Haluan muuttaa pois Suomesta mutta en voi, krääh!!!

Eilen en ehtinyt täällä enää vastailemaan, joten selvennetään nyt hieman, että kaikki ymmärtävät.

Kyse ei ole siitä, että haluan mennä joka päivä puistoon piknikille. Kyse on siitä, että esimerkiksi etelä-Euroopassa _kulttuuri_ on erilainen, eli ihmiset ovat avoimempia ja vastaanottavaisempia, tavat ovat erilaiset kuin Suomessa ja ilmasto lämpimämpi. Tuo illan istuminen ulkosalla oli yksi _esimerkki_ asiasta, kyseessä on paljon isompi kokonaisuus.

Suomessa ihmiset ovat umpimielisiä ja tylyjä, ja vieraalle ihmiselle puhujaa mulkoillaan ja jätetään vastaamatta. Töiden jälkeen mennään kotiin ja jökötetään siellä keskenään. Kauppaan voidaan mennä mutta sielläkään ei vahingossakaan mainita kanssashoppailijalle, että sillä on jäänyt hame sukkahousujen sisään.



Ja kyllä, olen käynyt paljonkin reissaamassa, ja siksi tiedän, että haluan täältä pois.



Ja sille joka sanoi, että lähde edeltä ja mies tulee perässä niin se ei ole vaihtoehto. En halua olla miehestäni erossa, mies on minulle tärkein ihminen maailmassa, eli en tosiaan lähde.



ap

Minäkin haluaisin muuttaa ulkomaille, mutta lasten takia pysyn Suomessa.

En halua repiä lapsia tutuista ympyröistä enkä sekottaa heidän koulujuttujaan.

Ulkomaille voin lähteä taas sitten kun lapset ovat isoja.



Tiedän kyllä että moni lähtee lastenkin kanssa, mutta koska itse kärsin lapsena perheeni jatkuvasta muuttamisesta, haluan omille lapsilleni pysyvän ympäristön.



Ennen lasten saamista olen asunut muutamassa Euroopan maassa, mutta nyt tyydytään vain matkustelemaan muutaman vuoden ajan :)

tulla valistamaan ap:tä kuinka siellä ulkomailla elellään arkea enimmäkseen muualla kuin puistoissa tuntemattomien kanssa jutustellen.

Joku voi kokea vieraan maan arjen miellyttävämpänä kuin kotimaansa arjen.

Minulle ainakin kävi niin kun asuin Irlannissa. Onnistuin löytämänä sikäläisestä kulttuurista ja arjesta enemmän kivoja juttuja ja vähemmän kurjia juttuja kuin suomalaisesta arjestani.

Tämä tuli mieleeni juurikin tästä 'puistonpenkki-kinasta'. Irlannissa mentiin kollegoiden kanssa kauniin ilman yllättäessä syömään lounasta puistoon. Toisinaan taas tapasin muualla työskenteleviä ystäviäni lounasajalla puistonpenkillä, tai pubissa jos sattui satamaan vettä :)

Koin elämän siellä henkisesti miellyttävämmäksi, vaikka kyllä siellä niitä ärsytyksen aiheitakin oli.

Irlannissa mentiin kollegoiden kanssa kauniin ilman yllättäessä syömään lounasta puistoon.

Voi vittu sun lounaas kanssa. Mutustitte siis jotain sämpylää puistonpenkillä. Onpa kiva pikku juttu , wow wow, wow!!

Irlannissa mentiin kollegoiden kanssa kauniin ilman yllättäessä syömään lounasta puistoon.

Voi vittu sun lounaas kanssa. Mutustitte siis jotain sämpylää puistonpenkillä. Onpa kiva pikku juttu , wow wow, wow!!

On henkisesti kiva asua ulkomailla, voi nauttia ihan niistä asioista kuin huvittaa, tuntui ne muista miltä tahansa. Ja onneksi asun ulkomailla, jahuuuuuu !!!!

olo ei myöskään ole mitään herkkua, ihmiset ovat samanlaisia joka puolella ja kahden ensimmäisen vuoden jälkeen huomaa istuvansa samassa suossa kuin ennenkin. Ei ole mikään helppo tehtävä sopeutua uuteen kulttuuriin, se vaatii paljon enemmän kuin turistiloma Mallorcalla. Sinuna miettisin ovatko vuodenajat sitten niin tärkeitä että niiden takia kannattaa muuttaa kaikki, se on kuitenkin ainut asia joka todella pysyvästi muuttuu.

T:ulkosuomalainen

olo ei myöskään ole mitään herkkua, ihmiset ovat samanlaisia joka puolella ja kahden ensimmäisen vuoden jälkeen huomaa istuvansa samassa suossa kuin ennenkin. Ei ole mikään helppo tehtävä sopeutua uuteen kulttuuriin, se vaatii paljon enemmän kuin turistiloma Mallorcalla. Sinuna miettisin ovatko vuodenajat sitten niin tärkeitä että niiden takia kannattaa muuttaa kaikki, se on kuitenkin ainut asia joka todella pysyvästi muuttuu.

T:ulkosuomalainen

Tiedän sen, että arkea sitä joutuu muuallakin elämään. Mutta vuodenajat ei kyllä ole ainoa asia joka muuttuu kun muuttaa ulkomaille. Eikä se edelleenkään ole se tärkein asia, vaan se yleinen ilmapiiri, kulttuuri ja ihmisten käyttäytyminen on se asia.

