Haluan muuttaa pois Suomesta mutta en voi, krääh!!!
Tuskastuttaa asua Suomessa. En halua, en tykkää erityisesti tästä maasta, enkä näistä ihmisistä. Neljä vuodenaikaakin on ihan vitsi. Mieheni haluaa samaa kuin minä.
MUTTA: miehellä on lapsi, yhteishuoltajuudessa ja ajallisesti 50/50. Eli siihen tyssää se lähtö. Perkele.
Kommentit (56)
Osaatko mitään järkevää.
Osaan.
Ap
Mitä
turha sitä on surkutella! Elämässä kun ei aina voi saada KAIKKEA mitä haluaa, ainakaan kerralla.
Tämän tajuaminen kuuluu aikuisuuteen. Moni lapsiperheellinen esimerkiksi varmasti HALUAISI enemmän aikaa harrastuksille ja parisuhteelle, mutta kun VALITAAN tehdä lapsi(a), ymmärretään, että jostain täytyy luopua: enää ei voi joka ilta kiepsahtaa baarin kautta kotiin tai lähteä miehen kanssa reissuun, kun huvittaa. Ja kaikki me varmasti haluaisimme nukkua aamulla niin pitkään, kun huvittaa, mutta jos haluaa uran tai vaikkapa ihan palkkatilin kuukausittain, on monen pakko luopua kiireettömistä aamuista ja laittaa se herätyskello pirisemään. Elämä on valintoja.
Sinä olet valinnut elämänkumppaniksesi miehen, jolla on perhettä teidän parisuhteen ulkopuolellakin. Olet ollut tietoinen tästä tekijästä, ja silti VALINNUT miehen, sillä hän on ilmeisesti hyvä mies ja parisuhteenne on toimiva. Iloitse nyt suhteenne hyvistä puolista, ja hyväksy se, että jostain on tässä kuviossa luovuttava (ette todellakaan voi muuttaa ulkomaille, ainakaan lähivuosina, miehen ja lapsen suhteen kärsimättä).
Elämästä pitää tehdä paras mahdollinen, mutta reunaehdot ja tosiasiat pitää hyväksyä. Valinnoista tulee yleensä myös seurauksia, eikä kaikkeen ole automaattisesti oikeutta.
Elämäsi on varmasti seesteisempää, kun lopetat sellaisen asian harmittelun, jolle et juuri nyt mitään voi - ja joka johtuu ihan omista valinnoistasi.
Tehkää matkoja miehen kanssa ulkomaille. Ottakaa vaikka miehen lapsi mukaanne. Ja suunnitelkaa muuttoa ulkomaille myöhemmin tulevaisuudessa, kun lapsi on kasvanut isommaksi. Kyllä ne lapsetkin kasvavat ja aikuistuvat, ja elämää on vielä senkin jälkeen; voittehan miehen kanssa viettää keski-ikänne tai eläkepäivänne yhdessä jossain etelässä.
turha sitä on surkutella! Elämässä kun ei aina voi saada KAIKKEA mitä haluaa, ainakaan kerralla.
Tämän tajuaminen kuuluu aikuisuuteen. Moni lapsiperheellinen esimerkiksi varmasti HALUAISI enemmän aikaa harrastuksille ja parisuhteelle, mutta kun VALITAAN tehdä lapsi(a), ymmärretään, että jostain täytyy luopua: enää ei voi joka ilta kiepsahtaa baarin kautta kotiin tai lähteä miehen kanssa reissuun, kun huvittaa. Ja kaikki me varmasti haluaisimme nukkua aamulla niin pitkään, kun huvittaa, mutta jos haluaa uran tai vaikkapa ihan palkkatilin kuukausittain, on monen pakko luopua kiireettömistä aamuista ja laittaa se herätyskello pirisemään. Elämä on valintoja.Sinä olet valinnut elämänkumppaniksesi miehen, jolla on perhettä teidän parisuhteen ulkopuolellakin. Olet ollut tietoinen tästä tekijästä, ja silti VALINNUT miehen, sillä hän on ilmeisesti hyvä mies ja parisuhteenne on toimiva. Iloitse nyt suhteenne hyvistä puolista, ja hyväksy se, että jostain on tässä kuviossa luovuttava (ette todellakaan voi muuttaa ulkomaille, ainakaan lähivuosina, miehen ja lapsen suhteen kärsimättä).
Elämästä pitää tehdä paras mahdollinen, mutta reunaehdot ja tosiasiat pitää hyväksyä. Valinnoista tulee yleensä myös seurauksia, eikä kaikkeen ole automaattisesti oikeutta.
Elämäsi on varmasti seesteisempää, kun lopetat sellaisen asian harmittelun, jolle et juuri nyt mitään voi - ja joka johtuu ihan omista valinnoistasi.Tehkää matkoja miehen kanssa ulkomaille. Ottakaa vaikka miehen lapsi mukaanne. Ja suunnitelkaa muuttoa ulkomaille myöhemmin tulevaisuudessa, kun lapsi on kasvanut isommaksi. Kyllä ne lapsetkin kasvavat ja aikuistuvat, ja elämää on vielä senkin jälkeen; voittehan miehen kanssa viettää keski-ikänne tai eläkepäivänne yhdessä jossain etelässä.
