Jos lapsenne on kaverilla koulun jälkeen/illalla, oletatteko että saa siellä ruuan?

ja välimatka kavereille.



Se on musta oleellinen tekijä. En oleta, että 12-vuotiaat lähtee kotiin syömään, jos asuvat kauempana, mutta ekaluokkalaisen haluan aikaisemmin kotiin varsinkin jos kaveri on lähellä.



Meillä ruokitaan aina kaikki ja lapsi tulee kotiin sellaisista perheistä, joissa ei tarjota ruokaa viimeistään puoli kuusi. Muilla saa olla kuuteen tai seitsemään.

periaate on että syömään tullaan kotiin, voi tulla sitten vähän myöhemmin. Jos kaverilla halutaan tarjota ruoka, toivon että lapsi soittaa ja pyytää luvan saako syödä siellä. Joskus haluan että lapsi tulee kotiin syömään.

Soitan kyllä lapselle ja pyydän kotiin syömään kun meillä tehdään ruokaa.

mutta toivon, että silloin lapsi tulee kotiin syömään, eikä mielellään mene heille enää uudestaan. Jos elämä on lautasellisesta kiinni, silloin on aika nihkeät vanhemmat muutenkin.



Me syötämme lapsen kaverit vaikka ravintolassa jos olemme uimassa tai kaupungilla yhdessä ja lapsi on vieraanamme.

Ettekö te muut keskustele lapsen kanssa kyläilystä, jos oletatte kyläilyyn liittyviä asioita (esim. välipala, läksyt, päivällinen)?



Lapseni soittaa joka kerta, kun haluaa mennä kaverille koulun jälkeen. Toisinaan sovimme, että lapsi tulee kotiin syömään ja toisinaan lapsi kertoo kaveriperheen luvanneen, että meidänkin lapsi saa siellä päivällistä, jolloin sovimme, että saa olla pidempään ja syödä siellä.



Ei tulisi mieleenkään olettaa asioita, kun ne voi selvittää yhdellä keskustelulla...

meillä lapsi kysyy saako mennä Minnalle kun lähtee koulusta. Aina on läksyt tehty, kaverilla saa välipalan.



Jos ei saa päivällistä, tulee kotiin. Jos saa, saa olla pidempään. Tuttujen perheiden kanssa toimii hyvin, mutta jos meneekin jonnekin missä ei ole pitkään aikaan ollut, en voi muistaa onko perhe vieraanvarainen vai ei.



Silloin kun muut alkavat syömään ja lasta ei kutsuta pöytään, lapsi soittaa kotiin ja käskemme sen lähteä.



Yksinkertaista.



Lapsi on noin 2 iltaa kaverilla. Yleensä kuuteen tai seitsemään. Kahtena iltana on kaveri meillä ja yhtenä on harrastus.

Kaikki meillä ruoka-aikaan olevat ihmiset, oli sitten isän, äidin tai lasten kavereita, saavat ruokaa.

Lasten kavereiden vanhempien kanssa soitellaan, että mikä on tilanne. Jos kaverin kodissa ollan juuri nostamassa ruokaa pöytään, kaveri passitetaan kotiinsa. Ja sama toimii toisinpäin.

Myös etukäteissopiminen on käytössä.

Tämä ei ole oikeasti vaikeaa.

mutta mä en ala soittelemaan viidesluokkalaisten vanhemmille. Lapset selvittävät itse.



Ja minun lapsillani on sen verran laaja ystäväpiiri, että mulla ei edes ole kaikkien vanhempien numeroita.

Välipalatarvikkeita on aina kaapissa ja niitä on kannustettu tarjoamaan myös vieraille.

joo näin oli meilläkn kun vanhemmat lapset vielä suht nuoria, mutta sitten kun jo yläasteella ja kaveriporukka "jätkiä" meille syömään välipalaa niin kyllä piti todeta ettei rahkeet riitä, ruisleipä paketti ja muutama litra maitoa meni sekunnissa parissa, kilon juustopala riitti ehkä yhden iltapäivän jälkeen nippanappa oman perheen iltapalaleipiin. kilon lihapullataikinasta valmistetut lihapullat ja ei muruakaan lautasella jäljellä jne... piti tehdä säännöt että välipaloista sovitaan mikä on ok syödä ja kuinka paljon saa tarjota eli kaveri tai pari ok yli 5 ei missään nimessä, mehu keksi silloinkin ok mutta ei enempää, iltatähdet ( nyt 9 ja 11) kotiin välipalalle ja läksyt tehty ennen kyläilyä, välipala tarjotaan jos kavereita meille siihen aikaan ja nimenomaan me vanhemmat tarjoamme.

Ruoka tarjotaan jos niin kavereiden vanhempien kanssa sovittu toimii myös toistepäin eli en oleta että syö kavereilla jos/kun asiasta ei ole sovittu.

Kaikki varmaan käy jos itsellä pari lasta ja heillä vastaavasti pari kaveria, mutta vanhempia on siis kolme ja he olivat murrosikäisiä yhtä aikaa heillä taas isot kaveriporukat jotka viihtyi meillä, heistä käy osa vielä täysikäisinäkin vierailemassa (siis tervehtimässä meitä vanhempia vaikka omat saman ikäiset jo muuttanut pois) joten oletan että pitävät meitä suht vierasvaraisina vaikka emme koko porukkaa aina ruokkineetakaan.

Kohtuus kaikessa ja omien resurssejen ja tapojen mukaan mentävä, ei ole mielestäni yhtä oikeaa tapaa toimia.

