ja miniöillä) jäi tosi paha mieli tästä anopin törkeästä arvovalinnasta. Varsinkin kun ihan suoraan tehtiin selväksi että eriarvoisia lapsia (ja sitä myötä lapsenlapsia).



Koska itse tiedän kovinkin konkreettisesti miten raskasta on olla ilman mummoja, olla ilman mitään tukiverkkoa, ja olla ilman hoitoapua - emme ole siis suvun puolesta saaneet koskaan hetkenkään hoitoapua mistään - niin ITSE AION OLLA ERILAINEN. Ihan oikeasti, varsinkin oma äitini menettää todella paljon kun ei halua pitää mitään yhteyttä ainoisiin lapsenlapsiinsa. Anoppikin menettää kun hyysää vain yhtä lapsenlasta, ja neljä muuta ihanaa valloittavaa persoonallisuutta jäävät täysin tuntematta.



Itse otan avosylin vastaan lapsenlapsia niin paljon kuin vain omat lapseni tekevät. Otan hoitoon, hoidan aina kun tarvitaan, tarjoan apua, pyydän lapsia yökylään ja ennenkaikkea haluan luoda lapsiin rakkaudentäyteisen suhteen ihan oman itsenikin takia. Ja lasten takia.



Suuret ikäluokat ovat todella tunnevammaista sakkia sillä tiedän monta monta muutakin lapsiperhettä joilla ei mummot/ukit osallistu lastenlasten elämään mitenkään.

Jos tulee neljä lasta ja kaikille neljä lasta, niin pystyykö niille antamaan riittävästi aikaansa? Ja entäs lahjat? Joulu ja synttärit? Ei taida ainakaan meikäläisen rahat riittää? Nyt kokemuksia ja ajatuksia?

Mitä tahtia niitä lapsenlapsia syntyy. Itselläni on parikymmentä serkkua ( äidin puolelta), mutta ikähaitariakin on sen 30 vuotta vanhimmasta nuorimpaan. Eli yhtä aikaa ei ole ollut kovinkaan montaa pientä lapsenlasta, eikä tosiaan ole mitään lahjoja sen ihmeemmin isovanhemmilta saatu.

Minäkin ajattelen, että alle 10 oisi ihan kiva määrä, mulla 3 lasta.

Meinaatko pakottaa miniät ja tyttäret sterilisaatioon, ettei tule niin paljon lapsenlapsia, että sulle tulee ikävästi kiire ja rahat loppuu?



Anteeksi nyt, mutta tämä on älytön aloitus.

Täytynee rajoittaa sit lasten määrää. Haluaisin ison perheen, nyt 2 lasta ja vielä kahta toivoisin. Mulla on 3 sisarusta ja läheiset välit isovanhempiin ja oli muuten myös vanhempien isovenhempiin 10vuotta sitten. 3-4 lasta on ollut vanhempien perheissä ja kyllä ollaan jouluja ja isän ja äitienpäivinä oltu kylässä. No kaikilla vanhempieni sisaruksilla ei ole suuria perheitä joten tämä on onnistunut. Koen että se on ollu rikkaus! Ja meidän isovanhemmat on aina jouluna muistanut isommalla rahasummalla esim . 200e . Ja he ovat tosi vaatimattomia ja elää niukasti. Opiskelijalle sillä on ollu suuri merkitys ja olen arvostanut sitä paljon. Rakkautta ei voi määrittää rahalla, mutta tässä se jotenkin osoittaa kuinka paljon pappa ja mummu välittää . Antaa pienistään... Haluisin olla samanlainen , mutta pystynkö? Tekemiä sit vähemmän lapsia , enkö enää uskalla tehdä lainkaan vaikka kuume on kova???