Kiitos järkevästä viestistäsi. Näinhän mä toiminkin, mutta joskus vaan asia harmittaa ja tämä on hyvä paikka valittaa siitä :)
Ap
Luuletko että kaikki tuntemattomat ihmiset haluaa sun kanssa jotain jutella ja käydä piknikillä kuuntemassa sun valituksia.
Luuletko että kaikki tuntemattomat ihmiset haluaa sun kanssa jotain jutella ja käydä piknikillä kuuntemassa sun valituksia.
Tämän ketjun muutamista viesteistä huomaa, että eräät eivät olekoskaan sieltä kotoa poistuneetkaan...
Ap
Luuletko että kaikki tuntemattomat ihmiset haluaa sun kanssa jotain jutella ja käydä piknikillä kuuntemassa sun valituksia.
Tämän ketjun muutamista viesteistä huomaa, että eräät eivät olekoskaan sieltä kotoa poistuneetkaan...Ap
Oletkohan itse koskaan käynyt ulkomailla. Luuletko että kaikki satunnaiset puistossa istujat on jotain sivistyneitä joiden kanssa voit istua ja käydä lennokkaita keskusteluja.
Vuosia (12) ulkomaiilla asuneena ymmärrän halusi, ja jos oma elämäntilanteeni sallisi, lähtisin myös. Monettähän ketjuun kirjoittaneista todellakin kuullostavatsiltä että eivät ole omaa kylää pidemmälle lähteneetkään,eivätkä ymmärrä ollenkaan mistä puhut. The time will come, I hope!
typerää odottaa niiden loppumista, sillä 15-16-vuotiasta ei noin vaan viedä maasta pois!
ap:lle, miehesi lapsi on kohta täysi-ikäinen, lähde sinä edellä ja mies tulee perässä. jos tosissaan haluaa lähteä, sitten lähtee.
eikö ihmiset kuulosta, ei kuullosta?
Ja maitojunalla takaisin.
Minua kyllä hämmästyttää miten Suomi pystyisi maksamaaan kaikki Etelän velat jos täälläkin istuttaisi illat ja yöt josssain puistoissa ja kahviloissa
lapset rajoittaa elämää tietyllä tavalla.
kuin kotimaassa. älkää ihmeessä myykö asuntojanne ja talojanne, kun lähdette tilapäisesti maasta. laittakaa ne vuokralle, mikään tili ei tuota niin paljon kuin kuukausittaiset vuokratulot ja asunto pysyy asuttuna ja hoidettuna.
t. jo 13 v ulkomailla talo pohjois-helsingissä vuokralla. ollaan saatu jo puolet talon arvosta vuokrina, kätevää.
tulla valistamaan ap:tä kuinka siellä ulkomailla elellään arkea enimmäkseen muualla kuin puistoissa tuntemattomien kanssa jutustellen.
keski-euroopasta. ei kyllä puistoissa istuskella ja oleilla kuin helteellä. täällä ihmiset käyvät töissä ihan niin kuin suomessakin. loiset ja muut ääriainekset on asia erikseen, ne kyttää puistoissa ihan muuta kuin piknik-eväitä.
Kyllä kulttuuri on erilainen eri maissa ja arkikin erilaista. Olen asunut Espanjassa ja siellä kyllä aikaa vietettiin paljon ulkotiloissa, kaduilla ja aukioilla, kahviloissa ja puistoissa. Pikkukylissä on tapana, että mummot nostaa iltasella tuolit keittiöstä kadulle ja kokoontuu siihen rupattelemaan :)
Eihän se keskustelu mitään maailmaa syleilevää aina ole, älyttömän fiksua ja filmaattista - mutta useimmiten mukavaa! Ihmiset näkevät paljon huumoria arjen pikku sattumuksissa, kertovat anekdootteja, nauravat paljon. Ihan toisella tavalla sitä ajautuu hauskoihin ja älyttömiin keskusteluihin kuin Suomessa, missä jutellaan iltaisin lähinnä täällä av:lla ;-)
keski-euroopasta. ei kyllä puistoissa istuskella ja oleilla kuin helteellä. täällä ihmiset käyvät töissä ihan niin kuin suomessakin. loiset ja muut ääriainekset on asia erikseen, ne kyttää puistoissa ihan muuta kuin piknik-eväitä.
Tai lähinnä sitä, että puistossa ehtivät istua kotiäidit, muut lähinnä sunnuntaisin. Työpäivät ovat käytännössä huomattavasti pidempiä kuin Suomessa. Työ vie helposti 12h päivässä työmatkoineen, kun keskellä päivää on lounastunti tai pari. Ne tietysti voisi käyttää siellä puistossa istuskeluun, elleivät ne aika usein menisi asioiden hoitamiseen - kun asioille ei oikein ehdi enää työpäivien jälkeenkään.
Sunnuntait puistossa tai kahvilan terassilla ovat toki tosi mukavia.
Eikö ole hieman kehittyyneempää mennä ulos ystävien kanssa, joiden kanssa on jotain järkevää juteltavaa. Haluatko tuhlata aikaasi juttelemalla jonkun juntin kanssa.