Mietin vain syitä, miksi jäisin Suomeen? En keksi muita kuin mieheni, ja hän on tosiaan valmis lähtemään mukaani sitten kun aika on sopiva.

ap

tulla valistamaan ap:tä kuinka siellä ulkomailla elellään arkea enimmäkseen muualla kuin puistoissa tuntemattomien kanssa jutustellen.

eli löytyy aina kyllä juttuhaluista seuraa kahviloista, toreilta ja puistoista. Minä sain siellä asuessa kavereita ja tuttuja kuukaudessa enemmän kuin Suomessa 10 vuodessa, vaikka olen hiljainen ja estoinen ihminen joka itse en uskalla ottaa kontaktia.

Kannattaa toteuttaa haaveita. Täällä paistaa aurinko melkein joka päivä ja piknikeillä ja rannoilla käydään harva se päivä.



Sanoisin että aina on jotain, ensin on molemmilla työpaikat ja urat joita halutaan tehdä, jossain vaiheessa tulee lasten koulut joiden vuoksi on vaikeampi lähteä ja sitten omien vanhempien vanheneminen ja sairastelu. Täydellistä aikaa ei välttämättä tule koskaan.



Siksi kannattais miettiä miten paljon asiaa oikeasti haluaa ja mitä sen eteen voisi tehdä. Tai voisiko tehdä pienimuotoisemman irtioton ja lähteä vaikka vuodeksi. Lapsi voisi tulla teidän mukaan vaikka kuukaudeksi ja mies tulisi Suomeen pari kertaa tapaamaan lasta.

Kannattaa toteuttaa haaveita. Täällä paistaa aurinko melkein joka päivä ja piknikeillä ja rannoilla käydään harva se päivä.

Sanoisin että aina on jotain, ensin on molemmilla työpaikat ja urat joita halutaan tehdä, jossain vaiheessa tulee lasten koulut joiden vuoksi on vaikeampi lähteä ja sitten omien vanhempien vanheneminen ja sairastelu. Täydellistä aikaa ei välttämättä tule koskaan.

Siksi kannattais miettiä miten paljon asiaa oikeasti haluaa ja mitä sen eteen voisi tehdä. Tai voisiko tehdä pienimuotoisemman irtioton ja lähteä vaikka vuodeksi. Lapsi voisi tulla teidän mukaan vaikka kuukaudeksi ja mies tulisi Suomeen pari kertaa tapaamaan lasta.

Pienempi irtiotto ei ole mahdollista, tai ainakin se olisi hölmöä. Silloin menisi kummaltakin työpaikka (kummankaan töissä ei suvaita vuorotteluvapaita tms) jne. Eli kaikki tai ei mitään -tyylillä tässä täytyy mennä :)

ap

Irlannissa mentiin kollegoiden kanssa kauniin ilman yllättäessä syömään lounasta puistoon.

Voi vittu sun lounaas kanssa. Mutustitte siis jotain sämpylää puistonpenkillä. Onpa kiva pikku juttu , wow wow, wow!!

mikä Suomessa mättää :D

Katkera ämmä huutaa

koita kestää :) Vois asiat olla huonomminkin

[quote author="Vierailija" time="07.11.2012 klo 12:27"]

Tuskastuttaa asua Suomessa. En halua, en tykkää erityisesti tästä maasta, enkä näistä ihmisistä. Neljä vuodenaikaakin on ihan vitsi. Mieheni haluaa samaa kuin minä.


MUTTA: miehellä on lapsi, yhteishuoltajuudessa ja ajallisesti 50/50. Eli siihen tyssää se lähtö. Perkele.

Niin minä tekisin. Ei tuollaiseen mieheen kannata ripustautua. Hanki parempi.

Huono provokommentti. Miehessäni ei ole mitään vikaa :)

ap

Niin just. Sehän on kunnon mies jos haluaa olla lapsensa lähellä.

Et ole yksin.

Täysin ymmärrettävää. Kuka teidät haluaisi asua eri maassa kuin oma lapsi?

On se harmi jos ulkomaille muutto on iso haave ja ei pääse. Jos kerran miehesikin haluaisi lähteä, niin eikö noita huoltajuusjärjestelyjä olisi mahdollista muuttaa, eikö lapsen äiti olisi halukas sellaiseen? Itse tiedän yhden tapauksen jossa äidille sopi oikein hyvin että mies häipyi kuvioista ulkomaille, kunhan maksoi hänelle "lisäkorvausta" yksinhuoltajuudesta sitten.

Vois varmaan noinpäin, mutta mies toki haluaa olla lapsensa elämässä, ja se on ulkomailta käsin hankalaa. Ja toisinpäin äiti ei suostu.



ap

Tuskastuttaa asua Suomessa. En halua, en tykkää erityisesti tästä maasta, enkä näistä ihmisistä. Neljä vuodenaikaakin on ihan vitsi. Mieheni haluaa samaa kuin minä.

MUTTA: miehellä on lapsi, yhteishuoltajuudessa ja ajallisesti 50/50. Eli siihen tyssää se lähtö. Perkele.

Niin minä tekisin. Ei tuollaiseen mieheen kannata ripustautua. Hanki parempi.

Tuskastuttaa asua Suomessa. En halua, en tykkää erityisesti tästä maasta, enkä näistä ihmisistä. Neljä vuodenaikaakin on ihan vitsi. Mieheni haluaa samaa kuin minä.

MUTTA: miehellä on lapsi, yhteishuoltajuudessa ja ajallisesti 50/50. Eli siihen tyssää se lähtö. Perkele.

Niin minä tekisin. Ei tuollaiseen mieheen kannata ripustautua. Hanki parempi.

Huono provokommentti. Miehessäni ei ole mitään vikaa :)

ap