Aina kotiin syömään ja näin oletan myös kavereiden toimivan.

Meidän lapsi ei koskaan vieraile niillä. Tuntuu jo kukkarossa tarjota ruokia isolle joukolle tai aina sille samalle, joka ei taida saada mitään kotonaan, koska ei ikinä ole kotiin kiirettä(?). Tuntuu ruokalaskussa ihan aidosti, kun ollaan puoliksi työttömiä ja mietin, mitä ihmettä tekisin pastasta, perunasta, kaalista ja puurohiutaleista.

itse olen aina ilolla ottanut vastaaan lasteni kavereita, muttaa....

olen aina päätynyt huomaamaan tämän ilmiön :(

AINA samat lapset jää ns asumaan meille...

eli tuosta tullut tapa, et heille EI KOSKAAN saa menn' leikkimään, ulkona nuo lapset eivät viihdy KOSKAAN, omat viihtyisivät...

eli nuo lapset tulevat suoraan koulusta meille, ja kotiin lähtevät illalla klo 20 mennessä :(

eivätkä ole olleet edes sosiaali tapauksia... vaan vallan yksikin ammattikasvattajan lapsi....

tuo monen ns ylim lapsen JATKUVA ruokkiminen tuntu oikeesti kuukaden ruokalaskussa...

kuka voi väittää muuta ??

me ollaan tavan keskivertotuloisia...

eikä minutsta muuutenkaan ole oikein, et kaverisuhde on yksipuoleista, omanikin tykkäisi joskus mennä kaverille leikkimään...olisihan tuo vaihteluakin..

ihmettelne millainen sude vanhimmalla on lapseensa ,jota eivät näe juurikaan kuin illalla iltapesujen aikaan :(

säälin noita lapsia..

eli käsitykseni toisten lasten ruokkimisesta ja vieranvaraisuudesta on vuosien varrella muuttunut.

eli enää meillä ei ruokita toisten lapsia.

vain ja ainoatsaan SOVITUSTI !!!

asumme pääkaupunkiseudulla, joten lapsen kaverit on puolen kilsan säteellä, useimmat naapursit...eli kipi kapi vaan ruoka-aikaan omaan kotiin .

muutama kaveri on kauempaa ja viihtyvät kylässä pidempäänkin, heille tietty teen kaikki ateriat.

samoin toisinaan koulusta tulee kaveri suoraan, jolloin välipalat teen.

eli miettikää asiaa tarkemmin, te jotka surutta ruokitte KAIKKI KAVDERIT

Kaverit saavat aina ruokaa, jos ovat siihen aikaan meillä. Kun minun lapseni on kaverin luona, syö hän yleensä siellä. Jos on tuntunut siltä ettei systeemi ole mennyt tasan, olen lähettänyt ruokarahaa lapseni mukana kaverin äidille. Talomme on haja-asutusalueella, joten tuosta vain ei kyläillä ja lähdetä sitten kotiin syömään. Me asumme kauempana, joten lapseni on useammin kylässä kuin kaveri täällä. Koulutaksi ei ota kyytiin kavereita. Siksi näin.

Sovitut yökyläilyt asia erikseen.

syödään kun on kyläilijöitä ja odotan että muualla toimitaan samoin.



Mun mielestä se on ollut aika pitkälti sanomaton sääntö meidän lasten kaveripiireissä.



Siinä vaiheessa kun vieraat itse kolppaavat kaappeihin etsimään ruokaa, niin hieman hämmästyn ja huolestun heidän kotioloistaan... Näin ei kyllä usein ole käynyt :) enkä silti kieltäisi sieltä ruokaa ottamasta.

Meillä lapset soittaa, että saako syödä kaverilla.



Jos meillä on ruoka-aikaan lasten kavereita, niin soittavat ja kysyvät luvan kanssa kotoa.



Välillä luvan saa, välillä ei.

kyllä 100% vanhemmista olettaa, että heidän lapsi saa meillä myös lämpimän aterian ja välipalan.

että tarjotaan välipalaa. Pyydän lapset kuitenkin aina viideksi kotiin syömään päivällistä.



Jos meillä on kavereita 16-18 välillä ja syödään itse päivällistä, tarjoan heille jos vain kelpaa ja haluavat.

minulla on lapset vasta tulossa kouluikään joten lueskelin mielenkiinnolla tätä keskustelua.



Ihanko oikeasti siis jotkut olettavat että meillä ruokitaan muiden lapsia? Pitäisikö minun siis varautua aina tekemään isommat annokset jne.



Enpä taida suostua. Kylään saa tulla mutta kotiin komennetaan kun tulee ruoka-aika.

...vaan potkaisevat ovesta ulos ajoissa.

Haluan, että lseni tulee kotiin syömään muun perheen kanssa.



Eri asia sitten jos on jotain pidemmän matkan takaa tai muita sovittuja vahtimisvelvollisuuksia, eikä vain sitä että ollaan menty kaverille _käymään_.

Me asutaan aika tiheästi asutulla alueella, täällä useimmat lähettävät kotiin esim. 20-50 metrin päähän syömään tai siis vaikka viereiseen rappuun/taloon.



Tilannehan on ihan eri jos kotimatkaa on 1-2 kilometriä.



Mutta mun mielestä on erikoista olettaa yhtään mitään. Alakoululaiset opettelevat vasta käytöstapoja ja itsenäistä kyläilyä. Siksi aikuisten on hyvä sopia pelisäännöt.